Lue keskustelun säännöt.
Ihmisarvo yhden kortin varassa
16.07.2026 |
Omituinen sepustus tulossa, mutta aihehan on vapaa.
Kuulisin mielelläni kokemuksia niiltä, jotka ovat panneet kaiken yhden kortin varaan. Minä toimin juuri näin, ja nyt seuraukset alkavat kasaantua. Olen hieman päälle 30-vuotias, eikä minulla koskaan ole ollut mitään muuta kuin työni tai opiskeluni. Olen tutkija, ja nyt, kun määräaikainen toimeni päättyi, näyttää siltä, etten saa töitä mistään. En ole turhan kranttu, monenlaisia töitä on tullut tehtyä. Nyt ei kuitenkaan mitään tahdo löytyä, ja tukia en kerta kaikkiaan suostu hakemaan.
Ongelma taitaa olla siinä, että koko identiteettini perustuu yhdelle (tai no, ehkä kahdelle) asialle. Löysin oman juttuni - filosofian ja kirjallisuuden - todella nuorena, ja siitä pitäen polku on ollut selvä. Olen ollut niin omistautunut mielenkiintoni kohteille, että moni muu elämänvaihe on jäänyt täysin välistä. En ole koskaan käynyt treffeillä tai ollut parisuhteessa, juhlinut tai suuremmin viettänyt aikaa kavereiden kanssa. Minulla on äärimmäisen suppea tuttavapiiri eikä läheisiä ihmisiä oikeastaan ollenkaan. Olen yhtäältä ikäistäni vanhemman oloinen ja toisaalta monissa asioissa täysin kokematon ja epäkypsä. Minulla on valtavasti teoreettista ymmärrystä, mutta elämästä en tajua mitään.
Työni lisäksi minua on määrittänyt ainoastaan se, että sairastuin parikymppisenä syömishäiriöön. Nyt, kun en enää ole alipainoinen (melkeinpä päinvastoin), tunnen menettäneeni valtaosan ihmisarvostani. Se vähä, mikä vielä oli jäljellä, tipahti pois työttömäksi jäätyäni. Näiden kahden livuttua pois en näe ainuttakaan järkevää syytä elää. Jäljellä on vain iljettävä, vastenmielinen elämänmuoto, jonka osa on ennen pitkää muuttua taakaksi yhteiskunnalle. Panin kaiken yhden kortin varaan ja jäin tyhjin käsin.
Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia. Jakakaa, jos haluatte!
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksestasi, Ap!
Kuulostaa siltä, että sinulla on alkanut tai juuri alkamassa transformaatiovaihe. Vanhan rakennelman pohja on romahtanut, uusi ei ole vielä hahmottunut. Eräänlainen kutkuttavan epätietoisuuden vaihe, kun mitään konkreettista ei vielä ole näkyvissä, mutta kaikki mahdollisuudet ovat auki.
Hyvä. Ole rauhassa, ja käytä tämä arvokas välivaihe antamalla itsellesi aikaa miettiä, kuka oikein olet ja mitä sinä oikeastaan haluat. Kiinnnitä myös erityistä huomiota sekä psyykkiseen että fyysiseen jaksamiseesi. Olet vielä nuori, ja paljon vettä tuee vielä virtaamaan elämäsi joessa.
Sinulla (kuten meillä kaikilla) on ihmisarvo, olitpa sitten töissä tai ei, parillinen tai pariton, hoikka tai pyöreämpi jne. Ja sinulla on myös täysi oikeus nostaa työttömän jakson aikana kaikki tarvitsemasit lakisääteiset tuet. Nehän ovat olemassa juuri sitä varten, että niiden varassa selviää vaikeiden vaiheiden yli!
Voit myös hakeutua jonnekin vapaaehtoistöihin: saat arvokasta kokemusta, löydät uusia näkökulmia, uusia tuttavuuksia ja uutta merkitystä. Vapaaehtoistyön tekeminen voi myös auttaa sinua hyväksymään tukien nostamisen, sillä teethän silloin kuitenkin merkityksellistä työtä,. Tukien muodossa tuleva korvaus tosin on vaatimaton ja ikään kuin kiertää valtion kautta, muttalisäksi saatat saada henkistä tyydytystä sitäkin enemmän.
Ja kun aika on, tulet kyllä huomaamaan, miten palaset taas loksahtavat kohdilleen, ja elämäsi uusi järjesty ja merkityss on muotoutunut, todennäköisesti entistä paremmaksi.
Kaikkea mahdollista hyvää Sinulle, muista että olet arvokas! <3
Kirjoititpa nätisti, kiitos paljon. Vapaaehtoistyö on erinomainen ajatus, mielelläni tekisin jotakin vaikkapa eläinten kanssa.
Taidat olla oikeassa siinä, että jonkinlainen interregnum on käynnissä. Välivaiheet ovat piinaavia, mutta koetan löytää jostakin luottamusta siihen, että seuraavakin vaihe voi olla vielä tulossa. En vain juuri nyt osaa uskoa siihen.
Kaikkea hyvää Sinullekin, ja iloa kesääsi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin ilmoittautuu yksi parisuhteen varaan liikaa laskenut! Tajuan itse toimineeni silloin tosi huonolla tavalla. Suhde vei muka kaiken vapaa-ajan ja huomion, kumppani meni kaiken edelle. Kaverit jäivät taka-alalle, ja näin jälkeenpäin ajatellen olin tosi huono ystävä. Ei ihme, että oli aika yksinäistä, kun suhde päättyi...
Vierailija kirjoitti:
Keittiöpsykologina sanoisin, että koska puhut anoreksiasta paranemisesta, eli normaaliksi lihomisesta, kuin se olisi jotain ällöttävää, ja pilannut ihmisarvosi, niin et ole parantunut. Jos koet, että ihmisarvoa on vain laihana, vikaa on vieläkin.
Aika yllättävä ajatus. En oikein usko, että tässä enää ongelmaa olisi, koska somaattisesti olen ihan kunnossa. Ajatusmaailmassani vain tuntuu olevan tällainen nyrjähdys, joka aina ajoittain tekee elämästä ja itsensä kanssa selviämisestä sietämätöntä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ironista, jos kyseessä on ihan "filosofi", ettei sitten sen vertaa ole pohtinut, mitä se "ihmisarvo" voisi tarkoittaa oikeasti.
Johan noita miettii tukiolaiset ja vammattikoululaisetkin. Mutta ei tämä lihavia ihmisiä iljettäviksi haukkuva viisas.
