En halua serkkuni lapsen kummiksi

Kristinusko halutaan kieltää ja unohtaa kokonaan tässä yhteiskunnassa, mutta kaksi asiaa siitä sen sijaan ehdottomasti halutaan säilyttää:  kirkkohäät ja kummius.

Aika huvittavaa.  Olen hyvinkin varma siitä, että. useimmat nämäkin suvivirren vastustajat ovat pestanneet kuitenkin lapsilleen kummit.

Ja kirkkohäät halutaan, että morsian saa arvokkaan seremonian ja prinsessapäivänsä.

Minä aikoinani jouduin ystäväpariskunnan lapsen kummiksi aviopuolison siivellä. Aina jouluisin ja synttäreille veimme/vein lahjapaketin, kunnes lapsi kasvoi täysi-ikäiseksi. Muuten ei juuri osallistuttu hänen elämäänsä, eikä hän varmaan niin sitä kaivannutkaan, muita sukulaisia kun oli riittämiin. Enää ei ole mitään yhteyttä ollut vuosiin.

No siis kenenkään ei ole pakko suostua kummiksi. Jos et kuulu kirkkoon ja haluat kummiksi käy opetuksessa. Itellä kummeja -74 syntyneenä ei siitä sen kummoista. Oma lapseni syntyi 2000 luvulla ja sylikummi esim. mukana elämässä.

Elämäntilanteet vaihtelee, mutta jokainen päättää itse "sukulaisuus suhteiden" ja mahdolliset kombot.

Vierailija kirjoitti:

Kristinusko halutaan kieltää ja unohtaa kokonaan tässä yhteiskunnassa, mutta kaksi asiaa siitä sen sijaan ehdottomasti halutaan säilyttää:  kirkkohäät ja kummius.

 

Aika huvittavaa.  Olen hyvinkin varma siitä, että. useimmat nämäkin suvivirren vastustajat ovat pestanneet kuitenkin lapsilleen kummit.

 

Ja kirkkohäät halutaan, että morsian saa arvokkaan seremonian ja prinsessapäivänsä.

Kummeilta saa kalliita lahjoja. Siksi ne halutaan pitää.

Olen kieltäytynyt kummiudesta lukuisia kertoja. Ihan vain sanonut suoraan, että kiitos luottamuksesta, mutta en voi ottaa roolia vastaan. Kerron, että kummius ei ole minun juttuni, ja lähtökohtaisesti kristitty juttu, enkä minä ole kristitty. Osa pakeista on mennyt helposti, mutta osa on aiheuttanut muutoksia minun ja lapsen vanhempien suhteeseen.  

Oudosti ystävieni puolisot ovat olleet niitä, jotka ovat eniten itseensä kieltäytymiseni ottaneet. Kummiushan kun on lapsen alkuvuosina ennen kaikkea sukulaisjuhlissa vierailemista ja lapsen vanhempien kanssa asioimista, joten olen kokenut kieltätymisen olleen eräällä tapaa väistetty luoti. Uskon, että olisin erkaantunut osasta ilman kummiasian tuottamaa säröäkin, sen verran erilaisia elämäntapoja ja vanhemmuuksia meidän välillämme sittemmin on paljastunut. 

Yksi ystävä kertoi käydessään julmaa ja kipeää eroa läpi, että oli pyytänyt minua kummiksi oikeastaan siksi, koska toivoi minun olevan tukena hänelle ja lapselle, jos lapsen isä alkaa vaikeaksi. Se, etten ole lapsen kummi, ei ole estänyt millään tavalla avunantoani ja lapsenvahtina olemista jne. Mutta ystäväni sanat sai kyllä miettimään eri tavalla kummiutta. On rajua, jos etenkään pienen lapsen äidillä ei ole ketään läheistä, jonka puoleen hädässä kääntyä. Kummius on valmis malli sille, että lapsella on joku turvallinen aikuinen perheen ulkopuolella, joka auttaa kriiseissä. Siksi kummiuteen pitäisi suhtautua aika vakavasti, eikä minään pintapuolisena roolina.

Tunnen lukuisia ihmisiä, jotka eivät ole uskaltaneet kieltäytyä kummiudesta. Heillä on lähes kaikilla etäiset välit kummilapsiinsa ja huono omatunto asiasta. 

Ottaapa täällä moni kummiuden vakavasti. Itse olen toki "vain" siskojen lasten kummi (enkä edes sylikummi), mutta ajattelin ihan samanarvoisesti kohdella kaikkia sisarusten lapsia. Eikä vanhemmat oleta sisältyvän mitään "kristillistä kasvatusta" tähän rooliin. Ristiäisissä annoin hieman paremmat lahjat kuin ei-kummit.

