***KesäHeinät-07 viikkoon 21***

Teidän jutut on ollut viime aikoina persiistä ;-))))



Ei vaan tulin kertomaan, että elossa ollaan ja ihan hyvin menee. Kaikkien oppikirjojen mukaan eka ja vika kolmannes raskaudesta on huonoja ja kun teidän juttuja lukee, niin sille todellakin kuulostaa. Mullehan taas se keskimmäinen kolmannes oli ihan kammottavin, kun pahoinvoin niin hirmu pitkään, sitten oli sitä parvorokkopelkoa ja sitten vielä supisteli niin maan vietävästi. Nyt mulla alkaa käydä se sama kuin viime raskaudessa eli olen taas ihan elävien kirjoissa ja hyvin olen pystynyt olemaan töissä. Töitä on vaan enää 5 päivää jäljellä, vaikka ihan sinne 30 arkipäivän rajaan asti olenkin. Viimeiksikin makasin 10 viikkoa sängyn pohjalla ja sitten kun sieltä uskalsin nousta, niin vointi olikin niin hyvä, että tuli kaikki parvekekukat istuteltua edellisessä viikonvaihteessa kuin mitä poika sitten syntyi. Taidan olla siis taas tämmöinen luonnonoikku, että menee jälleen " päinvastoin" nää olot kuin kaikilla muilla.



Mut kaikille muille tsempiksi, että ihan oikeasti tässä ei ole montaa viikkoa jäljellä. Kauhun hetkiä meinas jo otsalle tulla, kun tajusin, että jos poika päättää syntyä ajoissa, niin voi vaikka olla meillä kotona 2-3 viikon päästä. Nythän jos jollain 36 viikolla syntyis, niin tuskin olis enää montaa päivää sairaalassakaan. No, mutta ei tässä nyt ehdi mitään vauvaa varten laittelemaan, kun viikon verran on töitä ja sinä aikana pitää juhlia pojan synttäreitä moneen kertaan ja käydä neuvolassa, käydä eskarissa puhumassa pojan asioista, käydä pojan kevätjuhlassa ja käyttää pariin kertaan uimakoulussa jne. Eilen olin pojan kouluun tutustumassa ja täytyy sanoa että olin oikein tyytyväinen. Kivat ja pätevät opettajat ja hyvät tilat ja pienet luokkakoot tulee.



Meitä on tietty synnytyksen suhteen moneksi, mutta kerronpahan nyt munkin kokemuksen, kun olitte tuosta kivunlievityksestä puhuneet. Mulla poika syntyi suht nopeasti ja ei siinä mitään kivunlievityksiä ehditty antaa (paitsi ilokaasua ja sitten sain kai ihan happea) ja uskon, että jos toinen synnytys on taas nopea, niin tuskin taaskaan mitään ehditään antaa. Se ehkä eniten harmittaa, että jos mies ei ehdi synnytykseen mukaan, se kun olisi hälle eka ja varmaan vika kerta (ainakin mun kanssa :-)). Mun ajatusmaailma on ennemminkin sellainen siis, että kyllä se sieltä pois tulee, kukaan ei ole koskaan sisälle jäänyt ja en lähde itse suunnittelemaan mitään, niin enpä sitten petykään.



Onkos tässä ketjussa joku buumi muuten, että porukka on suurimmaksi osaksi " kahtiajakautunut" eli suuri osa odottaa ensimmäistään ja sitten toisaalta on näitä minun kaltaisia, jotka ovat " geeninjalostusta" tehneet tekemällä lapsia useammalle miehelle? Joo, kyllä kai täällä oli niitä ydinperheeläisiäkin, joilla on n:s lapsi tulossa, mutta jotenkin tuntui vaan että suurin osa oli joko ekaa lasta saamassa tai sitten uusperheellisiä tavalla tai toisella.

ja terveisiä perseestä. Meni viime yö ihan tuohon osoitteeseen. Nukuin kunnolla ehkä 2-3 tuntia, järkyttävän närästyksen, em. anaalivaivan ja lonkkasäryn vuoksi. Meikäläisen vaivaton odotus on ilmeisesti ohi. Mulla ei ole ulostamisen kanssa mitään ongelmia ja uskonkin, että mulla on joku sisäinen tai puoliksi ulkoinen haavauma ahterissa. Äärimmäisen häijy vaiva. Mulla on viime aikoina " tavara" ollut ihan löysää - onneksi.



Poika on taas täällä potemassa, kun isänsä laittoi hänet eilen kouluun. No arvaahan sen, että ei toivu, kun ei lepää sairauden jälkeen kunnolla..



Mitähän piti kirjoittaa..Kivunlievityksistä oli paljon kirjoituksia ja on hyvä kuulla toisten kokemuksia. Mulle se ilokaasu oli muuten oikein hyvä juttu ja sitä meinasin hönkäillä nytkin. Edelleen aion pidättäytyä epiduraalista ja muista selkään laitettavista jutuista. Tuskin kuitenkaan lopulta pystyn yhtään hallitsemaan tilannetta, joten laittavat sitten mitä laittavat:-) Turvallisia ja hyviähän nämä nykyajan puudutteet kuitenkin ovat ja kannattaa ottaa, jos siltä yhtään tuntuu.



Täytyy yrittää lepäillä, kun pitäis illalla mennä kavereitten kans syömään ja parin tunnin yöunilla ajatus ei ole kovin houkutteleva..

Tiedä oikein mikä akkaa vaivaa, mutta en ole millään jaksanut kirjoitella. Kuulumisenne olen käynyt säännöllisesti lukemassa, kivaa piristystä, kiitos siitä :).



Mistäs kaikesta onkaan ollut juttua ;). Ainakin huiman isot katraat on S@ri@lla ja Mistillä, hattua täytyy näin yhden lapsen äitinä nostaa!! S@ri@lle isot tsempit valintasi kanssa, itse olisin varmasti päättänyt samoin ja uskon, että tulet pärjäämään just fine, sen verran olen jutuistasi päätellyt!



Siivoojistakin oli jossain vaiheessa puhetta, meilläkin kävi sellainen kerran ja pilasi joulusiivouksen yhteydessä laminaattilattiat, kun pesi väärällä pesuaineella ja liian runsaalla vedellä. Oli kuulemma luullut, että on kyseessä puulattiat, vaikka olin hänelle jättänyt oikean pesuaineen esille. Saimme onneksi hinnanalennusta, mutta kyllä niitä vesivanan jälkiä lattioista (tummat, näkyivät raanut tosi upeasti) kauan pois hinkattiinkin.



