**Kultainen 60-luku vko21**

Olen potenut jonkinasteista alavireisyyttä koko tämän viikon. Joillain ihmisillä on PRE (ennen) menstruaalinen syndrooma, mutta minulla on kyllä POST (jälkeen) menstruaalinen sydnrooma. Radio Aallon (vakikuuntelukanavani) kuunteleminen ei oikein tässä vireessä ole suositeltavaa. Jotenkin on niin herkkä olo koko ajan. Kävin tänään hammaslääkärissä ihan tavallisessa tarkastuksessa. Sen aluksi otettiin röntgenkuva ja hammaslääkäri, noin ikäiseni naisihminen, totesi enemmän kuin kysyi, että raskaanahan sinä et varmaankaan ole. Enpä ole en. Eihän sitä tässä iässä kukaan normaali nainen ole, saatika haaveile olevansa, raskaana. Muutenkin kammoan hammaslääkäriä ja sitten vielä alkoi itkettää siinä suu rojua täynnä. Onneksi ei ollut reikiä. Ientulehdusta ja hammaskiveä vain. Rapsutusaika pitäisi tilata hammashygienistille.



Piristäisiköhän muiden elämän kommentoiminen? Ehkä johtuu omasta mielestä, mutta olen jotenkin yleisilmeenä ollut havaitsevinani muillakin jotain alavireisyyttä. Ehkä sitä on ilmassa. Taannoin minulla oli eestiläinen työkaveri, joka kertoi, että heillä eestissä neuvostoaikaan oikein lehdissä ilmoitettiin, milloin oli kovasti auringonpilkkuja. Silloin kaikkilla oli surkea olo eikä mitään isompaa kannattanut edes aloittaa. Piti vain kestää ja odotella parempia aikoja. Ollappa meilläkin kansallisia masennuspäiviä ;-)



Angelique: Jännitän täällä yhä kovasti puolestasi. Testi näytti negaa, mutta kuten niin moni on jo kirjoittanut; Ennen kuin näkyy punaista valkoisella, ei kannata menettää toivoaan. Tai minkävärisiä pikkareita sitten käytätkään. Minulla on harmittavan monissa pikkareissa jotain pieniä punaisia kuvioita, ruusuja tai sydämiä, ja niiden käyttäminen tätiä odotellessa on todellista itsensä kiusaamista. Aina säikähtää, kun kurkkaa haarapalaa.



Pinkertonille: Kiitos väristä. esittelyyn ja kiitos myös kakkukahveista. Oikeastaan meidänhän se tässä pitäisi tuoda rotinoita: ¿Ojentaa karjalanpaistia padallisen¿ ;-)

Meinhoff oli alkujaan kiltti keskiluokkainen naisihminen, joka sittemmin ryhtyi vasemmistoterroristiksi. Teininä minuun iski hänessä se, että edusti jotain muuta naiskuvaa kuin kiltti kotirouva. Hih¿ Olisinpa silloin tiennyt, kuinka ¿kiltiksi kotirouvaksi¿ nelikymppisenä päädynkään!



Isotikrulle: Ensimmäinen ajatus livetapaamisesta oli, että joo tietenkin, mutta sitten aloin pohtia ihan samoja kuin kaikki muutkin, eli entä jos ei olekaan kivaa? Jos jotenkin pettyykin ja sitten menettää tämän nyt niin ihanan yhteisön? Mutta myös toisaalta, pitäisi sitä uskaltaa ottaa elämässä riskejäkin. En luo lukkoon lopullista kantaani, mutta varovaisen positiivisesti suhtaudun.



Emmille: Kiitos lohdutuksen sanoista ja luvasta olla itsekäs. Sinun vauvahuuruisia juttujasi on niin ihana lukea. Masennuksen keskellä antavat voimia taapertaa taas eteenpäin seuraavaa ovista metsästämään.



Anille: Kiitos halista. Mukava päästä nojatuolimatkalle kanssasi sinne Prahaan. Pitäisi varmaan itsekin yrittää houkutella tuo ukkokulta jonnekin reissuun. Ehkäpä pieni reissaaminen saisi puhtia petipuuhiinkin.



