Lue keskustelun säännöt.
Mikähän siinä on, että toiset pystyy ja jaksaa niin paljon ja toiset ei?
11.07.2026 |
Jotkut jaksaa vaikka mitä ja pystyy elämään monipuolisesti ja normaalisti mutta toiset ei jaksa eikä pysty vaikka kuinka ponnistelevat ja yrittävät kaikin tavoin parantaa omaa elämäänsä ja terveyttään.
Tuli tuosta presidentti Stubbista mieleen, että kuinka hirveän energinen hän on yhäkin ja jaksaa vaikka mitä. Joku muu samanikäinen suomalainen mies on jo ihan kehäraakki eikä monet naisetkaan jaksa. Mitä on tehty tai eletty väärin?
Kommentit (84)
En ole kovin energinen mutta teen paljon kaikenlaista. Jos jättäisin esim. Kotityön ja lastenhoidon muille ei 3-4 tunnin kuntoilu töiden päälle olisi paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset vaan on paskempia ihmisiä kuin toiset. Siis ei vain geeneiltään, tuuriltaan tms. vaan ihmisyyden ytimeltään.
Ei kukaan ihminen ole täysin paska. Hyviä piirteitä on jokaisella.
Olin jaksava lapsena ja nuorena ja kyllä se painoon itselläni liittyy, kun olin alipainoinen tai rajalla, jaksoin parhaiten, sekä pitkiä että lyhyitä suorituksia. Nykyään en jaksaisi juosta edes bussiin, jos pitäisi. Lisäksi on isot kuvottavat tissit, jotka haittaavat kaikkea pukeutumisesta lähtien.
Kun olet hyvässä kunnossa, se ruokkii jaksamista ja lisää henkistä hyvinvointia. Itsellä on yleensä korkeintaan yksi lepopäivä viikossa. Stubbin ikäinen. Stravan mukaan edellinen kerta kun viikottainen liikuntasuositus ei täyttynyt on ollut 4 vuotta sitten. Todennäköisesti olen ollut sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olet hyvässä kunnossa, se ruokkii jaksamista ja lisää henkistä hyvinvointia. Itsellä on yleensä korkeintaan yksi lepopäivä viikossa. Stubbin ikäinen. Stravan mukaan edellinen kerta kun viikottainen liikuntasuositus ei täyttynyt on ollut 4 vuotta sitten. Todennäköisesti olen ollut sairaana.
Stubb elää 8/8/8 h rytmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus syynä on ehkä pitkäkestoinen stressi, joka heikentää terveyttä.
Jos syntyy ja elää onnellisten tähtien alla, stressi ei aiheuta fyysisiä ongelmia. Keho pysyy kunnossa ja jaksaa paremmin.
Joskus syynä on perhekulttuuri, joka ohjaa lapsuudesta lähtien vahingollisiin elämäntapoihin. Jos perhe opettaa ja näyttää esimerkillä oikein kuinka kuntoa pidetään yllä, on se helpompi omaksua kuin kulkea kova kivinen oppimisen tie samaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahva, terve hermosto on kyllä kaiken perusta. Sen ymmärtää vasta kun sitä ei ole...
Eli väittäisin että näillä paljon jaksavilla on ensinnäkin ollut turvallinen lapsuus, jossa kaikkiin tarpeisiin on vastattu mutta myös asetettu sopivasti rajoja. Lisäksi ei ole ollut suuria/pitkäkestoisia sairauksia tai stressin aiheita, jotka olisivat nakertaneet sitä hermostoa. Kohtalainen varakkuus on myös tärkeää, jolloin ei ole myöskään taloudellisia stressin aiheita. Eli tietty huolettomuus kaikilta osin elämässä.
Tämähän se on tiivistettynä. Syntyneet onnellisten tähtien alla. Onnea ollut myös matkassa.
Näiltä puuttuu yleensä sellainen pohtiva ymmärrys ja empatia. Juuri näiltä on saanut kuulla vittuilua kun on omista vastoinkäymisistään ja väsymyksestä kertonut jossain-senkus teet, muuta asennetta ym. Eivät tajua, että jos tuollainen hermostollinen kuormitustila on syntynyt jo lapsena, jatkuu se aikuisenakin ja herkästi oireilee outona raskaana tuntemuksena ja kokonaisvaltaisena väsymyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen epävarmuus myös torppaa asioita. Onhan se mukavampi urheilla kunnon varusteilla kuin huonoilla joiden paikkailu ja pesu vie myös osan ajasta. Sama koskee henkistä huolta ja esim. Kuntosalia. Ei välttämättä ole rahaa monipuolisinta lähikuntosalia.