Nimistäkin oli juttua - ElluP ainakin mietti jotain harvinaisempaa E:llä alkavaa kalenterinimeä Jullelle. Meidän esikoisemme on Elmo, ihan tavallinen suomalainen nimi, jota ei kuitenkaan hirvittävän monelta pojalta löydy. Taitaa olla niin, ettei ole kovin pidetty, itse tykkäämme kuitenkin kovasti. Tälle kakkosellekin on jo nimi valmiina ja sitä kotosalla käytämmekin. Toivottavasti kaveri " näyttää nimeltään" , ettei tarvitse alkaa uutta pähkimään. Sen verran taikauskoinen olen , etten sitä kuitenkaan vielä paljasta.



Ihania masukuvia Mistiltä ja Kuuttarelta. Uskaltaisikohan sitä omaansa ruudulle räväyttää. Täytyy kyllä tunnustaa, että yhtä ainutta kuvaa ei tästä mahasta ole vielä otettukaan - täytyisi varmaan hoitaa sekin homma pois alta, ennen kuin on liian myöhäistä. Vyötärönympärygallupiin meikäläiseltä tulos 107cm. Ja kohdunpohjankorkeudessa vien pötsini kanssa varmasti voiton - eilen neuvolassa mitattuna 34cm - HUH HUH! Ja kyllä sen olossaan tunteekin, kun koko komeus tököttää tuossa suoraan eteenpäin. Oikeasti kävely on jo tosi hankalaa, kun nyt iskivät vielä ne liitoskivut tuonne alakertaan, juimii ja särkee täälläkin niin, että töihin päästyäni saan melkein kyyneleitä niellä. Viisi aamua pitäisi vielä jaksaa :(.



Kyllä vähän mietityttää, että montako viikkoa tässä on aikaa, ennen kuin Öttis ulos leikataan. Kesäkuun synnyttäjä minusta varmasti tulee, mutta onko sektio ennen vai jälkeen juhannuksen, on vielä epäselvää. LA:han olisi 7.7.07. Ja edelleen mulla on kaikki Öttiksen tavarat laittamatta ja pikkutarvikkeet (vaipat, pullot, tutit, rasvat jne.) ostamatta. Taitaa tulla hoppu!!! Sokrut on täällä toistaiseksi pysyneet kuosissa, mutta katsotaan nyt, miten kaveri on kasvanut, kun 1.6.07 menen taas äitipolille. Insuliinin määrää varmaan nostetaan, jos Öttis huitelee jo ihmepainoissa. Ihan hullua, kun oma paino oli taas laskenut 100g viime neuvolakäynnillä. Nyt olen siis miinuksella lähemmäs 2 kiloa lähtöpainosta, mikä käytännössä tarkoittaa tuollaista n. 8 kilon painontippumista kun ottaa huomioon vauvan, lapsivweden, istukan ja lisääntyneen verimäärän painon. Saas nähdä onko sitä taas 60-kiloinen, kun vauva on syntynyt - niin kuin esikoisen kanssa.



Puudutuksista oli puhetta. Mulla kokemus vain spinaalista, jonka sain esikoisen kanssa kun oli niin nopea avautuminen. Silloin Elmolle laitettiin se pinni päähän, eikä siitä kyllä juu mitään isoa jälkeä jäänyt. Spinaali vaikutti myös ponnistusvaiheessa - ei ollut kipua, mutta ei ollut kyllä ponnistustuntemuksiakaan. Käyrältä kätilö aina ilmoitti, että nyt on supistus, ponnista :). Leikkurissa sainkin sitten vielä epiduraalin ja kun se ei vaikuttanut riittävän nopeasti, niin humauttivat kokonaan uneen. Että paljon mahtui yhteen synnytykseen puudutteita.



Senniinalla on persongelmia :(. Mulla tuli esikoisesta ihan järkyt ulkoiset peräpukamat, jotka tietysti vaan pahenivat synnytyksessä. Siellä ne killottavat edelleenkin, kun ei niitä kannata leikata, ennen kuin lapsiluku on täynnä. Jos sun vaiva paljastuu pukamaksi, niin apteekista saa rasvaa nimeltä Sheriproct neo, joka on sallittu myös raskausaikana ja sopii myös sisään laitettavaksi. Tsemppiä, tosi paska vaiva. Itse istuin uimarenkaan päällä töissä jo ennen äitiyslomaa viime kerralla. Nyt toistaiseksi ei vielä niin paha tilanne.



Äitiyspäivärahapäätöskin tuli ja vaikutti ihan oikealta. Miten teillä muilla ennakonpidätysprosentin kanssa? Kun kelan kirjeessä lukee, että he pidättävät aina vähintään sen 20 prossaa, mutta minä sain kyllä verottajalta paljon pienemmän prossan tätä sosiaalietuutta varten muutosverokorttiin.



No johan tuli taas läpistyä :)

Josko kävisi syömässäkin välissä - kuuluillaan!

-Cityäippä ja Öttiäinen 33+5-

Terveppä terve.. Töistä kirjottelen. Olis aamulla nukuttanut ihan sairaasti!!! No, ei monta päivää enää.. Huominen, ma-ti, ke iisalmeen koulujuttuja ja to valmistujaiset ;) Tosin ei tuu pileitä kun porukat asuu niin kaukana ja eri puolilla Suomee, mutta voisihan sitä miehen kanssa juhlia kahden!



Voi teitä arselaisia :( Toivottavasti Senniinan haavauma paranee, koska se on varmasti TUSKAINEN.. Mulla ei oo kipuja, mutta tulee vähän verta (!) paperiin, siis ihan pikkuisen joka kerta. Kaamee ummetus, kuten Nikillä! Mut pelkään vähän avustavia lääkkeitä, kun mulla koskee kaikki mahdollinen nyt raskausaikana mahaan. Tää tilanne nyt menee näinkin, kun ei kamalasti koske..



Paitsi, Misti, mullakin sattuu ihan mielettömästi noi vauvan liikkeet ja jutut mitä se tekee!! Illalla oli ylämaha ihan puuduksissa ja pisteli, ja vessassa saa tosiaankin asua! :/ Vähän helpottanut istumisen puolesta, kun beibi alempana, mutta kyllä lantio paukkaa..



Melballa menee sitten toisinpäin :) Hyvä että saat helpompia hetkiä sinäkin, että ei tartte koko aikaa kärvistellä millon minkäkin vaivan kanssa! Valitusta on kyllä tältäkin suunnalta satanut, mutta oikeesti musta tuntuu tosi reippaalle ja puran kaiken tänne :D En minä oikein muille sitten jaksa valittaakkaan, koska eihän tässä ole hassumpi tilanne meikäläisellä ollenkaan :) Että olo vähän parantunut, mutta hiukan vaan tukaloitunut näin loppua kohden!