Missä kohtaa aapee väittää olevansa filosofi tai edes viisas? :DD Oon mäkin kiinnostunut musiikista enkä silti sano olevani muusikko. Yhtään sointua en sais aikaiseksi, vaikka yrittäisin.
Mutta noin muuten. Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Ja muuten - filosofiaa on muutakin kuin aristoteelinen hyvän elämän pohdinta ja eettiset suuntaukset. Esim. formaalilogiikassa ei pahemmin ihmisarvoa pohdita.
No käsitin että häntä kiinnostaa filosofia ja se on hänen juttunsa.
Nillitä nyt sinäkin siinä näsäviisaana.
On se vaan aika jännä, että jos kiinnostaa ja on oma juttu, niin ettei NOIN PERUSTAVANLAATUISTA asiaa ole pohtinut yhtään.
Lue uudelleen toi mun keskimmäinen pointti: Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Eli voi olla, että on pohtinut paljonkin, mutta omakohtainen kokemus itsestään ja omasta arvostaan voi olla ihan muuta.
Eiköhän anneta olla ja erotaan sovussa!
Minä väitän, ettei ole pohtinut yhtään. Se "pohdinta" voi olla jotain lässynlää fraasien papukaijamaista kopiointia, mutta itse pohdintaa ei ole tehty.
Itse olen asiaa pohtinut aika paljon, kun olen sattumalta ollut minäkin nuori, syömishäiriöinen ja itseäni ja arvoani etsivä ihminen huonolla itsetunnolla.
Niin kyllä minä vaan prkl väitän, että jos yhtään sitä lanttuaan on rasittanut tämän kysymyksen parissa, niin se myös tuottaa tulosta.
Ainakin minulle on tuottanut, ja nykyään ainakin pskat nakkaan ulkoisille validaatioille, painovitunindekseille, tykkäyksille, pankkitilinsaldolle ja titteleille.
Ehkä kannattaisi kuitenkin kuunnella meitä vanhempiakin ihmisiä, jotka on jo tuon polun kulkeneet.
Hei,
kiitos, kun kerroit. Olen pahoillani, että olet joutunut käymään noita asioita läpi.
Etiikan, hyvän elämän ja ihmisarvon kysymyksiä olen käsitellyt enimmäkseen opintojen parissa, mutta jostakin syystä tuntuu vaikealta soveltaa niitä omaan elämääni. Järkeni sanoo yhtä mutta tunnepuoleni toista (sikäli tuo toinen kommentoija osui jokseenkin oikeaan). Koska olet käsitellyt samankaltaisia asioita, ymmärrät varmasti, että faktoiksi tietämiään asioita on joskus vaikea saada tunnetasolla läpi, vaikka miten harjoittelisi. Ja - kuten sanoin - en milloinkaan ajattelisi toisesta ihmisestä yhtä julmasti kuin itsestäni.
Kaikkea hyvää!
Ap
En usko sinua.
Pohdipas huviksesi, puhutko nyt ihan totta, ettet muka ajattele muista rumasti, ja ihmisille on jotkut eri kriteerit, sinulle ja meille pulliaisille/reppanoille/nobodyille kenellä ei ole väliä.
Pohdi sitä, millä oikeutat muka tuon sekoilusi?
Minä sinä muita ihmisiä pidät?
Mikä sinut erottaa esim minusta?
Oikeasti, mikä luulet olevasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksestasi, Ap!
Kuulostaa siltä, että sinulla on alkanut tai juuri alkamassa transformaatiovaihe. Vanhan rakennelman pohja on romahtanut, uusi ei ole vielä hahmottunut. Eräänlainen kutkuttavan epätietoisuuden vaihe, kun mitään konkreettista ei vielä ole näkyvissä, mutta kaikki mahdollisuudet ovat auki.
Hyvä. Ole rauhassa, ja käytä tämä arvokas välivaihe antamalla itsellesi aikaa miettiä, kuka oikein olet ja mitä sinä oikeastaan haluat. Kiinnnitä myös erityistä huomiota sekä psyykkiseen että fyysiseen jaksamiseesi. Olet vielä nuori, ja paljon vettä tuee vielä virtaamaan elämäsi joessa.
Sinulla (kuten meillä kaikilla) on ihmisarvo, olitpa sitten töissä tai ei, parillinen tai pariton, hoikka tai pyöreämpi jne. Ja sinulla on myös täysi oikeus nostaa työttömän jakson aikana kaikki tarvitsemasit lakisääteiset tuet. Nehän ovat olemassa juuri sitä varten, että niiden varassa selviää vaikeiden vaiheiden yli!
Voit myös hakeutua jonnekin vapaaehtoistöihin: saat arvokasta kokemusta, löydät uusia näkökulmia, uusia tuttavuuksia ja uutta merkitystä. Vapaaehtoistyön tekeminen voi myös auttaa sinua hyväksymään tukien nostamisen, sillä teethän silloin kuitenkin merkityksellistä työtä,. Tukien muodossa tuleva korvaus tosin on vaatimaton ja ikään kuin kiertää valtion kautta, muttalisäksi saatat saada henkistä tyydytystä sitäkin enemmän.
Ja kun aika on, tulet kyllä huomaamaan, miten palaset taas loksahtavat kohdilleen, ja elämäsi uusi järjesty ja merkityss on muotoutunut, todennäköisesti entistä paremmaksi.
Kaikkea mahdollista hyvää Sinulle, muista että olet arvokas! <3
Kirjoititpa nätisti, kiitos paljon. Vapaaehtoistyö on erinomainen ajatus, mielelläni tekisin jotakin vaikkapa eläinten kanssa.
Taidat olla oikeassa siinä, että jonkinlainen interregnum on käynnissä. Välivaiheet ovat piinaavia, mutta koetan löytää jostakin luottamusta siihen, että seuraavakin vaihe voi olla vielä tulossa. En vain juuri nyt osaa uskoa siihen.
Kaikkea hyvää Sinullekin, ja iloa kesääsi!
Ap
Kiitos kiitoksista!
Tottakai tulee seuraava vaihe, sinun elämäsi ei suinkaan ollut vielä tässä! Sitten tulee taas seuraava vaihe, ja sitä seuraava... Elämä on aaltoliikettä.
