Lue keskustelun säännöt.
Mikähän siinä on, että toiset pystyy ja jaksaa niin paljon ja toiset ei?
11.07.2026 |
Jotkut jaksaa vaikka mitä ja pystyy elämään monipuolisesti ja normaalisti mutta toiset ei jaksa eikä pysty vaikka kuinka ponnistelevat ja yrittävät kaikin tavoin parantaa omaa elämäänsä ja terveyttään.
Tuli tuosta presidentti Stubbista mieleen, että kuinka hirveän energinen hän on yhäkin ja jaksaa vaikka mitä. Joku muu samanikäinen suomalainen mies on jo ihan kehäraakki eikä monet naisetkaan jaksa. Mitä on tehty tai eletty väärin?
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvot ja geenit vaikuttaa varmaan eniten. Eli onko geneettisesti energinen ja ekstrovertti ja pitääkö itse tärkeänä sellaista.
Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka ovat kuin liikkeessä jatkuvasti. Kokemuksellisuus ja syvyys vuorovaikutuksessa pienenevät siinä vääjäämättä - suorittaminen ja hyöty ovat tapissa.
Syvällisimmät/filosofisimmat ihmissuhteet ja esimerkiksi taiteelliset hetket eivät tarvitse aktiivista liikettä käytännössä ollenkaan. Enemmänkin uppoutuvaa pysähtyneisyyttä. Kärjistettynä luostarissa on syvällisemmät jutut kuin Formula 1:n varikolla.
kai se on yhdistelmä genetiikkaa, suotuisia kasvuolosuhteita ja psyykkisiä ominaisuuksia.
lisähuomautus: osa ns suorittajista romahtaa ja palaa loppuun. silloin se suorittaminen on vaatinut heiltä liikaa ja olisi ollut parempi ottaakin iisimmin.
Mulla pyörii päässä koko ajan uuvuttava ajatusmylly. Koko ajan on jokin pulma ratkaistavana, aikuinen lapsi kuormittaa ongelmineen. En jaksa paljon muuta. Elämäni on näennäisesti kunnossa, jaksan huolehtia perusasiat ja jopa auttaa lähimmäisiä, mutta pään sisällä kaikki sekaisin.
Ei se tekemisen määrä, vaan laatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa. Jotkut ovat duracell-tyyppejä. Tekevät ja touhuavat koko valveillaoloaikansa kaikkea, suhaavat autolla eestaas, ja puhuvat useita puheluita/ somettavat pitkin päivää. Nukkuvat kuin tukki.
Itse lapsesta/ nuoresta asti uniongelmainen, en pysty keskittymään useaan asiaan yhtä aikaa, ja uuvun totaalisesti jos täytyy touhuta koko päivä.
Olin lapsena ja nuorena erittäin liikunnallinen ja hoikka, mutta silti väsyin fyysisestä työstä paljon enemmän kuin jotkut muut. Ja fyysisesti ylirasittuneena valvon yön, enkä pysty nukkumaan.
Toiset vaan on energisempiä kuin toiset, ja hyvä fyysinen kunto tietty auttaa jaksamaan entistä enemmän. Toisaalta, kaikki käytetty aika on poissa jostain muusta. Esim. omassa tuttavapiirissä on henkilö joka rakentaa ja puuhaa kaikkea jatkuvasti ja saa paljon kaikenlaista näkyvää aikaan, mutta kääntöpuolena on se että kotityöt ja lapset ovat täysin vaimon harteilla eikä miestä juuri kotona näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia, kuten ihmisryhmätkin. Toiset onnistuvat paremmin, toiset huonommin.
Hoitamaton raudanpuute. Etenkin naisilla. Itse olin ihan puolikuollut ja lähes työkyvytön ennen rautainfuusiota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on erilaisia. Toiset jaksavat paremmin kuin toiset, stressinsietokyky on luonnostaan ihmisillä erilainen. Tähän ei itse pysty paljoa vaikuttamaan.
Liittyisikö jotenkin solujen energia-aineenvaihduntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveys kunnossa. Silloin pystyy. Minäkin pystyin. Kunnes en pystynyt.
Sairastuin vakavaan unettomuuteen. Toimintakyky meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos presidenttitasolla ajatellaan, edellinen tasavallan presidentti Niinistö oli ja on persoonallisuudeltaan aivan erilainen kuin nykyinen tasavallan presidentti Stubb. Silti hänen työotettaan ja kunnioitettavuuttaan tuskin kukaan pitää vähäisempänä kuin nykyisen. En moiti presidentti Stubbia mistään, mutta huomaamatta ei ole jäänyt hänen vähäinen suuntautumisensa taiteeseen ja muuhun vakavampaan kulttuuriin päin.
Eri ihmiset arvostavat eri asioita. Ei urheileva supersuorittaja ole kaikille se tavoiteltavin malli.
Miksi huonommilla ihmisillä on kuitenkin oikeus olla olemassa? Ostaisitko kaupasta murto-osan kestäviä paristojakin samaan hintaan? Ei, ei sellaisia myydä kun ei ole mitään funktiota pitää murto-osan kestäviä paristoja.
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin vakavaan unettomuuteen. Toimintakyky meni.
Ja aiemmin nukuin kuin tukki.
Mietin tänään samaa, kun luin Stubbin thriatlonista. Hänellä vastuullinen työ ja vähän vapaa-aikaa. Silti hän tuntuu olevan aina energiaa täynnä. Tuntuu, ettei hän tarvitse sellaista tekemätöntä aikaa ollenkaan.
Itse taas väsyn jo normaalista arjesta, enkä jaksa vapaa-ajalla hirveästi mitään ihmeellistä. Olen aina ollut tällainen, jo lapsena. Muistan kun mietin, miten koulukaverit jaksaa harrastaa koulupäivän jälkeen, itse halusin vain olla tekemättä mitään. Edelleen tarvitsen paljon aikaa ihan vain olemiseen. Mulla ei ole erityisen vastuullista työtä, eikä elämä ole muutenkaan kovin kuormittavaa. Nukunkin erittäin hyvin. Siltikin olen vain tämmöinen, jotenkin saamaton.
Nyt makaan riippumatossa ja luen kirjaa. Tämä on ihanaa, enkä kaipaa mihinkään muualle.
No urheilua pitää harrastaa säännöllisesti,pitää kunnostaan huolta. Siitä se kunto kasvaa ja tulokset kehittyy.
Ainakin ite olen miettinyt sellaista, että jos nukkuisin paremmin, olisin saavuttanut enemmän. Jaksais kaikenlaista paremmin.
(Ihan hyvin nytkin menee, mutta enemmän on enemmän.)