**Kultainen 60-luku vko21**

sähläsinpä tuon aloituksen kanssa..Jatketaan viikkoa siis tähän.

Pinkertonille tuhannesti onnea!!

Vähän on sutinaa tiedossa tälle päivälle, kun poika piti hakea isän viikolla koulusta (yrjönnyt), iltapäivällä on ainoa valmennuskerta ja illalla kuoron konsertti. Palailen siis paremmalla ajalla.

Pinkertonille ja tytölle haluan vielä kertaalleen lähettää ' onnittelut' Hyvänkokoinen neitonen hän oli ! Meillähän tiinu painoi 3200g ja siinä oli mielestäni ihan tarpeeksi työntämistä ;-)) Ihanaa, että pikku-apurit ovat hoitamisessa mukana, mutta kyllä sieltä varmaan se ' mustiskin' löytyy, kunhan tokenevat alku ihastuksesta ja huomavat, että tämä vauvahan on jäänyt taloksi :-)) Ihanaa vauva arkea Pinkertonille !!! Miten imetys on käynnistynyt ?? Taidan olla ihan kade Pinkertonille, kun oma käärö jo ISO 6.5 vkoa(?)



Sonjaemmalle piti myös sanoa, hienoa, että käännös onnistui/eikä sattunut ja vauvakin oli yhteistyöhaluinen, taitaa jo haluta itsekin ulos sieltä masun uumenista :-)) Se on sitten teidän vuoro seuraavaksi ... Ootko miettinyt kivunlievitystä, vai jatkatko Mun ja Pinkertonin kanssa samaa ' luomulinjaa' ilokaasua hönkäillen .. Niin mähän sain sen petidiini piikin klo.2 yöllä, ja se helpotti (tainnutti, taisi olla rauhoittavaa) mutta sen vaikutus kestää vain 2-4h, joten kun tyttö syntyi 9.37 aamulla niin silloin oli vain happinaamari käytössä, ilokaasunkin ottivat pois kun ponnistusvaihe alkoi, kun olin hönkinyt sitä koko yön ja aamun .. Onnea sonjaemma loppuraskauteen !!!



Ani huhuu miten meni Prahan reissu, vai oletko edelleen Prahassa ??



Ullrike-kiitoksia ihanasta ' tissirunosta' On nämä pussit vain ihmeellisiä, ei miehet koskaan voi ymmärtää naisen maailmaa ihan 100% Olen huomannut, että tiinukin on parempi kaveri vasemman tissin kanssa kuin oikean, ja olen ihmetellyt mistä se voi johtua (?) Välillä kun näkee oikean tissin niin rupeaa huutamaan, mutta kun pidän siinä rintaa vasten vähän aikaa niin johan huuto lakkaa ja tisukin kelpaa. Ja mol. rinnoista tulee maitoa, ettei johdu herumattomuudesta. Muutenkin oma kroppa on jotenkin ihan uusi tuttavuus raskauden & synnytksen jälkeen, tuntuu jotenkin erilaiselta, varsinkin tuo löysä kengurupussi tuolla alamasulla ja edelleen mulla on linea negra-viiva masulla, milloinkohan se lähtee pois (?)



Valdevina tää on terapiaa kirjoittaa täällä netissä kivojen kavereiden kanssa :-)) Olen höyrynnyt vauvoista vuodesta 2002- ja sitten kun yritys aloitettiin 2004-höyrysin kahta kauheammin, ja raskausaika meni höyrytessä ja nyt kun tyttö on syntynyt niin höyryän hänestä, joten omat ' live' kaverit eivät taitaisi kestää, jos heille purkautuisin koko ajan.



Täällä olo hieman apea- Miksikö? No eilen miehen kanssa pelattiin ja mies vaati ottamaan sen inhottavan kapineen kaapista-ehkäisyvälineen, siihen meinasi into laantua, mutta sinnittelin ;-)) ja lopetettua kysyin, että miksi näin niin hän totesi, että seuraavan yritys kantsisi aloittaa vasta ensi huhtikuussa2008, hän sanoi olevansa väsynnyt, vauvan hoito on ollut yllättävän vaativaa jne .. Ja mä ajattelin, että aloitus tapahtuisi jo tämän vuoden lopussa, mutta nope, siihen päälle sitten vielä muutama kuukausi .. Olin samaa mieltä hänen kanssaan, ehkä on parempi pitää vuoden tauko ja huilia ja hoivata tätä vauvaa, mutta samalla se riipaisi sydäntä :-(( Mulla on jo nyt hirmu ' raskauskuume' ja ' vauvakuume' nyyh- Mutta ei auta itkut markkinoilla !!! Aikaisemmin luulin, että mulla on vauvakuume, mutta nyt odotuksen ja synnytyksen jälkeen sekin kuume on vain vahvistunut.



Niin ja hyrysysy oli käynnyt kirjoittamassa, kyllä mä ainakin ymmärrän tuon pelontunteen oikein hyvin, ja samoin myös tuon huonovointisuuden. Mä oksensin koko alkuraskauden vkoille-14, ja olo oli KARMEA, mutta kun se yksi kaunis päivä ei tullutkaan niin se unohtui samantien. Koita ajatella kaikkea muuta, vaikkapa jokin mukava harrastus, tai lukemista tmv .. Tiedän helpompi sanoa kuin toetuttaa !!! Voimia !!!



t. emmi ja tiinu

ja tietty onnittelut myös isosiseille ja isukille. Ihanaa kun typsyt ovat auttamassa sinua vauvanhoidossa ja aivan takuuvarmasti kunhan huomaavat/ymmärtävät että vauva on tullut jäädäkseen alkaa myös mustasukkaisuus.



Isukki lähti just iltavuoroon töihin ja muksut ovat vielä eskarissa/koulussa ja minä täällä yksin kotona koirulin kanssa.

Sairaslomalla olen tämän kuun loppuun.

Mieliala on kuin Emmilla ihan alavireinen :-(



Meillä muksut alkaa pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen tikrunpennusta ja iästä oli kyselty niin esikoinen täyttää 14-v, kakkonen 11-v ja kuopukset 7-v. Mietin just etä meillä normiväli muksuilla näyttää olevan 7-v !! (kakkonen on poikkeus ja vahvistaa säännön )



Nyt taidan mennä makoilemaan ja kohta haen eskarit...



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille !!



