Lue keskustelun säännöt.
Kun viisikymppisenä eroaa niin miehillä on heti uusi haussa, naiset viihtyy itsekseen
13.07.2026 |
Itse erosin aika lailla 50-vuotiaana ja ex muutti heti toisen luo, itse haluan olla itsekseni, vapaus tuntuu ihanalta, vaikka taloudellisesti välillä tiukkaa onkin. Mites muut, oletteko halunneet uuden kumppanin? Mulla on epäilys haluanko enää koskaan, tuntuu kovin sitovalta, en välitä edes treffailla. Ja ero oli tosiaan käytännössä käsitelty ennen eroamista, eli mistään "toipumisajasta" ei kyse.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Miehet ymmärtää elää ja hakea seksiä. Naiset on kiukkuisia tuossa iässä ja vihaavat miehiä.
N34
Kolmekymppisen elämänkokemuksella?
Kiitos avautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ap:n väitä kyllä pidä paikkaansa. Että mies automaattisesti kaipaisi uuden naisen elämäänsä. On jopa arroganttia naiselta yleistää tätä. Ainakin itse tiedän eronneita miehiä, jotka on tyytyväisiä elämäänsä ilman uutta naista.
Missä kohtaa aloitustaan ap väittää noin?
En ymmärrä, että ero on niin traaginen asia, että ”vannotaan” jotain ikuista yksin oloa ja mennään johonkin eroryhmiin, yms. Itse palan liekillä tälle uudelle elämälle ja siihen kuuluu myös orastava ihmissuhde, ilman mitään paineita, yhteisistä asuntolainoista, yms. Ero oli ihan huippu kiva juttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ymmärtää elää ja hakea seksiä. Naiset on kiukkuisia tuossa iässä ja vihaavat miehiä.
N34
Kolmekymppisen elämänkokemuksella?
Kiitos avautumisesta.
Plus että tuon kirjoittaja on mies 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ap:n väitä kyllä pidä paikkaansa. Että mies automaattisesti kaipaisi uuden naisen elämäänsä. On jopa arroganttia naiselta yleistää tätä. Ainakin itse tiedän eronneita miehiä, jotka on tyytyväisiä elämäänsä ilman uutta naista.
Missä kohtaa aloitustaan ap väittää noin?
Otsikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ero on niin traaginen asia, että ”vannotaan” jotain ikuista yksin oloa ja mennään johonkin eroryhmiin, yms. Itse palan liekillä tälle uudelle elämälle ja siihen kuuluu myös orastava ihmissuhde, ilman mitään paineita, yhteisistä asuntolainoista, yms. Ero oli ihan huippu kiva juttu!
Kivat sulle. Kaikki ihmiset ei tosiaankaan osaa reflektoida omaa käytöstään.
Ei kaikilla olekaan kipeä ero ja se voi olla helpotus, mutta on ihmisiä, jotka olivat syvästi kiintyneitä ja rakastuneita kumppaniinsa, ja joille ero on ollut julma ja raaka kokemus. Sen lisäksi että joutuu luovaamaan lapset siitä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ap:n väitä kyllä pidä paikkaansa. Että mies automaattisesti kaipaisi uuden naisen elämäänsä. On jopa arroganttia naiselta yleistää tätä. Ainakin itse tiedän eronneita miehiä, jotka on tyytyväisiä elämäänsä ilman uutta naista.
Missä kohtaa aloitustaan ap väittää noin?
Otsikossa.
Kaikilla? Eikä väitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin miehestä kun kuopus lähti inttiin lukion jälkeen. Mies oli hetikohta tinderissä ja facen kaikissa sinkkuryhmissä. Itse en ole sen koommin miehiä vaivoikseni huolinut. Yksin olo parasta. Poikakin muutti intin jälkeen kotoa kun sai opiskelupaikan yliopistosta.
Tuo on tuttua. Tunnen muutamia eronneita pareja, ja aika pitkään on naisilla kestänyt uuden parisuhteen aloittaminen, eikä kaikilla sellaista edes ole. Sitä ihmettelen aina, että miten miehet löytävät samantien uuden kumppanin. Että miten on mahdollista, kun eroaa, niin jo seuraavalla viikolla vastaan tulee joku elämän suuri rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ero on niin traaginen asia, että ”vannotaan” jotain ikuista yksin oloa ja mennään johonkin eroryhmiin, yms. Itse palan liekillä tälle uudelle elämälle ja siihen kuuluu myös orastava ihmissuhde, ilman mitään paineita, yhteisistä asuntolainoista, yms. Ero oli ihan huippu kiva juttu!
