Miksi jotkut tekevät murhia kun siitä joutuu satavarmasti kiinni ja

Vierailija kirjoitti:

Murhaajat lienevät suurimmaksi osaksi säälittäviä luusereita. En tarkoita, että heitä pitäisi sääliä, vaan että hev ovat eräällä tavalla reppanoita, jotka eivät löydä tilanteesta muuta ulospääsyä kuin toisen ihmisen tappaminen. Sitten ilmenee, ettei sekään mitään lopulta hyödyttänyt.

Useimmiten nämä ovat kännissä tai huumeiden vaikutuksen alaisena tehtyjä tekoja, eivät pitkän ja tarkan suunnittelun huipentumia. Onko sellaisia tapauksia lainkaan tämän päivän Suomessa, että henkilö on istunut alas ja alkanut pohtia murhaa, mitä sen suunnittelussa on otettava huomioon ja miten se tulee toteuttaa, jotta kiinnijäämisen riski olisi mahdollisimman pieni? Vielä niin, että tulevaa tekoa olisi tarkasteltu monesta eri näkökulmasta ja ajatustyöhön olisi käytetty useita vuosia. Tällaisia on (onneksi) vain jännitysromaaneissa ja elokuvissa. Enemmän on niitä, että vedetään lärvit tai otetaan pillereitä ja sitten tehdään mität tehdään.

Vai niin? Herätät heti mielenkiinnon.

Rikoshan ei tunnu täydelliseltä, ellei sitä voi välillä ikään kuin heilutella yleisön edessä ja nauraa itsekseen, kun eivät tajua. Tällainen suunnitelmallisuus voi olla harvinaisempaa, mutta kyllä sellaista esiintyy maailmanlaajuisesti, miksei myös Suomessa.

Helppo keino olisi käyttää valeasua, muokata pituutta ja painoa, käyttää jostakin vinkuintiasta ostettua ohutta kasvomaskia. Kyllä niitä keinoja löytyy halutessaan. Kuka viitsii, no esimerkiksi älykäs ja suunnitelmallinen psykopaatti, jolla aikaa ja kiinnostusta vetää poliisia höplästä.

Seuraan jonkun verran true crimea ja mikään ei enää yllätä.