Interregnum voi olla ihan käypä termi tilanteeseesi, itselleni nousi mieleen Carl Jungin usein käyttämä termi "nigredo", "the Blackening", jota hän käyttää puhuessaan Hengen Alkemiasta. Voi sitä kutsua myös sielun pimeäksi yöksi, kun kaikki aiempi tuntuu menettävän merkityksensä, kaikki kyseenalaistuu ja asiat pitää ajatella ihan uusiksi. Jungin syvyyspsykologia ja individuaatioprosessin käsittäminen ovat avanneet silmäni katsomaan (ja ymmärtämän) sekä omaa että läheisteni elämää aivan eri näkövinikkelistä.. Vaikeatkin tapahtumat ja elämänvaiheet tuntuvatkin yhtäkkiä täysin loogisilta. Sen enempää johtolankoja en tähän syötä - tartut täkyyn jos kiinnostut aiheesta, ja tulet kyllä löytämään sen, mitä etsitkin. Jossain vaiheessa myöhemmin tulet myös käsittämään, miksi tämä tällainen elämänvaihe tarvittiin, ja että se oli todella tärkeä...
Ja vapaaehtoistyöstä on omakohtaista kokemusta, tuntuu kuin olisin löytänyt sieltä uuden merkityksen lisäksi myös uuden, laajemman perheen.
Toivoa, iloa ja luottamusta myös Sinulle! Kesä on vasta nuori, ja niin olet Sinäkin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ironista, jos kyseessä on ihan "filosofi", ettei sitten sen vertaa ole pohtinut, mitä se "ihmisarvo" voisi tarkoittaa oikeasti.
Johan noita miettii tukiolaiset ja vammattikoululaisetkin. Mutta ei tämä lihavia ihmisiä iljettäviksi haukkuva viisas.
Missä kohtaa aapee väittää olevansa filosofi tai edes viisas? :DD Oon mäkin kiinnostunut musiikista enkä silti sano olevani muusikko. Yhtään sointua en sais aikaiseksi, vaikka yrittäisin.
Mutta noin muuten. Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Ja muuten - filosofiaa on muutakin kuin aristoteelinen hyvän elämän pohdinta ja eettiset suuntaukset. Esim. formaalilogiikassa ei pahemmin ihmisarvoa pohdita.
No käsitin että häntä kiinnostaa filosofia ja se on hänen juttunsa.
Nillitä nyt sinäkin siinä näsäviisaana.
On se vaan aika jännä, että jos kiinnostaa ja on oma juttu, niin ettei NOIN PERUSTAVANLAATUISTA asiaa ole pohtinut yhtään.
Lue uudelleen toi mun keskimmäinen pointti: Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Eli voi olla, että on pohtinut paljonkin, mutta omakohtainen kokemus itsestään ja omasta arvostaan voi olla ihan muuta.
Eiköhän anneta olla ja erotaan sovussa!
Minä väitän, ettei ole pohtinut yhtään. Se "pohdinta" voi olla jotain lässynlää fraasien papukaijamaista kopiointia, mutta itse pohdintaa ei ole tehty.
Itse olen asiaa pohtinut aika paljon, kun olen sattumalta ollut minäkin nuori, syömishäiriöinen ja itseäni ja arvoani etsivä ihminen huonolla itsetunnolla.
Niin kyllä minä vaan prkl väitän, että jos yhtään sitä lanttuaan on rasittanut tämän kysymyksen parissa, niin se myös tuottaa tulosta.
Ainakin minulle on tuottanut, ja nykyään ainakin pskat nakkaan ulkoisille validaatioille, painovitunindekseille, tykkäyksille, pankkitilinsaldolle ja titteleille.
Ehkä kannattaisi kuitenkin kuunnella meitä vanhempiakin ihmisiä, jotka on jo tuon polun kulkeneet.
Hei,
kiitos, kun kerroit. Olen pahoillani, että olet joutunut käymään noita asioita läpi.
Etiikan, hyvän elämän ja ihmisarvon kysymyksiä olen käsitellyt enimmäkseen opintojen parissa, mutta jostakin syystä tuntuu vaikealta soveltaa niitä omaan elämääni. Järkeni sanoo yhtä mutta tunnepuoleni toista (sikäli tuo toinen kommentoija osui jokseenkin oikeaan). Koska olet käsitellyt samankaltaisia asioita, ymmärrät varmasti, että faktoiksi tietämiään asioita on joskus vaikea saada tunnetasolla läpi, vaikka miten harjoittelisi. Ja - kuten sanoin - en milloinkaan ajattelisi toisesta ihmisestä yhtä julmasti kuin itsestäni.
Kaikkea hyvää!
ApEn usko sinua.
Pohdipas huviksesi, puhutko nyt ihan totta, ettet muka ajattele muista rumasti, ja ihmisille on jotkut eri kriteerit, sinulle ja meille pulliaisille/reppanoille/nobodyille kenellä ei ole väliä.
Pohdi sitä, millä oikeutat muka tuon sekoilusi?
Minä sinä muita ihmisiä pidät?
Mikä sinut erottaa esim minusta?
Oikeasti, mikä luulet olevasi?
Laittasko popparit tulille, tästä voi tulla viel hyvä vääntö :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kertomat kiinnostuksen aiheet, filosofia ja kirjallisuus, sekä hänen kirjallinen ulosantinsa viittaisivat siihen, että hänellä on hyvinkin eväitä käsitellä elämäntilannettaan. Ja että hän myöskin ehkä jo itsekin ymmärtää sen, ainakin omalla tavallaan ja kokemustensa mukaan omista lähtökohdistaan perustellusti.
Hän on vielä nuorehko ihminen. Se, että tuon ikäisenä ajattelee olevansa umpikujassa kertoo vain siitä, että nyt voisi olla aihetta miettiä tähän asti tehtyjä valintoja, ja mitä niistä on seurannut.
Minkään mitä hän on tähän mennessä opiskellut ja oppinut elämästä ei pitäisi nähdä rajoittavana. Ne ovat kaikki osa hänen omaa ainutkertaista elämäänsä, ja mahdollistavat sitä, mitä hän elämässään tulee jatkossa tekemään ja kokemaan. Ei siis mitään sellaista, minkä pitäisi välttämättä määrätä mitä elämällään voi tehdä.
Olisi ihan mukava tutustua aloittajan kaltaiseen ihmiseen ja keskustella hänen kanssaan, vaikka ehkä kaltaisellani vanhemmalla ei olisikaan oikein antaa ohjeita hänen elämäntilanteeseensa.
Kaikkea hyvää aloittajalle.
Minusta ei olisi mukava tutustua ihmiseen jonka mielestä ylipainoinen tai työtön on iljettävä ja vastenmielinen.