Minäkin olen serkkuni lapsen kummi. Lähetin postissa aina lahjan kunnes pääsi riparilta. Sitten lopetin kummivelvollisuuden. Myöhemmin serkku kertoi että kummilapsi kaipaisi jotain helvetin kummilusikkaa, vaikka olin antanut kauniin itse tekemäni käsityön. Ylioppilasjuhliinkaan en mennyt, koska matka oli pitkä, ja olisi pitänyt olla yötä. Serkku yritti jos mitä että tulisin. Ei meinannut mennä perille, että siellä on muitakin kummeja. Välit on mennyt poikki serkkuun sitten myöhemmin muista syistä. Enkä ole kummilapsestakaan kuullut mitään. Hällä väliä.

Nykyään ei hyödytä sanoa että ei kuulu kirkkoon, koska ihmiset järjestävät nimiäisiä ja pyytävät silloinkin lapsilleen kummeja. Näissä sitten annetaan kummitodistukset, joita monissa verkkokaupoissa nykyään myydään. Hankalaksi menee kieltäytyminen.

Olen kieltäytyny 2 kertaa kummiudesta. Kyse kavereiden lapsista ja kaverit ymmärsi kieltäytymisen. Kenenkään ei tarvi ryhtyä kummiksi, jos ei halua/kiinnosta! 

Vierailija kirjoitti:

Minä aikoinani jouduin ystäväpariskunnan lapsen kummiksi aviopuolison siivellä. Aina jouluisin ja synttäreille veimme/vein lahjapaketin, kunnes lapsi kasvoi täysi-ikäiseksi. Muuten ei juuri osallistuttu hänen elämäänsä, eikä hän varmaan niin sitä kaivannutkaan, muita sukulaisia kun oli riittämiin. Enää ei ole mitään yhteyttä ollut vuosiin.

Aina ei pelasta edes se että olisi eronnut kirkosta. Tähän vetosimme kun kaverin, jonka lapsen kummi oltiin jo, uusi vaimo halusi meidät myös perheen iltatähden kummeiksi. Voitiin kuulemma olla "kummituksia". Henkilö on kaikessa  muussakin samanlainen rottweileri. Mies on sävyistä ja hoitaa kummitusvelvollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Etpä sinä asialle mitään voi, jos sinut kirjataan kummiksi. 

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummeilta vaaditaan seuraavaa:

Suostumus: Kummilta on aina kysyttävä lupa etukäteen.

Kirkon jäsenyys: Kummin on kuuluttava evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon. (Poikkeustapauksessa toiseksi kummiksi voidaan hyväksyä myös muuhun kristilliseen kirkkokuntaan kuuluva henkilö). 

Seurakunnan väestörekisteriin (kirkonkirjoihin) ei voi merkitä ketään ilman hänen omia tietojaan ja suostumustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua olla lahja-automaatti. On ilmankin tiukka talous.

Miksi et voi lapselle antaa lahjaa? Oletpa itsekäs ja törkeä.

Ja sinä idiootti. -eri

Koko kummihomman voisi lopettaa. Sitä sukulaisen tai ystävän lasta voi nähdä ja lahjoa ilman tuollaista titteliäkin. Kristillinen kasvatus....ihan höpönlöpöä nykyään tuollainen tehtävä. 

Olen ollut ristiäisissä jossa lapsella oli 9 kummia. Muutama epävirallinen kirkkoon kuulumatonkin oli joukossa. Lapsen ukkikin oli kummi. Se oli minusta outoa. Ymmärrän jos kummeista on pulaa niin pyydetään isovanhempia kummeiksi mutta muuten en ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristinusko halutaan kieltää ja unohtaa kokonaan tässä yhteiskunnassa, mutta kaksi asiaa siitä sen sijaan ehdottomasti halutaan säilyttää:  kirkkohäät ja kummius.

 

Aika huvittavaa.  Olen hyvinkin varma siitä, että. useimmat nämäkin suvivirren vastustajat ovat pestanneet kuitenkin lapsilleen kummit.

 

Ja kirkkohäät halutaan, että morsian saa arvokkaan seremonian ja prinsessapäivänsä.

Kummeilta saa kalliita lahjoja. Siksi ne halutaan pitää.

Kummeilta saa sellaisia lahjoja joita he itse haluavat hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Koko kummihomman voisi lopettaa. Sitä sukulaisen tai ystävän lasta voi nähdä ja lahjoa ilman tuollaista titteliäkin. Kristillinen kasvatus....ihan höpönlöpöä nykyään tuollainen tehtävä. 

Olen ollut ristiäisissä jossa lapsella oli 9 kummia. Muutama epävirallinen kirkkoon kuulumatonkin oli joukossa. Lapsen ukkikin oli kummi. Se oli minusta outoa. Ymmärrän jos kummeista on pulaa niin pyydetään isovanhempia kummeiksi mutta muuten en ymmärrä. 

