***KesäHeinät-07 viikkoon 21***

Mulla oli keskiviikkona tarkastuskäynti taysin äitipolilla, josta sitten tuli kaikkee muuta kun käynti. Vauvan syke oli 200-230 käyrillä, eikä laskenut. Mut ultras siellä heti kolme lääkäriä ja tohina oli kova, putosin ite kärryiltä, että mitä nyt tapahtuu.



Samantien mut siirrettiin ylös osastolle ja aloitettiin hoito. Vauvalla diagnosoitiin takykardinen kammiorytmi. Eli suoneen sydänlääkkeitä, että saatais syke alas. Sain lääkettä 8h välein suoneen ja oikeestaan koko ajan vauvaa seurattiin käyrillä ja vauvan sydäntä ultrattiin monta kertaa.



Ite tietysti siellä shokissa itkustin ja mies pääsi onneks aika pian paikalle.



Tällaiset sykejutut on kuulemma aika yleisiä ja ihan hyvin hoidettavissa. Sykkeet saatiin siis lääkkeellä alas, mutta joudun nyt syömään vissiin raskauden loppuun asti suun kautta tätä sydänlääkettä, Digoxinia. Jostain syystä sikiö saattaa heittää väärän rytmin päälle ja se joudutaan hoitamaan näin äidin kautta. Lääkettä ei voida lopettaa, sillä rytmi saattaa kääntyä uudestaan ylikierroksille. Kuulemma jotkut vauvat saavat tämän takykardian synnytyksessä ja sitten vauvan rytmiä joudutaan kääntämään vastasyntyneisden teholla.



Meillekin kerrottiin, että saattaa olla, että vauva viedään heti syntymän jälkeen tarkkailuun. Nyt olen kuitenkin aika tiiviissä seurannassa Taysissa ja käyn osastolla kerran viikossa ja tarkistetaan, että rytmi pysyy ja mun oma sydän jaksaa näitä lääkkeitä hyvin.



Voin kyllä sanoa, että hoito Taysissa on todella hienoa. Näin siis heti, kun on vähänkin jotain pielessä. Siellä on aivan mahtavat lääkärit, jotka tekee kovasti yhteistyötä ja konsultoivat toisiaan. Potilas on kyllä todella ammattitaitoisissa käsissä. Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että olisin jotenkin huonossa paikassa, päinvastoin. Siellä on osastolla 4d ultrat ja leikkaussalit ihan vieressä ja monta kertaa päivässä katsotaan potilaan tilanne tosi tarkkaan. Ei siis tosiaankaan vaan tyyliin lääkäri kiertää aamulla.



Lepäilen nyt vähän ja koitan lueskella teidän muiden jutut, kun en ole ehtinyt ja palailen vielä sit kertoileen, kun kohta kuitenkin tulee taas jotain mieleen.

Kiharalla ollut huimat hetket, mutta onneksi kaikki hyvin kuitenkin eikä mistään pahemmasta kyse, tsemppiä teille ja toivottavasti lääkitys sujuu ongelmitta. Onneksi ei ole enää pitkä aika synnytykseen, ei tarvitse kuukausia odotella enää. Henkilökunnalla kyllä suuri merkitys kun tuollaiseen joutuu, varsinkin raskaus ja synnytysasioissa. Taysista mulla myös hyviä kokemuksia, tosin lasten kirurgian puolelta, 14-vuotias tyttöni leikattiin kahteen otteeseen viime vuonna ja jouduimme olemaan paljon taysis ja toiminnalle täydet kiitokset kyllä silloinkin.



Omaan napaan...lueskelin tuossa eilen taysista tullutta läpyskää edellisestä käynnistäni ja huomasin synnytyslääkärin laittaneen tohon merkinnän, ulkosuu sormelle !!! eli mielestäni kertoo mun olevan niinkuin sormelle auki ?!? vai kertooko? ja sit seuraa teksti uä:llä 3mm suljettua cervixiä. Eipä lekuri maininnut mitään, kysyi vain supistelujen tiheydestä ja napakkuudesta. Ja että nyt alan käymään viikon välein polilla.