Ei hän vaikuttanut tuota keneenkään muuhun kohdistavan, arvioi vain itseään.
Hyvää kesää sinullekin.
Vaikuttihan. Älä viitsi toivotella passiivis aggressiivisia ja alentuvia hyviä kesiä, kun ei se mene läpi.
Ainahan sitä voi lässyttää tuota, ettei muka arvioi muita ihmisiä, kun itseään haukkuu, mutta ei sekään mene läpi.
Ihmiset juhlapuheissa sössöttää etteivät arvioi muita rumasti ja itseltään vaan vaativat paljon.
Minusta tuollainen on suurta k-päisyyttä ja ylimielistä narsismia.
Joo tässä asetin vaan itselleni sellaiset kriteerit, että olen normipainoisena ja työttömänä vastenmielinen ja iljettävä, viis muista ihmisistä, kun ei he ole mitään, eikä kiinnosta yhtään jos he loukkaantuvat, olenhan main character, ja muut vaan turhia statisteja. Olkoot mitä ovat, mutta mieluumin laihoja ja töissä tietty!
Haistappa ihan vaan paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ironista, jos kyseessä on ihan "filosofi", ettei sitten sen vertaa ole pohtinut, mitä se "ihmisarvo" voisi tarkoittaa oikeasti.
Johan noita miettii tukiolaiset ja vammattikoululaisetkin. Mutta ei tämä lihavia ihmisiä iljettäviksi haukkuva viisas.
Missä kohtaa aapee väittää olevansa filosofi tai edes viisas? :DD Oon mäkin kiinnostunut musiikista enkä silti sano olevani muusikko. Yhtään sointua en sais aikaiseksi, vaikka yrittäisin.
Mutta noin muuten. Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Ja muuten - filosofiaa on muutakin kuin aristoteelinen hyvän elämän pohdinta ja eettiset suuntaukset. Esim. formaalilogiikassa ei pahemmin ihmisarvoa pohdita.
No käsitin että häntä kiinnostaa filosofia ja se on hänen juttunsa.
Nillitä nyt sinäkin siinä näsäviisaana.
On se vaan aika jännä, että jos kiinnostaa ja on oma juttu, niin ettei NOIN PERUSTAVANLAATUISTA asiaa ole pohtinut yhtään.
Lue uudelleen toi mun keskimmäinen pointti: Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Eli voi olla, että on pohtinut paljonkin, mutta omakohtainen kokemus itsestään ja omasta arvostaan voi olla ihan muuta.
Eiköhän anneta olla ja erotaan sovussa!
Minä väitän, ettei ole pohtinut yhtään. Se "pohdinta" voi olla jotain lässynlää fraasien papukaijamaista kopiointia, mutta itse pohdintaa ei ole tehty.
Itse olen asiaa pohtinut aika paljon, kun olen sattumalta ollut minäkin nuori, syömishäiriöinen ja itseäni ja arvoani etsivä ihminen huonolla itsetunnolla.
Niin kyllä minä vaan prkl väitän, että jos yhtään sitä lanttuaan on rasittanut tämän kysymyksen parissa, niin se myös tuottaa tulosta.
Ainakin minulle on tuottanut, ja nykyään ainakin pskat nakkaan ulkoisille validaatioille, painovitunindekseille, tykkäyksille, pankkitilinsaldolle ja titteleille.
Ehkä kannattaisi kuitenkin kuunnella meitä vanhempiakin ihmisiä, jotka on jo tuon polun kulkeneet.
Hei,
kiitos, kun kerroit. Olen pahoillani, että olet joutunut käymään noita asioita läpi.
Etiikan, hyvän elämän ja ihmisarvon kysymyksiä olen käsitellyt enimmäkseen opintojen parissa, mutta jostakin syystä tuntuu vaikealta soveltaa niitä omaan elämääni. Järkeni sanoo yhtä mutta tunnepuoleni toista (sikäli tuo toinen kommentoija osui jokseenkin oikeaan). Koska olet käsitellyt samankaltaisia asioita, ymmärrät varmasti, että faktoiksi tietämiään asioita on joskus vaikea saada tunnetasolla läpi, vaikka miten harjoittelisi. Ja - kuten sanoin - en milloinkaan ajattelisi toisesta ihmisestä yhtä julmasti kuin itsestäni.
Kaikkea hyvää!
ApEn usko sinua.
Pohdipas huviksesi, puhutko nyt ihan totta, ettet muka ajattele muista rumasti, ja ihmisille on jotkut eri kriteerit, sinulle ja meille pulliaisille/reppanoille/nobodyille kenellä ei ole väliä.
Pohdi sitä, millä oikeutat muka tuon sekoilusi?
Minä sinä muita ihmisiä pidät?
Mikä sinut erottaa esim minusta?
Oikeasti, mikä luulet olevasi?
Laittasko popparit tulille, tästä voi tulla viel hyvä vääntö :D
Ihmiset monesti on tosi tosi hanakoita sulkemaan silmänsä ja korvansa totuudelta. Kai sillä oli joku nimikin, kognitiivinen dissonanssi.
On nyt ihan sama mitä enää sanon, sitä ei oteta vastaan, vaan kaikki sanomani tullaan näkemään "tuo on tuo ilkeän tyhmä täti" -lasien läpi.
Sanoin totuuden. Se ei vielä hänen heikolle psyykelle ollut mahdollista hyväksyä.
Hän osaa lässyttää ja esittää fiksua, laittaa passiivisaggressiivisia toivotuksia, kuten on mallioppinut.
Hän ei uskalla myöntää itselleen, että on ylimielinen.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin ilmoittautuu yksi parisuhteen varaan liikaa laskenut! Tajuan itse toimineeni silloin tosi huonolla tavalla. Suhde vei muka kaiken vapaa-ajan ja huomion, kumppani meni kaiken edelle. Kaverit jäivät taka-alalle, ja näin jälkeenpäin ajatellen olin tosi huono ystävä. Ei ihme, että oli aika yksinäistä, kun suhde päättyi...
Olisiko mahdollista koettaa saada yhteyttä takaisin? Aito ystävyys kestää senkin, jos joskus toimii typerästi. Koeta löytää keino osoittaa ystävillesi, että kaikesta huolimatta pidät heitä arvossa ja olet pahoillasi. Et takuulla ole ainoa, jolle on käynyt noin parisuhteessa! Osaat olla rehellinen itsellesi, ole sitä siis ystävillesikin. Pidän peukkuja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kertomat kiinnostuksen aiheet, filosofia ja kirjallisuus, sekä hänen kirjallinen ulosantinsa viittaisivat siihen, että hänellä on hyvinkin eväitä käsitellä elämäntilannettaan. Ja että hän myöskin ehkä jo itsekin ymmärtää sen, ainakin omalla tavallaan ja kokemustensa mukaan omista lähtökohdistaan perustellusti.