Hurjaa, kohta meillä on nyytit sylissä!! Ihan omituinen ajatus.



ja Veruska, ihanalle kuulostaa teidän pikkuinen ajokki <3 Voi tätä kuplakuumetta <3 Meidän kupla oli punaoranssi ja hänen nimi oli Kerttu.



-pals 34+6



KÄÄK! 36. viikko alkaa huomenna :O

ei Senniinalla ole pukamat tulossa vaan jotain muuta ärsytystä. Minulla kun tuo suolisto reistailee muutenkin, olen koko raskauden ajan joutunut kärsimään milloin minkäkinlaisesta polttelusta joko vatsan alueella tai sitten persiissä. Minulla eniten kiukuttelee ohutsuoli, jos olen syönyt esim. valkosipulia niin tunnen aivan selvästi, miten se liikkuu suolessa eteenpäin. Ohutsuolessa kun on varsin tiukkoja mutkia, ja tunnen ihan selvästi joka mutkan, jossa valkosipulin- tai chilinpala on jumissa. Olenkin jättänyt jo aikaisemmin em. ruoka-aineet pois raskauden ajan ruokavaliostani, ja nyt ovat jääneet herneet ja retiisi sekä lanttu (tuoreet) :(. Ostin yhtenä päivänä torilta tuoreita herneitä innoissani ja olin kuolla sen jälkeen. Tärisin ja hikoilin ja voihkin vaan sohvalla kunnes oli pakko napata panadolia.



Ohhoh, menipä taas heti omaan napaan vaikka tarkoitus oli lohduttaa Senniinaa. Onneksi pääset kohta lääkäriin. Kun ei sinulla ole ummetustakaan, niin toivon mukaan sinullakin vain jokin ruoka-aine on suututtanut peräröörin ja vaiva paranee itsestään. Minulla ainakin kun olen syönyt jotain, mistä maha oikein suuttuu, tuntuu monta päivää sen jälkeen. (Ja aina ei tosiaan tarvitse edes olla mikään chilipippuri kyseessä.) Pojallekin paranemista!



Kivunlievityksistä on ollut keskustelua; siihen minulla ei sattuneesta syystä ole mitään sanottavaa :). Olen kyllä ajatellut, että otan mieluummin jonkun puudutuksen, jos jotain on pakko ottaa, kuin kipulääkkeitä, koska olen saanut sellaisen kuvan että ne lääkkeet eivät aina olisi ihan hyvä vauvalle. Tietäisikö joku paremmin?



Melba, liityn viimeisen kolmanneksen ilokerhoon ;). Minullakin keskiraskaus oli huomattavasti vaikeampaa aikaa kuin alku tai nyt loppu (hmm, no, minulla vasta hikisesti 32 viikkoa eli vähemmän kuin muilla täällä, vielä tässä ehtii vaikka mitä...). Mutta toistaiseksi siis kaikki on mennyt mukavammin kuin siinä keskivaiheilla, jolloin en edes kävelemään pystynyt ilman vatsakipuja. Nyt ainoa harmi on rakko, vessassa käyn 5-6 kertaa yössä ja kävelyäkin jonkun pää :) aina välillä haittaa, mutta kipuja ei ole (liikkumisesta johtuvia siis, tuo ruokajuttu asia erikseen). Touhuan paljon iloisemmin kuin tässä välillä.



Toki jotakin loppuajan oiretta on alkanut olla, iltaisin vihloo nivusia ja häpyluuta, mutta vielä liitoskivut ovat siedettävät eivätkä estä liikkumista. Samoin minulla kipeytyvät lonkat nukkuessa kovasti, kun kylkiasento alkaa olla ainoa mahdollinen. Muuten olen selvinnyt niin vähällä että ihan hävettää - ei juurikaan pahoinvointia silloin alussakaan, ei supisteluja, ei vuotoja, ei kramppeja eikä suonenvetoja, ei selkäkipuja... (Okei, kompensaationa minulla on sitten ollut tuo suolisto, jonka raskaus on vielä pistänyt erityisen lujille, sekä kovin liikkumaton lapsi.)



Karmeata - minun piti kommentoida kaikille jotakin mutta olen taas jo kirjoittanut varmaan kaksisataa riviä. Pikaisesti loppuun jotakin, anteeksi jos skippaan jonkun, ei tahallista: Nikille myös jaksua mahan kanssa, ja Peetalle muiden kipujen, ja Palsille makeanhimoon :). Eivätköhän ne kilot tosiaan lähde synnytyksen jälkeen - jos vauva ei kasva herkuista liikaa niin syö sitä mikä hyvää tekee! Kateeksi käy ;) Misti, meillä kun ei pihaa ole. Viikonloppuna pääsee vähän kuopsuttelemaan mökillä (vaikka siellä onkin tylsää, kun ei ole oma mökki ja meillä on todella erilaiset ajatukset puutarhanhoidosta kuin kaikkitietävällä isälläni :/). Kuutar, taistele itsesi sinne pelkopolille vaikka väkisin! Kiva kun Koalallakin on jo loma, itse pidän tässä nyt vähän vanhoja vapaita mutta joudun vielä kesäkuussa takaisin (hyh). Monumentille taas voimia lomaa odotellessa, ja AJ:lle sokerimittausten kanssa. S@ri@lle ei voi kuin todeta Ellun sanoin, että wau! Itsekin olen välillä haaveksinut suurperheestä, mutta minulla tulee tämä ikä vastaan. Katsotaan montako tässä vielä saadaan. Tuli muuten mieleeni noista Veruskan nettiongelmista, että eikös jollain muulla(kin) ollut joskus noita latautumisongelmia ja Ellulla oli siihen jokin vippaskonsti? Ehditkö vinkata uudestaan, josko auttaisi? Fiikus, minäkin yritän saada mahdollisimman paljon vapaata äippärin loppuun, kiva että sinä sait!



JESTAS, nyt luukut kiinni. (Viikonloppuna ainakin pääsette minusta eroon kun painun sinne mökille.)

tervehdys vaan kaikille!

olen ollut linjoilta pois jo parisen kuukautta, on sen verran kiirettä pitänyt.