Isotikru+tikrunpentu ja rv 13+4

Pakko tässä kesken työpäivää pitää pieni tauko ja poiketa moikkaamassa.



Peltis: Kyselit viime viikon pinossa vointia ja se on heikohko. Luulin flunssan jo häipyneen, mutta ei, tauti vie voimia vieläkin. Ja myös tämä raskaudesta johtuva väsymys verottaa... Pahaa oloa on jonkin verran, rintoja kivistää jne.. Joten olo on mainio, kun ajattelee, että tätähän tässä on toivottukin. Itkukin on herkässä koko ajan.



Angeliq1: Uskaltaako kysyä...? Oletko testannut jo?



Emmi: Kyllä kai se on totta, että vähän aikaa kannattaa " odotella" , mutta ymmärrän täysin tunteesi. Meidän ikäisinä kun ei voi kamalasti odotella ja sinullakin on noita km:ja ollut, joten tiedät varmasti, että lapsia tulee jos on tullakseen. Mutta kyllä miehesikin mieli ehtii muuttumaan, varmaan jo kesän jälkeen hän alkaa itsekin kuumeilemaan. Kaikki on kuitenkin vielä niin uutta ja tuoretta teillä. Sinulla itselläsikin hormonit jyllää niin kovaa, että varmaan siksi meinaa masennus tuosta asiasta iskeä. Toivottavasti olet jo piristynyt.



IsoT: Sinullakin apea mieli...Voi, no itse asiassa voin sanoa, että liitynpä joukkoon. Vaikka tuossa yritin Emmiäkin piristää, niin jos livenä näkisimme porukalla ja halaisin teitä, niin varmaan purskahtaisin itkuun. En tiedä mistä tää olo johtuu. Oireita on kovasti, joten varmaankin raskaus etenee hyvin. Ehkä mieliala juuri siitä syystä onkin tämmöinen.



Kaksi yötä uuteen ultraan.



wemppa

nyt on hetki aikaa väsätä muutama rivi.

Alakuloa on ilmassa. Ihme, että minä en tällä kertaa ryve murheissani minkään asian takia. Nuo alkuraskauden murheet ovat kyllä hyvin muistissa, vaikka mulla ei niitä km-kokemuksia olekaan. Oli niin oireetonta ja liikkeetöntä Ernestin alkuviikot, että ihan puistattaa ne muistot.



Ex kävi hakemassa pojan, jotta päästään sairaalakäynnille tänään. Itse en yleensä yrjötautia saa, mutta nyt jotenkin ajatuskin siitä saa voimaan pahoin. Saa nähdä napsahtaako kohdalle tällä kertaa..Vähän hirvittää, miten jaksan kuoron keikan vetää tänä iltana. Mulla on baarijakkara siinä eturivissä pökräämisen varalta. No, huomenissa sitten helpottaa menojen puolesta.



Emmi joskus kyseli, että tulevatko mieheni vanhemmat kesällä. Kyllä he näillä näkymin ovat tulossa heinä-elokuun vaihteessa. Vähän kyllä jännittää, mutta kaipa se siitä sitten suttaantuu. Harmittaa, että ei ole yhteistä kieltä. Mies kuvittelee, että opin turkkia telkkaria kattomalla..Hah hah, siellä on kaikki leffat dubattu päälle eikä tekstitystä millään kielellä. En ole vielä sellaista ihmistä tavannut, joka kieltä oppii pelkästään kuuntelemalla tietämättä yhtään puhutaanko säästä vai jostakin muusta asiasta. Ärsyttää joskus. Opin sitten joskus jos opin ja jos jostain motivaatio löytyy.



Pitihän se jostain asiasta päästä urputtamaan minunkin;-)

Kaikkea hyvää kaikille ja parempaa mieltä!!

suuren suuret onnittelut Pinkertonille pienen tytön johdosta! Ja kaikki tuntuu menneen ihan ' putkeen' . Seuraavaksi sitten minä, valdevina ja senniina, saa nähdä kuka ensin. Jotenkin itsestä ainakin tuntuu että täällä ei olla ainakaan kovin aikaisin tulossa, voi mennä hyvinkin yli. En tiedä mistä niin päättelen, siltä vain tuntuu... Olisikohan meille tulossa sitten poika tilastoja kaunistamaan kun tässä on parit tyttöset jo syntynyt...



Emmi kyseli puudutuksista. Itse olen ajatellut kyllä että haluan epiduraalin (kaikki mahdollinen tänne, kiitos!), mutta jostain syystä en vielä ole kauheasti ajatellut tuota synnyttämistä. Käytiin naikkarilla tutustumassa kyllä ja sen jälkeen alkoi vähän jännittämään se touhu, mutta yritän tässä vain ajattella että sittenhän sen näkee miten se menee, eipä tässä voi ennakkoon paljon tehdä. Mutta siis jos mahdollista niin epiduraali.



Huomennakos angelique meinasi testata? pidetään peukkuja, kuulostaa lupaavalta!



Ja wempalla on ultra edessä, kuulumisia odotellaan sieltäkin.



Täällä humpsahdettiin taas uudelle viikolle, 37+0. Ensi viikolla on kontrolli tuon kääntämisen takia, joskohan vauveli sitten paljastaisi kumpi siellä on... muuten tässä mennään päivä kerrallaan ja ei ole vielä yhtään aika tullu pitkäksi kun on kaikenlaista puuhaa kotona ja tälle viikollekin jo 3 treffit sovittu ja neljännet pitäisi sopia. ja mennä hemmottelemaan itseään kampaajalle ja pedikyyriin (ei oikein taivu itse noita varpaita sorkkimaan), mutta ne ehtinee ensi viikollakin...

Jalat on alkanee turpoamaan, varpaat on välillä kuin prinssinakit ;)



Ihanan aurinkoista kevät viikkoa kaikille!

Ihan alkuun Pinkertonille ja tyttövauvalle suuren suuret onnittelut! Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin!