Hän on vielä nuorehko ihminen. Se, että tuon ikäisenä ajattelee olevansa umpikujassa kertoo vain siitä, että nyt voisi olla aihetta miettiä tähän asti tehtyjä valintoja, ja mitä niistä on seurannut.
Minkään mitä hän on tähän mennessä opiskellut ja oppinut elämästä ei pitäisi nähdä rajoittavana. Ne ovat kaikki osa hänen omaa ainutkertaista elämäänsä, ja mahdollistavat sitä, mitä hän elämässään tulee jatkossa tekemään ja kokemaan. Ei siis mitään sellaista, minkä pitäisi välttämättä määrätä mitä elämällään voi tehdä.
Olisi ihan mukava tutustua aloittajan kaltaiseen ihmiseen ja keskustella hänen kanssaan, vaikka ehkä kaltaisellani vanhemmalla ei olisikaan oikein antaa ohjeita hänen elämäntilanteeseensa.
Kaikkea hyvää aloittajalle.
Minusta ei olisi mukava tutustua ihmiseen jonka mielestä ylipainoinen tai työtön on iljettävä ja vastenmielinen.
Ei hän vaikuttanut tuota keneenkään muuhun kohdistavan, arvioi vain itseään.
Hyvää kesää sinullekin.
Vaikuttihan. Älä viitsi toivotella passiivis aggressiivisia ja alentuvia hyviä kesiä, kun ei se mene läpi.
Ainahan sitä voi lässyttää tuota, ettei muka arvioi muita ihmisiä, kun itseään haukkuu, mutta ei sekään mene läpi.
Ihmiset juhlapuheissa sössöttää etteivät arvioi muita rumasti ja itseltään vaan vaativat paljon.
Minusta tuollainen on suurta k-päisyyttä ja ylimielistä narsismia.
Joo tässä asetin vaan itselleni sellaiset kriteerit, että olen normipainoisena ja työttömänä vastenmielinen ja iljettävä, viis muista ihmisistä, kun ei he ole mitään, eikä kiinnosta yhtään jos he loukkaantuvat, olenhan main character, ja muut vaan turhia statisteja. Olkoot mitä ovat, mutta mieluumin laihoja ja töissä tietty!
Haistappa ihan vaan paska.
En haista, haista vaan itse. Raukka olet kun et totuutta kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ironista, jos kyseessä on ihan "filosofi", ettei sitten sen vertaa ole pohtinut, mitä se "ihmisarvo" voisi tarkoittaa oikeasti.
Johan noita miettii tukiolaiset ja vammattikoululaisetkin. Mutta ei tämä lihavia ihmisiä iljettäviksi haukkuva viisas.
Missä kohtaa aapee väittää olevansa filosofi tai edes viisas? :DD Oon mäkin kiinnostunut musiikista enkä silti sano olevani muusikko. Yhtään sointua en sais aikaiseksi, vaikka yrittäisin.
Mutta noin muuten. Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Ja muuten - filosofiaa on muutakin kuin aristoteelinen hyvän elämän pohdinta ja eettiset suuntaukset. Esim. formaalilogiikassa ei pahemmin ihmisarvoa pohdita.
No käsitin että häntä kiinnostaa filosofia ja se on hänen juttunsa.
Nillitä nyt sinäkin siinä näsäviisaana.
On se vaan aika jännä, että jos kiinnostaa ja on oma juttu, niin ettei NOIN PERUSTAVANLAATUISTA asiaa ole pohtinut yhtään.
Lue uudelleen toi mun keskimmäinen pointti: Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Eli voi olla, että on pohtinut paljonkin, mutta omakohtainen kokemus itsestään ja omasta arvostaan voi olla ihan muuta.
Eiköhän anneta olla ja erotaan sovussa!
Minä väitän, ettei ole pohtinut yhtään. Se "pohdinta" voi olla jotain lässynlää fraasien papukaijamaista kopiointia, mutta itse pohdintaa ei ole tehty.
Itse olen asiaa pohtinut aika paljon, kun olen sattumalta ollut minäkin nuori, syömishäiriöinen ja itseäni ja arvoani etsivä ihminen huonolla itsetunnolla.
Niin kyllä minä vaan prkl väitän, että jos yhtään sitä lanttuaan on rasittanut tämän kysymyksen parissa, niin se myös tuottaa tulosta.
Ainakin minulle on tuottanut, ja nykyään ainakin pskat nakkaan ulkoisille validaatioille, painovitunindekseille, tykkäyksille, pankkitilinsaldolle ja titteleille.
Ehkä kannattaisi kuitenkin kuunnella meitä vanhempiakin ihmisiä, jotka on jo tuon polun kulkeneet.
Hei,
kiitos, kun kerroit. Olen pahoillani, että olet joutunut käymään noita asioita läpi.
Etiikan, hyvän elämän ja ihmisarvon kysymyksiä olen käsitellyt enimmäkseen opintojen parissa, mutta jostakin syystä tuntuu vaikealta soveltaa niitä omaan elämääni. Järkeni sanoo yhtä mutta tunnepuoleni toista (sikäli tuo toinen kommentoija osui jokseenkin oikeaan). Koska olet käsitellyt samankaltaisia asioita, ymmärrät varmasti, että faktoiksi tietämiään asioita on joskus vaikea saada tunnetasolla läpi, vaikka miten harjoittelisi. Ja - kuten sanoin - en milloinkaan ajattelisi toisesta ihmisestä yhtä julmasti kuin itsestäni.
Kaikkea hyvää!
ApEn usko sinua.
Pohdipas huviksesi, puhutko nyt ihan totta, ettet muka ajattele muista rumasti, ja ihmisille on jotkut eri kriteerit, sinulle ja meille pulliaisille/reppanoille/nobodyille kenellä ei ole väliä.
Pohdi sitä, millä oikeutat muka tuon sekoilusi?
Minä sinä muita ihmisiä pidät?
Mikä sinut erottaa esim minusta?
Oikeasti, mikä luulet olevasi?