Henk. koht. ruuan puute --> nälkiintyminen rajoittaa jaksamistani. Anemiaakin on :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henk. koht. ruuan puute --> nälkiintyminen rajoittaa jaksamistani. Anemiaakin on :(
Sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on luonnostaan erilainen temperamentti ja aktiivisuustyyppi, mikä johtuu enimmäkseen geeneistä. Eihän kaikista tule huipputason urheilijoita, tieteilijöutä tao taiteilijoitakaan, vaikka hoidettaisiin. klulutettaisiin ja treenattaisiin täsmälleen samalla tavalla. Tai eri tavalla, mikä omalle tyypille paremmin sopii.
Esimerkkinä Stubb on luonteeltaan suorittaja, tyypillinen A-tyypin henkilö, joka paahtaa koko ajan eteen päin. Sanna Marin on toinen. En haluaisi viettää vapaa-aikaa kummankaan kanssa, koska olen itse viipyilevä, hetkeen tarttuva ja enemmän koen sisäisesti elämää kuin puuhastelen aktiivisesti kaiken aikaa. Minulle on siis tärkeää tuo olemisen ja hetken makustelu. En halua säntäillä ympäriinsä, ja ahdistun jos ympäristö edellyttää minulta jatkuvaa intensiivistä actionia. Minulla ei ole kiinnostusta opetella vetämään leukoja tai juosta päivittäin sama 10 km lenkki. Mieluummin perehdyn asioihin, joihin voi syventyä paikallaan. Olen luonteeltani rauhallinen tutkija ja havainnoija. Nautin huomatessani yllättäviä yksityiskohtia. Stubb tai Marin eivät ehkä ymmärtäisi sielunelämääni. En ole ylipainoinen ja kuntoni on vähintään keskitasoa ikäni huomioonottaen.
Vierailija kirjoitti:
Henk. koht. ruuan puute --> nälkiintyminen rajoittaa jaksamistani. Anemiaakin on :(
Parempi noin päin, kuin että olisit vetämättömänä sohvalla herkkuja mätystämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on luonnostaan erilainen temperamentti ja aktiivisuustyyppi, mikä johtuu enimmäkseen geeneistä. Eihän kaikista tule huipputason urheilijoita, tieteilijöutä tao taiteilijoitakaan, vaikka hoidettaisiin. klulutettaisiin ja treenattaisiin täsmälleen samalla tavalla. Tai eri tavalla, mikä omalle tyypille paremmin sopii.
Esimerkkinä Stubb on luonteeltaan suorittaja, tyypillinen A-tyypin henkilö, joka paahtaa koko ajan eteen päin. Sanna Marin on toinen. En haluaisi viettää vapaa-aikaa kummankaan kanssa, koska olen itse viipyilevä, hetkeen tarttuva ja enemmän koen sisäisesti elämää kuin puuhastelen aktiivisesti kaiken aikaa. Minulle on siis tärkeää tuo olemisen ja hetken makustelu. En halua säntäillä ympäriinsä, ja ahdistun jos ympäristö edellyttää minulta jatkuvaa intensiivistä actionia. Minulla ei ole kiinnostusta opetella vetämään leukoja tai juosta päivittäin sama 10 km lenkki. Mieluummin perehdyn asioihin, joihin voi syventyä paikallaan. Olen luonteeltani rauhallinen tutkija ja havainnoija. Nautin huomatessani yllättäviä yksityiskohtia. Stubb tai Marin eivät ehkä ymmärtäisi sielunelämääni. En ole ylipainoinen ja kuntoni on vähintään keskitasoa ikäni huomioonottaen.
Onko tuosta jaottelusta eri tyyppeihin jossain enemmän
Vierailija kirjoitti:
No urheilua pitää harrastaa säännöllisesti,pitää kunnostaan huolta. Siitä se kunto kasvaa ja tulokset kehittyy.
Itse harrastan omaksi ilokseni ja ulkona liikkuminen vähentää samalla muuta stressiä. Aniharvoin juoksen edes kovaa ja silloinkin enemmän hetken mielijohteesta kuin suunnitelmallisesti. Suurimman osan elämästäni en ole harrastanut säännöllisesti liikuntaa ja silloin olin huomattavasti väsyneempi. Terveydestä kiinnostuin aivan itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonommilla ihmisillä on kuitenkin oikeus olla olemassa? Ostaisitko kaupasta murto-osan kestäviä paristojakin samaan hintaan? Ei, ei sellaisia myydä kun ei ole mitään funktiota pitää murto-osan kestäviä paristoja.
Ihminen ei ole esine.
Niin, jos teet sellaista työtä, että sen työn päälle jaksat vielä kuntoilla. Itse tarvitsen paljon aikaa fyysiseen palautumiseen fyysisen tyln jälkeen (myös henkiseen ihmisistä). Jos vielä kuntoilisin iltaisin, en rauhoittuisi ikinä nukkumaan.