Matkustelitteko te muut 30-60-vuotiaat lapsuudessa ulkomaille?

Ei käyty lapsena ulkomailla,äiti oli yksinhuoltaja.Olin 25v kun n kävin eka kerran Ruotsissa ja 26v Portugalissa,olen reissannut paljon.N60

Me ei matkustettu mihinkään eikä kavereiden perheetkään. Luokaltamme pari oppilasta kertoi käyneensä jossain rantalomalla. Teini-ikäisenä kaksi kaveriani lähti kielimatkalle Englantiin ja se minua harmitti, kun meillä ei ollut varaa.

Kesälomat meni mökillä. Joskus vanhemmat kävi laivalla, mutta meitä lapsia ei otettu ikinä mukaan. Ehkä ne oli työnantajan maksamia matkoja.

Ysin luokkaretkellä pääsin vihdoin Ruotsin laivalle. Sen jälkeen aloin aktiivisesti säästää rahaa, ja tein kaksi matkaa kun olin täyttänyt 18 vuotta. 20-vuotiaana lähdin kesätöihin Espanjaan.

Se on hassua, miten perheessä on niin erilaisia ihmisiä. Vanhempiani ei matkustaminen (edes Suomessa) kiinnostanut ja sisarukseni eivät Tallinnaa pidemmällä käy. Minä taas matkustan joka vuosi ja aina on uusi matka suunnitteilla.

Ei silloin eikä nyt!

Olen 54 ja lapsena kävin kerran Ruotsissa, ja vasta 16-vuotiaana ensimmäisen kerran "etelässä". Ei paljon kukaan muukaan käynyt jatkuvasti ulkomailla, yksi luokkakaveri kävi kasarilla Travemündessä Finnjetillä. Varmaan aika harvinaista kun muistan sen.

Me käytiin noin kolmen vuoden välein kahden viikon lomalla tyyliin Espanjassa tai Kreikassa. Sitten kerran vuoteen oli myös Tukholman risteily. Täysi-ikäistyttyä tuli käytyä vähän useammin ulkomailla ja etenkin kaupunkilomilla, mutta nekin loppuivat noin 7 vuotta sitten, kun ei enää kiinnosta, enkä ilmaston ja liikaturismin takia halua matkustella ulkomaille. Lisäksi kotimaassakin paljon nähtävää ja niin paljon helpompaa matkustaa.

Mä olen keskiluokkaisesta perheestä. N34

Meillä oli kesämökki ja vietettiin siellä kaikki lomat ja viikonloput. Ei matkusteltu

Kyllä 2000-luvun alussa matkusteltiin perheenä, Thaimaan tsunaminkin aikaan Thaimaassa oli satoja suomalaisia pikkulapsia perheineen.

Asuin lapsena 1977-1978 Saksassa ja perhe kävi myös Ranskassa ja Italiassa. Olin niin pieni, etten muista näistä mitään. Vähän vanhempana käytiin autolla Ruotsissa ja Norjassa. Yläkouluiässä oli pari Euroopan autoreissua, joilla käytiin Tanskassa, Saksassa (sekä yhdistyneessä että Itä- ja Länsi-), Itävallassa, Sveitsissä, Unkarissa, Slovakiassa, Tsekissä ja Luxemburgissa. 

Vanhemmilla ei ollut varaa ja/tai halukkuutta lentojen maksamiseen, koska perheessä oli neljä lasta. Mitsubishi Pajerossa oli seitsemän istuinta. Ylioppilaslahjaksi sain matkan Lontooseen, se oli ensimmäinen lentoni sitten taaperoiän.

Elin lapsuuteni 90-luvulla, ei käyty ulkomailla. Keskituloinen suurperhe. Vasta teini-ikäisenä kävin ensimmäistä kertaa ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 54 ja lapsena kävin kerran Ruotsissa, ja vasta 16-vuotiaana ensimmäisen kerran "etelässä". Ei paljon kukaan muukaan käynyt jatkuvasti ulkomailla, yksi luokkakaveri kävi kasarilla Travemündessä Finnjetillä. Varmaan aika harvinaista kun muistan sen.

Tää taitaa olla nykyajan juttu, että joka asiassa mennään äärimmäisyyksiin. Ei ihmiset matkustaneet noina vuosikymmeninä ulkomaille kuin muutaman vuoden välein. Nyt on perheitä jotka käy vaikka 5 krt vuodessa jossain pitkällä.

Ainoastaan Ruotsissa ja Neuvostoliitossa. Olin aina kateellinen kavereille, jotka matkustelivat Euroopassa. Toisaalta nyt on se mökki valmis, jota silloin rakennettiin kaikki lomat. 

Ei matkustettu ulkomaille. Tai no, Ruotsissa käytiin. Matkustettiin kotimaassa asuntovaunun kanssa ristiin rastiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 54 ja lapsena kävin kerran Ruotsissa, ja vasta 16-vuotiaana ensimmäisen kerran "etelässä". Ei paljon kukaan muukaan käynyt jatkuvasti ulkomailla, yksi luokkakaveri kävi kasarilla Travemündessä Finnjetillä. Varmaan aika harvinaista kun muistan sen.

