Suosittele jotain mielenkiintoista elämäkertaa?

Fouche

Sini Silveri: Miltä männystä tuntumalla mänty.  Timo K. Mukan elämä 

Erno Paasilinna: Timo K. Mukka. Legenda jo eläessään

Ihan vertailun vuoksi, kuinka yhdestä ihmisestä voi tehdä kaksi niin erilaista elämäkertaa.

Noora Vaarala: Sarviini puhkeaa lehti. ihmeellinen Reidar Särestöniemi. 
Kuinka nykysuuntaus ja sateenkaariaate lyö läpi sellaisen ihmisen elämäkerrassa, joka tuli tunnetuksi tekemisillään, ei suuntautumisellaan.

Vierailija kirjoitti:

Sini Silveri: Miltä männystä tuntumalla mänty.  Timo K. Mukan elämä 

Erno Paasilinna: Timo K. Mukka. Legenda jo eläessään

Ihan vertailun vuoksi, kuinka yhdestä ihmisestä voi tehdä kaksi niin erilaista elämäkertaa.

Noora Vaarala: Sarviini puhkeaa lehti. ihmeellinen Reidar Särestöniemi. 
Kuinka nykysuuntaus ja sateenkaariaate lyö läpi sellaisen ihmisen elämäkerrassa, joka tuli tunnetuksi tekemisillään, ei suuntautumisellaan.

. . siis Miltä männystä tuntuu olla mänty. . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Topi Borg: Normaaliusrodeo

Juha Hurme: Suomen nuijituin nainen - Anni Polvan elämä ja teokset

Topi Borg kuulostaa mielenkiintoiselta. Kiitos vinkistä.

Siis Topi Borgin elämänkerta???

 

Niko Saarisen elämänkerta????

 

Mitä vattua!?

 

Joko ne on elämänsä eläneet?  

 

Ihmiset, jotka on vielä lähinnä elämänsä ensimmäisellä puolikkaalla, ei voi kirjoittaa elämänkertaansa, ellei sitten tiedä kohta kuolevansa.  En taatusti lue!

Kukaan ei pakota sinua lukemaan mitään. Minua taas kiinnostaa puolikkaatkin elämät. Ne kertoo sen miksi ihminen on sellainen kuin on tänään. Aina voi oppia ymmärtämään toista ihmistä. Ei kuulu minun tapoihin tuomita noin jyrkästi tuntemattomiakaan 

Enhän minä näitä ihmisiä tuomitse!  En vain oikein ymmärrä, mitä sanottavaa näin nuorilla ihmisillä vielä on elämästään lukijoille.  Sen kyllä ymmärrän, että bisnestähän se on, eikä aina välttämättä näille sen hetkisille julkkiksille, vaan kustantajille ja tekijöille.  Halutaan ottaa siitä julkisuudesta kaikki irti ja raha tietysti silmissä kiiluu.

Aikajana näissä on kuitenkin niin lyhyt, ettei oikein ole perspektiiviä, mitä itse elämäkerroissa kaipaan.

No se siitä.  Minulle yksi hienoimmista elämäkerroista on ollut Antti J. Ahon laatima kaksiosainen elämäkerta isästään Juhani Ahosta.  Se on uskomaton tietopläjäys 1800-luvulta kansalaissodan päiviin asti, siitä, mitä Suomessa itse asiassa tapahtui.  Ja missä kaikessa kyseinen herra on ollut mukana, aina ajan hermolla.  Aho kuoli liian nuorena, kuusikymppisenä.  Hänellä olisi ollut vielä paljon tehtävää tässä maassa, mutta kansalaissota masensi hänet ja sairaudet pääsi vallalle.

 

Aika mielenkiintoinen oli myös Reijo Loikkasesta tehty kirja Klinu.  Tämmöiset elämäkerrat, joissa henkilö on tehnyt ihan täyskäännöksen elämässään, on aina minusta kiinnostavia.  Myös Sylvi Kekkosesta kertovat kirjat on olleet kiinnostavia, varsinkin hänen miniöidensä Marja Linnankiven ja Brita Kekkosen teokset oli itse asiassa hauskoja.

No jos lukisit noita kirjoja niin tietäisit mitä sanottavaa heillä on muille ihmisille. Moni kokee lapsena ja nuorena aikuisena enemmän kuin joku toinen koko elämänsä aikana. Kaikkien elämä ei ole helppoa. Kuten aiemmin sanoin niin voi oppia ymmärtämään miksi joku ihminen on sellainen kuin on tänään.

Toki olen lukenutkin, kuuluu hiukan ammattiinikin.   Jotkut on olleet selvästikin liian nopeasti kokoonkyhättyjä, kun on täytynyt saada kirja markkinoille vielä, kun ihmiset on ko. henkilöstä kiinnostuneet.  Ei siinä mitään, se on liiketoimintaa.  Ja meillähän on jokaisella omat kriteerimme.  