Senniinna kyseli tukihenkilöstä, mietin sitä vaihtoehtoa, mutta sopivaa tukihenkilöä ei tällä hetkellä lähipiirissä ole ja en ihan vierasta ihmistä halua mukaan joten aion synnyttää yksikseni. Osittain tuonkin vuoksi halusin sinne pelkopolille, koska mulla on ollut todella nopeat ponnistusvaiheet ja onpa meinannut joskus kätilö missata koko vauvan syntymän kun eivät ole uskoneet lopun etenevän niin nopsasti. Nyt tahdon tehdä heille selväksi sen että varautuvat siihen ettei mua saa jättää yksin kun ilmoitan tuntemuksistani loppuvaiheessa synnytystä.

Vauvan isähän kyllä on mukana elämässäni sillai " taustaisänä" , mutta tähän arkeemme ja synnytykseen hän ei osallistu. Mutta hengessä mukana hän on ja se riittää minulle hänen osaltaan. Hassua ettei sitä nuorempana osannut kuvitellakkaan olevansa tällaisessa tilanteessa :)





Eilen hain myös ne vaunut kotiin ja niitä ollaan ihasteltu ja koeajettu lasten kanssa, ostin myös sellaisen pehmo-hippo-soittolelun,

eka lelu vauvalle, aivan ihana :)

Joo ja peppuhommista ;) mulle iskenyt viimeisten synnytysten jälkeen pukamat, jotka olen hoidellut scheriproct-tuotteilla ja ovat häipyneet parin viikon aikana synnytyksestä. Nehän käyvät myös niiden haavaumien hoitoonkin. Masu on tässä raskaudessa toiminut vaihtelevasti, mutta toistaiseksi ei isompia ongelmia, onneksi!

Synnytyksen jälkeiseen elämään varustaudun kyllä valmiiksi tolla pukkissatsilla ja ostan myös sitä microlaxia (peräruiskevalmiste) varmuuden vuoksi, vanhasta kokemuksesta.



Kaikille teille oikein antoisaa viikonloppua :)



s@ri@ ja masukki 34+1

Kotia tulin eilen reissusta ja kivaksi ylläriksi sivut toimivat taas! (Minähän se muuten olin jolla ne aikaisemminkin reistailivat. Silloin ElluP:n vinkistä oli apua, mutta nyt ei auttanut enää sekään. Eikä tää oo ollut meidän nettiyhteydestäkään kiinni, sillä kaikki muu toimii tosi nopeasti. Vauva-lehdellä on jotain omia ongelmia tiettyjen yhteyksien kans...



Melban ja kissantassujen seuraksi liityn " kivan kolmanneksen" joukkoon. Eli mulla on tämä loppuaika ollut ehdottomasti parasta aikaa! Kop kop. Alussahan oli sitä oksentelua 20vk, sitten keskivaiheilla oli vielä vähän oksentelua ja huonosti nukuttuja öitä, vähän kipuja nivusissa yms... Mutta nyt tämä loppuaika on mennyt melko kivuttomasti. Siis oikeasti melkein koko ajan tuntuu ihan samalta kuin ennen raskauttakin, niin hyvin pystyy esim junassa matkustamaan ja autossakin. Lisäksi puolivälissä olin TOSI väsynyt, mutta nyt on aika hyvät fiilikset kun lomaakin on!



Kävin juuri elokuvissa katsomassa Song & Lyrics. Tai nimestä en oo nyt ihan varma, mut sellanen ihan hauska leffa jossa oli Hugh Grant ja Drew Barrymore. Piti miettiä vähän aikaa että lähdenkö, mutta kaverilla oli liput niin olihan se kiva mennä. Ja kaikki meni hyvin eikä tarttenut käydä vessassa välissä. Tosi jännää, että nyt pari viikkoa oon nukkunutkin tosi hyvin. Oon selvinnyt yhdellä vessakäynnillä yössä, ja itse asiassa viime viikko Pälkäneellä lasten uuvuttamana meni niin, että nukuin kaikki yöt sikeästi läpeensä! Ilman vessailua.