Wempalle: Isot onnittelut! Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti. Nuo alkuraskauden kaksosalkujen hiipumiset ovat kuulemma todella yleisiä. Näin kertoi minulle työkaverini, joka kylläkin sai kaksoset. Hänelle oli alkuraskauden ultrassa lääkäri kaksi alkua löydettyään todennut, että ei kannata vielä ¿huolestua¿, koska on suurempi todennäköisyys, että viikolle 10 mennessä on vain yksi sikiö, kuin että molemmat jatkavat.



Pippurille: Olipa sinulla ihana huurteinen yllätys! Täällä palstalla saavat kyllä kaikki vanhat sanat ihan uusia merkityksiä. Huurteisella käyminen kesäloman kunniaksi on toki ennenkin kasvattanut mahaa, mutta toivottavasti ensi kesänä saat ihan erilaisen masun aikaiseksi!



Apuva, onko kello jo noin paljon! Nyt pitää rientää poikia hakemaan.



t. Ullrike

jotenkin kimmoke sille, että Meinhofista tuli mitä tuli?



Tytär lähti pyörällä yhden yön partsaleirille. Ei pidemmälle kuin Sipooseen, mutta eipä tuo ole tähän mennessä pyöräillyt varmaan neljää kilsaa enempää kerrallaan. Mahtaakohan istua satulassa huomenna paluumatkalla ollenkaan?



Ullrike, täti on sellainen epeli, että aina enemmän tai vähemmän synkistää mielen tulollaan vaikka miten vannoisi pitävänsä lipun korkealla. Onneksi oviksen lähestyessä fiilikset kohenee kunnes päästäänkin taas pms:ään...

Ankkikselle piti sanoa, kun harmitteli inssiään. Meillä kakkosesta menin alun perin hoidonsuunnittelukäynnille ja siinä ultrassa nähtiin munisku, josta lekuri ei osannut sanoa, oliko puhjennut jo vai vasta puhkeamassa. Käski kotiin päästyä pissiä tikkuun ja soittaa takaisin, että tulisimmeko seuraavana päivänä inssiin vai ei. (Ovis)viiva oli tummaakin tummempi ja soitin numeroon ja menin seuraavana päivänä (olin pistänyt sitten Pregnylin heti tikutuksen jälkeen) inssiin. Siitä sai kakkonen alkunsa. Älä lannistu, munis " elää" 24 tuntia ja voi hyvin olla, että olette kerenneet siinä ajassa!!!



Ullrike; PMS on sentään luovaa raivoa ;) - siis se PRE.... POST on masis :( Voi näitä höröhormoneja....



Tänään on muuten ollut palstalla suht' hiljaista - missä lienee kaikki.

Ankkikselle: Andreas Baader oli Ulriken toinen aviomies, jonka kanssa hän perusti RAF:n, eli vasemmistolaisen terroristijärjestön. Jo sitä aikaisemmin hän oli toiminut vasemmistolaisliikkeessä, mutta enempi pasifistisena intellektuellina kuin aktiivisena terroristina. Ehkäpä hänellä oli paha PMS jota piti jotenkin purkaa?



Aasinsillalla jatkan Pinkertonille: Tuo PreMS on todellakin minullakin usein sellaista positiivista raivoa, että saan kaikkia tekemättömiä töitä tehtyä ja klassisesti siivottuakin. Joskus naisporukassa surkuttelimmekin miehiä, joilla hormonitoiminta on tasaisempaa, että heillä paroilla ei ole mitään sisäista aaltoilevaa voimaa, jonka avulla saisi asioihin vauhtia. Ehkpä siksi useat tarvitsevat nalkuttavan vaimon . Tämä PostMS on kuitenkin ihan jotain muuta. Pitäisi ehkä raahautua homeopaatilleni hakemaan helpotusta. Yleensä hän on osannut sekoitella sellaiset tipat, että mieli tasaantuu

Iltoja kaikki kultaiset kuuskytlukulaiset!



