Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä iässä lakkasit välittämästä ulkonäöstäsi?
11.07.2026 |
Lakkasit meikkaamasta, annoit kilojen kertyä ja menit julkiselle paikalle leggingsit ja crocksit jalassa?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko ollut joku 30-35v. Mies olen. Mutta tämä tuli arvojen kautta, jossa ulkonäkö ei ole ratkaisevassa roolissa. Tokihan silti voi välittää esim terveydestä, että olisi terve ja sen näköinen.
Mulla sama ikä, ja olen nainen. Kyseessä todellakin arvojen muutos. Nyt olen jo yli kymmenen vuotta vanhempi. Olen huomannut, että ulkonäköön perustuvat elämänvalinnat eivät tee onnelliseksi.
Eihän ulkonäöstä huolehtiminen tarkoita sitä, että elämän valinnat perustuvat ulkonäköön :D Mitä ihmettä nyt?
Kyllä minulla nuorena ulkonäkö oli todella tärkeä asia. Varmasti monella muullakin sama. Lasten saannin myötä arvoissa tapahtui iso muutos.
Toki arvot muuttuivat, mutta kyllä silti huolehdin ulkonäöstäni. Kevyt meikki ja kauniisti laitetut hiukset piristävät omaakin päivää. Ei siihen mene kuin vartti korkeintaan ja sen aikaa jaksaa vauva istua sitterissä tai maata kylppärin lattialla lelujen kanssa (tai missä nyt ikinä meikkaakaan) ellei satu nukkumaan. Ja vähän isompi tutkii kaikenlaista mielenkiintoista, oli ne sitten leluja tai kylppäritarvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vanhempia leidejä. Mittarissa 93:sta ylöspäin. Koruja, kampauksia. Ei taida loppua.
Huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni vielä näin eläkkeelläkin. Äitini on 84-v. ja kävi juuri laitattamassa uudet reiät korviinsa, käy kampaajalla ja värjäyttää hiuksensa, käy jalkahoidoissa jne. Edes roskia ei mene viemään ilman huulipunaa. Kävelee joka päivä ulkoilmassa sen minkä jaksaa, koska joka päivä nyt vaan pitää ulos mennä!
Olen 33-vuotias naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Käyn säännöllisesti kampaajalla, pukeudun kivasti ja olen hoikka, mut meikkaaminen alkanut kyllä ottamaan päähän ja vakavasti mietin sen lopettamista. Oma mieheni on sitä mieltä että parempi ilman meikkiä ja en oikein tiedä että miksi sitä pitäisi jatkaa jos ei halua.
On vaan niin pinttynyt tapa.
Olen aina ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja joskus nuorena meikkasin vähän, mutta nyt on menny yli 30 vuotta, että en ole meikannut, enkä omista mitään meikkejä. Kotoa poistun aina suihkun kautta, ja puen päälleni vaatteet, joissa tunnen oloni hyväksi ja varmaksi. Leggingsejä en omista, ja yhdet Crocsit on puutarhakäytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+35. Ton jälkeen aloin olla yhä useammin peilin edessä silleen että ihan v*tun sama. Ei jaksa.
Ja voin paljon paremmin itseasiassa. Kuntoilenkin enemmän kuin nuorena, mutta esivaihdevuosi-iässä se ei tarkoita että silti olis joku ihan tikissä oleva kroppa. Hyvinvointia se silti lisää, sisältä päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko ollut joku 30-35v. Mies olen. Mutta tämä tuli arvojen kautta, jossa ulkonäkö ei ole ratkaisevassa roolissa. Tokihan silti voi välittää esim terveydestä, että olisi terve ja sen näköinen.
Mulla sama ikä, ja olen nainen. Kyseessä todellakin arvojen muutos. Nyt olen jo yli kymmenen vuotta vanhempi. Olen huomannut, että ulkonäköön perustuvat elämänvalinnat eivät tee onnelliseksi.
Eihän ulkonäöstä huolehtiminen tarkoita sitä, että elämän valinnat perustuvat ulkonäköön :D Mitä ihmettä nyt?