Onko CÄ:llä ja Ellulla vielä monta päivää töitä?! Tsemppiä loppurutistukseen! Ketkä muut on vielä töissä? Peettalle edelleen jaksamista masukipuilujen kanssa, Senniinalle ja muille persvaivasille erityismyötätunnot ja @nikille voimia vesirokon keskelle! Kihara, säikähdit varmasti kovasti niitä sykkeitä! Sitä on hankala ajatella omalle kohdalle kuinka reagoisi kaikkeen tuollaiseen. Tai no muistetaanhan se, että heti kun ei sf ollut käyrillä, olin ihan paniikissa. Silti kaikki vauvalla ok. Mutta kun on tämä odotusaika niin mystistä ja lapsen hyvinvointi niin tärkeää, että kaikkeen saa kyllä varautua. Huh huh. Loppusuoralla ollaan jo onneksi!



S@ri@, en tiedä onko tuo sama asia, mutta mulla oli jo joskus 1-2kk sitten se kohdun ulkosuu " sormusmainen" , eli se oli sen verran auki, että lääkäri sanoi että ois vähän niinku kokeilis sormusta sormeen. Mutta siis ihan pientä sormusta. ;) Saa nyt sitten tiistaina seuraavassa lääkärissä nähdä, miten asiat ovat, onko paikat kiinni. Kivuliaita supistuksia mulla ei ole ollut, joten luultavasti kaikki ok.



Besero ollut ahkerana vauvavalmisteluissa! Itselläni vielä jonnin verran kesken... Vauvapyykkiä esimerkiksi en ole vielä pessyt enkä kestoja hankkinut. Sairaalakassi EI ole pakattuna. Täytyykin käydä vaikkapa Bodyshopista ostamassa jotain ihania pikkushampoita ja hoitoaineita sinne sairaalakassiin. Ja joku pikkuhammastahna hankkia.



Mulla ei paljon noihin puudutteisiin/kivunlievennyksiin oo sanomista kun ei ole omaa kokemusta. Aika monelta olen kuitenkin saanut sellaiset neuvot, että ennemmin spinaali kuin epiduraali, aquarakkuloita ei missään nimessä, ja joillekin ilokaasu on auttanut, joillekin taas ei. Lisäksi spinaalin osaa ilmeisesti kaikki hoitajat laittaa, epiduraali epävarmempi, joten voi mennä epiduraali harakoille jos on kokematon laittaja. Mutta mene ja tiedä! Eihän sitä kaikkea voi suunnitella valmiiksi.



Misti, musta ne Satuhäät oli myös tosi nolot. Huh huh kun oli rankkaa katseltavaa. Siskon kans huokastiin helpotuksesta kun ohjelma loppui! ;) Pals, ihan parasta oli sun lausahdus: " Meidän kupla oli punaoranssi ja HÄNEN nimi oli Kerttu" !!! Ihanaa! Oot hassu. Meidän kupla on vaan kupla tai kuplis, ei sen kummempaa nimeä. =)



No niin, nyt täytyy vielä vähän touhuilla kun on vieraita tulossa tässä illan päälle... Tulkaa vielä tälle viikonlopulle linjoille!



-höseltäjä Veruska 35+1!!! & Sirriäinen-



Ps. ANTEEKSI tämä piiitkä viesti! Oon vaan niin täpinöissäni.

vaan, että sekä spinaalin että epiduraalin laittaa aina anestesialääkäri. Ja jos niillä on kiirus muualla, niin voi jäädä piikki saamatta. Kohdunsuun puudutuksen voi laittaa gyne.

Hyviä öitä kaikille! Palaillaan ensi viikolla!

Onneksi ootte hengissä ja voimissa!!!! Hui!!