Olen kuumeillut tuolla suurperheellisissä on ja off -tyyliin puolisen vuotta, ja satuin kurkistamaan teidän palstalle ja tuntupa kotoisalle jotenkin tuo teidän kirjuuttelu. Olen siis -69 syntynyt neljän lapsen, kahden tytön 9 ja 6v, sekä kahden pojan 4 ja 2v äiti Uudeltamaalta. Olemme yrittäneet pysyä mieheni kanssa kaidalla tiellä tästä kuumeilusta, mutta aina vaan itseni täältä löydän...Välillä yritän järkeillä, kuinka hölmöä olisi vielä yrittää vauva pukertaa juuri kun saa taas yöllä nukkuakkin ja muutenkin pikkulapsirumba alkaa helpottamaan. Olisihan tässä taiteilijaperheen epävakaisilla tuloilla ja töillä suita ruokittavana, mutta näissä asioissahan ei järjellä ole osaa eikä arpaa.. joten nyt taasen kevään korvilla pää on täynnä vauvaunelmia! Joten jos huolitte joukkoon hurjaan yhden hormonien sumentaman naisihmisen jännäämään omaa ja muitten vauvaprojektin edistymistä, iloja ja suruja jakamaan, niin tänne taitaisin kotiutua oikein hyvin. Olen juuri lopettanut ehkäisyrenkaan käytön, joten nyt vaan odotellaan milloin oma kierto ilmoittaa toiminnastaan, ja ovistikut meinaan tilata hetoitis, se tikkuun pissailu on sen verran mukavaa..



MonaLisa

Kyllä nyt huomaa, miten täältä " tippuu" jos ei joka päivä pääse käymään.



Pippuri: Sulla tosiaan oli upeita uutisia!! Ja kun haikailit lukuja nimimerkin perässä, niin usko pois, vielä saat sinäkin ne perääsi kirjoittaa.



Ani: Mukavaa lukea kuulumisiasi. Täytyy myöntää, että hyvältä kuulostaa tilanne nyt. Miten ihanteellista onkin pelata juuri silloin kun pelihimo iskee! Ihan oikeassa olet, tärkeintä on, että yksi pieni jatkaa kasvuaan. Kun lääkäri kertoi asiasta, tuli hetkeksi haikea olo, mutta tavallaan myös pieni " helpotuksen huokaus" . Olen kyllä aina saalaa haaveillut kaksosista... Mutta kunhan tämä yksikin saadaan, niin kiitollinen olen.



Senniina: Niinhän se olikin. Sullakin oli alunperin kaksi asukkia... Olin sen tavallaan unohtanut. (anteeksi - dementia...) Ei Ernestin tarvitse olla viimeinen. Muistan kun kuopus syntyi 4v sitten ja sairaalassa melkein itkin kun ajattelin, että en enää pääse tänne näissä merkeissä. Minäkään en olisi halunnut farkkuja, mutta kun muita kesämittaisia housuja ei ollut tarjolla. Oli vain mustia täyspitkiä tai sitten ihan valkoisia. Valkoiset oli kauniit, mutta liian arka väri mulle. Täällä missä asumme, ei ole mitään äitiysvaateliikkeitä, vaan aina pitää ajaa naapurikaupunkiin. Mulla on vanhoja housuja varastossa, joten syksyksi ja talveksi varusteita riittää. Jos vaivaton odotus sulla päättyi, niin onneksi olet jo aika loppusuoralla.



Pinkerton: Voi miten haikesti kirjoitit... " viimeisestä keväästä" . Kerrohan kaimalle terveisiä (pikku vempulalle) ja anna suukko poskelle. Kiitos kakusta ja kahvista!!



Ullrike: Toivottavasti sinun alavireisyytesi on väistynyt!!



Ankkis: toistelen Pinkertonin sanoja: Älä luovu toivosta!!



Monalisa: Tervetuloa mukaan. Minä myös 69 syntynyt ja Uudeltamaalta.



Emmi: Onnea siitä, että mahdut vanhoihin farkkuihin. Niinhän se on, että vaikka äippävaatteet raskausaikana ovat " ihania" , niin synnytyksen jälkeen niitä ei kyllä enää kaipaa.



Levinia voisi laittaa vähän aurinkoa tänne. On niin harmaata ja sateista, että ei ulos pääse.



Pietu: Minäkin olen yrittänyt juoda vettä enemmän kuin yleensä. Minulla taas töissä onnistuu paremmin kuin kotona, koska vesikannu on pöydällä koko ajan muistuttamassa.



Täytyy vissiin jo laittaa tää viesti eteenpäin, ettei vaan katoa.



wemppa rv9

Mä vaan lojun sohvalla ja odotan, että ilma kirkastuisi. Täällä on niin harmaata ja kosteeta, että mielikin masentuu...



Olo oli ihan hyvä, mutta vedin taas ahneuksissani karkkia ja sain oksennusolon. Tytöt haluisi lähteä pitsalle, mutten jaksa lähtee ihmisten ilmoille kun olen just heränneen näköinen. Ihanaa olla raskaana, mutta haluisin vaan vajota sängynpohjalle.