Kyllä minulla nuorena ulkonäkö oli todella tärkeä asia. Varmasti monella muullakin sama. Lasten saannin myötä arvoissa tapahtui iso muutos.
Mitä ulkonäöstä huolehtimiseen perustuvia elämänvalintoja teit silloin?
Elin jatkuvassa nälässä ja energiavajeessa. Söin hyvin, hyvin vähän. Olin hyvin, hyvin hoikka.
Liikunta, liikunta ja liikunta. Nälkä, nälkä ja nälkä.
Vaatteiden ostelu. Epäeettistä ja epäekologista.
Meikit ja valtava kemikaalikuorma meni terveyden edelle.
Hiusten jatkuva värjääninen ei ole terveellistä eikä ympäristöllekään varmasti hyväksi.
En laskisi näitä elämänvalinnoiksi vaan ajankäytön valinnoiksi. Mitään peruuttamatonta ei tapahdu vaikka valitsisi jumpata ja meikata. Luulin, että joku on suunnilleen valinnut työpaikkansa ulkonäkö edellä tai jättänyt lapset tekemättä vartalon muuttumisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vanhempia leidejä. Mittarissa 93:sta ylöspäin. Koruja, kampauksia. Ei taida loppua.
Huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni vielä näin eläkkeelläkin. Äitini on 84-v. ja kävi juuri laitattamassa uudet reiät korviinsa, käy kampaajalla ja värjäyttää hiuksensa, käy jalkahoidoissa jne. Edes roskia ei mene viemään ilman huulipunaa. Kävelee joka päivä ulkoilmassa sen minkä jaksaa, koska joka päivä nyt vaan pitää ulos mennä!
Surullista.
En ole lakannut välittämästä ulkonäöstäni.
N55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin ap. sinä lopetit itsestäsi huolehtimisen vai oletko koskaan tehnyt sitä?
En ikinä. Nyt jo oma peilikuva ärsyttää kun pari todella kiireistä viikkoa takana ja ulkonäöstä huolehtiminen on jäänyt pelkkään peseytymiseen ja hiusten ja hampaiden harjaamiseen. Kynnet kaipaa uutta lakkaa, kasvot ja hiukset freesausta, kroppa kuorintaa ja karvanpoistoa ja itseruskettavaa. No onneksi alkaa loma ja on vihdoin aikaa ulkonäöstä huolehtimiseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko ollut joku 30-35v. Mies olen. Mutta tämä tuli arvojen kautta, jossa ulkonäkö ei ole ratkaisevassa roolissa. Tokihan silti voi välittää esim terveydestä, että olisi terve ja sen näköinen.
Mulla sama ikä, ja olen nainen. Kyseessä todellakin arvojen muutos. Nyt olen jo yli kymmenen vuotta vanhempi. Olen huomannut, että ulkonäköön perustuvat elämänvalinnat eivät tee onnelliseksi.
Eihän ulkonäöstä huolehtiminen tarkoita sitä, että elämän valinnat perustuvat ulkonäköön :D Mitä ihmettä nyt?
Kyllä minulla nuorena ulkonäkö oli todella tärkeä asia. Varmasti monella muullakin sama. Lasten saannin myötä arvoissa tapahtui iso muutos.
Mitä ulkonäöstä huolehtimiseen perustuvia elämänvalintoja teit silloin?
Elin jatkuvassa nälässä ja energiavajeessa. Söin hyvin, hyvin vähän. Olin hyvin, hyvin hoikka.
Liikunta, liikunta ja liikunta. Nälkä, nälkä ja nälkä.
Vaatteiden ostelu. Epäeettistä ja epäekologista.
Meikit ja valtava kemikaalikuorma meni terveyden edelle.
Hiusten jatkuva värjääninen ei ole terveellistä eikä ympäristöllekään varmasti hyväksi.
En laskisi näitä elämänvalinnoiksi vaan ajankäytön valinnoiksi. Mitään peruuttamatonta ei tapahdu vaikka valitsisi jumpata ja meikata. Luulin, että joku on suunnilleen valinnut työpaikkansa ulkonäkö edellä tai jättänyt lapset tekemättä vartalon muuttumisen takia.