Laittasko popparit tulille, tästä voi tulla viel hyvä vääntö :D
Ihmiset monesti on tosi tosi hanakoita sulkemaan silmänsä ja korvansa totuudelta. Kai sillä oli joku nimikin, kognitiivinen dissonanssi.
On nyt ihan sama mitä enää sanon, sitä ei oteta vastaan, vaan kaikki sanomani tullaan näkemään "tuo on tuo ilkeän tyhmä täti" -lasien läpi.
Sanoin totuuden. Se ei vielä hänen heikolle psyykelle ollut mahdollista hyväksyä.
Hän osaa lässyttää ja esittää fiksua, laittaa passiivisaggressiivisia toivotuksia, kuten on mallioppinut.
Hän ei uskalla myöntää itselleen, että on ylimielinen.
Täs viestis on jotenki ikävä tunnelma :D. Aggressio ei tunnu ainakaan passiiviselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu elämällä on paljon annettavaa. Sinullekin. Olet selvästi uuden polun alussa, tähyät avarammille alueille. Se on hyvä. Katso uteliaasti ympärille. Ota esikuvaksi vaikka mökinmummo jolla ei ole teoreettista tietoa hienoista ajatusrakennelmista, mutta iloista uteliaisuutta jokaista vierailijaa kohtaan. Kahvit pöytään ja juttelemaan Jokainen vastaantuleva opettaa sinulle jotain jos hyväksyt sen lähtökohdaksi ha suhtaudut häneen kiinnostukselka ja kiitollisuudella kohtaamisesta.
Enpä tiedä, on meitäkin joille elämällä ei oikeasti vaikuta olevan mitään annettavaa. Koita siinä pitää itsesi hengissä sitten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ironista, jos kyseessä on ihan "filosofi", ettei sitten sen vertaa ole pohtinut, mitä se "ihmisarvo" voisi tarkoittaa oikeasti.
Johan noita miettii tukiolaiset ja vammattikoululaisetkin. Mutta ei tämä lihavia ihmisiä iljettäviksi haukkuva viisas.
Missä kohtaa aapee väittää olevansa filosofi tai edes viisas? :DD Oon mäkin kiinnostunut musiikista enkä silti sano olevani muusikko. Yhtään sointua en sais aikaiseksi, vaikka yrittäisin.
Mutta noin muuten. Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Ja muuten - filosofiaa on muutakin kuin aristoteelinen hyvän elämän pohdinta ja eettiset suuntaukset. Esim. formaalilogiikassa ei pahemmin ihmisarvoa pohdita.
No käsitin että häntä kiinnostaa filosofia ja se on hänen juttunsa.
Nillitä nyt sinäkin siinä näsäviisaana.
On se vaan aika jännä, että jos kiinnostaa ja on oma juttu, niin ettei NOIN PERUSTAVANLAATUISTA asiaa ole pohtinut yhtään.
Lue uudelleen toi mun keskimmäinen pointti: Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Eli voi olla, että on pohtinut paljonkin, mutta omakohtainen kokemus itsestään ja omasta arvostaan voi olla ihan muuta.
Eiköhän anneta olla ja erotaan sovussa!
Minä väitän, ettei ole pohtinut yhtään. Se "pohdinta" voi olla jotain lässynlää fraasien papukaijamaista kopiointia, mutta itse pohdintaa ei ole tehty.
Itse olen asiaa pohtinut aika paljon, kun olen sattumalta ollut minäkin nuori, syömishäiriöinen ja itseäni ja arvoani etsivä ihminen huonolla itsetunnolla.
Niin kyllä minä vaan prkl väitän, että jos yhtään sitä lanttuaan on rasittanut tämän kysymyksen parissa, niin se myös tuottaa tulosta.
Ainakin minulle on tuottanut, ja nykyään ainakin pskat nakkaan ulkoisille validaatioille, painovitunindekseille, tykkäyksille, pankkitilinsaldolle ja titteleille.
Ehkä kannattaisi kuitenkin kuunnella meitä vanhempiakin ihmisiä, jotka on jo tuon polun kulkeneet.
Hei,
kiitos, kun kerroit. Olen pahoillani, että olet joutunut käymään noita asioita läpi.
Etiikan, hyvän elämän ja ihmisarvon kysymyksiä olen käsitellyt enimmäkseen opintojen parissa, mutta jostakin syystä tuntuu vaikealta soveltaa niitä omaan elämääni. Järkeni sanoo yhtä mutta tunnepuoleni toista (sikäli tuo toinen kommentoija osui jokseenkin oikeaan). Koska olet käsitellyt samankaltaisia asioita, ymmärrät varmasti, että faktoiksi tietämiään asioita on joskus vaikea saada tunnetasolla läpi, vaikka miten harjoittelisi. Ja - kuten sanoin - en milloinkaan ajattelisi toisesta ihmisestä yhtä julmasti kuin itsestäni.
Kaikkea hyvää!
ApEn usko sinua.
Pohdipas huviksesi, puhutko nyt ihan totta, ettet muka ajattele muista rumasti, ja ihmisille on jotkut eri kriteerit, sinulle ja meille pulliaisille/reppanoille/nobodyille kenellä ei ole väliä.
Pohdi sitä, millä oikeutat muka tuon sekoilusi?
Minä sinä muita ihmisiä pidät?
Mikä sinut erottaa esim minusta?
Oikeasti, mikä luulet olevasi?
Laittasko popparit tulille, tästä voi tulla viel hyvä vääntö :D
Ihmiset monesti on tosi tosi hanakoita sulkemaan silmänsä ja korvansa totuudelta. Kai sillä oli joku nimikin, kognitiivinen dissonanssi.
On nyt ihan sama mitä enää sanon, sitä ei oteta vastaan, vaan kaikki sanomani tullaan näkemään "tuo on tuo ilkeän tyhmä täti" -lasien läpi.
Sanoin totuuden. Se ei vielä hänen heikolle psyykelle ollut mahdollista hyväksyä.
Hän osaa lässyttää ja esittää fiksua, laittaa passiivisaggressiivisia toivotuksia, kuten on mallioppinut.
Hän ei uskalla myöntää itselleen, että on ylimielinen.
Täs viestis on jotenki ikävä tunnelma :D. Aggressio ei tunnu ainakaan passiiviselta.