Peetta, mulla samanlaiset olotilat. on pari päivää koskenut ihan joka paikkaan paljon, lapsi todella alhaalla ja kiinni, ja kaivautuu vaan alemmas.. Lantio paukaa. Mahasta kuuluu välillä oikeesti napsahdus :D Asennot vaikeita, ja tukalia supistuksia ollut tänäänki koko päivän... Kohdunsuulle pistelee.



Veruska, minä nyt oon tämmönen eläimiin ja esineisiin kiintyvä höpsö :D Hih..



Tänään saatiin tommonen kotidobleri lainaan, ja ollaankin kuunneltu sydänääniä :) Saatiin taas pikkuvaatteita iso kasa..



Tuttavapariskunta keltä noi saatiin, osti tänään uuden auton, ja me ostetaan huomenna heidän auto :D Ruma kadetti, mutta toimii kun mikäkii <3 hinta kaksisataa :D Kesäauto.. Pitää nyt hommata se turvakaukalokin, kun ihan tuntuu että tää beibi pian tulisi.. Kuiteski kärvistelen tunnoissani vielä ainaki 6 vko :D



Vielä ens viikko töitä. Sitten meikäläinen lomailee!! Jee!



-Palma 35+1

Mun helluntaiheila soitteli just appivanhempien mökiltä et menee pitkään iltaan ennenku on kotona. Olen täällä Vantaan perämettissä jo eilisen koko päivän yksin viettänyt tylsistyen ja näyttää tulevan sit samanlainen päivä tänäänkin. Kun myin mun pikkuiseni pois pari viikkoa sitten niin ei ole edes autoa tällä hetkellä millä kulkea. Onneksi keli sentään parani. Pähkäilen, että uskaltaisko sitä lähteä katsomaan Tennariin Pirates of the Carribean 3:sta, joka kestää 170 minuuttia. Pitäisi bussilla sompailla molempiin suuntiin ja sekin kestää vajaan tunnin näin sunnuntaivuoroilla. Saas nähdä viittiikö sitä.



Noista sydänäänistä ja puudutuksista (skippaa yli, jos olet jo kyllästynyt aiheeseen): ainakin synnytysvalmennuksessa Kättärillä kerrottiin, että kokoajan tarkkaillaan langattomalla mittarilla sekä supistuksia, että sydänääniä mahan päältä ja ne näkyy sekä hoitajien tilaan, että synnytyssalissa ja käytävällä kokoajan. Ja onneksi on langattomat, joten saa kävellä rauhassa ympäri ämpäri jos haluaa. Pinni laitetaan sitten jos sydänäänissä on jotain erikoista tai jos on laitettu spinaali tai epiduraali. Näin siis kertoi kätilö Kätilöopistolla keskiviikkona.

Itse yritän vetää ilman spinaalia ja epiduraalia jos vaan menee kaikki ok. Olen hieman yliherkkä kaikille puudutusaineille, joten hammaslääkärissäkin on juurihoitoa myöten tehty kaikki monta vuotta ilman puudutuksia. Mieluummin kestän puoli tuntia tai tunnin kovaa kipua kun kärsin puudutusaineiden vaikutuksista kaksi päivää. Mutta kuten sanottu, ei voi suunnitella etukäteen, menee miten menee ja jos kovasti koskee niin sitten otetaan. Mutta akvarakkulat ei kiinnosta, niistä en ole koskaan kuullut muuta kun pahaa.



Veruskalle: 2 pv on töitä viralisesti jäljellä, sen jälkeen kattelen sitten postia satunnaisesti seuraavan vuoden ajan (mun työstä ei voi olla vuotta kokonaan sivussa tai tippuu maailmankartalta samantien). Keskiviikkoaamusta on jo kosmetologi varattuna juhlistamaan äitiysloman alkua (ihanaa mennä keskellä päivää!) ja viimeistään perjantaina saan uuden auton, oli tullut torstaina maahan, JEI! Ja samaa ongelmaa mullakin oli töistä yhteyksien kanssa, kotoa toiminut moitteetta. En osaa yhtään sanoa mistä on kyse.