Eilen kun heräsin päivätorkuilta poikien vierestä, aurinko paistoi ja ulkona tuntui kaikki viheriöivän ja pihan voikukatkin loistivat kuin pienet auringot. Laitoin kahvin tippumaan, kun vaikutti, että ehdin nauttia rauhassa kupillisen, ennen kuin pojut heräävät. Sitten kävin vessassa ja sieltä palatessani tuntui aurinko menneen synkän pilven taakse ja pihan voikukatkin vain muistuttivat tekemättömistä pihatöistä. Pitäneekö enää enemmpää selittää? Tätihän se sieltä taas tipahti. Tällä kertaa olo on kuin selkään puukotetulla. Olin niin onnellisella ja positiivisella mielellä. Siemenet oli laitettu itämään oikeaan aikaan ja loppuviikosta olin jopa tuntevinani jonkinlaisia oireitakin; rinnat olivat turvoksissa ja aamuisin pientä pahoinvointia. Vaan eipä ei. Ei voittoa tällä kertaa, kiitämme kannatuksesta. Olisi tehnyt mieli itkeä, vaan ei voinut, kun pojat heräsivät ja rauhallinen kahvihetkikin jäi haaveeksi. Muutenkin jäi murheelle vähemmän aikaa, kun ystäväperhe tuli kylään. Illalla katselin Forest Gumppia ja itkin lopputekstien ajan eikä mieheni edes kysynyt, mikä minun on. En pystynyt kertomaan hänelle, että eipä onnistunut tälläkään kertaa, kun aina alkoi itkettämään, kun yritin. Toisaalta, mitäpä lohtua hänelle kertomisesta olisi edes ollut. Hänhän on tehnyt selväksi, että ei halua uutta lasta, mutta armosta suostuu näihin muutamiin yrityksiin. Hänellehän tädin tulo on vain helpottava uutinen!



Olette siis nettisiskokullat todella tärkeitä minulle, kun on edes joku taho, jolle kertoa tästä pettymyksen tunteesta ja surusta sisälläni. Oma olo alkaa olla sitä luokkaa, että pian alan kaivamaan kuukukupin sisällölle pientä hautaa omenapuun alle ja tekemään tuomankukista seppelettä, että voisin edes jotenkin konkreettisesti surra suruani. (Mahtais siinä naapurit ihmetellä!) Tässä surussa itsessään olisi jo ihan riittämiin, mutta siihen päälle se, että tuntee olevansa itsekäs paskiainen, kun haluaa kolmannen lapsen, vaikka on jo kaksi ihanaa lasta olemassa. Pakko kai tässä on vaan kestää. Pitäiskö laittaa piristykseksi viikon runo? Tällä kertaa ei ole omaa tuotantoa, vaan Kirsi Kunnasta:



Meritähti



Eli merenpohjassa Meritähti

tuhat tonnia vettä yllä.

-Minä jaksan kyllä,

sanoi Meritähti.

-On terävät sakarat,

ja litteät pakarat

ja paineen kestävät kakarat!



(Omat pakarani ovat kyllä ihan muuta kuin litteät, mutta muuten runo kosketti, kun Tiitiäistä iltalukemiseksi pojille hiljattain luin.) Ja sitten loppuun vastauksia ja kommentteja:



Valdevinalle: Runoni on aivan vapaassa käytössä. Minua lämmittää kovasti ajatus, että joku vauveli pääsisi lounaalle sen päälle. Nimimerkiksi voi laittaa vaikkapa Ullrike, kahdella ällällä, niin vaikuttaa pehmeämmältä kuin yhdellä ällällä. Alkuperäinen nimimerkkini kyllä oikeastaan on yhdellä ällällä, koska se on lähtöisin jo teinivuosiltani, jolloin ihailin kovasti Ulrike Meinhoffia. Hassu sattuma, että juuri tänään luin Aamulehden kulttuurisivuilta arvostelun jostain uudesta kirjasta, joka kertoo tytöstä, joka ihailee Ulrike Meinhoffia. Maineensa ei siis ole kokonaan unohdettu.



Peltimetsurille ja muille kiittelijöille: Kirjoitan runoja todella harvoin. Minulla on pieni kirja, johon olen kerännyt koko kaikki yli 20-vuotiaana kirjoittamani runot, ja siinä on¿. No, nyt minun pitää kyllä korjata, mitä äsken kirjoitin. Laskin nimittäin äsken ne runot ja niitä oli noin 60. Kymmenkunta tosin on ihan vain muutaman rivin pituisia enemmän aforismeja kuin ruonoja, mutta kuitenkin. Niitä runoja lukemalla saisi kyllä aika vinon kuvan elämästäni, koska yleensä olen purkanut niihin jätetyksi tulemisen tuskaa tai muuta elämän vitutusta. Sellaista perisuomalaista apatiaa. Kirjallisina idoleitani ovat lähinnä Kirsi Kunnas ja Juhani Peltonen. Ehkäpä joskus eläkkeellä olen täyspäiväinen onomatopoetikko!



Emmille: Minullakin ovat rinnat eriparia. Oikeasta rinnasta (Muistaakseni. Hassua, että ei enää muista sellaista asiaa!) tuli kumpaakin imettäessä paljon vähemmän maitoa. En saanut siitä kunnolla pumpatuksi ja aivan selvästi pikkuinenkin oppi, kummasta saa pienemmällä työllä masunsa täyteen. Joskus onnistuin huijaamaan esikoista siten, että ensin imetin sylissä imetystyynyllä vasemmasta rinnasta ja sitten liu¿utin sen tyynyn oikean kainalon alle (onnistuu parhaiten, kun istuu sohvalla oikeassa pädyssä) ja jatkoin oikeasta rinnasta. Viimeisen imetyskuukauden sinnittelin esikoisen kanssa pelkästä vasemmasta rinnasta imettäen. Toista imettäessäni rintojen tuotosero säilyi, mutta kuopus oli sen verran hanakampi imijä, että hänelle kelpasi hieman huonomminkin heruva tissi.



Pesukone piipittää, että talvihaalarit olisivat puhtaat. Pitää ryhtyä taas kotitaloustöihin!



Ullrike

Ani67 minä -67, samoin ukko (tyttö 03/05 on hänen, esikoinen 05/94 ekasta liitostani), asuinpaikka Varsinaissuomi), mies yrittäjä minä kotona, ei koiruuksia ei kissuuksia



Pietu-65 eli 41 juuri täytin, mies kaksi vuotta vanhempi, kaksi tyttöä, 97 ja 99 syntyneet ja kolmatta kovasti toivotaan, yksi km maalis-huhtikuun vaihteessa. Yritystä syyskuusta-05, haaveissa ollut minulla paljon kauemmin. Asun etelä-savon alueella



Emmi ja 37v, ja mieheni täyttää loppukesästä 37v. Vauvaa olemme yrittäneet elokuusta 2004, ja olemme onnistuneet 3km verran :-( Olemme NKL-jonossa



Sonjaemma vm -67, mies samanikäinen, Espoo, yksi koira, esikoista kuumeiltu 2 vuotta, hoidoissa. Takana 4 inseminaatiota ja 1 ivf josta plussa ja km rv 13, 2.ivf nega ja 3. ivf plussaa.