No mitäpä jos et miettisi sitä tunnelmaa, vaan mitä sanotaan? Joo ei taida olla mieluinen sanoma, niin nillität jostain fiiliksistä. Seuraavaksi sitten kieliopista määkiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeutettu hakemaan tukia joten hae niitä, ei kannata olla ylpeä. Tuet ovat lakisääteisiä ja sulla on niitä oikeus hakea ilman häpeää. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on opiskellut ja tehnyt töitä vaikka jotkut narsistit jaksaa huudella tukiloisista. Totuus on kuitenkin se, että hyvin pieni osa ihmisistä on varsinaisia tahallisia "tukiloisia" vaan ihmiset joutuu tekemään töitä pätkissä, määräaikaisina jne jne. Suomessa työelämä on rikki ja vakituista työtä on aina vaan vähemmän. En oikein edes saa kiinni mitä tästä valtiosta yritetään tehdä kun kaikki ajetaan alas mikä ennen toimi. Ja kun olet tehnyt monenlaista työtä niin jospa joku päivä vielä tärppäisi, että taas pääset töihin. Itsekin jäin tyhjin käsin ja lähinnä autoin ja kannattelin muita saamaan sen mikä heillä on. Ei ole reilua ollut. Ja se, että sitten tällaiseen rikkinäiseen systeemiin halutaan vielä lisää lapsia on jotenkin sekin käsittämätöntä, että sen sijaan, että joku maalisjärki olisi asioissa, asioita vain huononnetaan ja ihmetellään miten syntyvyyttä saadan nostettua kun ei ole enää mitään mitä nuorille tarjota. Ei turvallisia pysyviä työpaikkoja, kaikki kallista, korkea verotus ja siitä korkeasta verotuksesta huolimatta ei saa välttämättä edes kaikki palveluita joita mainostetaan vaan saa just sen minimin. Viranomaiset sanoo, että ei ole resursseja, mutta samaan aikaan oli resursseja mennä jonkun kunnollisen äidin kotiin sijoittamaan lapset sijaisperheeseen kun äiti komensi lapsensa pesemään hampaita. Tämä valtio on niin sekaisin ettei mitään rotia ja hullummaksi menee. Täyspäiset alkaa olla vähemmistönä pian.
Minusta ainakin tuntuu, että valtiomme alasajo on nyt alkanut kunnolla eikä tule enää päättymään muuhun kuin totaaliseen alennustilaan. Nuoria tulee muuttamaan runsaasti ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vähän ironista, jos kyseessä on ihan "filosofi", ettei sitten sen vertaa ole pohtinut, mitä se "ihmisarvo" voisi tarkoittaa oikeasti.
Johan noita miettii tukiolaiset ja vammattikoululaisetkin. Mutta ei tämä lihavia ihmisiä iljettäviksi haukkuva viisas.
Missä kohtaa aapee väittää olevansa filosofi tai edes viisas? :DD Oon mäkin kiinnostunut musiikista enkä silti sano olevani muusikko. Yhtään sointua en sais aikaiseksi, vaikka yrittäisin.
Mutta noin muuten. Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Ja muuten - filosofiaa on muutakin kuin aristoteelinen hyvän elämän pohdinta ja eettiset suuntaukset. Esim. formaalilogiikassa ei pahemmin ihmisarvoa pohdita.
No käsitin että häntä kiinnostaa filosofia ja se on hänen juttunsa.
Nillitä nyt sinäkin siinä näsäviisaana.
On se vaan aika jännä, että jos kiinnostaa ja on oma juttu, niin ettei NOIN PERUSTAVANLAATUISTA asiaa ole pohtinut yhtään.
Lue uudelleen toi mun keskimmäinen pointti: Musta tuntuu, että ap ei ehkä oikein pärjää itsensä kanssa ja/tai hyväksy itseään, ja siksi on noin iso ristiriita. Teoreettisesti voi ajatella vaikka mitä, mut kokemusmaailma on silti eri.
Eli voi olla, että on pohtinut paljonkin, mutta omakohtainen kokemus itsestään ja omasta arvostaan voi olla ihan muuta.
Eiköhän anneta olla ja erotaan sovussa!
Minä väitän, ettei ole pohtinut yhtään. Se "pohdinta" voi olla jotain lässynlää fraasien papukaijamaista kopiointia, mutta itse pohdintaa ei ole tehty.
Itse olen asiaa pohtinut aika paljon, kun olen sattumalta ollut minäkin nuori, syömishäiriöinen ja itseäni ja arvoani etsivä ihminen huonolla itsetunnolla.
Niin kyllä minä vaan prkl väitän, että jos yhtään sitä lanttuaan on rasittanut tämän kysymyksen parissa, niin se myös tuottaa tulosta.
Ainakin minulle on tuottanut, ja nykyään ainakin pskat nakkaan ulkoisille validaatioille, painovitunindekseille, tykkäyksille, pankkitilinsaldolle ja titteleille.
Ehkä kannattaisi kuitenkin kuunnella meitä vanhempiakin ihmisiä, jotka on jo tuon polun kulkeneet.
Hei,
kiitos, kun kerroit. Olen pahoillani, että olet joutunut käymään noita asioita läpi.
Etiikan, hyvän elämän ja ihmisarvon kysymyksiä olen käsitellyt enimmäkseen opintojen parissa, mutta jostakin syystä tuntuu vaikealta soveltaa niitä omaan elämääni. Järkeni sanoo yhtä mutta tunnepuoleni toista (sikäli tuo toinen kommentoija osui jokseenkin oikeaan). Koska olet käsitellyt samankaltaisia asioita, ymmärrät varmasti, että faktoiksi tietämiään asioita on joskus vaikea saada tunnetasolla läpi, vaikka miten harjoittelisi. Ja - kuten sanoin - en milloinkaan ajattelisi toisesta ihmisestä yhtä julmasti kuin itsestäni.
Kaikkea hyvää!
ApEn usko sinua.
Pohdipas huviksesi, puhutko nyt ihan totta, ettet muka ajattele muista rumasti, ja ihmisille on jotkut eri kriteerit, sinulle ja meille pulliaisille/reppanoille/nobodyille kenellä ei ole väliä.
Pohdi sitä, millä oikeutat muka tuon sekoilusi?
Minä sinä muita ihmisiä pidät?
Mikä sinut erottaa esim minusta?
Oikeasti, mikä luulet olevasi?
Laittasko popparit tulille, tästä voi tulla viel hyvä vääntö :D
Ihmiset monesti on tosi tosi hanakoita sulkemaan silmänsä ja korvansa totuudelta. Kai sillä oli joku nimikin, kognitiivinen dissonanssi.
On nyt ihan sama mitä enää sanon, sitä ei oteta vastaan, vaan kaikki sanomani tullaan näkemään "tuo on tuo ilkeän tyhmä täti" -lasien läpi.
