Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinun valintojasi vanhempiesi on hankala hyväksyä?
12.07.2026 |
Ja onko asia tullut suhteenne väliin jotenkin? Miten?
Oman tyttäreni (27v) kanssa vaikea löytää sellaista luonnollista suhdetta, kun katsotaan asioita niin eri tavalla.
Kommentit (20)
Mitään. Vanhempani eivät ole hyväksyneet mitään valintojani, vaikka elän ihan tavallista elämää. Kaikki mitä teen on heistä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin et puhutaan jostain kotona asuvasta, mutta olikin aikuinen
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ei ole koskaan sanoneet yhtään mitään mistään valinnoistani. Puhuuko ihmiset vanhempiensa kanssa oikeasti joistain omista valinnoistaan noin, että sitten ilmoitetaan hyväksynkö vai en? Mun vanhemmat ovat vain joko onnitelleet tai sanoneet tyyliin ”no niin”.
No, itse vanhempana on juuri tekemistä siinä, ettei ala antamaan kommentteja aikuisen lapsen (epärealistisista) suunnitelmista. Kun niihin liittyy huolta, niin vaikeaa olla puuttumatta, vaikka ei se auta asiaa, ehkä.päinvastoin.
Tuntuu myös vaikealta olla kuin asiaa ei olisikaan, kun valinta tuntuu vanhempana niin isolta ja vaikuttavalta.
Mutta vanhempasi varmasti toimivat fiksusti tuolla "no niin"- kommentilla... Ehkä se on riittävää.
Vierailija kirjoitti:
Mitään. Vanhempani eivät ole hyväksyneet mitään valintojani, vaikka elän ihan tavallista elämää. Kaikki mitä teen on heistä väärin.
Miten tämä näkyy suhteessanne?
Olen pahoillani puolestasi!
No minun äitini tykkäsi, että hänpä päättää minun perheessäni kaiken ihan liinavaatekaapin sisältöä myöden ja on pääasiallienn huoltaja lapsilleni, erityisesti esikoiselle, jota hän narsistisesti aina suosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minun äitini tykkäsi, että hänpä päättää minun perheessäni kaiken ihan liinavaatekaapin sisältöä myöden ja on pääasiallienn huoltaja lapsilleni, erityisesti esikoiselle, jota hän narsistisesti aina suosi.
Kuulostaa raskaalta.
Oletko puhunut hänen kanssaan ja saanut rajattua mitenkään?
En valinnut akateemista uraa. Olen kyllä yliopistotutkinnon suorittanut mutta valitsin erilaisen ammatillisen uran. Vanhempani eivät ole sitä koskaan kyenneet hyväksymään ja asia nousee lähes aina esille, kun heidät kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään. Vanhempani eivät ole hyväksyneet mitään valintojani, vaikka elän ihan tavallista elämää. Kaikki mitä teen on heistä väärin.
Miten tämä näkyy suhteessanne?
Olen pahoillani puolestasi!
Jatkuvana kritiikkinä, kannustuksen puutteena eivätkä iloitse saavutuksistani. Nykyään ei ollakaan juuri tekemisissä. Väsyin siihen että ihmiset joiden pitäisi olla minulle läheisiä ovatkin kaikkein ilkeimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ei ole koskaan sanoneet yhtään mitään mistään valinnoistani. Puhuuko ihmiset vanhempiensa kanssa oikeasti joistain omista valinnoistaan noin, että sitten ilmoitetaan hyväksynkö vai en? Mun vanhemmat ovat vain joko onnitelleet tai sanoneet tyyliin ”no niin”.
No, itse vanhempana on juuri tekemistä siinä, ettei ala antamaan kommentteja aikuisen lapsen (epärealistisista) suunnitelmista. Kun niihin liittyy huolta, niin vaikeaa olla puuttumatta, vaikka ei se auta asiaa, ehkä.päinvastoin.
Tuntuu myös vaikealta olla kuin asiaa ei olisikaan, kun valinta tuntuu vanhempana niin isolta ja vaikuttavalta.
Mutta vanhempasi varmasti toimivat fiksusti tuolla "no niin"- kommentilla... Ehkä se on riittävää.
Sun vaan täytyy päästää irti ja hyväksyä, että hän on aikuinen ja tekee itse omat valintansa eikä sun auta kuin toivoa parasta. Pohjan olet jo tehnyt niin hyvin kuin olet osannut ja nyt vain on sitten luotettava, että kaikki menee niinkuin pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään hajua, en ole vanhemmiltani lupia kysellyt enkä tarvitse heidän hyväksyntäänsä.