Trattis vm -65, mies muutaman vuoden vanhempi. Ei lapsia, koiria kaksi. Yritystä takana liian monta vuotta, kaksi keskenmenoa.



Senniina -68, mies -74. Mulla yksi clomilapsi ed.liitosta -99, miehellä ennestään 2 lasta. Lasta toivottu 9/05 alkaen ja 1-5/06 clomit+pregnyl. Hoitoihin 8/06. Eka inssi tehty 10/06 (hyvällä menestyksellä).



vm69 Minä olen 37 ja mies 41. Meillä kolme tyttöä, tänä vuonna 8, 7 ja 3v. Neljäs tyttö syntyi maaliskuussa 06 raskausviikolla 20+5, eikä siis ole kanssamme... vaan enkelinä pilvenreunalla. Km 11/06 ja 3/07. Asustamme Uudellamaalla.



Levinia ' 69; mies ´66

lapsia ennestaan nelja tyttoa 15/11/8/4-vuotiaita tana vuonna. Yritysta helmikuusta 06, pieni tm maaliskuussa, km 06/06 rv8, km 10/06. Viides siis tekosilla!



Teti olen 37 kohta ja mies pari vuotta vanhempi. Ei ole lapsia ennestään ja yritystä takana 11kk eli ollaan vasta alussa tässä yrittämisessä. Täällä savossa asustelen.



mami_69 Lapsi tervetullut 03/04, hoitoon lähdetty 01/05 ensin inssejä luonnolliseen kiertoon, sitten clomien kanssa. 01/06 Ivf/icsi saatiin 13 munasolua, joista 11 hedelmöittyi. Kokeiltiin kummallakin tavalla hedelmöitystä ivf/icsi, molemmat onnistui. Passit sitten 05/06 ja 06/06 nyt pakastin on tyhjä. Ja me siirrymme kunnalliselle puolelle hoitoon.



Pinkerton

Meillä on tällä hetkellä kaksi leikki-ikäistä, toinen heistä vielä hiukan taapero. Mahassa kolmas vipeltäjä tulossa. Me olemme nyt vasta tässä pikkuvauva-vaiheessa, kun tapasimme toisemme ei-niin-nuorena ja lapsettomuuskamppailujakin on käyty. Ikää meillä on hiukan alle 40 toistaiseksi vielä ;)



Isotikru: olen vm-69, mies kahta vuotta vanhempi

Asutaan pääkaupunkiseudulla, molemmat on työelämässä ja lapsiakin on 4, poika 13-v, tytär 10-v sekä kaksostytöt 6-v. Tuulimuna 10/06.



Ankkis Täytän ensi kuussa 38 ja mies on saman ikäinen. Lapsia on kaksi, 12-vuotias tyttö ja nykyisen miehen kanssa 2-vuotias poika. Vielä yksi olisi kiva saada jonon jatkoksi ja pikkuveljelle kaveriksi.



Hyrysysy Olen pienen -03-tammikuussa IVF-hoidon tuloksena syntyneen pikkuprinsessan äiti,jolla ikää on 3-viikon päästä 39v.



Maiti, 39 v, mies 32 v., ei lapsia ennestään. Yritystä 1,5 vuotta, selittämätön lapsettomuus. Hoidoissa.



syystoive, 39 v. mies 40, 5 lsta, 6. päättyi km 11/06. Asumme uusimaalla.



Kaoma, 38v., mies 34v. 3. hoitorupeama lakaa alkuvuodesta -07. Kaksi keskenmenoa ja kaksi kohdunulkopuolista raskautta.



Lintupien, vm67. Kaksi lasta, edelliset tulleet miltei heti yrittämään alkoittaessa, uusi toivottu odotuttaa itseään.



Minea68, mies -75 Keski-Suomesta. Kolme poikaa, -91, -01, -04. Keskenmenoja saman verran kuin onnistuneita raskauksia vuosien varrella.



mirjalii, vm -61, mies 49. Ent. liitosta lapset 24,22,17. Vauvakuume iski kovalla voimalla pari vuotta sitten, kun meillä asui toista kuukautta sellainen nuori perhe, jolla oli vajaan vuoden ikäinen poitsu. Otatin silloin kierukan pois ja elin toivossa..



Valdevina, ollaan molemmat 4-kymppisiä, meillä on kaksi teini-ikäistä nuorta. Tuulimunia 04/05, 07/05 ja km 06/06 nyt onnellisesti raskautunut.



Salome haluaa lisätä itsensä kuumeilijoihin. Ikää jo reippaasti yli 40. Meillä on kaksi pientä lasta ja minä (enemmän kuin mieheni) kuumeilen vielä sitä kolmatta. Kokemusta on tuulimunasta ja keskenmenosta.



Angeliq1 -68 vuosimallia, yhden lapsen (-01) mamma. Avoliitossa ja mies on nuorempi. Asun alle 50 000 asukkaan kaupungissa, jonne muutin viitisen vuotta sitten.



Riina67 hakeutumassa siunattuun olotilaan. 3 lasta, keskenmenojakin ollut.



Ximona; Olen siis ihan pian 40v täyttävä, kovasti on lasta yritetty, joskin ennuste on huono. Olen huomattavan ylipainoinen, tupakoiva ja vanha, lääkärit varmaan nauraisivat pihalle, jos menisin sinne lapsettomuuttani valittamaan. Keskenmenokin oli viime vuoden syksyllä, varhainen sellainen ja lääkäri totesi silloin, että saattoi olla onnenkantamoinen ja käski pudottamaan painoa. Niin teinkin, ja nyt on 10 kg pois, olo on tietty hieno senkin puoleen, mutta nyt on vähän ollut ongelmia näiden kuukautisten kanssa.



Peltimetsuri

Olen 37-vuotias, mieheni hieman vanhempi. Entuudestaan kaksi lasta, 4 v ja 7 v. Pääkaupunkiseudulla asustellaan.