Ja ajattelin että kehtaankohan sitä enää ilmaantuakaan linjoille.., mutta kiitos kissantassulle! olit laittanut minutkin esittelylistaan, joten uskaltauduin taas kirjoittelemaan.



sen verran kuulumisia, että kaikenlaisia murheita täälläkin on ollut..



olen käynyt äippäpolilla vauvan sydänkäyrällä, kun neuvola käynnillä kuului valtavasti sivu-ja lisälyöntejä.

se kyllä veti vakavaksi, kerkes ajatella jo vaikka mitä.. sydänvikaa tai avosydänleikkausta ja sitä kestääkö vauva yleensäkään synnytyksen tuomaa rasitusta. mutta nyt saan jo sanoa,että kaikki hyvin sen suhteen. sydämenlyönnit on normalisoitunut ja ultrankin mukaan kaikki sydämessä on kunnossa. oli sitten kuulemma joku kypsymis tai kehitysvaihe menossa joka aiheutti rytmiin sekaannusta..



no kun siitä säikäyksestä selvittiin niin lääkäri rupesi epilemään,että lapsivettä on liian vähän,koska vauva tuntuu niin hyvin vatsan päältä kokeiltaessa.. ja taas ultraan.. kaikki hyvin lapsivettä normaalimäärä ja samalla tehtiin kokoarvio, näyttää tulevan samaa kokoluokkaa kuin edellisetkin kaksi noin 3200g.



näistä ultrista se hyväpuoli,että nyt tietää,että vauvalla toistaiseksi kaikki hyvin ja poikana pysynyt,joksi arvioitiin rakenneultrassa.



ja lisäksi perusvaivoja turvotusta etenkin sormissa ja jaloissa.



senniina ja muutkin peppuvaivaiset, täälläkin ilmaantunut persvaivoja.. siis ulkoisia peräpukamia..kamala vaiva!! ostin apteekista rasvaa ja onhan tuo auttanutkin jonkinverran joten suosittelen.



cityäippä kerroit saaneesi uuden veroprosentin äitiysrahaa varten, siis varmaankin pienemmän kuin 20%, ja se siis hyväksyttiin?? täytyypä itekkin kokeilla, on nimittäin äitiysraha muutenkin aika pieni ja verot vie loputkin...



amalia joel kyseli puudutuksista.. mulla on kokemusta sekä epiduraalista,että spinaalista. molemmat toimi tosi hyvin kohdallani. ekassa synnytyksessä sain epiduraalia, synnytys eteni normaalia vauhtia ja puudute vei kivun huipun pois aina lapsen syntymään saakka, repeämien ompeluun se ei enää vaikuttanut ja ne sitten sattuikin jo.. laittoivat sitten jotain suihkutettavaa pinta puudutusta,mutta silti..



ja toinen synnytykseni olikin jo tosi nopea, kävelin vielä autosta synnärille hyvässä kunnossa, mutta sitten jo puolentunnin päästä lapsi syntyi..

kivut tuli yhtäkkiä,kätilön sisätutkimuksen jäkeen ja sitten jo paareilla juostiin synnytys saliin, halusin ehdottomasti puudutusta,koska kivut oli älyttömät!! ja anestesia lääkäri olikin heti paikalla( KIITOS) ja sanoi laittavansa spinaalin joka vaikuttaa heti.. siinä vaiheessa tunui,että laittakaa mitätahansa joka auttaa kipuihin.. ja tunne oli uskomaton, kivut siis katosi kokonaan, suoraan sanottuna en tuntenut mitään kipua, vaikka repeämäkin tuli.ehkäpä ponnistusvoimaan se vaikutti heikentävästi, mutta sain sen työnnettyä osin omilla voimilla ulos. joten tässä 3 synnytyksessäkin aion ottaa puudutuksen.



tässäpä tarinaa .. aika omanapaista...

besero 35+2

Mukava kuulla teistä!!!



Perärintamalla lisää: MIELETTÖMÄT kaasut :O Siis oikeesti olin ihan ihmeissäni eilen (ja tänään) kun söin töissä broileripyöryköitä, himotti niin paljon.. No, kun tulin töistä kotiin niin sohvalla naisellisesti makailin ja pakko oli vaan laskee sitä tavaraa (joka haisi IHAN broileripyörykkäpussin pakkauskaasuille, tiedätte varmaan).. Anteeksi yksityiskohdat, mutta näköjään syömiset tosiaan vaikuttaa! Ja minä HÖLÖMÖ vielä söin iltapäivällä melkein kattilallisen höyrytettyjä vihanneksia tänään, parsaa ja kukkakaalia.. Että arvatkaa turistaanko täällä :D Koko ajan oon vaan että " anteeks, ANTEEKS, sori" .. Onneks miestä ei niin haittaa, silläkin tulee säälistä :D kunnon possukoti, kyllä ulkopuolista vois hiukan kuvottaa. Ja ANTEEKS kertomus, mutta kun nyt läheltä liippaa muitakin kaiketi noi suolisto-onkelmat..



Puudutuksista ja lääkkeistä: Mulle käy kaikki ja oon avoimin mielin, kunhan vauvalla on mahdollisimman hyvä olla ja silleen. Oon koko synnytykseen lähdössä aika ehdoitta, tapahtuu mitä tapahtuu ja koitan vaan sinnitellä ja olla myönteinen! Jospa siitä selviää. Ammetta haluaisin ainakin, ja sitten kaikkea mitä vaan paitsi ne aqua-rakkulat pelottaa syystä että: Valmennuksessa kuvailtiin, että tuntuu just siltä kun ampiainen pistäisi, ja menee parissakymmenessä sekunnissa se tunne ohi ja sitten helpottaa kovasti. No, ei varmaan mitään verrattuna niihin itse synnytyskipuihin, mutta mulla on niin voimakas ampiaiskammo ja se oli kamalaa kun mua kerran on ampiaiset pistäneet.. Tosin kolme ja kaikki samaan paikkaan ja olen erittäin allerginen. Mutta se mielleyhtymä jäänyt, että pelkään niitä rakkuloitakin :D Hassua ja tyhmää, mutta en voi mitään..



Olipahan omaa nassua taas. Tulkeehan linjoille muuttii :)



-p

ihan olet yhtä tervetullut kuin kaikki muutkin, älä tommosii edes mieti!



Nyt on Microlaxit ostettu, ihan vaan vastaisuuden varalta. Pääsin edellisestä ihan omin neuvoin, mutta en todellakaan halua kokea sitä kaikkee uudelleen... huh, huh! En voi sanoa koskaan ennen edes poteneeni ummetusta ennen tätä. Mulla on ruokavalio ihan kunnossa, mutta kun tää vaavi asustelee tuolla sisäpuolella ja tosi alhaalla, niin onpi tässä vaiheessa jo suolisto aika kovilla - ilmeisesti aivan lytässä!



No, keskiviikkona on lääkäri, että täytyypi ottaa asia puheeksi, jos vielä on kipeetä tuolla peräpäässä. Miten sitä ylipäätään voisi ponnistaa, kun yskiminenkin jo sattuu?!



Mitäpä täällä muuta kuin omaa napaa kirjoittelisi. Tällä hetkellä ei ole oikein mitään, johon voisi ottaa kantaa. Ai juu, edellisestä " ylipitkästä" viestistäni jäikin pois ystävättäreni kommentti siihen spinaalipuudutukseen (vaikka oli ensikertalainen). Hän oli siihen tosi tyytyväinen ja kertoi sen " olevan taivas" . Joku täälläkin sanoi kokeneensa samoin eli kivunlievityksessä oma valintani mitä ilmeisimmin tulee olemaan spinaali...