Lapseton, eh?
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuttua. Tunnen muutamia eronneita pareja, ja aika pitkään on naisilla kestänyt uuden parisuhteen aloittaminen, eikä kaikilla sellaista edes ole. Sitä ihmettelen aina, että miten miehet löytävät samantien uuden kumppanin. Että miten on mahdollista, kun eroaa, niin jo seuraavalla viikolla vastaan tulee joku elämän suuri rakkaus.
Koska naiset löytää seuraa aina. Aina. Tuolla hortoilee liutapäin eronneita miehiä, joita poimia hetken hupiin. Omasta mielestään tietysti tosi kuumia isukkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että ero on niin traaginen asia, että ”vannotaan” jotain ikuista yksin oloa ja mennään johonkin eroryhmiin, yms. Itse palan liekillä tälle uudelle elämälle ja siihen kuuluu myös orastava ihmissuhde, ilman mitään paineita, yhteisistä asuntolainoista, yms. Ero oli ihan huippu kiva juttu!
Koitapa lukea kirjoitukseni edelliseltä sivulta missä kerron saaneeni avioerohakemuksen sähköisesti eikä mies kertonut erosta kasvotusten. Joo oli todella huippukiva juttu elinikäiset traumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rummo voimaantuu. Varmaan voit valita statusmiehistä, kuten kaksikymppisenä.
Voimaantumisessa on kyse juuri siitä, että elämä ei pyöri millään tavalla miesten ympärillä. Ei millään tavalla.
Jos tulee kiva mies vastaan, miksipäs ei? Muuten nautitaan elämästä ystävien, lasten ja mahdollisten lastenlasten kanssa.
Rehellisyys itselleen on voimaantumisen alku. Oman tilanteensa kanssa sujut oleva ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, ei edes onnellisuuttaan. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi esim arvostelemalla muita.
Olen aika lailla samaa mieltä, mutta ei minusta kenelläkään ole mitään erityistä velvollisuutta olla hiljaa onnestaan.
Täälläkin palstalla monet keskustelut ovat eräänlaista ystävän neuvomista. Ihmiset jakavat kokemuksiaan. Miksei hyvää kokemusta saisi jakaa? Tämä on kuitenkin todella monen naisen kokemus, että ilman miestä on hyvä olla.
Kävin eron jälkeen eroryhmässä, jossa oli monenlaisia naisia. Jotkut käsittämättömän rumasti jätettyjä, toiset itse puolisoonsa tyytymättömiä ja jättäneitä. Monilla oli kuitenkin hirveä tarve löytää joku uusi, mitä todella ihmettelin ja ihmettelen. Siellä viettivät aikaa Tinderissä, vaikka kuulemma lähes jokainen heitä lähestyvä mies oli ihan huijari. Itse en todellakaan viitsisi.
Aijaa. Siinä eroryhmässä, jossa itse kävin (9 kertaa), puolet miehiä, puolet naisia, ei kukaan tuonut kertaakaan esille tarvettaan löytää uutta äkkiä, vaan jokainen kehui loppupalautteessa, miten hyvää teki käydä eroa läpi rauhassa ja prosessin mukana.
Joo, eroryhmiä on varmasti erilaisia. Riippuu täysin niistä ihmisistä ja heidän kokemuksistaan.
Meidän ryhmässä oli pelkkiä naisia. Heistä kaksi oli jätettyjä, juuri tällä tavalla, että miehellä on uusi ja hän vain julmasti ilmoittaa, että nyt on ero. Mukaan lukien naisen haukkuminen. Loput olivat olleet ihan ihmeellisen sekavissa hyväksikäyttösuhteissa, ja jättäneet miehensä.
Silti näistä naisista ainoastaan kaksi ei ollut haku päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tuttua. Tunnen muutamia eronneita pareja, ja aika pitkään on naisilla kestänyt uuden parisuhteen aloittaminen, eikä kaikilla sellaista edes ole. Sitä ihmettelen aina, että miten miehet löytävät samantien uuden kumppanin. Että miten on mahdollista, kun eroaa, niin jo seuraavalla viikolla vastaan tulee joku elämän suuri rakkaus.
Pieni korjaus: joka viikko tulee vastaan elämän suuri rakkaus.
Ah, tätä miesten parempaa voimaantumista 🙄
En ole eronnut, mutta jos eroaisin, niin en varmana enää ikinä ottaisi miestä vaivoikseni. Korkeintaan voisin harrastaa jotain kevyttä treffailua, mutta en muuttaisi enää yhteen. Olisi ihanaa, kun saisi tehdä mitä tykkää ja passata vain itseään. Olisi aina siistiä ja saisin sisustaa kotini juuri, kuten haluan.