Kiharalle jaksamista, tuollainen säikäyttää aina. Onneksi Taysissa on hyvät lääkärit ja onneksi ei ollut tuon vakavampaa ja voidaan hoitaa lääkkeillä.



Peetta ja Pals, samaa ongelmaa täälläkin kipujen kanssa. Eilen varsinkin oli nivuset ja koko alapää niin kipeenä että en tiedä mitä Julle tuolla riehui illalla. Tänään kuitenkin taas ihan ok olo, poitsu tainnut vedellä aamun sikeitä kun on vaan pari käännähdystä ja potkua tuntunut.



S@ri@lle: tekisin varmaan saman päätöksen jos lapsen isä ei ois maisemissa, mietinkin sitä tossa itsekseni ettei oikein ole ketään kenet sinne synnytyssaliin ottaisin " katselemaan" jos miestä ei olisi. Se on kuitenkin niin haavoittuvainen tilanne ettei ihan vierastaviittisi ottaa.



Ja kättärillä kertoivat, että jos kiire on niin eivät käy kuin silloin tällöin katsomassa vointia, muuten seuraavat niistä monitoreista edistymistä. Tämä kätilö vielä painotti, ettei itse koskaan lupaa tyyliin " tulen vartin päästä katsomaan" , koska jos tulee joku toinen tilanne niin äidit sitten stressaa kun ei voikaan pitää lupaustaan. Että on se yksinäistä puuhaa varmasti varsinkin ruuhka-aikaan. Onneksi on se soittokello jolla voi terrorisoida kätilöitä ja hoitajia jos jää liian yksin.



Toivottavasti Nikin pojan vesirokko on helpottanut jo.



Melban arvot näytti hyviltä, mä en edes tiedä monta käyntiä itsellä on jäljellä, puhumattakaan koska on neuvolatädin lomat. Ei ole tullut kertaakaan puheeksi.



CÄ: Onko Öttiksen leikkaus ihan varma jo? Ja johtuuko painoarviosta vai jostain muusta? Olet varmaan kertonut aiemmin, muttei tässä raskausdementiapäässä mikään pysy.



Sairaalakassi ei ole täälläkään valmis, en oikein edes tiedä mitä sinne laittaisi. Noi perushygieniakamat mulla on aina valmiina, kun ennen raskautta tein reissutyötä niin, että olin joka toinen viikko ma-pe ulkomailla niin mulla on kaikkea kaksin kappalein olemassa ja toinen beauty bag kokoajan pakattuna. Mutta muuten en ole edes ehtinyt ajatella. Ja Jullen vaatteetkin on pesemättä, olen sitä venyttänyt tuohon äippärille (et saa poitsu nyt kyllä pysyä sisällä vielä pari viikkoa et äippä saa säädettyä kaiken kuntoon).



Ensikertalaisena en oikein edes tiedä, että mitä kaikkea sitä pitää ottaa vaaville kotiutuskamoiksi mukaan näin kesällä. Varmaan vaipat, potkupuku ja jotain. Valaiskaas jo synnyttäneet millä teidän vaavit on tuleet kotiin sairaalasta.



Nyt laitteleen pyykit kuivumaan ja sitten pähkäilemään vakavasti sitä leffaan menoa, ei kyl jaksa yksin toista päivää putkeen kotona kiehnätäkään.



-Ellu ja Julle 34+3-

Ellulle sen verran tuosta vauvan pukemisesta, että sellainen " sääntö" kuin että vauvalle yksi kerros enemmän vaatteita kuin itselle, on oikein mainio. Jos siis itse kulkisi vaikka tyyliin t-paita ja takki vaatetuksella, niin sitten vauvalle vielä joku collegekerros tms. väliin. Ovat tottuneet tuolla omassa pikku yksiössään aika lämpimiin olosuhteisiin. Mä nautin kovasti kun tuommoisen säännön kuulin esikoista odottaessani, niin sai aika aivottomana lähteä sitten liikenteeseen aina vauvan kanssa eikä tarvinnut miettiä, että paljonko on asteita ulkona ja mitä se vauvan vaatetuksessa tarkoittaisi.



