Pitäisikö huolestua kun 22-vuotias lapseni ei ole koskaan seurustellut

Homo se on, ei oo uskaltanu kaapista ulos.

Älä ole huolissasi. Voi olla ettei se oikea ole vielä syntynyt.

T: Danny

Etkai sinä tuolle asialle mitään voi. Lapsesta se on kiinni itsestään.

Lapsesi ei ole löytänyt ketään, jota pitää arvoisenaan.

Minäkin sain pil lua vasta 23-vuotiaana.

Hyväksyitkö sinä kenet vaan? Vai menikö aikaa ennen kuin löysit partnerin?

Mä olisin laittanut varmaab välit poikki, jos vanhempani olisivat alkaneet puuttua tuollsisiin asioihin. En olisi kertonut elämästäni enää mitään. 

Olen aviomieheni ensimmäinen tyttöystävä, aloimme seurustella kun hän oli 22 (tai näin hän sanoo😉). Sitä ennen häntä kiinnosti käsittääkseni lähinnä lätkä. Ei kaikki seurustele nuorina 🤷‍

Mistä huolestut? Siitä ettet saa ehkä lapsenlapsia? Melko itsekästä. Niin ja onhan tossa vielä 20 vuotta aikaa lisääntyä, jos hän kokee sen tarpeelliseksi. 

En olisi huolissaan.

Itselläni on useampi kaveri, jotka ovat alkaneet seurustelemaan 25-30-vuotiaana. Myös 30+ ja tiedän minä sellaisia 30+ ihmisiä jotka eivät edelleenkään ole koskaan seurustellut.

Kenelläkään se ei liity siihen, etteikö saisi ketään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin laittanut varmaab välit poikki, jos vanhempani olisivat alkaneet puuttua tuollsisiin asioihin. En olisi kertonut elämästäni enää mitään. 

Itsellä yrittivät puuttua. Lähdin kävelemään. Eivät ole yrittäneet puuttua sen jälkeen. Ovat kettuuntuneita olleet kyllä kun eivät ole tykänneet minun eksistä. Mutta eivät ole mitään voineet tehdä asialle.

Vierailija kirjoitti:

Olen aviomieheni ensimmäinen tyttöystävä, aloimme seurustella kun hän oli 22 (tai näin hän sanoo😉). Sitä ennen häntä kiinnosti käsittääkseni lähinnä lätkä. Ei kaikki seurustele nuorina 🤷‍

No aviomiehesi ainakin seurusteli nuorena, jos alkoi kanssasi 22-vuotiaana.

Kyllä olisin itsekin monelta vaivalta välttynyt jos en olisi ikinä seurustellut. Toisaalta en myöskään kadu seurusteluja tai avioliittoa ja lapsia. Jokaisella on oma polkunsa, ja hyvä niin.

No ei minunkaa 20 v tyttö oo seurustellu enkä ole tippaakaan huolissani! Hän pärjää hienosti omillaan ja on vastuuntuntoinen nuori nainen. Ja kaunis. Mutta kyllä hän ehtii sen puolison löytämään myöhemminkin.  Hyvä vaan kun arvostaa itseään. 

Itse aloitin seurustelun 14v sain ensimnäisen pojan 15 vuotiaana. Menetin pojan huostaan 16 vuotiaana. Parempi että lapsesi ottaa aikaa kun liian aikaisin. Itselläni elämä on 100% täyttä paskaa ollut sen jälkeen. Itsevihan ja syyllisyyden tunteen kanssa oppinut elämään teinistä asti.

Minä seurustelin ensi kertaa 26-vuotiaana, aiemmin en halunnut vaikka vientiä olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitin seurustelun 14v sain ensimnäisen pojan 15 vuotiaana. Menetin pojan huostaan 16 vuotiaana. Parempi että lapsesi ottaa aikaa kun liian aikaisin. Itselläni elämä on 100% täyttä paskaa ollut sen jälkeen. Itsevihan ja syyllisyyden tunteen kanssa oppinut elämään teinistä asti.

Ymmärrän, mutta toivottavasti voisit armahtaa itsesi kuitenkin siitä loputtomasta itsevihasta ja syyllisyydestä. Se ei johda mihinkään, ei auta mitään eikä ketään, ja sitäpaitsi et voi pitää nykyistä minääsi vastuullisena niistä asioista, joita olet tehnyt tai joihin olet typeryyttäsi ajautunut silloin kun olit itsekin vielä käytännössä lapsi.

Lapsi on aikuinen aivoiltaan 25 vuotiaana. Hyvä kun ei seurustele vielä. Ehtii vielä yllinkyllin.

Ei. Ryhdyin seurustelemaan ensimmäisen kerran 28-vuotiaana. Samalla tiellä olen edelleen. Lapsia on tullut kaksi vuosien aikana ja naimisiinkin mentiin.

Minä en ole seurustellut ja olen jo kolmannes vuosisadan ikäinen. Nuorena olin ihastunut samaan ihmiseen yksisuuntaisesti. Nykyään ei pahemmin ole kiinnostanut. Voisi seurustella, jos ihastuisin uudelleen, mutta mikäpä tässä on oleillessa. En ainakaan tunne niitä inhottavia tunnemyrskyjä.