Tää taitaa olla nykyajan juttu, että joka asiassa mennään äärimmäisyyksiin. Ei ihmiset matkustaneet noina vuosikymmeninä ulkomaille kuin muutaman vuoden välein. Nyt on perheitä jotka käy vaikka 5 krt vuodessa jossain pitkällä.

Niin ja elintaso on noussut kestämättömäksi. 

47v, joka kolmas vuosi tjsp kanarialle lapsena. Teininä ja nuorea aikuisena oli pitkä paussi. Ny vanhana ikäloppuna vietän siellä 5kk vuodesta jo 10 vuotta näin. En kestä jää kylmää eli alle +12 astetta ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun luokan tytöt puhuttiin keskenämme noin 10-vuotiaina, että kuka käynyt lentokoneessa. Enemmistö sanoi, että oli päässyt kerran, pari tai jopa kolme kertaa lentämään ulkomaille, minä mukaan lukien. Tosi moni ei koskaan. Yksi tytöistä laski tehneensö 14 kertaa lentomatkaa elämässään, pisimmillään lentänyt Amerikkaan asti (sen sukua asui siellä). Se oli meistä muista todella ihmeellistä, niin kuin olisi kuussa käynyt. Vuosi oli noin -98.

Mullekin on jäänyt mieleen outo juttu omasta luokasta 90-luvulta, kun olin vain 7 tai 8 vanha. Siellä oli yh-äidin ihan suomalainen tyttö, sellainen hiljainen ja kiltti ja fiksu lapsi. 

Kun opettaja kysyi maanantaina, mitä olette tehneet viikonloppuna, se sanoi käyneensä äitinsä kanssa Intiassa. Ope sanoi, että nyt on joku väärinkäsitys, et ole voinut käydä, Intia on tosi kaukana ja perjantaina olit koulussa.

Se väitti vastaan, että kyllä käytiin viikonloppuna Intiassa äidin kanssa. Ope sanoi uudelleen, että ei ole mahdollista ja tyttö intti, että kyllä käytiin.

Oltiin tosi pieniä toki, mutta jäänyt mieleen jotenkin outona asiana, kun se oli semmoinen helppo hissukkalapsi, joka uskoi aina kiltisti opettajan auktoriteettiin ja tuon yhden kerran tuossa asiassa vänkäsi kauheasti vastaan. Ja muuten eivät matkustelleet ja olivat ihan suomalaistaustaisia.

Pointti se, että siihen aikaan vielä olisi ollut niin iso asia joku Intiassa käynti. Nykyään ei kauheasti ihmettelisi vastaavaa, joku lapsi saattaisi ihan hyvin ollakin käynyt siellä asti, yhden viikonlopun aikana tuskin kuitenkaan.

Käytiin perheen kanssa ekoja kertoja Kanarian matkoilla, kun olin varmaan ala-asteikäinen, ehkä joku 9 tai 10. Max kerran vuoteen käytiin parhaimmillaan, eli ei mitenkään koko ajan reissattu. Jotkut sukulaiset pääsi Amerikkaan, siitä olin niille kateellinen. 80-luvun loppupuolta elettiin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Oma havaintoni: matkoja tekevät eniten yhden lapsen perheet. Lapsi on ehkä melkein tehtykin matkakumppaniksi ja tarkoituksella yksi että sille on helppo näyttää maailmaa. Jos lapsia on kolme tai enemmän matkustelu ei ole siellä ykkösprioriteetti (varakkaat tietyste asia erikseen).

Jos on yksi tai kaksi lasta, niin koko nelihenkinen perhe mahtuu helposti suhteellisen tavalliseen henkilöautoon. Se tekee ainakin mahdolliseksi automatkailun kotimaassa ja lähimmissä naapurimaissa. 

Käytiin perheen kanssa ulkomailla vain Tallinnassa ja Tukholmassa, mitäpä muutakaan kuin tupakkaa ja viinaa hakemassa. 

Meillä on 4 lasta ja aika monessa maassa ollaan ehditty heidän kanssaan käydä, vaikka tuntuu ettei me nyt niin paljoa matkusteta. Yhdellä reissulla tulee yleensä useampi kohde.

Viimeksi Ranska, Monaco, Italia.

N34

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kesämökki ja vietettiin siellä kaikki lomat ja viikonloput. Ei matkusteltu

Eikös kesämökkeilyn hyvä puoli ole siinä että oppii uimaan luonnonvesissä ja tunnistaa erilaiset metsänmarjat, kasvit, hyönteiset ja sienet etenkin jos lähiympäristössä on vapaata luontoa. Keräisin aikoinani vanhempieni kanssa mustikoiden ja puolukoiden ohella mm. vadelmia, karpaloita, juolukoita ja mesimarjoja. Isäni oli myös taitava paistamaan isoja muurinpohjalettuja ulkogrillissä, jotka hän käänsi heittämällä letun ilmaan.

Akateeminen perhe. Käytiin jokusen kerran Ruotsissa, Norjassa ja kerran kahdessa Baltian maassa (NL miehityksen aikaan).