Ullrike

Minä ja mies molemmat -64. Luomuna syntyneet pojat 06/03 ja 11/04.



Pippuri04

39 v, mies 8 vuotta vanhempi, lapsettomuus taustaa ja silti saatu kaksi ihanaa lasta hoidolla (2v ja 5v) ja nyt kolmosta kuumeillaan.



Snööpe

Minä 68, mies 65, pojat 12/02 ja 03/05, kolmatta odotellaan jouluksi ;)



-crisse-

Olen vm-69, viides hartaasti toivottu lapsi ois odotettavissa marraskuulle -07.



äitivelho

Täytin juuri 38. 2 biologista lasta on jo. Vauvakuumetta yritetty hillitä jo 3 vuotta.



hobe69

Olen -69 ja mies -73. Yksi poika, vm-06. Muita raskauksia tuulimuna 11/04, ja pikkuisen alkion menetys 05/07.





Plussanneet 60-lukulaiset:

Teti la 20.2.07, poika syntyi .2.07

Emmi la 25.3.07, tyttö syntyi 4.4.07

Tale68

Pinkerton, tyttö syntyi 16.5.07

Mutkala-65

Panjo

Sonjaemma 11.6.07

Senniina 27.6.07

Valdevina 21.7.07

niisku65

Yllätysäiti

Levinia 15.9.07

syystoive

Pietu

Isotikru

Peltimetsuri

Wemppa

Oikeastaan minun piti siivota työpäytäni, mutta päädyin etsimään listaamattomia listalaisia. Koska teksti käväisi Wordini puolella, väri katosi johonkin. En osannut lisätä.



Sen verran vielä omasta elämästä, että jotain positiivistakin. Se neppari, jonka juniori nielaisi viime viikon tiistaina tuli ulos jo torstaina. Ei ehtinyt aiheuttaa mitään ongelmia.



t. Ullrike

Eli en ole vielä testannut :) Yleensä oon niin hätäinen ollut testaamaan ja aina täti sitten hurauttanut paikalle seuraavana aamuna. Jos en hätäile nyt testaamisen kanssa, niin ehkäpä... *hymy* Ja toisaalta haluan täs sopeutua ajatukseen, ett jos nyt on tärpännyt niin *nielaisu*



Mähän olen ollut kaikkien kauhukuvien vallassa täällä ja jahkaillut kaikkea, jos muistatte :D Kuulostaa kai hullulle, mutta haluan ensi hetkestä olla iloinen täydellisesti siitä, ett meille tulis uusi vauva. Etenkin kun oon ollu niin epävarma. Onko muilla ollut tällaisia fiiliksiä vai oonko ainut hömppä?



Raskausoireitakin on tietty hirveästi omasta mielestä. Eilen voin pahoin koko päivän. Oksetti koko ajan kauheasti ja silti on nälkä. (ed. raskaudessa voin pahoin aamusta iltaan 4 kk!!! argh!) Niin tietty sitten ettei täti oo tullut ajallaan. Ei minkäänlaisia oireitakaan siihen suuntaan. Perjantaina ois ollu vierailun aloitus. Väsyttää. Tosin oon ollut työmatkalla, joten väsy voi olla ihan siitäkin. Pepsi max ei maistu, eikä karkki... Vakavia oireita!!! :D



No. Jos ei aamulla oo mitään oireitakaan tätösestä, niin ehkäpä sitten käyn hakee testin?! Mikä vois olla hyvä testi vai onko ne kaikki nykyään yhtä herkkiä? Tai sitten vielä psyykkaan itseäni illan ja teen testin vasta aamulla. Toisaalta haluan ett mies ois kotona silloin...



Täytyy varovasti myöntää, ett pieni innostus kuplii jo sydämessä... Mutta toisaalta sitä ajattelee, ett hullu nainen oisit päässyt helpommalla ilman uutta vauvaa... (mulla oli vaikea esikoisen odotus!)



Apua! Pelottaa tää innostus. Ja kuten aiemmin totesin, niin päätin tän jäävän nyt vikaksi yritys kerraksi. Jos täti tulee, niin sitten luovutan tän asian suhteen :/



Tästä tuli taas! tosi omanapainen tilitys, mutta ku oon aivan jännityksestä kiprillään, niin ei jäänyt muistiin, mitä piti kommentoida muille! *naurua*

Ihanaa pinkerton ja onnea hirvittävästi pienestä tytöstä. Ihan tuli tippa silmään...

Kahlasin pinot läpi mutta kaikkea ei taas muista kommentoida. Anille ainakin,että älä ihmeessä katoa kokonaan,pidä pieni tauko. Ja toivottavasti loma oli kohdallaan.

Sonjaemmalla oli ollut onnistunut käännös,hienoa. Nyt vain odotellaan vauvan syntymistä....

Ullrikelle pahoittelut mutta ensi kiertoon uusin kujein.

Angeliq,peukkuja testiin.

Itse olin pidennetyllä viikonloppuvapaalla perheen kanssa mökillä ja tänä aamuna lähdin puoli kuusi ajamaan Helsinkiin ja äsken kotiuduin. Rankka päivä. Mutta jotain hyvääkin,soitin päivällä istukkakokeen tuloksen ja terveen lapsen kromosomit,joten sen puoleen voi huokaista. Sukupuolta en halunnut tietää,tärkein tieto saatiin. Luulin jo viime viikolla että iltavellominen olisi ohi mutta kyllä se tänäkin iltana rintalastassa on kaverina. No kaiken se kestää...

Nyt iltapesulle ja nukkumatin kanssa yötreffeille.

-pietu- 14+6

Pietu: Todella hienot uutiset sait. Nyt sitten nautit hyvillä mielin raskaudestasi. Ja viikkoja sullakin kasassa jo noin paljon.



Ullrikelle pahoittelut... kirjoitit asiasta niin erityisellä tavalla, että ihan luin juttusi uudelleen. Toivon sydämestäni parempaa onnea seuraavaan kertaan!! Hyvä, että kadonnut neppari palautui.



Sonjaemmalle mukavaa " loppuaikaa" . Nauti oikein kovasti noista omista hemmotteluistasi.



Angeliq1: edelleen peukuttelen sinulle plussaa..!! itse olen eniten käyttänyt apteekin omaa testiä. Mutta olen sen ostanut lähinnä hinnan perusteelle.