Ei varsinainen elämäkerta, mutta hiukan sinnepäin kuitenkin, on Riku Siivosen kirja isästään.  Kirjan nimi on Kaikki isäni tavarat.  Poika käy läpi kuolleen hamstraajaisänsä tavaroita ja yrittää löytää yhteyden isäänsä niiden kautta.  Piirtyy kuva mielenkiintoisesta moniosaaja-isästä, jonka saavutuksia poika ei koskaan voi ylittää.  Lukijaakin hämmästyttää, miten kaksi noin erilaista ihmistä ovat voineet olla isä ja poika.  Kirjassa on huvittavia yksityiskohtiakin.  Tuollaisia miehiä on todellakin ollut olemassa, kenties on vieläkin.

Suomalaisten ja inkerinsuomalaisten kohtaloista 30-luvun Neuvostoliitossa on kirjoitettu valtavasti, varsinkin 90-luvun alun jälkeen, mutta edelleen pidän parhaimpana Taisto Huuskosen kirjaa Laps Suomen.  Se ilmestyi jo 70-luvulla. 

Sharonin ja Ozzyn. Eri kirjoja. 

Lainasin kirjastosta Tervon Loiri-elämäkerran vaikka en ollut kovin kiinnostunut. Kirja vei mukanaan, pidin siitä paljon.  Samoin Katja Ketun elämäkerta Ismo Alangosta oli kiinnostava, se on omassa kotikirjastossani.  Pidän historiasta, joten Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijona - niminen elämäkerta Kustaa Ii Aadolfista ja Sakari Virkkusen ansiokas teos Ryti, myrskyajan presidentti ovat tulleet luetuiksi pariin kertaan.  Minäkin luin äskettäin tuon Matthew Perryn elämäkerran, herätti ajatuksia ja järkyttikin, oli ilmestynyt hieman ennen näyttelijän kuolemaa. 

Jos muusikkoelämäkerrat miellyttävät, suosittelen lämpimästi Phil Collinsin omaelämäkertaa.   Hän on erittäin sujuvasanainen mies, lukeminen oli suuri ilo. 

Poliitikko, psykiatri, runoilija Claes Anderssonin elämäkerta oli mielenkiintoinen. 

Suomalaisten elämäkerrat ja muistelmat ovat usein kovin mitättömiä. Varsinkin muistelijat luettelevat vain töitään eivätkä kerro mitään yksityiselämästään. Minä luen mieluummin 800-sivuisia vieraskielisiä elämäkertoja, joita varten on kerätty kymmeniä tuhansia sivuja aineistoa, josta sitten on koottu elämäkerta, joka on osattu myös kirjoittaa mielenkiintoisesti.

Elämäkertaromaaneissa taas vääristellään usein faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten elämäkerrat ja muistelmat ovat usein kovin mitättömiä. Varsinkin muistelijat luettelevat vain töitään eivätkä kerro mitään yksityiselämästään. Minä luen mieluummin 800-sivuisia vieraskielisiä elämäkertoja, joita varten on kerätty kymmeniä tuhansia sivuja aineistoa, josta sitten on koottu elämäkerta, joka on osattu myös kirjoittaa mielenkiintoisesti.

Elämäkertaromaaneissa taas vääristellään usein faktoja.

Lueppa ensin Veiiko Lavin muistelmat: ’’Laulun arvoinen Lavi’’. Vastuu on siinä täysin lukijalla. Matti Halmeaho on kirjoittanut kaksiosaisen veikko Lavi-elämäkerran: ’’Kun suksi ei luista’’ ja ’’Laulajan testamentti’’ niin huomaa, miten asiat oikeasti menivät.

Myös presidentin entisen linnanvoudin Arimo Raesteen muistelmat ’’Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut’’ on mahtavaa luettavaa, mutta vastuu tässäkin on lukijalla.

Lauri Meren elämäkerrat Tauno Palosta ja Jussi Jurkasta ovat myös perusteellisia ja mielenkiintoisia. Ei elämä ollut aina yhtä juhlaa. Myös Jukka-Pekka Palon muistelmat kertovat raadollisesti elämästä taiteilijaperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kirjastosta Tervon Loiri-elämäkerran vaikka en ollut kovin kiinnostunut. Kirja vei mukanaan, pidin siitä paljon.  Samoin Katja Ketun elämäkerta Ismo Alangosta oli kiinnostava, se on omassa kotikirjastossani.  Pidän historiasta, joten Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijona - niminen elämäkerta Kustaa Ii Aadolfista ja Sakari Virkkusen ansiokas teos Ryti, myrskyajan presidentti ovat tulleet luetuiksi pariin kertaan.  Minäkin luin äskettäin tuon Matthew Perryn elämäkerran, herätti ajatuksia ja järkyttikin, oli ilmestynyt hieman ennen näyttelijän kuolemaa. 

Martti Turtola on kirjoittanut myös hyvän Ryti-elämäkerran.

Laukku Leena Kulkurinaisen tarina

Pave Maijasen elämäkerta oli tosi kiinnostava. En tiennytkään, miten monessa ehti olla mukana. Myös Jari Tervon kirjoittama Vesku Loirin elämästä kertova kirja oli ihan hyvä, vaikka välillä rönsyili sivupoluille. Nyt mulla on kesken Jukka Kuoppamäestä kertova kirja, joka on vähän tylsä, mutta aion kahlata loppuun, kun sain sen lahjaksi.