Olen pilannut elämäni

Mistähän se alkoi. 

Olin korona-ajan työtön ja muutin miesystäväni luo. Elimme symbioosissa jotakuinkin onnellisina.

Sain pari vuotta sitten töitä missä aloin uupua ja uupumuksen myötä parisuhde alkoi ahdistaa eikä ollut mitään annettavaa. Päätin muuttaa yksin asumaan mutta jatkoimme yhdessä oloa. Olen välillä onnellinen ja välillä tuntuu hölmöltä "tapailla" kun on jo asuttu yhdessä.

Vaihdoin työpaikkaa 4kk sitten. Edellisessä työssä tuli fyysisen terveyden romahdus ja otin ensimmäisen työn minkä sain, tosin palkka nousi huomattavasti.

Nyt uuvuttaa taas eri tavalla. Olen kuitenkin loukussa työpaikassa kun en saa muita töitä.

Nyt mietin että olisiko parisuhde pelastunut jos olisin vain lopettanut työt ja etsinyt uuden paikan rauhassa tai jopa vaihtanut alaa. 

Nyt pitää jatkaa työssä josta en pidä jotta voin maksaa pientä koppihuonetta josta en pidä. On ikävä kotiin mutta olen ollut poissa pian jo vuoden. 

Sekava selitys. Ymmärtääkö kukaan?