Ani: Oletkos linjoilla?? Mitä kuuluu?



ON: Tänään päätin asettaa itseni etusijalle! Jäin töistä kotiin, koska eilinen päivä oli kammottava .Flunssa vielä vaivaa ja muutenkin olotilani vaatii lepoa.



wemppa

Pippuri, Ankkis, Peltis, Senniina, Isotikru, Sonjaemma, Ullrike, Angeliq ja Pietu!!!!!!!



Vai Ulrike Meinhof.... Eikös se ollut se RAF-täti? Saksassa muistan joitain " etsintäkuulutuksia" myöhemmiltä ajoilta Hannoverin tms. asemalla, silloisella saksankielen taidolla ymmärsin, että jotain vastaavia peräänkuuluteltiin. Alkuperäisen naisen henkilöhistoriaa en tunne, en motiiveja, en oikeastaan muuta kuin nimen, joten annan aiheen olla :)



Minä ihailin Simone de Beauvoiria ja Mika Waltaria :) Sekä Tuomas Anhavaa ja ' Oikukasta tuulta' ts. japanilaisia haikuja sekä aasialaista (japanilaista) kulttuuria. Vasta myöhemmin tuli ' Nuoren Wertherin kärsimys' .....



Voi härreguud, tuo on kuin ikiaikaista historiaa... ja mieleen tulee heti, että lause jatkuu sillä, että Louise ?. Montgomeryn kirjoja tuli luettua teininä..... Minä kuulostan ihan 50-luvun nuorelta :/



Aamutoimet!

[color=FF3030]Ani67 minä -67, samoin ukko (tyttö 03/05 on hänen, esikoinen 05/94 ekasta liitostani), asuinpaikka Varsinaissuomi), mies yrittäjä minä kotona, ei koiruuksia ei kissuuksia



Pietu-65 eli 41 juuri täytin, mies kaksi vuotta vanhempi, kaksi tyttöä, 97 ja 99 syntyneet ja kolmatta kovasti toivotaan, yksi km maalis-huhtikuun vaihteessa. Yritystä syyskuusta-05, haaveissa ollut minulla paljon kauemmin. Asun etelä-savon alueella



Emmi ja 37v, ja mieheni täyttää loppukesästä 37v. Vauvaa olemme yrittäneet elokuusta 2004, ja olemme onnistuneet 3km verran :-( Olemme NKL-jonossa



Sonjaemma vm -67, mies samanikäinen, Espoo, yksi koira, esikoista kuumeiltu 2 vuotta, hoidoissa. Takana 4 inseminaatiota ja 1 ivf josta plussa ja km rv 13, 2.ivf nega ja 3. ivf plussaa.



Trattis vm -65, mies muutaman vuoden vanhempi. Ei lapsia, koiria kaksi. Yritystä takana liian monta vuotta, kaksi keskenmenoa.



Senniina -68, mies -74. Mulla yksi clomilapsi ed.liitosta -99, miehellä ennestään 2 lasta. Lasta toivottu 9/05 alkaen ja 1-5/06 clomit+pregnyl. Hoitoihin 8/06. Eka inssi tehty 10/06 (hyvällä menestyksellä).



vm69 Minä olen 37 ja mies 41. Meillä kolme tyttöä, tänä vuonna 8, 7 ja 3v. Neljäs tyttö syntyi maaliskuussa 06 raskausviikolla 20+5, eikä siis ole kanssamme... vaan enkelinä pilvenreunalla. Km 11/06 ja 3/07. Asustamme Uudellamaalla.



Levinia ' 69; mies ´66

lapsia ennestaan nelja tyttoa 15/11/8/4-vuotiaita tana vuonna. Yritysta helmikuusta 06, pieni tm maaliskuussa, km 06/06 rv8, km 10/06. Viides siis tekosilla!



Teti olen 37 kohta ja mies pari vuotta vanhempi. Ei ole lapsia ennestään ja yritystä takana 11kk eli ollaan vasta alussa tässä yrittämisessä. Täällä savossa asustelen.



mami_69 Lapsi tervetullut 03/04, hoitoon lähdetty 01/05 ensin inssejä luonnolliseen kiertoon, sitten clomien kanssa. 01/06 Ivf/icsi saatiin 13 munasolua, joista 11 hedelmöittyi. Kokeiltiin kummallakin tavalla hedelmöitystä ivf/icsi, molemmat onnistui. Passit sitten 05/06 ja 06/06 nyt pakastin on tyhjä. Ja me siirrymme kunnalliselle puolelle hoitoon.



Pinkerton

Meillä on kolme lasta; kaksi leikki-ikäistä ja pieni vauva. Me olemme nyt vasta tässä pikkuvauva-vaiheessa, kun tapasimme toisemme ei-niin-nuorena ja lapsettomuuskamppailujakin on käyty. Ikää meillä on hiukan alle 40 toistaiseksi vielä ;)



Isotikru: olen vm-69, mies kahta vuotta vanhempi

Asutaan pääkaupunkiseudulla, molemmat on työelämässä ja lapsiakin on 4, poika 13-v, tytär 10-v sekä kaksostytöt 6-v. Tuulimuna 10/06.



Ankkis Täytän ensi kuussa 38 ja mies on saman ikäinen. Lapsia on kaksi, 12-vuotias tyttö ja nykyisen miehen kanssa 2-vuotias poika. Vielä yksi olisi kiva saada jonon jatkoksi ja pikkuveljelle kaveriksi.



Hyrysysy Olen pienen -03-tammikuussa IVF-hoidon tuloksena syntyneen pikkuprinsessan äiti,jolla ikää on 3-viikon päästä 39v.



Maiti, 39 v, mies 32 v., ei lapsia ennestään. Yritystä 1,5 vuotta, selittämätön lapsettomuus. Hoidoissa.



syystoive, 39 v. mies 40, 5 lsta, 6. päättyi km 11/06. Asumme uusimaalla.



Kaoma, 38v., mies 34v. 3. hoitorupeama lakaa alkuvuodesta -07. Kaksi keskenmenoa ja kaksi kohdunulkopuolista raskautta.



Lintupien, vm67. Kaksi lasta, edelliset tulleet miltei heti yrittämään alkoittaessa, uusi toivottu odotuttaa itseään.