Mäkään en ole vielä sairaalakassia pakannut, mut varmaan pakkaan potkupuvun, jonkun puuvillatakin tms. ja sitten ohuen mikrokankaisen haalarin ja sitten vielä tumput, tossut ja hatun ja vaippa tietty.



Jännää on kyllä, että meillekin toiselle vauva on ihan eka tuttavuus. Onneksi mies on sellainen, joka on nopeasti aina uusissa asioissa kartalla - oppi ihan salamana hoitamaan poikanikin mm. iltatoimet ja laittamaan sopivan vaatetuksen esim. päiväkotiin. Exälläkin on onneksi hyvä taju lapsen vaatteiden määrästä - se kun ei tunnu ihan kaikille miehille olevan mitenkään itsestäänselvää. Ja mä olen tosi allerginen sellaiselle, että toiselle sanoisin, että miten pitää hoitaa tai miten pukea. Väittäisin että suurin osa ihmisistä on sellaisia, että ei tykkää siitä, että neuvotaan kun tehdään ja jos haluaa, että mies ei lasten kanssa luontevasti puuhaa, niin paras keino on varmaan syöttää se oma tapa sinä ainoana oikeana tapana.



Meillä vietellään pojan synttäreitä oikein urakalla tässä viikonvaihteessa - eilen oli yhdet bileet ja tänään illalla vielä toiset. Mä keskityn lähinnä lepäilyyn ja pojan isi ja isi (siis isä ja isäpuoli, mut molempia poika kutsuu isiksi) saa hoitaa nyt järjestelyjä.

Nyt hieman paremmalla ajalla tänne - vein ukot raksalle ja nautin yksinolosta :) Nyt on taas niiiin hieno ilma ulkona, että vähän harmittaa, ko en ite menny raksalle, mutta pitää se ny välillä vähän rauhottua ja olla vaan. Ens viikolla kerkee taas...



Nyt juttuloisiin, meneeköhän omanapaiseksi nytte...Meillä on perinteinen uusioperhe - jossa kysytään aina joskus aikuisten oikeesti hermoja ja roppakaupalla ;) Perheessä on mun eka liitosta oleva jätkä ja sitten miehen aikasemmasta suhteesta oleva jätkä ja sitte tää masukki, joka on meän ensimmäinen yhteinen muksu eli tämmösellä arsenaalilla me eletään.



Esitietolomake synnäriä varten oli meillä ainakin sellanen paperiversio, joka täytettiin jo aikoja sitten.



Masukin vermeet on valmiina, paatipunkka ja sitteri pitis vielä hommata. Vaatteetkin onneksi pesin ja kaapitin jo varmaan kk sitten - onneksi, sillä oon melkosen väsynyt nykysin. Sairaalakassi ei oo käyny ees mielen vieressäkään, varmaan unohtuu sekin sitten kotia, ko lähtö tulee ;)



Närästys on aivan järkyttävää täälläkin - mutta aaah! jäätelöä syönkin sitten vallan hyvillä mielin, ko se auttaa mukavasti. Vaniliajäätelö on pop!



Noista aquarakkuloista...Selkäpoltot mulla oli esikolta aivan järkyttävät ja tuntu, että ois voinu maansa myyä, että sais net poijes. Laittaminen teki vähän ilkeetä, mutta aah, mikä autuus tuli laittamisen jälkeen ja selkäpoltot muuttuivat ystävällisemmiksi, jos niitä voi koskaan ystävällisiksi ees sanoa - eikä tarttenu alkaa ees maakaupoillekkaan ;) Ja sitten noihin polttoihin autto myös alaselän hierominen (lue.survominen) sellasella puisella kolmijalkasella " hierontaleppäkertulla" . Toivottavasti selvis mikä se on :)



Kiharalla oli hurja keikka, mutta onneksi kaikki selkeni ja asiat rullaa seurannan kera. On se mahtavaa, kun saa tollaista hoitoa ja kaikki tutkitaan hyvin. Jaksuja sinne isosti :)



Peetalla vihlonu ylävattaa, vieläkö se vaivaa?