Kyllä siinä joillekin voi käydä peruuttamatonta, jos syömishäiriö vie mennessään. Itse parannuin onneksi. Pieni ylipainoino on paljon parempi vaihtoehto terveyden kannalta! Kauhulla seuraan uutta laihuustrendiä.
Mielenterveyden kannalta jatkuva meikkaaminen ja se, ettei esimerkiksi pysty poistumaan kotoaan ilman meikkiä, on hälyyttävää.
Hiusvärit aiheuttavat mm. virtsarakon syöpää.
Korkokengät ovat aiheuttaneet monille vaivaisenluut, kuten anopilleni.
Stringit aiheuttavat tulehduksia.
Tiukat farkut aiheuttavat mm. heikentynyttä verenkiertoa ja push up -rintaliivit vaikuttavat rintojen luonnolliseen aineenvaihduntaan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vanhempia leidejä. Mittarissa 93:sta ylöspäin. Koruja, kampauksia. Ei taida loppua.
Huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni vielä näin eläkkeelläkin. Äitini on 84-v. ja kävi juuri laitattamassa uudet reiät korviinsa, käy kampaajalla ja värjäyttää hiuksensa, käy jalkahoidoissa jne. Edes roskia ei mene viemään ilman huulipunaa. Kävelee joka päivä ulkoilmassa sen minkä jaksaa, koska joka päivä nyt vaan pitää ulos mennä!
Surullista.
Tämä kommentti on niitä, että on pakko kuvitella ihmistä, joka tällaista kirjoittaa. Joku, joka kuvittelee olevansa jotenkin syvempi ihmisenä, kun ei välitä ulkonäöstään, mutta ei osaa edes perustella yhden sanan kommenttiaan. Eniten kiinnostaisi tietää, onko kirjoittaja oikeasti sitäkin mieltä, että on surullista vanhanakin käydä ulkona kävelemässä.
Suomessa kai ajatellaan, että ihminen on aito ja rehti kun ei paljoa itsestään huolehdi. Muu on turhamaisuutta ja itsekeskeisyyttä. Huvittavaa.
En ehkä huolehdi ulkonäöstä siinä mielessä kuin mitä sillä täällä tarkoitetaan. Mutta huolehdin kyllä terveydestäni eli syön terveellisesti ja liikun ja pidän huolen siitä että paino ei nouse epäterveelliselle alueelle. Oma lihavuus on minulle red-flag. Toki haluan olla huoliteltu muutenkin vaikka en meikkaa paljonkaan ja en käy kauneushoidoissa tai kampaajalla. Minulla on pitkät hiukset, ei harmaata. Olen 60 v.
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä lakkasit välittämästä ulkonäöstäsi?
Vierailija
11.07.2026 | 11:54
Lakkasit ajamasta partaasi, annoit kaljakilojen kertyä ja menit julkiselle paikalle pieruverkkari, verkkopaita ja crocksit jalassa?
Persvakolegginsi siellä. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Mikä on kävelypuku? 🤣
Konttauslegginssit. 🥶
Lopetin meikkaamisen ja hiusten kanssa puljaamisen, kun jäin eläkkeelle. Samalla myös korkkarit ja jakkupuvut jäivät kaappiin. Lisäksi lopetin jatkuvan kalorien laskemisen, joten lisäpainoakin on kertynyt.
Legginsejä en suostu julkisella paikalla käyttämään, koska ne ovat mielestäni tyylittömöt sekä nuorilla että vanhoilla, mutta Crocseilla olen aina mennyt sujuvasti lähikauppaan, ja menen edelleen, jos olen kotivaatteissa.
Hiukset ovat ponnarilla ja koruja käytän aikaisempaa enemmän, koska enää ei tarvitse olla hillityn tyylikäs business-pukeutuja.
Alue: Aihe vapaa
Enpä ole koskaan välittänyt meikkaamisesta, kiloja ei ole kertynyt, crocseja en omista, leggareita käytän lähinnä hameiden kanssa. Oliko vielä muuta?