Muita sektiolla syntyneitä, pulloruokittuja ja alle vuotiaina hoitoon vietyjä?
Itse synnyin sektiolla, äiti ei imettänyt, poltti ajan tapaan tupakkaa ja vei minut 3 kuukautta vanhana hoitoon. Silti olen mielestäni saanut viettää onnellisen lapsuuden, äiti on minulla aina ollut läheinen ja on edelleen. Olen aina ollut terve kuin pukki, päräjännyt hyvin koulussa ja opiskeluissa, olen hyvässä työssä ja minulla on aviomies, jonka kanssa hyvä ja tasapainoinen (joskin nykyään välillä aavistuksen tylsä) suhde ja pari ihanaa mukulaa.
Tämä kaikki ihan vain tiedoksi tämän palstan lynkkaajille, että ei se koko elämä ihan välttämättä mene pilalle, vaikka av-ihanteet eivät täyttyisikään. Itse olen synnyttänyt alakautta, imettänyt suositusten mukaan, enkä polta ja olenpa lasteni kanssa vielä kotonakin, koska minusta on niin ihana saada hoitaa heitä, mutta luulenpa, että ei se heille sen pahemmaksi olisi, vaikka olisivatkin hoidossa.
Kommentit (6)
parikymmpisenä sairastui vakavaan masennukseen (nyttemmin kolmikymppisenä suht tasapainoinen), en silti suoraa syy-yhteyttä näistä alkaisi vetää...
täällä vaahdotaan hirveästi 3 vuotta kotona olemisesta, mutta monikin 70 luvun lapsi on mennyt hoitoon jo 3 kuukauden vanhana. Myös minä. Äiti imetti siihen saakka.
Tiedän olevani aivan normaali ihminen ja olen aina ollut terve. Normaalit korvatulehdukset sairastin pienenä.
mutta minua ei imetetty kuin pari viikkoa. Äidiltä loppui rintamaito ja sain korviketta siitä lähtien. Olin poikkeuksellisen terve lapsi; korvatulehduksenkin sairastin vain kerran, ei allergioita tai astmaa. Hoitoon menin kolmikuisena. Nyt olen tasapainoinen, työssäkäyvä ja verojamaksava kansalainen, vaimo ja äiti. En usko, että synnytystavalla olisi jotain merkitystä ihmisen psyykelle. Imetyksellä on etunsa, mutta kaipa viime vuosina on alettu kyseenalaistaa sen merkitystä allergian estäjänä. Ihanteellisin hoitaja olisi tietysti oma vanhempi, mutta ilmeisesti hyviä aikuisia kasvaa muullakin tavoin.
Parikymppisenä sairastui masennukseen ja kolmekymppisenä tuli alkoholi mukaan kuvioihin. Nytten 50 -vuotiaana porskuttelee eteenpäin masennuslääkkeiden voimalla. En tiedä onko yhteyttä lapsuuteen?
Olen sairastellut paljon, sekä kärsin jonkinasteisista mielenterveyden ongelmista.
Eihän näin pitäisi olla, vai mitä?
Mutta ihan totta, vaikuttaa ne muutkin asiat, ja paljon vaikuttaakin. En silti ihan huvinvuoksi röökaisi antaisi korviketta, sektion merkitystä nyt en niin merkittävänä lapsen terveyden kannalta koe. Tosin onhan sekin yksi elämän peruskokemus ja olen ihan iloinen että lapseni ovat normaalisti syntyneet.