Saria: mulla oli jo vkolla 27 ulkosuu sormelle auki, kohdunsuu kutienkin kiinni ja kiinteä, seurantaa ei tarttenu ainakaan silloin enempää. Itellä vaan huolettaa, että onko aikasemmat supparit aukoneet enemmän ja muitakin paikkoja, koska vihloo nii kipeää ja todella usein tonne alas?! Ja vasta 3 vkon päästä lääkäri.



ON: Ipana nököttää istumassa tuola yksiössään - on se ittepäinen ;) Alkaa vissiin tila käymään ahtaaksi hällä, ko ipanan liikkeet/liikkuminen tekee kohta jo kipeetä ja on vaikeeta olla. Vessassa pitää juosta taas vähän väliä, ko neiti ittepää painaa ja monottaa rakkoa. Sais luvan kääntyä pikkuhiljaa toista käsin tuola...



Kaikille oikein mukavaa sunnuntaita ja anteeksi tää omanapainen plörinä tänään. Nyt äkkiä poijes ja vuoro seuraavalle.



AJ

Kiitos kommenteista kohdunsuun tilanteesta :) hitto kun miettimällä mietin aikaisempia synnytyksiä ja niitä edeltänyttä aikaa, en tahdo muistaa enää mitään!!! Tuntee konkarikin itsensä aika tietämättömäksi välillä :) Noista puudutuksista ja kivunlievityksistä mulla ei ole kokemusta kuin esikoiselta reilun kahdenkymmen vuoden takaa jolloin sain epiduraalin. Muilta en ole saanut yhtikään mitään, ilokaasua kokeilin jossain synnytyksessä, mutta tuli tosi huono olo ja sen koommin en ole sitäkään hengitellyt. Se pinni vauvan päässä oli ainakin kuopukselta, mutta häntä tarkkailtiinkin sen diabeteksen vuoksi hieman tarkempaan.



Mulla on ollut todellakin aika nopeita synnytyksiä (2 tunnista 8 tuntiin)ja kerran kun olen saapunut synnyttämään on kohdunsuu ollut jo täysin auki ja vielä mietin kannattaisko lähteä :) kun en ollut kovin kipeä, aika kiire tuli mutta kaikki meni ihan hyvin. Se olikin " helpoin" synnytykseni. Sen voin kyllä sanoa että vaikka nopsasti on homma mennyt, kivut ovat olleet tosi kovat kun supistuksia tullut yhtenä soittona alusta loppuun asti.



Tässä taas omia juttuja tuutin täydeltä!

Terppa kaikille.

Innoissani kun olen siitä että huomenna on jo viimeinen työpäivä. Elikkä laskettu aika on virallisesti ollut koko ajan 4.7. mutta en ole viitsinyt muuttaa kun laskurista tuli silloin tuo 6.7. Pari päivää sinne tänne.



Olen edelleen diabetes-seurannassa, vieläkään en ole joutunut piikittämään. Mutta tarkkana saa olla.



Tänä viikonloppuna oli tarkotus laittaa vauvan tarvikkeet kuntoon, kun esikoisen piti olla yökylässä, mutta niin kävi että hoitajan perheessä olikin flunssaa joten en viitsinyt sille lähtee hakeen taas korvatulehdusta. Sitä on sairastettu koko hoidossa olo ajan ihan tarpeeksi.

Eli kun nyt pääsen lopultakin äippälomalle laittelen sit tarvikkeet ja petin valmiiks (niin kuin viimeksikin).

Kassia ei tarvi todellakaan olla vielä valmiina, jos äkkilähtö tulee niin aina jotain keksii. Mies voi ainakin tuoda tullessaan tarvikkeita kun vierailee synnärillä. Viimeks pakkasin kassin edellisenä iltana valmiiks kun suppareita oli ollu jo vuorokauden ajan.