Isotikru: Vieläkö sun yleisolotilasi on raivoava ja masentunut? Mä en muista olitko kirjoittanut nyt kahden viim. päivän aikana, mutta viimeksi kun juteltiin, oltiin samoissa fiiliksissä.



Mitä kuuluu Minealle? Ja entäs sitten Elsamarja ja Walo?? Mihin te olette kadonneet...?



wemppa

ja samalla meni sitten kesäloma suunnitelmat vähän uusiksi.

Alunperin oli tarkoitus tulla suomeen vähän aiemmin, mutta

huuru-ukot saan kyytiini vasta elokuun alussa joten lomailu alkaa vain

hiukan myöhemmin. Sanoivat klinikalta että nykyää ovat aina kiinni koko heinäkuun ja toimenpiteitä ei tehdä ollenkaan.



Täytyy kyllä pitää pää kylmänä, sillä eihän se ole ollenkaan varma että

Pas:i onnistuu. Ja sitten taas toisaalta jos onnistuu, niin ihan kaksosia en nyt enää tähän jonon jatkoksi haluaisi, joten täytyy varmaan vain siirtää yksi huuru-ukko.

No, onneksi meillä on aikaa tätä asiaa vielä miettiä!



Täällä on ihana kesäpäivä ja me lähdemmekin nyt koko perheen voimin piknikille.....joten ihanaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa uusille mukaan.



pippuri

Nyt paistaa täälläkin aurinko, kun pitää valmistautua nukkumaan.



Hyvät yöt kaikille!!



w

Jokunen vuosi on jo vierähtänyt omista heilanmetsästelyajoista :)



Pyöräilijäneiti palasi eilen kunnialla kotiin rapaisena ja märkänä mutta väsyneenä.



Aamuisen sumun hälvettyä päivästä näyttää tulevan tosi kaunis, hirmuiset ulkoilupaineet nostavat päätään...

Ei vaan, kiva se on ulos mennä, viikolla saa ihan tarpeeksi istua neljän seinän sisällä ja pikkumiehen touhut tuppaavat menemään aivan holtittomiksi, ellei se pääse säännöllisesti ulos tuulettumaan.



Tänään alkoi luge-ralli ja jatkuva töhkän valuminen (yök). Tällä kertaa en aio tehdä minkäänlaisia napukka-analyyseja.

Lukaisin tuossa juuri viikon tapahtumat ja ensinnäkin ONNITTELUT WEMPALLE HIENOISTA ULTRA KUULUMISISTA!!!!

Pippurille onnea tulevaan passiin,toivottavasti elokuu on teille onnen kuukausi.

Ankkis tiedän tuon töhnän valumis tunteen, ällöttävää mönjää tuo luge mönjä.

Ihana et Emmin prinsessa kasvaa ja kehittyy :)



Itse aloitin taas uuden piikityskierroksen. Olin lekurilla perjantaina ja huomenna on folikkeliultra,huoh,... ja taas mene rahat kankkulan kaivoon.

Toisaalta kuten tostesin lääkärillekkin et eihän sitä koskaan tiedä ellei edes yritä.

Harmittaa vain tuo mies ,kun ei suostu toiseen IVF-hoitoon (= kokee purkin kanssa tapahtuvant treffit ilmeisesti liian nöyryyttäviksi,tai jotain...) lääkärikin meinaan jo kyseli että olikos se niin ettei IVF-hoitoon enään mennä.

Noh yritän nyt muutaman hoitokieron vielä. Lokakuussa kun 40v. tulee täyteen niin sit saa alkaa hoidot riittämään. Kun ei lääkkeistäkään enään saa tuon ikäisenä enään kela korvausta.

Ilokseni lääkärillä on läpi kesän vastaanottoaikoja ja kun on kerta yksityinen ihana lääkäri , niin tulee myös erikseen minua varten ultraamaan,jos on tarve.

Noh,katsellaan tääkin kierto ensin loppuun.



Jaahas pitäiskös tänäänkin pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa sekä käydä pistämässä piikki mahaan....

sellaisia " keräyskondomeja" , joilla saa homman hoidettua kotona - ja ihan ' sitä' tehden. Ei aina tarvi purkittaa....



ei nyt muuta, tyttö rinnalla, iltapalaa tarvisi isommat joten jatkettava omia hommia.