Kyllä alkaa olla kovasti jo mielessä nää synnytysjutut - eipä sitä odotusaikaa tosin paljon enää ole jäljellä. Mö olen liehunut ympäriinsä ja vielä on projekteja kesken ennen kuin voi alkaa peseen ja silitteleen noita vauvan vaatteita. Kaveri kyllä kertoi kaiken pestyn MiniRiskillä, ettei mun tarttis kuin silittää ne, mutta kyllä taidan kuitenkin pistää ne koneeseen. Toisaalta hyvä tietää, jos kiirettä pukkaa...



Tänään mulla on on ollut paha olo, sellanen kun närätys, mutta ilman kovaa polttoa. Onko teillä ollut vastaavaa tuntemusta? Itse ajattelin, että se voisi liittyä tähän kohdun venymiseen, vai olisiko kyseessä sokeritasapainon vaihtelusta?



kyselee tällä kertaa Nikki

Katseltiin tuossa juuri satuhäitä ja oli kyllä aika nolot kekkkerit :( Omista häistä on niin hyvät muistot, että jotenkin tollanen tuntu pahalta.



Melba pohdiskeli porukan " kahtiajakautumista" . No, meillä on kyllä ihan ehta suurperhe, kaikki lapset samoista tarveaineista tehtyjä ;)



Kissantassuille kiitokset " masu kehuista" :) Olen kyllä ainakin tähän asti päässyt tosi vähillä raskausarvilla, vaikka toi nahka onkin jo useamman kerran venytetty.



Joku mainitsi sairaalan esitietolomakkeen. Onko teillä kaikilla muilla se vielä ihan perinteisenä paperiversiona? Meillä kun sitäkään ei enää täytetä itse paperille, vaan kuulemma lähetetään sähköisesti suoraan sairaalaan. Eipä vaan ole vielä ainakaan mitään lähetetty. Ja itse asiassa sain kyllä sen paperin jo eka neuvolakäynnillä, kun silloin oli sijainen. Mutta tämä vakkari ihminen ei sitä sitten huolinut. Eli onkohan tääkin taas jotain vakkari tädin omia juttuja :/



CÄ kyseli veroprosentista. Minä soitin myös uutta prosenttia verotoimistosta, koska mulle maksetaan se 3 kk:n palkka ja sain prossaksi 8,5%. Täti kyllä kehotti vielä laskettamaan uuden prosentin, kunhan saan päätöksen ä-päivärahasta, ettei sitten tule loppu vuonna ylläreitä. Mutta mulla vaikuttaa tietty se, että tuloina on viime aikoina ollut opintotuki ja kotihoidontuki.



Sen verran vielä kommentoin tuota kivunlievitystä, että mä sain esikoisen synnytyksessä kaiken mahdollisen, myös ne aqua-rakkulat. Eikä muuten sattunut laitto yhtään, kun kätilö kertoi, että he laittavat siihen veden sekaan puudutusainetta. Myöhemmin en ole rakkuloita saanut, joten esim. taysin systeemeistä en tiedä.



Beserolla on ollut monenlaista harmia matkan varrella. Hyvä, että nyt näyttää valoisammalta.



Ja pals, täällä toinen ilmavoimailija ;) Mitään kaupan eineksiä on turha edes kuvitella syövänsä tai vaarana on, että illalla rullautuu tapetitkin seiniltä :D Onneksi mun tän raskauden himo eli ruisleipä ei aiheuta samaa efektiä. Ja just noita mainitsemiasi kaaleja olen myös pystynt syömään.



(. ) Vauva on varmaan kääntänyt vähän kylkeä, kun tänään on ollut edes hieman helpompi liikkua ja jalat tuntuvat liikkuvan eri puolella mahaa. Ja siitä innostuneena nakitin miehen illalla kasvimaalle hommiin, että saadaan tänäkin kesänä vihanneksia omasta pihasta. Pystyssä tehtävät hommat sujui ihan hyvin, mutta kyykkimistä vaativat jutskat sai mies hoidella. Perunoiden laitto olisi edessä vielä viikonloppuna. Siihen en kyllä luvannut osallistua.



Mutta nyt taitaa nukku-matti olla jo ovella, joten taidan siirtyä lukemaan omaan sänkyyn. Öitä kaikille!



Misti rv 33+6

Terppa,



Täällä taas duunissa ollut hoppua (kun viimeisiä päiviä viedään) ja iltaisin on ollut niin huono olo, ettei konetta ole jaksanut edes aukaista.



Keskiviikkona oli synnytysvalmennus Haikaranpesässä. Käynti vain vahvisti sitä, että sinne haluan. Se on kuin kotona olisi, on jääkaapit joista saa sämpylöitä, omat isot huoneet ja isät vastaa kaikesta työstä =)

Mikä sen parempaa?!?!



Katottiin se perusvideo, mutta käytiin tutustumassa myös kahteen eri synnytyshuoneeseen, toinen oli Haikaranpesässä ja toinen " normaalin" osaston puolella. Kätilö kertoi laajasti eri kivunlievityksistä ja kertoi, että henkilökunta on erikoistunut eri hierontoihin yms. Mutta toki saa epiduraalia, spinaalia yms jos halu on. Haikaranpesä tarjoaa lisäksi vielä erillisen kätilön kanssa käytävän synnytyssuunnittelun, se on 6.6 meillä.



Se kyllä ihmetytti, että siellä oli mukana mm yksi nainen miehensä kanssa, joka kyseli kaikenlaista ja paistoi läpi ihan selkeästi kysymyksistä, että nainen on suunnitellut synnytyksensä tarkkaan etukäteen. Voi naisparkaa, voi tulla ikäviä yllätyksiä kun ei menekään niinkuin on kuvitellut.



Mutta joo, noista suolistojutuista sen verran, että mä olen suurimmiten ositen säästynyt, vähän on ilmaa ja mm tänä aamuna ummetusta, mutta ei vielä mitään vakavaa. Mutta nyt on tullut iltaisin pahaa oloa taas (oli jo pari päivää pois) ja kolottanut joka paikkaa. Eli täällä taisi alkaa ne liitoskivut viimein.



Huomenna jäänkin sitten pariksi päiväksi yksin, mies vie autonkin kaiken muun hyvän lisäksi. Käyn siis lukemassa tarkemmin teidän jutut huomenna ja kommentoin sitten paremmin kaikille.