M43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minun äitini tykkäsi, että hänpä päättää minun perheessäni kaiken ihan liinavaatekaapin sisältöä myöden ja on pääasiallienn huoltaja lapsilleni, erityisesti esikoiselle, jota hän narsistisesti aina suosi.
Kuulostaa raskaalta.
Oletko puhunut hänen kanssaan ja saanut rajattua mitenkään?
En ole tekemisissä hänen kanssaan. En ollut vuosikausiin sen jälkeen kun täytin 18. Kun sain esikoisen, yritin hetken katsoa, onko hänestä isoäidiksi, vaikka äitinä olikin aina ollut paska. No eipä ollut. En ole sen koommin ollut tekemisissä, viimeksi vuoden 2008 keväällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat hoisivat oman tonttinsa sen verran heikosti, etteivät ainakaan ääneen ole arvostelleet mitään elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hajua, en ole vanhemmiltani lupia kysellyt enkä tarvitse heidän hyväksyntäänsä.
M43
Ettekä myöskään keskustele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ei ole koskaan sanoneet yhtään mitään mistään valinnoistani. Puhuuko ihmiset vanhempiensa kanssa oikeasti joistain omista valinnoistaan noin, että sitten ilmoitetaan hyväksynkö vai en? Mun vanhemmat ovat vain joko onnitelleet tai sanoneet tyyliin ”no niin”.
No, itse vanhempana on juuri tekemistä siinä, ettei ala antamaan kommentteja aikuisen lapsen (epärealistisista) suunnitelmista. Kun niihin liittyy huolta, niin vaikeaa olla puuttumatta, vaikka ei se auta asiaa, ehkä.päinvastoin.
Tuntuu myös vaikealta olla kuin asiaa ei olisikaan, kun valinta tuntuu vanhempana niin isolta ja vaikuttavalta.
Mutta vanhempasi varmasti toimivat fiksusti tuolla "no niin"- kommentilla... Ehkä se on riittävää.
Sun vaan täytyy päästää irti ja hyväksyä, että hän on aikuinen ja tekee itse omat valintansa eikä sun auta kuin toivoa parasta. Pohjan olet jo tehnyt niin hyvin kuin olet osannut ja nyt vain on sitten luotettava, että kaikki menee niinkuin pitää.
Tiedän, että näin se menee.
Silti vanhemmuus nostaa juuri sen syyllisyyden, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Siksi tämä on vaikea asia, ei siksi että aikuinen lapsi olisi jotenkin "typerä".
Kiitos sanoista. Parhaansa sitä kuitenkin tekee.
No ei minulla ole aikuisten lasteni kanssa tuollaista fiilistä tullut kertaakaan. Molemmat toimivat koko ajan todella fiksusti.
Ammattia ja puolisoa aikanaan, ainakin vihjailuja siihen suuntaan oli. Luulen että ovat kuitenkin joutuneet myöntämään olleensa väärässä.
Inhottavaa vihjailla. Lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Mitään. Vanhempani eivät ole hyväksyneet mitään valintojani, vaikka elän ihan tavallista elämää. Kaikki mitä teen on heistä väärin.
Minun äitini oli jo leski, kun rupesin seurustelemaan mieheni kanssa. Äiti ei hyväksynyt miestäni. Se oli sitten hänen valintansa.
Suoraan minulle ei ole sanottu koskaan, mutta uskon äitini käsittelevän mielessään harmitustaan siitä ettei minusta tullut äitiä. En hankkinut lapsia kun halusin vakiinnuttaa uran ja sitten tuli ero ja kohta ikäkin vastaan. Eipä tuota aitoa halua lapseen koskaan oikeastaan edes ollut. Äiti kysyi vielä pari vuotta sitten lapsiasiaa, kun ei tiennyt parisuhteen vetelevän viimeisiään.
N38
Mun vanhemmat ei ole koskaan sanoneet yhtään mitään mistään valinnoistani. Puhuuko ihmiset vanhempiensa kanssa oikeasti joistain omista valinnoistaan noin, että sitten ilmoitetaan hyväksynkö vai en? Mun vanhemmat ovat vain joko onnitelleet tai sanoneet tyyliin ”no niin”.