Minea68, mies -75 Keski-Suomesta. Kolme poikaa, -91, -01, -04. Keskenmenoja saman verran kuin onnistuneita raskauksia vuosien varrella.



mirjalii, vm -61, mies 49. Ent. liitosta lapset 24,22,17. Vauvakuume iski kovalla voimalla pari vuotta sitten, kun meillä asui toista kuukautta sellainen nuori perhe, jolla oli vajaan vuoden ikäinen poitsu. Otatin silloin kierukan pois ja elin toivossa..



Valdevina, ollaan molemmat 4-kymppisiä, meillä on kaksi teini-ikäistä nuorta. Tuulimunia 04/05, 07/05 ja km 06/06 nyt onnellisesti raskautunut.



Salome haluaa lisätä itsensä kuumeilijoihin. Ikää jo reippaasti yli 40. Meillä on kaksi pientä lasta ja minä (enemmän kuin mieheni) kuumeilen vielä sitä kolmatta. Kokemusta on tuulimunasta ja keskenmenosta.



Angeliq1 -68 vuosimallia, yhden lapsen (-01) mamma. Avoliitossa ja mies on nuorempi. Asun alle 50 000 asukkaan kaupungissa, jonne muutin viitisen vuotta sitten.



Riina67 hakeutumassa siunattuun olotilaan. 3 lasta, keskenmenojakin ollut.



Ximona; Olen siis ihan pian 40v täyttävä, kovasti on lasta yritetty, joskin ennuste on huono. Olen huomattavan ylipainoinen, tupakoiva ja vanha, lääkärit varmaan nauraisivat pihalle, jos menisin sinne lapsettomuuttani valittamaan. Keskenmenokin oli viime vuoden syksyllä, varhainen sellainen ja lääkäri totesi silloin, että saattoi olla onnenkantamoinen ja käski pudottamaan painoa. Niin teinkin, ja nyt on 10 kg pois, olo on tietty hieno senkin puoleen, mutta nyt on vähän ollut ongelmia näiden kuukautisten kanssa.



Peltimetsuri

Olen 37-vuotias, mieheni hieman vanhempi. Entuudestaan kaksi lasta, 4 v ja 7 v. Pääkaupunkiseudulla asustellaan.



Ullrike

Minä ja mies molemmat -64. Luomuna syntyneet pojat 06/03 ja 11/04.



Pippuri04

39 v, mies 8 vuotta vanhempi, lapsettomuus taustaa ja silti saatu kaksi ihanaa lasta hoidolla (2v ja 5v) ja nyt kolmosta kuumeillaan.



Snööpe

Minä 68, mies 65, pojat 12/02 ja 03/05, kolmatta odotellaan jouluksi ;)



-crisse-

Olen vm-69, viides hartaasti toivottu lapsi ois odotettavissa marraskuulle -07.



äitivelho

Täytin juuri 38. 2 biologista lasta on jo. Vauvakuumetta yritetty hillitä jo 3 vuotta.



hobe69

Olen -69 ja mies -73. Yksi poika, vm-06. Muita raskauksia tuulimuna 11/04, ja pikkuisen alkion menetys 05/07.





Plussanneet 60-lukulaiset:

Teti la 20.2.07, poika syntyi .2.07

Emmi la 25.3.07, tyttö syntyi 4.4.07

Tale68

Pinkerton, tyttö syntyi 16.5.07

Mutkala-65

Panjo

Sonjaemma 11.6.07

Senniina 27.6.07

Valdevina 21.7.07

niisku65

Yllätysäiti

Levinia 15.9.07

syystoive

Pietu

Isotikru

Peltimetsuri

Wemppa

sateisesta Jkl:stä. Poika tuli tänne potemaan, kun isänsä ei saanut ketään hoitajaa. Vähän lämmössä on vielä, mutta toiv. ei yrjöä enää.

Eilen käytiin sairaalassa katsomassa paikat ja paikallaanhan nuo vielä olivat. Oli mukava huomata, että aika " iäkästä" porukkaa oli muutkin ja suurin osa vielä ensisynnyttäjiä.



Illan keikankin jaksoin ihan ok. Ainoa suurempi vaiva oli salin järkyttävä kuumuus.



Kiva, että joku (unohdin kuka..) päivitti listaa ja värikin löytyi matkaan. Olisi tietysti mukavaa lukea myös uusimpien kirjoituksia, kun niin moni ilmoittautuu ja sitten ei kuulukaan mitään. Toivottavasti syy olisi plussaaminen ja sen vuoksi palstailuinnostuksen poistuminen:-)



Ei kai tässä muuta. Kaikki ok.

Paranemista pojalle ja toivottavasti tauti ei tartu sinuun!



Minäkin kaipailen uusimpia mukaan ilmoittautuneita...



wemppa

Vein pimut äsken eskariin ja kun ei ole mitään tekemistä niin roikun tässä linjoilla..



Voi Wemppa toivottavasti lentsu helpottaa ja kaikinpuolin olotilakin. Tiedän joo että sitä pitäis olla niin per...een kiitollinen kaikista oireista mutta minkäs teet kun ei jaksa, ei huvita eikä kiinostakkaan..

Minä olen saikulla kuun loppuun katsotaan sitten mikä on fiilis jaksanko mennä töihin vai jatkuuko loma.. Mä olen nykyään aivan kamala ihminen, joko itken tai raivoan, mitään en jaksa tehdä, mikään ei kiinnosta ja pahoitan mieleni kaikesta ihan vähäisemmästäkin. On täällä perheelläkin kestämistä minussa mutta ainakin toistaiseksi ovat ymmärtäneet..

Ei mulla aikaisemat raskaudet ole tälläistä olleet. Edelleenkään en voi käsittää mutta jotenkin musta tuntuu että ens viikolla kun " tähden" laskettu päivä menee ohi niin jotenkin helpottaa..

Takapihan kukkapenkit ovat aivan ihanassa kukassa ja rikkaruohoja täynnä mutta mä en voi koskea niihin kun koko ajan muistan kuinka syksyllä pikkupimujen kanssa sipulit maahan laitettiin ja tuolloin ajattelin että kun kukkivat meillä on vauva !!

Hulluksi mä varmaan olen tulossa !!



Eilen kävin kirjastossa kakkosen kanssa ja lainasin vinon pinon kirjoja , lukeminen onkin melkein ainoa asia mikä mua tällähetkellä kiinnostaa.



