Minkälainen mummola sinulla on tai oli silloin joskus?

Mun molemmat mummot asuivat suht pienissä asunnoissa Helsingin kantakaupungissa. Toinen Punavuoressa ja toinen Kampissa. Siitä oli mummoloiden maalaisromantiikka kaukana, mutta ei sitä lapsena osannut sellaista kaivatakaan, eikä paikkoja myöskään kutsuttu "mummoloiksi".

En erityisen mielelläni käynyt kummassakaan. Toisen mummon luona asuva vaari oli sotainvalidi ja aina vihaisen oloinen (todennäköisesti vain kivuissaan), joten alle 5-v pikkupoikana pelkäsin häntä. Pian hän sitten kuolikin. Mummo oli sinänsä mukava, mutta ei hänkään niin pitkään elänyt, että vahvoja muistikuvia olisi jäänyt.

Toinen mummo taas oli itsekäs ja kaikkia kohtaan melko ilkeä. Hän olikin eronnut, mikä nyt ei jälkikäteen yllätä. Tuo ilkeä mummo tietysti eli hyvin pitkään.

Äidinäitiä en koskaan tavannut. Isänäiti oli läheinen, antoi aina pieniä summia rahaa kun kävin moikkaamassa. Tapana oli auttaa siivoomisessa.

Minun mummovainaa oli syntynyt viime vuosituhannen alussa. Hän asui melko alkuperäiskuntoisessa rintamamiestalossa yksinään. Kasvimaa, perunapelto, marjapensaat, omenapuut yms pihassa. Ja riippumatto, sekä ahomansikoita. Kävin todella mielelläni, pyöräilin jo ekaluokkalaisena ja varmaan  aikaisemminkin itse sinne kylään. Mummu paistoi valurautapannulla lettuja, siellä oli myös aina kiisseliä sekä pullaa. Mummu oli aika ihmisarka ja erakkoluonne, mutta lasten kanssa tuli hyvin juttuun. Hän opetti minut lukemaan ja kertoi juttuja omilta pipakouluajoiltaan ja kuunteli mielellään juttuja minun peruskoulusta. Aina ihmeteltiin, miten koulunkäynti oli muuttunut. Mummu myös pelkäsi Venäjää. Siitä ei saanut puhua, eikä varsinkaan pahaa, koska uutta sotaa ei saa lietsoa. Hän kertoi kyllä jotain sota-ajoistakin, kuten mitä työtä hän oli tehnyt yms. Muistan vieläkin paljon yksityiskohtia hänen elämästään kertomista asioista. 

Semmoinen nälänpesä kuin kotikin. Muori haisi kusella, vaari kessupiipulle.

Isän vanhemmat olivat maanviljelijöitä ja mulla oli ihan oikea maalaismummula lehmineen. 

Äidin vanhemmista ukki kuoli, kun olin viiden, sitten mummu muutti omakotitalosta kerrostaloon.

Harmillista, että matka mummulaan oli pitkä, ei tultu kovin läheisiksi isovanhempien kanssa. 

Siä sai syödä aina mahansa täyteen. Lättyjäkin. Kerran vaari toi Ainon kaupasta limonaatipullonkin ja makeispussin :) 

Työleiri, josta oli vaikea päästä pois.

Äidin äiti oli kyllä jo vanha, mut käytiin äidin kanssa katsomassa. Hän asui sellasessa talossa, missä asui vanhoja ihmisiä, suurin osa naisia. Asui siellä miehiäkin, mutta vähän. Mummu tuli kaikkien kanssa juttuun. Kodinhoitaja kävi aina 2 kertaa viikossa siivoamassa, tekemässä ruokaa ja kävelyttämässä. En koskaan nähnyt häntä, sitä kodinhoitajaa ; ei vaan satuttu samaan aikaan.

Mummulla oli hyvää näkkäriä, ruinasin sitten. Äiti siihen: ethän sinä nyt voi syödä mummun kaikkia näkkäreitä! Mummu nauroi: anna pojan syödä! :)

Taloyhtiöissä kaupunkien keskusta-alueilla. Itse asuttiin pientalossa pientaloalueella.

Myös lasteni mummolat ovat kerrostaloissa.

Ihana mummola maalla saatiin olla usein siellä hoidossa, kiitollinen kaikista muistoista. Herkuteltiin yhdessä ja naurettiin.

Herttainen mummo, joka pysyy aina mielessä koko elämän. 

Hyvät mummulat ja hoidossa siellä usein.  Hyviä ihmisiä ja taivaassa tavataan. 

Mummo asu samassa kerrostalossa ku me mut kerrosta ylempänä. Ovessa oli kyltti et mummola. Kuljettiin sinne omilla avaimilla ihan miten lystättiin. Tosi monesti menin suoraa koulusta mummon luo kun tiesin ettei äiti ja sisko olleet viel kotona. Parasta oli kun mentiin parvekkeelle mummon kans juomaan sen itse tekemiä mehuja ja mä sain juoda aikuisten lasista. Myöhemmin tajusin sen olleen sellanen jalallinen olutlasi.

M35

Dullan tuoksuonen mummola

Rintamamiestalo maalla. Molemmat mummolat. Toisen luona en ole ollut koskaan yötä kylässä, toisessakin taisin vain kerran yöpyä. Mummolat oli sellaisia paikkoja, joissa joskus ja jouluna käytiin vanhempien kanssa kylässä. Itsellä ei ole mitään omaa läheistä suhdetta ollut isovanhempiin. Edesmennyttä pappaani aika ajoin ikävöin.