Myöhemmin siis. -Ellu-

Sateinen päivä sitten tulossa. Aivan ihana tuoksu, kun kävin roskapussin heittämässä. Siis ei se pussi, vaan pihan tuoksu;-)



Pitää varmaan sitä veroprossaa kysästä minunkin. En tehnyt sille mitään, kun olin vuorotteluvapaalla ja nyt mut yllätettiin tonnin veronpalautuksilla:-) Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että rahaa tarvitaan nyt eikä ens vuoden joulukuussa..



Voi veikkonen, täältä se vasta peräsnainen löytyykin. Broileripullat eivät niinkään aiheuta em. vaivaa, mutta sellaset tavalliset valmispullat on nimetty meillä pierupulliksi..Aina olen ollut kaasuvaivainen, mutta nyt vielä tuplasti. Joskus tuntuu, että aamuisin käydään miehen kanssa ensimmäiset keskustelut peräpään kautta..Minkähänlainen turisija Ernestistä tulee!!



Synnyttäminen tosiaan alkaa pyöriä mielessä yhdellä jos toisella. Toivottavasti tuo hanuriosasto tosiaan edes hiukan korjaantuu ennen sitä koitosta. Se oli mulle ainakin yllätys, että synnyttäminen tuntuu melonin kakkimiselta. Ja jos ahteri on tässä kunnossa niin piikit sinne, kiitos. Nuo puudutukset ovat kyllä niin yksilöllisiä ja toivottavasti kaikille löytyy sopiva. Yks kaveri kehui epiduraalin maasta taivaaseen ja toinen taas meni siitä aivan sekaisin, spinaalia ei tuttavapiirissäni ole kai kelleen laitettukaan. Joku yrjöö ilokaasun, jotakuta se auttaa hyvin. Eli mistäs sen tietää, miten itelle käy..



Ellu on kyllä siinä oikeassa, että ei sitä kulkua voi kauheesti itse suunnitella. Itekin kuvittelin olevani jalkeilla yms. synnyttäessä, mutta pah - jalat tutis niin paljon, että pitkälläänhän tuo meni..Toiveita kannattaa kyllä miettiä, koska eihän sitäkään voi tietää, miten hyvin sitä pystyy toimimaan.



Mä voisin osallistua raskausarpikilpailuun:-) Olen ekasta raskaudesta revennyt niin komeesti ympäri mahaa, että oksat pois. Aikasemminkin kirjoitin, että niin paljon ettei nyt löydy enää paikkaa revetä..Toiseen lonkkaan on tullut pari.



Tuohon @nikin pahaan oloon en osaa kyllä sanoa, mutta voihan se olla, että kohdun nouseminen ylimmilleen aiheuttaa kaikenlaista. Välillä on itselläkin sellanen täyttävä ja huippaava olo, että meinaa istuessaankin lähteä viemään kanveesiin.



Mitähän sadepäivän puuhaa sitä keksisi..Pikkuvaatteita voisi pestä koneellisen ja siivoamista ym. järjestelyä meiltä löytyy loputtomiin..

Päivänjatkoja!

minä ja ernesti rv35+2

vähän masentaa nämä sataa/paistaa ilmat, olis niin kiva puuhastella ulkona ja nauttia äitiyslömasta.

se alkoi mulla maanantaina, ihan mieletön tunne!!

vaikka teinkin töitä vain osaaikaisesti, niin silti tieto siitä,että nyt on LOMAA, on ihanan vapauttava.



olenkin ollut ahkera. kaikki vauvan vaatteet on nyt pesty, silitetty ja lajiteltu koon mukaan.

pinnasängynkin laitoin valmiiksi(paitsi en vielä lakanoita,ettei kerkee pölyyntymään, jos menee vaikka vielä yliaikaiseksi), mutta valmiina on nyt reunukset ja ostin uuden patjan ja peiton.

on sitä niin ihana katsella ja miettiä ,että kohta sielä taas tuhisee oma rakas vauva.

kesäkukatkin laitoin alkuviikosta, jotta ovat sitten jo valmiina kun vauva talossa ja kädet täynnä töitä uuden asukkaan kanssa.



olettekos ja pakanneet omat sairaala kassit valmiiksi?



ite ajattelin senkin laittaa jo valmiiksi nyt kun vielä on voimia ja ajatus kulkee jotenkin.

jos tuleekin äkkilähtö niin, ei tarvi sit ruveta kasaamaan tavaroita, ja koska tiedän ,että mieheni menee paniikkiin kun sanon että pitäis varmaan lähtee synnyttämään, niin siitäkään ei ole silloin apua ottamaan muutakuin valmis kassi mukaan ja menoksi...

jännitää sitä, että joutuu kätilöksi, kun edellinen synnytys oli niin nopea, ressukalla kun on vielä kauhee veri-kammokin.

ja kun yhdet vieraat kehotti vielä keittämään lakanan ja pyyhkeen valmiiksi ja laittaa ne omaan pussiin ...jos vaikka sattuis syntymään automatkalla niin olis puhtaat liinat mukana johon laittaa vauva.. mieheni oli aivan kauhuissaan ....



tällaista juttua näin aamulla... besero

kun on niin harmaa päivä ja huomiseksi luvattu ukkosta, mehän olemme lähdössä sinne böndelle. No, täytyy nauttia mistä voi, grillataan sitten katoksen alla ja niin pois päin. Muuten kyllä tykkään sateesta minäkin, rakastan sitä tuoksua, eikä tarvitse itse kastella istutuksia :).



Kiva kuulla Cityäipästäkin pitkästä aikaa ja beserosta vielä pidemmästä! Beserolla on ollut tosi ikäviä hetkiä raskauden aikana; Kiharasta saat kohtalotoverin, heilläkin ollut pysäyttävä kokemus vauvan sydänäänten kanssa. CÄ, en ole toki ihan niin pitkällä raskaudessa kuin sinä, mutta meilläkin on vielä suurin osa vauvakamoista hankkimatta. Pikkusälästä nyt siis puhumattakaan, mutta meillä ei ole vielä edes vaunuja, sänkyä tai kaukaloa... Tuntuu niin järjettömän kaukaiselta, vaikkei la:han ole kahtakaan kuukautta, mutta silti niin pitkä aika vielä. Eli Besero, ei ole todellakaan sairaalakassi vielä edes mietittynä ;).



Edellisessä viestissäni vinguin pitkistä viesteistä ja mieleeni tuli, että toivottavasti kukaan ei ottanut sitä minään moitteena. Luen erittäin mielelläni pitkiä sepustuksia (kaikenmittaisia tietysti), kaikki kiinnostaa mitä teille " edelläkävijöille" kuuluu :) mutta huokailin vain, kun itse kirjoitan AINA hirveitä romaaneja. Minä vain en osaa olla vajoamatta jonnekin omaan napaan joka kerta, pitkille sivupoluille sinne ja tänne. Kuulisitte kun puhun. Sen kuuluisan Ruuneperin runoilisin suohon alta aikayksikön. Vieraassa seurassa olen yleensä melko vähäpuheinen, mutta tutut eivät helposti saa minulta suunvuoroa.