Sanoin totuuden. Se ei vielä hänen heikolle psyykelle ollut mahdollista hyväksyä.
Hän osaa lässyttää ja esittää fiksua, laittaa passiivisaggressiivisia toivotuksia, kuten on mallioppinut.
Hän ei uskalla myöntää itselleen, että on ylimielinen.
Täs viestis on jotenki ikävä tunnelma :D. Aggressio ei tunnu ainakaan passiiviselta.
Sinä projisoit omat tunteesi.
Kokeile nyt tehdä niin, että hymyilen iloisesti ja luet viestin uudestaan, kokeile onko se mahdollista tulkita neutraaliksi? Entä hyväksi?
Vai onko se aina niin, että sinun ensimmäinen tulkinta on se oikea, ja se ei muutu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiöpsykologina sanoisin, että koska puhut anoreksiasta paranemisesta, eli normaaliksi lihomisesta, kuin se olisi jotain ällöttävää, ja pilannut ihmisarvosi, niin et ole parantunut. Jos koet, että ihmisarvoa on vain laihana, vikaa on vieläkin.
Aika yllättävä ajatus. En oikein usko, että tässä enää ongelmaa olisi, koska somaattisesti olen ihan kunnossa. Ajatusmaailmassani vain tuntuu olevan tällainen nyrjähdys, joka aina ajoittain tekee elämästä ja itsensä kanssa selviämisestä sietämätöntä.
Ap
Ohis, mutta toi on ennen kaikkea mielen ongelma. Ei näy välttämättä kehossa millään tavalla. Ulkomuodosta ei pelkästään voi sanoa, mikä oikeesti on tilanne.
Työni lisäksi minua on määrittänyt ainoastaan se, että sairastuin parikymppisenä syömishäiriöön. Nyt, kun en enää ole alipainoinen (melkeinpä päinvastoin), tunnen menettäneeni valtaosan ihmisarvostani. Se vähä, mikä vielä oli jäljellä, tipahti pois työttömäksi jäätyäni. Näiden kahden livuttua pois en näe ainuttakaan järkevää syytä elää. Jäljellä on vain iljettävä, vastenmielinen elämänmuoto, jonka osa on ennen pitkää muuttua taakaksi yhteiskunnalle. Panin kaiken yhden kortin varaan ja jäin tyhjin käsin.
Sanot tuossa että ihmisarvosi perustuu alipainolle. Näin siinä lukee.
Sanot, että olet pohtinut sitä ihmisarvokysymystä filosofiaharrastuksesi pohjalta jo? Vai?
Olisi mielenkiintoista kuulla sinun omin sanoin, miten oikeasti käsität ihmisarvon?
Sanot varmaan, että kaikilla on yhtälainen ihmisarvo, joo ok. Näin monet sanoo, mutta kerro miksi.
Kerro miksi kaikilla on yhtenäinen ihmisarvo. Ja selkiytä vähän sitä logiikaasi, miksi kenenkään ihmisarvo tulisi määrittyä alipainoisuuden mukaan?
Tällanen fantasia taas. Tutkijapa hyvinkin.
Kannattaisko ap:n nyt oikeasti vaan hakeutua kunnon terapiaan ja käsitellä se lapsuuden ongelmallinen dynamiikka, josta tuo arvottomuuden kokemus johtuu.
Kun ei se ihan taida tuolla hienostelulla ja filosofin larppaamisella nyt hoitua, jos niitä perus ja pohjatöitä ei tee.
Se nyt on selvä, että henkilö on hyvin nuorekas, ja lapsekaskin, ja että hänellä on hyvin huono itsetunto.
Hän kaipaa päänsilittelyjä ja kehuja. Se on erittäin tärkeää, koska ei ihminen parane, jos ei saa ikinä mitään empatiaa, eikä tule kuuluksi.
Kuitenkin eteen päin pääsemiseksi ja asioiden ratkomiseksi, olisi hyvä juuri ottaa vakavasti ne viestit, joita on alapeukutettu. Niistä löytyy se, mikä on totta.
Terapiassakin tulee joskus se kohta kun se pää on vaan otettava sieltä perseestä pois, ja lopetettava se pään silittely ja lässyttäminen.
Olen hyvin pahoillani, eihän tämä kivalta ja mukavalta varmaan kuulosta.
Hyvää kesää ja lämpöä!
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelunavauksestasi, Ap!
Kuulostaa siltä, että sinulla on alkanut tai juuri alkamassa transformaatiovaihe. Vanhan rakennelman pohja on romahtanut, uusi ei ole vielä hahmottunut. Eräänlainen kutkuttavan epätietoisuuden vaihe, kun mitään konkreettista ei vielä ole näkyvissä, mutta kaikki mahdollisuudet ovat auki.
Hyvä. Ole rauhassa, ja käytä tämä arvokas välivaihe antamalla itsellesi aikaa miettiä, kuka oikein olet ja mitä sinä oikeastaan haluat. Kiinnnitä myös erityistä huomiota sekä psyykkiseen että fyysiseen jaksamiseesi. Olet vielä nuori, ja paljon vettä tuee vielä virtaamaan elämäsi joessa.
Sinulla (kuten meillä kaikilla) on ihmisarvo, olitpa sitten töissä tai ei, parillinen tai pariton, hoikka tai pyöreämpi jne. Ja sinulla on myös täysi oikeus nostaa työttömän jakson aikana kaikki tarvitsemasit lakisääteiset tuet. Nehän ovat olemassa juuri sitä varten, että niiden varassa selviää vaikeiden vaiheiden yli!
Voit myös hakeutua jonnekin vapaaehtoistöihin: saat arvokasta kokemusta, löydät uusia näkökulmia, uusia tuttavuuksia ja uutta merkitystä. Vapaaehtoistyön tekeminen voi myös auttaa sinua hyväksymään tukien nostamisen, sillä teethän silloin kuitenkin merkityksellistä työtä,. Tukien muodossa tuleva korvaus tosin on vaatimaton ja ikään kuin kiertää valtion kautta, muttalisäksi saatat saada henkistä tyydytystä sitäkin enemmän.
Ja kun aika on, tulet kyllä huomaamaan, miten palaset taas loksahtavat kohdilleen, ja elämäsi uusi järjesty ja merkityss on muotoutunut, todennäköisesti entistä paremmaksi.
Kaikkea mahdollista hyvää Sinulle, muista että olet arvokas! <3