Meidän lapsia ei ole kastettu, joten ei pyydetty kummejakaan. En tiedä miksi kummit pitäisi olla, jos ei edes kuuluta kirkkoon. Ne läheiset, jotka haluavat olla lastemme kanssa tekemisissä ja muistaa heitä, saavat tehdä niin vapaaehtoisesti ilman titteleitä ja kummin "velvollisuuksia".  Kasteessa ymmärrän kummit, mutta näissä nykyajan nimiäisissä en. Lapselle läheinen ja tärkeä aikuinen voi olla muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minun kummi ei koskaan ottanut mitään yhteyttä ja muutenkin vältteli koko aihetta. Sen sijaan hän itse kuppasi kaikilta sukulaisiltaan rahaa. 

Kummi olikin pummi.

Mieluummin juurikin niin, että sanoo jos ei halua kummiksi.

Itse tapasin kummini kerran lapsuuteni aikana, enkä siis sen koommin ole nähnyt. Sitä aikaisempi kerta varmaan ollut ristiäisissäni.

Sisaruksellani taas oli kummiudestaan oikeasti innostunut kummi. Oli aika karua katsella vierestä, kun halusi usein tavata kummilastaan, antoi paljon lahjoja jne. 

Kun tästä joskus mielipahaani kerroin, tiuskittiin että kyllä minäkin saan sitten omalta kummiltani lahjoja, jos tulee käymään. No, ei tullut.

Eli, jos joku kieltäytyy tulemasta lapsesi kummiksi, niin älä suutu tästä, vaan kiitä rehellisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua olla lahja-automaatti. On ilmankin tiukka talous.

Miksi et voi lapselle antaa lahjaa? Oletpa itsekäs ja törkeä.

Etkö lukenut, että talous on tiukalla?!

Lahja-automaattius tarkoittaa sitä, että on annettava lahja lapsen syntymäpäivänä ja jouluna ja mahdollisesti kaikkina muina päivinä, milloin lapsi juhlii mitäkin.  Esim. minä en ollut varautunut siihen, että myös lapsen nimipäiviä juhlittiin aina ja isolla joukolla.  Kummi oli aina oltava paikalla.  Myös pidettiin koulun aloittajaisia, pääsiäiskutsuja, juhlittiin lapsen hiihtokilpailussa saamaa palkintoa ja tietysti ne pakolliset rippijuhlat ja valmistujaiset ja aina oletettiin, että kummi on se arvokkaimman lahjan antaja.  Kummin tärkeyttä korostettiin aina kovasti.

Kummin tehtäviin katsottiin myös lapsen vienti elokuviin, kun sieltä tuli joku lasten elokuva.  Myös seurakunnan järjestämiin lasten juhliin pyydettiin kummia viemään lasta.  

Minulla oli kuitenkin omatkin lapset ja pari muutakin kummilasta,  mutta tämä yksi piti ottaa kuin tärkeimpänä kaikista.  

Varattomuutta valitettiin ja sitten esitettiin, että eikö kummi voisi osallistua luistimien ja muiden urheiluvälineitten hankintaan kun heillä itsellä on niin tiukkaa.  Olin ihan että huoh.    Vain yksi lapsi heillä, minulla kaksi.

Eli miettikää tarkasti kun teitä kummiksi pyydetään, että mihin se mahdollisesti johtaa.  Yleensä ei näin kovaan myllytykseen joudu, mutta on se joskus mahdollistakin.  

Siitä jäi minulle hiukan ikävä maku, en ollut kaikkeen tuohon varautunut 

Juuri tätä en halua.

Ap

Kiität kummikutsusta. Kerrot, että voit suostua sillä ehdolla, että päätät itse minkäverran ja millä summalla osallistut kummilapsen elämään. Mitään rahapyyntöjä ei tarvitse esittää eikä mitään vaatimuksia sinulle. Sinä päätät miten osallistut. Jos ehdot sopivat lapsen vanhemmille, alat kummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etpä sinä asialle mitään voi, jos sinut kirjataan kummiksi. 

Mutta eipä se kirjaaminen mihinkään velvoitakaan. Ja siihenhän se kummius loppuu, jos ap eroaa kirkosta. Eipä sille kummiksi kirjaaja mitään voi.

Itseasiassa ei lopu. Kummius ei poistu koskaan. Kerran kun se on kirkonkirjoihin kirjattu, niin siellä pysyy. 

Kirjaukset ovat vain ja ainostaan kirkon sisäisiä kirjauksia.     

Vierailija kirjoitti:

Vetoa Jumalan Sanaan. Raamatussa ei ole kummien virkaa eikä pikkulapsen siirtämistä kastekaavan avulla Jumalan valtakuntaan!

Nyt kun ev.lut. on sekoillut itsensä pohjamutiin, voi miettiä sen kaikkien kirkollisten toimitusten mielekkyyttä.