Nikki kyseli närästyksestä, jota minulla onneksi ei ole (vielä?) ollut. Sen sijaan hengenahdistusta useinkin, ei siis mitään liikunnasta johtuvaa, se sujuu, mutta esim. ruokailun jälkeen tuntuu ettei henki kulje vaikka miten yrittäisi hengitellä. Varmaan kohtu on jo noussut sen verran ylös, että painaa jotain hengitykseen liittyvää osastoa tuolla, ja jos massu on vielä täynnä, niin tungosta on kaksin verroin. Eikös se närästyskin kohdun kasvusta johdu ja pitäisi helpottaa kun vauva laskeutuu? (Okei, silloin kai alkavat sitten toisenlaiset vaivat... ei ole mitään lastenleikkiä tämä raskaana olo :D).



Misti kyseli esitietolomakkeesta, minä en sellaista ole vielä nähnytkään. Kai sentään Helsingissäkin jotain toiveita kysellään, vaikka muuten täällä kyllä on ollut aika sellainen mentaliteetti, että parempi vaan kun kulkee joukon jatkona eikä toivo tai vaadi mitään " ihmeellisyyksiä" . Saapas näkee. Kiva että Ellulla oli kunnollinen tutustumiskäynti synnärille. Minunkin pitäisi varata aikaa, näillä viikoilla jo saa. Toivottavasti sinne saliinkin pääsee kurkkaamaan, helpottaisi varmaan jännitystä kun olisi edes jotain hajua millaiseen paikkaan on menossa. Tähänastiset kokemukseni NKL:n henkilökunnasta ovat antaneet kuvan hyvin ylityöllistetyistä ja ylikiireisistä ihmisparoista, mikä ei ole omiaan nostamaan luottamusta turvallisesti sujuvasta synnytyksestä.



Pinneistä ja puudutteista käyty keskustelu herätti kysymyksen, tietäisiköhän joku. Olen ollut siinä käsityksessä, että vauvan sydänkäyrää seurattaisiin koko synnytyksen ajan, mutta onko sittenkin niin, että seurataan vain siinä tapauksessa, että laitetaan joku puudute? (Siinä tapauksessa alan huutaa puudutetta jo sairaalan ovelta. Minun vauvaani seurataan kyllä suurennuslasilla koko synnytyksen ajan... ai miten niin minä taas hermoilen?)

Harmaata on ulkona, juu. Sisällä nökötetty tähän asti, mutta kaipa se olisi uloskin päästävä.



Ihanalta paikalta kuulostaa tosiaan tuo Haikaranpesä, josta Ellu kertoili. Ei meillä täällä mansessa mitään sellaista ole tarjolla. Vaikka yhdessä synnytyksessä kyllä ehti kerran synnytysvastaanoton kätilö tekemään minulle akuhierontaa, kun oli juuri siihen perehtynyt. Eikä sillä hetkellä ollut juuri muita synnyttäjiä paikalla. Mutta ne salit nyt on, mitä on.



Besero kyseli sairaalakassista. En ole vielä tehnyt sille asialle mitään. Tänään olen menossa esikoisen kanssa Ideaparkiin ja ajattelin sieltä ostaa hammastahnat ja muut pesuaineet jo valmiiksi. Kyllä kai se hyvä on olla ajoissa valmiina, meilläkin kun miehellä menee yleensä pasmat ihan sekaisin, kun lähdön hetki koittaa :)



Kissantassuille vielä siitä sydänkäyrän seuraamisesta. Mulla on ainakin ollut aina niin, että heti mennessä sitä käyrää otetaan n. puolisen tuntia ja sen jälkeen katsotaan, mihin sitä siirrytään. Siis onko aika mennä jo saliin vai vieläkö odotellaan. Sitten sitä käyrää otetaan aina silloin tällöin, paitsi jos on annettu joku puudute. Silloin se " vyö" on mahalla koko ajan. Mutta silloin, kun sitä ei ole, on paaaljon helpompi olla pystyssä tai vaikka kiikkua keinustuolissa. Eli koko aikaa et ole siinä masiinassa kiinni. Siis jos kaikki menee ihan sujuvasti eteen päin.



ON: tämä ipana on nyt kyllä jossain ihan ihme asennossa :/ Hikkakin tuntuu tällä hetkellä jostain ihan tuolta mahan uumenista. Mahtaakohan olla sitten selkä mun selkää vasten tai jotain. Täytyy varmaan lähteä tonne pihalle konttaamaan, jos kiepsahtaisi taas tuttuun asentoon.



Mutta nyt huutelee kuopus vessasta, joten myöhempään!



Kesäheinien virallinen terroristi Misti ja kieppu rv 34+0

Nytpä onkin pojassa sitten vesirokko. Viime yö meni valvoessa ja tää aamupäivä hirveessä jysärissä. Poitsu on suht´tyytyväinen, mutta mä en. Kaiken muun ihanuuden lisäksi tämä vielä tähän piti järjestyä... Siksi mä roikuin illallakin täällä verkossa, kun ihmeteltiin sitä kuumeilua!



Mä en jaksais nyt edes täällä roikkua, saati antaa ajatustakaan mihinkään järkevään toimintaan. Poika on kattonut ensin nelosen aamuohjelmat ja sitten syötiin aamupala, sitten se katsoi yhen DVD:n ja surffaili netissä. Nyt mä laitoin sen makkariin videon varjolla ja tulin ite tähän. Onneksi on tää laajakaista, ettei koko päivä netissä maksa sen enempää kuin pikkupistäytyminen!



Tässäpä menee nyt nää kaksi viikkoa harakoille ja sitten onkin enää vajaa kaksi viikkoa la:han. Tuskin edes niin kauaa, että ukkoraasu saa taas laittaa kaikki kasaan - ihan kuin viimeksi. Tuskin mä tästä enää ainakaan piristyn.



Joo, niitä sydänääniä ainakin seurataan, sillon kun äiti haluaa puudutuksen ja sen takia niitä supistuskäyriä piirturissa, että tietää millon pitää ponnistaa, jos puudute vie kaikki tuntemukset. Mulla ei kyllä käynyt niin, epiduraali vain vaimensi terävimmän kivun?! Ajatella ja sillähän tehdään leikkauksiakin - outo juttu. Oli muuten kunniakysymys mun epiduraalin saaminen sille nukkumatille, kun eipä meinannu millään löytää sitä tyhjää paikkaa selkärangasta. Mä jo pyysin luovuttamaan, kun ponnistutti niin pirusti, vaan eipä setä antanut periksi... Mieheni sanoi, että onneksi en itse näynyt mitä siellä selkäpuolella tapahtui ja onneksi ei tuntunut ne piikit enää miltään muilta tuskiltani. Kuitenkin se on mielestäni pienempi paha ja sitä spinaalia ajattelin nyt pyytää, jos keretään... Edellinen ponnistusvaihe kun kesti vaan viisi minuuttia!



