Minkälainen mummola sinulla on tai oli silloin joskus?

Mummolat omi maalla toisella puolen Suomea. Käytiin kesälomilla. Oltiin useampi viikko kummassakin. Joskus käytiin myös talvella. Vanhoja olivat mummot jo lapsuudessani. Molemmat kuolivat, kun olin nuori aikuinen. Isoisät olivat kuolleet jo aiemmin.

Töitä niillä vierailuilla tehtiin. Käytiin marjassa, hoidettiin ryytimaata, pestiin mattoja, oli leivontapäivää, oli heinäpellolla oloa.

Toinen mummola omassa pihapiirissä ja toinen muutaman sadan kilometrin päässä maaseudulla. Olen viettänyt lapsuuteni evakko-isovanhempien kanssa ja muistelen heitä ikuisesti kaipauksella. 

Kaksi isovanhempaa kuoli jo ennen syntymääni. Toiset kaksi asui niin kaukana, että tapasin heitä kerran vuodessa - käytiin mummolassa noin viikon reissulla kesälomalla. Etäiseksi jäivät. 

Mummola oli kiva. Oma koti oli moderni lattana omakotitalo, mummola mutkikas rintamamiestalo.

Mummo taas ei ollut kiva. Hirvee hihhuli.

Asuin mummon luona ennen kouluikää, myöhemmin lomilla ja viikonloppuina. Pieni mökki keskellä metsää, ei mukavuuksia. Rakastin mummoa yli kaiken

Sain juosta paljain jaloin pihoilla ja metsässä, kiivetä puihin, opetella pilkkomaan puita, kutomaan mattoja ja hoitamaan puutarhaa. Mummo leipoi hyvää leipää ja pullaa, joskus laitettiin hiillokselle paahtumaan nauriita.

Merkityksellisin ihmissuhde elämässäni, sain ehdotonta rakkautta/välittämistä, en unohda koskaan.

Se oli ihana. Pihassa oli kaikenmaailman hedelmäpuita ja pensaita, kasvimaalla kaikenlaista. Sauna oli erillisessä rakennuksessa. Oli ihana leikkiä piilosta siellä. Oli kuisti, iso sellainen. Puiset maalatut portaat yläkertaan. Mun serkku osti sen mökiksi mummolta, ei hoitanut sitä ja nyt se ei ole enää asuttava. Aika muuttaa kaikenlaista. Tykkäsin käydä siellä tosi paljon koska serkut oli siellä myös, vaikka mummo ei paljon lapsista tykännyt jonka tajusin oikeasti vasta vanhempana. En muista ukkia koska hän kuoli kun olin niin nuori mutta yksi ihana kuva mulla on meistä yhdessä. Mä olen paljon mummon tapainen. Koitan olla hyvä lasten kanssa mutta luulen että ne tajuaa etten kauheasti tykkää.

Punainen mökki ja ulkorakennukset viehättävässä kyläyhteisössä n. 5 km kaupungista. Ihana aidattu maalaispiha tuoksuvine ruusu- ja sireenipensaineen.  Vaatimatonta, yksinkertaista, mutta sydämellistä ja turvallista.  Mummilaan päästiin yleensä vain kesälomalla ja aina oli yhtä jännittävää mennä sinne ja tuntea olevansa todella tervetullut. Muistan tuvan tuoksut ja herkut, puusaunan lämmityksen savut, kosteat, lempeät  löylyt ja puhtaan pyyhkeen, mihin saunan jälkeen kääriydyttiin. Seinällä raksutti kukkakuvioinen punttikello, minkä pappa aina veti.  Nukuin kamarissa, missä oli kirjahyllyssä Topeliuksen satuja, niitä luin aina sängyssä.  Ikkunoissa oli vielä sodan ajoilta paperiset pimennyskaihtimet, millä kesäöiden valoa sai himmennettyä.  Kauniit on muistot ja tärkein opetus vielä nykyäänkin, ettei vauraus ratkaise, vaan monet muut tärkeämmät seikat hienoina muistoina vielä vuosikymmenten jälkeen.