YLE-Mikä kirja sai sinut itkemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itku tulee, niin se on merkki siitä, että haluaa ympäristöltä esim myötätuntoa. 

Monet lukevat kuitenkin kirjoja ollessaan yksin, jolloin itkemistä ei näe eikä kuule kukaan muu.

Moni myös itkee yksin, ilman yleisöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuren osan suomalaisista geenejä vaivaavat pahat mielenterveysongelmat ja masennus tulee äidinmaidossa.

Nauttivat jollakin sairaalla tavalla surun tunteesta.

Ainoa kansa jonka valtiollinen radio-ja televisioyhtiö tekee jutun itkettävästä kirjasta. 

Suru ei ole tunne, idiootti.

Mikä se sitten on?

Taas yksi "te suomalaiset" aloitus.

Venäläiset on kuin pikkulapsia, aina ihmettelemässä jotain.

Outo keskustelu täällä.  Onko se niin outo ajatus, että kirja saattaa itkettää? Jotenkin surullista, että se tuntuu vieraalta tai ettei ole itse kokenut sitä.

Itse itkin muutama viikko sitten kirjaa lukiessani, oli hieno tarina, joka vei mennessään ja tarinan loppu oli haikean surullinen. Luen paljon (jatkuvasti), läheskään joka kirja ei itketä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itku tulee, niin se on merkki siitä, että haluaa ympäristöltä esim myötätuntoa. 

Kun syitä itkuun yritetään selvittää, niin tullaan pääsääntöisesti tähän sosiaalisen ulottuvuuteen. Ihmiset eivät itke niinkään fyysisen tai henkisen hyvinvoinnin takia, vaan sosiaalisen ulottuvuuden takia.  Suurin osa ihmisistä on herkkiä ja tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.

Sain itse tunteettoman leiman kun kritisoin tuota Vendi- kirjaa. Mua on hieman tökkinyt se, miten on tullut fiilis että osa haluaa edistää omia ammattilisia intressejään tämän varjolla.  Vendistä on tehty vähän kuin joku tuote kaikkine lauluineen, tarroineen ja kasseineen. Saarakin on jo kysellyt uusia kirjoitusmahdollisuuksia somessa. Kirjasta tulee kuitenkin ilmi, että Vendi ei tehnyt itsestään numeroa ja oli hyvin ujo tuntemattomien seurassa. Onko tämä sitä, mitä hän olisi itse aidosti halunnut?  

 

Kirja ei osunut minuun sillä tavalla kuin ehkä moniin muihin. Mua vähän häiritsi kirjassa sellainen tietynlainen kapeakatseisuus (myös aattellisuuden osalta)  ja kuinka maailman olisi pitänyt pyöriä jatkuvasti heidän ympärillään. Vaikka tiedän itsekin kokemuksesta että se on surevalle ominaista käytöstä ja olen varmasti ollut yhtä itsekäs omien surujeni keskellä. Siksi aika olisi tehnyt tästä kirjasta varmasti paremman. 

 

Kirja esitti, että se vastaisi kysymyksiin, miten tämmöisiä tapauksia voidaan ehkäistä. Odotin näkeväni konkreettisia ehdotuksia tähän, mutta ne jäivät aika ohuiksi. Siksi minusta kirjan olisi kannattanut olla enemmän tarina perhen surusta ja Vendistä kuin esittää, että se on jokin vastaus oikeasti aika monimutkaisiin haasteisiin. Toki sureva haluaa asioita usein yksinkertaistaa. 

En oikein pidä siitä, että tuodaan esiin tämmöinen järkyttävä tragedia ja sitten sinne joukkoon ujutetaan jotain poliittista, koska tragedialla on saatu ensin ihmisten huomio ja tunteet heräämään. Ja tämä tekee sen poliittisen asian kritisoimisesta vaikeampaa, koska kuka haluaisi nyt olla se epähienotunteinen, joka tuo järkytyksen ja myötätunnon keskelle kylmää faktaa? Ja reaktio voi olla joiltakin voimakas, koska ihmisten tunteet ovat vahvasti heränneet eikä enää sitten osata ottaa asiakritiikkiä vastaan. 

Tuhat loistavaa aurinkoa.

Koskettava tarina kahdesta rohkeasta ja vahvasta naisesta sorron alla Afganistanissa. 

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi "te suomalaiset" aloitus.

Venäläiset on kuin pikkulapsia, aina ihmettelemässä jotain.

Suomessa asuu puoli miljoonaa ulkomaalaistaustaista.

Olet varmasti se jonka mielestä jokainen asia josta et pidä on joko persun tai venäläisen käsialaa.

Vierailija kirjoitti:

Outo keskustelu täällä.  Onko se niin outo ajatus, että kirja saattaa itkettää? Jotenkin surullista, että se tuntuu vieraalta tai ettei ole itse kokenut sitä.

Itse itkin muutama viikko sitten kirjaa lukiessani, oli hieno tarina, joka vei mennessään ja tarinan loppu oli haikean surullinen. Luen paljon (jatkuvasti), läheskään joka kirja ei itketä. 

Ja itkin siis ihan kunnolla, oli pakko niistää ja hakea lisää nenäliinoja, tekstiä en nähnyt kyyneleiltäni. Harva kirja saa minussa aikaan noin voimakkaan reaktion, monesti sitä tulee "vain" kyyneleet silmiin, joihin riittää silmänurkan pyyhkiminen. 

Lukeminen on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi "te suomalaiset" aloitus.

Venäläiset on kuin pikkulapsia, aina ihmettelemässä jotain.

Suomessa asuu puoli miljoonaa ulkomaalaistaustaista.

Olet varmasti se jonka mielestä jokainen asia josta et pidä on joko persun tai venäläisen käsialaa.

Kaikki muut on persuja paitsi minä. 

Riitta Yli-Rekolan "Lintuni, kaivattuni". Kertoo hänen teini-ikäisen tyttärensä Riikka Yli-Rekolan sairastumisen syöpään 80-luvulla, sairaus johti kuolemaan. Mukana oli myös hoitovirhe (automaattinen kipupumppu, joka ei toiminut moneen tuntiin, vaikka sen väitettiin toimivan, eikä kukaan osastolla osannut edes käyttää sitä kunnolla). Myös diagnoosi viivästyi alkuun, kun terveyskeskuslääkärit eivät uskoneet, että tytöllä oli yhtään mitään sairautta, vaikka hän kävi jatkuvasti oireiden vuoksi lääkärissä. Maksa oli suurentunut, sen he totesivat, mutta koska "tyttö ei ole edes keltainen" niin mikään ei voinut olla vialla.

Kirjassa kerrottiin myös äidin vajoaminen syvään masennukseen tyttären kuoleman jälkeen, oma yritys meni alta, ja elämä tuntui pitkään toivottomalta.

Kurjet lentävät etelään

Ruotsalainen avioero

Yhden ainoan kerran on kyynel valunut silmästä kirjaa lukiessa ja se oli silloin kun Frodo ja Sam luulevat kuolevansa Tuomiovuorella.

Advanced Modern Engineering Mathematics

Yli tuhat sivua puuduttavaa luettavaa

ei mikään

itkemään ei ole saanut, mutta raivonpartaalle kyllä - ruotsin oppikirjat 🤐

Olga Tokarczuk: "Alku ja muut ajat" (2007). Tapani Kärkkäisen kaunis suomennos.

Itkin monta kertaa kirjaa lukiessani!

Jack Londonn Valkohammas. Itkin kun Valkohammas haavoittui taistelussa ja itkin vielä enemmän ilosta kun Valkohammas sai lopuksi hyvän elämän ja oman perheen. M41