No, nyt loppui ajatus - ciao! Nikki

täällä lorvimassa. Kävin sentään kaupungilla ja tein jotain hankitoja. Puolipotkareita, pari pipoa ja yöasun Ernestille. Itselleni housut ja pari paitaa loppuraskauteen.



Eipä ole sairaalakassi mullakaan pakattuna..Saati sitten muutkaan kamat valmiina. Pitää nyt joku perussetti saada valmiiksi, että ei ihan nesteessä olla, jos äkkilähtö tulis..



Puudutuksista vielä sen verran, että en tosiaan saanut epiduraalia, kun supistukset heikkenivät. Ponnistin kaksi tuntia ja nyt toivon mitä tahansa, että saadaan sitä edes puolella tunnilla lyhyemmäksi. Mun käsityksen mukaan vauvan sydänääniä kyllä tarkkaillaan, oli puudutuksia tai ei. Mitä varten ne monitorit muuten siellä synnytyshuoneissa olis? Se oli kyllä myös yllätys mulle esikoista vääntäessä, että kätilö käy sillon tällön siellä vaan kurkkimassa ja suurimman osan ajasta olitiin ex-ukon kanssa kaksin. Loppuvaiheessa oli sit tietty kaks kätilöä ja lääkäri, kun piti siihen imukuppiin mennä. Muuten kyllä yksinäistä puuhaa. Mites muuten S@ri@, tuleeko sulle joku tukihenkilö mukaan synnytykseen?



Kappas, aurinkokin näyttäytyy. Saiskohan sitä nuo orvokit istutettua..

Täällä aivan ihana keli - arska paistaa, ilma lämmin ja sain sitte nenäni punaiseksi, ko viihtynyt ulkona tänään melkein koko päivän. Aivan, ko oisin joku pultsari nenäni perusteella ;) Meikäläinen näkyy nyt kyllä kaivolta kotia ja varsinkin, ko mahakin on jo ihan soppelin kokoinen ;) Sain varmaan lisäksi raittiin ilman myrkytyksen, ko kävin jopa pienellä lenkilläkin, tosin pakolliset pysähtymiset tuli suoritettua lievien suppareitten takia - onneksi oli mettätie eikä julkinen etappi.



Sain muuten kieltämättä herkästi hymyn naamalleni, ko luin teän persläpi-keskusteluja :D Siis en hymyile sen ite tukalan/inhottavan tilanteen takia, vaan sen miten kerroitte asiat nii hauskasti :D Täällä kans esiintyy ajoittain ilmalaivoja taivaalla ja välillä putkistot reistailee ihan urakalla eli välillä ylivuotoa ei oo havaittavissa eli moottoritie on suljettu ja välillä taas mennään, ko pieru saharaan...ja silloin mennäänkin lujaa!!!



Taijan tulla kommentoimaan juttujanne paremmalla aikaa, mutta aattelin vaan ilmottaa, että hengissä ollaan :)



AJ 34 tasan :)

Täältäpä kerrankin meidänkin neuvolakuulumiset. En ole kai niitä koskaan oikein numeroina tänne kirjoitellutkaan:



painoa tullut alusta 9 kg

RR 118/70

Hb 130

Sf 33



Eli kaikki lienee ihan niin kuin pitääkin. Tuo sf on ihan yläkäyrällä.



Ja tänään mulle sovittiin kaikki loput neuvolakäynnit - niitä on 4 jäljellä ja joudun käymään kaksi niistä sijaisen luona. Niin ja sitten on tietty vielä se yksi lääkärikäynti.



melba + poika 34 tasan

Lyhyesti jottain..



tänään täällä kanssa reippailtu, ensin kasiin töihin, sitten puutarhapäiville kierteleen, sitten vähän ostoksilla, neljän jälkeen kotiin ja sit aloin pestä uunin ja koko keittiön, en oo ikinä tehnyt sitä ja sen kyllä huomasi :D Hyi saasta. Tais siis oon hellan tietty pessyt, viikottain, mutta yllättävästi noissa kaakeleissa sun muilla oli roiskeita.. Ei oo enää ;) Suppaili välillä kanssa ihan lupaavasti, ja selvästi tunsin tapahtumaa kohdunsuulla. Liekkö sitten kypsynyt, mene ja tiedä, ens viikolla on neuvolalääkäri.



Ihanaa, nyt tässä kerrankin yksin kotona kun mies lähti koiran ja kaverin kanssa rannalle nauttimaan kesän antimista :D Oon itsekseni herkutellut lohella ja lakoilla, kerrankin välttänyt liiallisia herkkuja ;)



Kunpa tässä pysyisi pari viikkoa vielä yhdessä paketissa niin kerkeisi naimisiin, ja olisi Nasin keikkakin kaapelitehtaalla 4. pv.. Saa nähdä, jännää!



-pals 35!+0 KAASUTTELIJA

Hengissä ja yhtenä kappaleena ollaan täälläkin. Voinnissa ei erityistä muutosta. Edelleen vihloo ja kipeesti ylävatsaan. Illalla piti oikeen ääneen parkasta ku vihlas niin kipeesti pari kertaa. Pari päivää on tuntunu kummalliselta, ikään kuin vaavi jotenki sukeltais tonne alakertaan, hirveen vaikee selittää mut kuitenki...Puskeeko se sit päätään jo kohdunsuulle kovasti vai mitä...Ja painetta tuntuu välillä aikalaillakin. Muutaman kerran on supistukset tuntunu nivusissa aika kipeestikin. Ja jo petiä pedatessa maha on kova kuin kivi. Yötkin tuntuu menevän koko ajan vaan huonommin, joko mä en saa unta illalla tai sit valvon aamuyöllä ja sillä välillä käyn koko ajan vessassa. Iltasin toi unettomuus johtuu kyl usein siitä että ahistaa niin älyttömästi, ettei meinaa saada henkee, ja asentoo ei meinaa löytyy. Että tukalaa on.

Mä laitoin jo sairaalakassin valmiiksi, kun aattelin et kun lähtö tulee (tuli se sit ennemmin tai myöhemmin) niin siinä ollaan varmaan molemmat niin paniikissa, ettei järki enää leikkaa mitä ottaa mukaan. En kyllä mene takuuseen et se nytkään leikkais mutta...=)

Muttah, ylävatsa taas terrorisoi istumista, joten vaakataso kutsuu



peetta ja Juuso 35+1