Taidan kömpiä viltin alle lukemaan... anteeksi tämä vuodatus !



Isotikru+tikrunpentu

Ihanaa kuulla, että joku käyttäytyy samoin kuin minä. Huudan, raivoan ja kiukkuan... itkettää ja masentaa...! Kun lapset ei ekalla sanomisella tottele, en sano toista kertaa vaan KARJUN! Ja sitten itkettää miksi menin niin huutamaan...



Mulla oli ekan km:n jälkeen samankaltaisia fiiliksiä, lasketun ajan paikkeilla väistämättä ajattelin, että niin, nyt piti olla vauva tässä vaunuissa terassilla nukkumassa. Mutta jotenkin meillä tuo eka km oli niin rankka, lähes kuin vauvan kuolema, koska hän oli jo niin iso. Meillä on pihalla oma muistopaikka pienelle, ja surraan siellä kiven luona aina vuorotellen jokainen. Nämä kaksi muuta km:oa eivät tietenkään ole vähäisempiä, mutta niitä en ole koskaan OIKEASTI surrut. Voi olla, että kun tämä nykyinen raskaus toivon mukaan joskus päättyy vauvan syntymiseen, tajuan, että näitä on tässä matkan varrella menetetty...



Tuollaisten asioiden pohtimienen taas saa masennusta pintaan. Pakko keksiä nyt jotain muuta ajateltavaa.. Tuu Isotikru kahville, niin karjutaan kimpassa kaikki ikävät ajatukset pois mielestämme ja aletaan nauttimaan kaikesta kauniista.



wemppa

Ensinnäkin Pinkertonille <3-onnittelut pikkuprinsessan syntymän johdosta, vauvantuoksuisia kesäpäiviä teille!

Meillä kakkosen syntymä meni suunnilleen ja noin, ilman puudutuksia - ilokaasun voimalla ja muistan kyllä miten kovasti se ponnistusvaihe sattui! Onneksi se kuitenkin " unohtui" nopeasti kun sai ihanan vauvelin syliinsä.

Ymmärrän myös sun haikeuden viimeisestä synnytyksestä, itsekin jo välillä suren etukäteen tätä viimeistä vauvamasua, tuntuu jo nyt haikealta, ettei tätä enää parin kuukauden päästä ole... Siksi tätä palloa varmaan pitää jatkuvasti silittää ja paijata. Ja on niin ihanaa kun vauva potkii ja möyryää puolelta toiselle tai välillä hikkaa.

Senniinako oli saanut niitä kommentteja, että miten kestät vauvan liikkeitä ja isoa mahaa? Siinä kyllä yhdyn täysin sanoihisi, että jokainen liike ja muljahdus mahassa tuntuu ihanalta. Meillä teinitkin on ihan innoissaan kun saavat tunnustella vauvan liikkeitä.

Itse en ole tuollaisiin kommentteihin törmännyt, mutta välillä rasittaa joidenkin " ylihuolehtivaisuus" ihan kun raskaus olisi sairaus ja tällä hetkellä, vaikka tämä ihana pallo hidastaakin vähän kulkua, on vointi ja jaksaminen ollut mitä parhainta!

Se alkuraskauden väsymys, alakulo ja kaikki muu tunteiden ristiriita on onneksi väistynyt! Joten Wemppa ja Isotikru vähän aikaa vielä teilläkin sitä riittää, mutta hyvällä omalla tunnolla vetäytykää vaan mahdollisuuksien mukaan peiton alle tehkää vain sitä mikä huvittaa! Tekemättömät työt ei sillä aikaa karkaa minnekään ja vielä niiden aikakin tulee! Välillä on oikein pitänyt ihemetellä itseään, että mistä se tehotuulahdus oikein tulee! Ihan oikeesti tuntuu, etten ole saanut pitkiin aikoihin näin paljon aikaan kotosalla kuin viimeisten kahden viikon aikana.

Täällä välillä supistelee oikeen kunnolla. Ensi viikolla on lääkäri ja sittenhän sitä näkee onko mitään tuolla kohdunsuulla tapahtunut. Vauvahan on jo tosi alhaalla ja välillä tuntuu miten pää siellä etsii paikkaansa.

Ullrikelle kiitos jo etukäteen runon lainasta! Löysin imetystyynyyn vielä ihanan kuvan jossa edesmennyt äitini imettää minua. Enää ei ole ketään kertomassa kuinka vanha kuvassa olen, mutta luulisin, että korkeintaan pariviikkoinen.

Tulipa tällä kertaa omanapaista juttua... ja nyt tyhjeni pää enkä enää muista mitä piti kommentoida kenellekin - sori :(

Ani, käy kertomassa kuulumisia ja prahan matkan terveiset!!!

Täällä alkaa ilma kirkastua ja työt odottavat! :))

Palaillaan



Valdevina 31+3

Minähän se tosiaan niitä voivottelukommentteja olen saanut. Eilen tavattiin miehen joku ex-työkaveri sairaalalla, hänellä la samoihin aikoihin kuin mulla. Että jaksoi ihminen valittaa! Ymmärrän tietty, että ikävää rampata polilla, kun raskausmyrkytystä epäillään, mutta silti! Maailmain ihanin asia tapahtumassa ja silti voivoivoi ja aijaijai. Kyllähän muhunkin välillä sattuu ja liikkuminen on tosi köpöttelyä, mutta silti tämä on aivan ihanaa ja ainutlaatuista.



Huomenna tulee viikkoja 35 ja supisteluja en ole vielä tuntenut. Kai? Synnytyksessä aikoinaan supisteli jonkin verran, mutta muuten ei ole hajuakaan, mitä se on. Ensi viikolla lääkäri ja uskon hänen toteavan kohdunsuun olevan napakka ja Ernestin vielä reippaasti pää kiinnittymättä. Luulen, että heinäkuulle menee, ennenkuin kaveri saadaan pihalle:-)



Hyvin nuo ovat muuten kotityöt odottaneet tekijäänsä täälläkin ja saavat odottaa jatkossakin. Pikkuhiljaa laittelen kaikkea, kun jaksan. Mieli on jotenkin tasoittunut, vaikka itku aika herkästi vieläkin tulee millon mistäkin asiasta. Illalla kränään yleensä ukon kanssa, mutta mitäs tulee aina niin myöhään, että mulla on jo paras vire ohi..