Nyt olen voinut paremmin kuin ekassa odotuksessa, muistaakseni ainakin. Edelleenkään ei kivuliaita suppareita ole paljoo ollut (joitakin kuitenkin, viimeks ei ollu yhtään etukäteen). Mutta väsymys on tolkutonta, kun nukkuminen on välillä mitä on.



Sisarusrattaita olen etsiskellyt ja tilasinkin jo mutta toimitukset on taas venähtänyt. Muutoin meillä onkin kaikki tarvikkeet jo ennestään.



Vauvan pukemisesta... niin edellinen kun syntyi heinäkuun lopulla ja oli ihan reilusti lämmintä, niin lähdettiin ihan bodyllä (pitkähihainen)+potkareissa ja ohut narumyssy päässä synnäriltä ja hyvin tarkeni ja jatkossa ulkoiltiin vielä t-paitabodyssä ja pelkkä pussilakana päällä vaunukopassa ilman sen kummempia. Niskasta sen sitten tuntee jos meinaa viilee olla vauvalla. Mutta oletettavissa on helppoa pukemista kun on kuitenkin kesävauva.



Nyt täytyy ruveta kakun paistoon ja kauppareissun kautta, eli hyviä vointeja kaikille.



- joutur 34+4

A-J: Kyllä juu, vihlonta ja lievä tunnottomuus ylävatsalla jatkuu. Äippäpolille aikaa odotellaan.

Nyt on sit kans ollu päänsärkyy ja lievää oksettavaa, pahaa oloa. vähä huippaaki. Kävin tänään anoppilassa mittailemassa verenpaineita, raskausmyrkytyksen pelossa, mut ne oli ainaski ihan ok. Keskiviikkona on neuvola taas, et täytyy taas siel jutskailla. Voi olla et on niskat niin jumis tai nokka tukossa et päätä särkee sen takii. Pieni säikähdyski tänää ku paperiin pyyhkiessä tuli verta ja pöksyihinki vähä, mutta persläpi se vaa oli, nää surullisen kuuluisat pukamat. Poitsu on ollu tänää aikas hissun kissun, kunnioittaa lepopäivää vissii =) Sen verran kuiteskin liikkuu et en oo huolestunu.

Kiharalla (ko?,anteeks jos muistan väärin) ollut hurjat kokemukset, onneks kaikki kuiteskin vissiin nyt ihan ok.

Sohvan pohja kutsuu tätä mammaa taas, jalat on kipeet ku ois 20 kilsan lenkin juossu, vaik mitaa en juuri oo tehny. Ihan jumissa. Ja vihloo =) vali, vali...=)



peetta ja Juuso 35+2

Hiljaiseloa on ollut melkein pari viikkoa mutta väsymys on taas sanoin kuvaamaton.



Perjantaina kyllä kirjottelin mutta se kaikki katos jonnekin bittiavaruuteen joten se siitä.



Puudutuksiin ja persusasioihin oli silloin hyvät kommentit mut nyt ei kyl enää kykene runoilemaan.



Viikonloppu meni reissussa ja tunti sitten kotiuduin.



Omaan napaan ei kummempaa..Odotan huomista Kättärin lääkärikäyntiä mielenkiinnolla (2viikon takanen lääkäri olikin kätilön mukaan " väärä" lääkäri..olis pitänyt olla joku erikoislääkäri jos saas nähdä mikä mörökölli siel on huomen vastassa...)



Oliko se Pals joka menee kohtapuolin naimisiin?



Mekin käytii viime pe kirkkoherranvirastossa täyttämässä ne esteiden tutkinta paperit...joten saas nähdä ehtiskö tässä ennen vauvan syntymään vaihtamaan nimeään. Kuulin että täällä Vantaalla on tällä hetkellä isyydentunnustustyypille n.3viikon jono..ettei sit tulis kiire ennen ristiäisiä.. Että semmosta.



Mutta nyt unimaailmaan...Kertoilen ens viikolla lisää kuulumisia ja yritän tsempata kirjotus puolella..



Miiu+ vaavikka 36+3