Viisikymppiselle naiselle voi olla vaikeaa löytää miestä, mutta jos on hoikka, iloinen ja itsestään huolta pitävä niin 70-80 vuotiaasta miehestä voi ehkä vielä löytää itselleen kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rummo voimaantuu. Varmaan voit valita statusmiehistä, kuten kaksikymppisenä.
Voimaantumisessa on kyse juuri siitä, että elämä ei pyöri millään tavalla miesten ympärillä. Ei millään tavalla.
Jos tulee kiva mies vastaan, miksipäs ei? Muuten nautitaan elämästä ystävien, lasten ja mahdollisten lastenlasten kanssa.
Rehellisyys itselleen on voimaantumisen alku. Oman tilanteensa kanssa sujut oleva ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, ei edes onnellisuuttaan. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi esim arvostelemalla muita.
Olen aika lailla samaa mieltä, mutta ei minusta kenelläkään ole mitään erityistä velvollisuutta olla hiljaa onnestaan.
Täälläkin palstalla monet keskustelut ovat eräänlaista ystävän neuvomista. Ihmiset jakavat kokemuksiaan. Miksei hyvää kokemusta saisi jakaa? Tämä on kuitenkin todella monen naisen kokemus, että ilman miestä on hyvä olla.
Kävin eron jälkeen eroryhmässä, jossa oli monenlaisia naisia. Jotkut käsittämättömän rumasti jätettyjä, toiset itse puolisoonsa tyytymättömiä ja jättäneitä. Monilla oli kuitenkin hirveä tarve löytää joku uusi, mitä todella ihmettelin ja ihmettelen. Siellä viettivät aikaa Tinderissä, vaikka kuulemma lähes jokainen heitä lähestyvä mies oli ihan huijari. Itse en todellakaan viitsisi.
Aijaa. Siinä eroryhmässä, jossa itse kävin (9 kertaa), puolet miehiä, puolet naisia, ei kukaan tuonut kertaakaan esille tarvettaan löytää uutta äkkiä, vaan jokainen kehui loppupalautteessa, miten hyvää teki käydä eroa läpi rauhassa ja prosessin mukana.
Joo, eroryhmiä on varmasti erilaisia. Riippuu täysin niistä ihmisistä ja heidän kokemuksistaan.
Meidän ryhmässä oli pelkkiä naisia. Heistä kaksi oli jätettyjä, juuri tällä tavalla, että miehellä on uusi ja hän vain julmasti ilmoittaa, että nyt on ero. Mukaan lukien naisen haukkuminen. Loput olivat olleet ihan ihmeellisen sekavissa hyväksikäyttösuhteissa, ja jättäneet miehensä.
Silti näistä naisista ainoastaan kaksi ei ollut haku päällä.
Meiilä juteltiin näistä uusista suhteista yhtenä teemana (Fischer) ryhmässä ja vaikka ohjaajat eivät tietenkään kieltäneet mitään, juttelivat ja perustelivat, miksi eron jälkeen ei ehkä kannata rynnätä heti uuteen suhteeseen, tai ainakin yrittää edetä siinä maltilla. Toisaalta myös todettiin että on inhimillistä yrittää paikata rikki revittyä itsetuntoaan ja -kunnioitustaan jos löytää jonkun, joka niitä hivelee.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiselle naiselle voi olla vaikeaa löytää miestä, mutta jos on hoikka, iloinen ja itsestään huolta pitävä niin 70-80 vuotiaasta miehestä voi ehkä vielä löytää itselleen kumppanin.
Sun harhat ei edelleenkään ole todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiselle naiselle voi olla vaikeaa löytää miestä, mutta jos on hoikka, iloinen ja itsestään huolta pitävä niin 70-80 vuotiaasta miehestä voi ehkä vielä löytää itselleen kumppanin.
Höpsistä. Nehän joko hoitokodissa tai kuolleet.
Yritäppä nyt pikkuisen enemmän.
Etenkin nykyaikana yksinolo ja eläminen on ihan luontaista. Edes yhteiskunta ei kannusta lisääntymisiän ylittäneitä yksilöitä yhteiseloon. Ennen vanhaan tuo oli välttämätöntä käytännön pakosta, mutta nykyisin ei. Ihmisen on hyvä yksin. Turvaverkko löytyy sitten tarvittaessa vaikka rahalla.