Huono kunto ihmisillä
Sen ymmärtää ja tajuaa jokainen vähäänkin järkevä ihminen, että jos on esim fyysisesti jotenkin sairas, niin tietenkään se liikkuminen ei ole samalla tasolla ns terveiden kanssa, puhun nytten niistä ihmisistä, joilla on kunto niin alhaalla, että esimerkiksi portaiden nousu vie voimat, puhumattakaan että kävisi 300m päässä kaupassa kävellen. Kyllä sille kunnolleen pystyy paljon tekemääkin parempaan suuntaan, toki kuulee milloin mitäkin "syytä" miksei huolehdi itsestään, milloin sää, milloin kuun asento. Tätä ei tietenkään saisi sanoa täällä ääneen, kun heti leimataan läzki vihaajaksi tms typerää.
Kommentit (48)
Olen syntynyt samana vuonna kuin juuri edesmennyt senaattori Lindsey Graham. Pystyn nousemaan viidenteen kerrokseen hengästymättä + 10 000 askeleen kävelylenkin heitän varsin kevyesti. Mutta ilmaiseksi tällainen kunto ei pysy yllä tässä iässä. Joka päivä on jaksettava vetää läpi kotijumppa ja käydä kävelyllä. Joka päivä ei huvittaisi. Ymmärrän kuitenkin, että mun on pakko, jos haluan pysyä toimintakykyisenä. Vielä ei ole arkielämää haittaavia sairauksia.
Mulle on sanottu ihan päin naamaa, että minkä takia liikut, ei se hyödytä yhtään!?, kun sulla tota ylipainoo on vähän. Oon vaan sanonut suoraan, että kylläpäs auttaa, kokeile itsekin, niin kylläpä on hiljaista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs tuttu voivotteli useasti minulle siintä kuinka kävelylenkki puiston ympäri (400m) teki hänelle kuvottavan ja hikisen olon. Vastasin ihan viattomasti et hidasta tahtia sit jos huono olo tulee, niin sain sellaisen paskamyrskyn itselleni että huh huh. Möykkä loppui vasta sitten, kun sanoin että sinun parasta vain ajattelin, ja tämä keskustelu loppuu tähän kun haukuit minut taivaanrakoon turhaan. Yritti kyllä pyytää anteeksi, sanoin vaan anna olla ja etsi likasankosi muualta.
Taivaanrakoon? :D Mikäs se on?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta.
Siis inhoan sua.
Kaikki inhoaa sua. Vanhempasikin.
Olen iäkäs ja vaivaa monenlaista, silti pidän toimintakyvystäni huolta voimien, kykyjen mukaan (kävely, kotijumppa, pyöräily, kuntosali) jaksan ihan eri tavalla kuin jos antaisin olla, ja jäisin sohvalle makaamaan, varmana olisin jossain palvelukodissa rollaattorin kanssa kaikkien kolotuksien ja lääkkeiden kera,jos en pitäisi kunnostani huolta.
Mulla on nuoruusiän diabetes (olen normaali painoinen), niin pidän ehdottoman tärkeänä, että pidän kunnostani huolta tuon sairauden takia ja muutenkin. Harrastan pyöräilyä, kävelyä, uintia. Olen siis 30v.
Tämä on arka aihe monelle. Miten reagoidaan jos lääkäri ottaa puheeksi elintavat? Suututaan ja haukutaan?
Jos joku haluaa elää sohvaperunana, turha sitten ihmetellä ja valittaa miksi on niin raihnainen ja isokokoinen...
Nykyään on paljon ihmisiä, joilla olisi vielä liikuntakykyä, mutta he eivät halua liikkua. Invamopolla on paljon mukavampi huristella kuin laittaa fysiikkansa kuntoon kävelemällä.
Minä liikun paljon, vaikka siis hajoan fyysisesti, mutta varmaan en pääsisi kohta sitä vähääkään jos en liikkuisi
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paljon ihmisiä, joilla olisi vielä liikuntakykyä, mutta he eivät halua liikkua. Invamopolla on paljon mukavampi huristella kuin laittaa fysiikkansa kuntoon kävelemällä.
Just tämä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt samana vuonna kuin juuri edesmennyt senaattori Lindsey Graham. Pystyn nousemaan viidenteen kerrokseen hengästymättä + 10 000 askeleen kävelylenkin heitän varsin kevyesti. Mutta ilmaiseksi tällainen kunto ei pysy yllä tässä iässä. Joka päivä on jaksettava vetää läpi kotijumppa ja käydä kävelyllä. Joka päivä ei huvittaisi. Ymmärrän kuitenkin, että mun on pakko, jos haluan pysyä toimintakykyisenä. Vielä ei ole arkielämää haittaavia sairauksia.
Kyllä sä voit pitää joskus huilipäivän. Itse saatan neljänä päivänä peräkkäin kävellä joka päivä 20 000 askelta, mutta viidentenä jätän lenkin väliin ja otan rennommin. Tuollainen pakonomainen 10 000 askeleen kävely ihan joka päivä ei ole henkisesti tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa elää sohvaperunana, turha sitten ihmetellä ja valittaa miksi on niin raihnainen ja isokokoinen...
Ja valitetaan kuinka liikkuminen on niin kallista...? Kävely, pyöräily, uinti, hankkii vaikka jotain jumppanauhoja kotiin ei vie taloutta nurin.
Skuuttailu on TOSI ISOJEN tyttöjen ja poikien kehopositiivinen tapa harrastaa liikuntaa.
Minä monisairaana hommasin sellaisen pienen kuntopyörän (lidlistä) jolla voi käsiä sekä jalkoja treenata kotona istualteen. On kyllä kätevä kapistus, kunto on noussut. Jaksaa kävellä ulkona tuon ansiosta pidempiä lenkkejä, nautin nykyään kulkemisesta.
Kyllä minustakin on kiva vaan lekotella ja maata sohvalla lueskellen kaikenlaista. Mutta ,kun lähden 5 km lenkille piristyn kummasti. Olen vasta 77v ja sydänsairas.
Se, että sinä piristyt, ei tarkoita, että muutkin piristyvät.