Lue keskustelun säännöt.
Vähävaraiset ovat pihalla siitä, mikä on keskiluokkaisilla normaalia rahankäyttöä
06.07.2026 |
Kommentti otettu rippijuhlakeskustelusta, mutta täyttä asiaa muutenkin:
"Ottamatta sen tarkemmin kantaa tähän tapaukseen, olen huomannut (ja asiasta on myös tutkimuksia) että monella vähävaraisella on väärä luulo siitä, mikä on normaalia rahankäyttöä. Myös tämä artikkeli antaa viittauksia tähän. Moni vähävarainen ajattelee, että pitopalvelu rippijuhlissa on normaali asia keskiluokkien juhlissa, vaikka todellisuudessa keskiluokkaisessa perheessä rypytetään piirakat ja leivotaan pulla pakkaseen viikko ennen juhlia perheen kesken. Kenellekään keskiluokkaiselle ei tulisi mieleen lähettää lasta taksilla rippileirille, vaan ensin selvitettäisiin kimppakyytimahdollisuus tai voiko joku sukulainen kuljettaa lapsen. Taksin käyttö on jotenkin impulsiivista ja lyhytnäköistä."
Tämä. Moni vähävarainen on ihan pihalla siitä, mitä keskiluokkaisissa perheissä tehdään. Tietämäni vähävarainen ihminen vei lapsensa huvipuistoretkelle, ostivat rannekkeet, huvipuistossa kalliit hampurilaisateriat, jäätelöt ja karkkia. Itse keskiluokkaisena en raaski maksaa huvipuistohintoja tarjottavista, joten meillä on kulkenut mukana kylmälaukussa eväät isommallekin porukalle ja kotimatkalla on haettu kaupasta jäätelöt. Kun keskiluokkaisena saa kaikesta maksaa täyden hinnan (ei ole mitään työttömien, eläkeläisten yms alennuksia), niin rahankäyttöä saa miettiä. Äkkiä olisi tili nollilla, jos ei yhtään miettisi.
Kommentit (1133)
Ymmärrän kyllä että pienituloinen haluaa tarjota kunnon huvipuistopäivän ruokineen jne.
kun kerrankin sinne huvipuistoon päästään. Se voi olla koko kesän ainoa isompi juttu, muuten ollaan kotona yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä että pienituloinen haluaa tarjota kunnon huvipuistopäivän ruokineen jne.
kun kerrankin sinne huvipuistoon päästään. Se voi olla koko kesän ainoa isompi juttu, muuten ollaan kotona yms.
Jos ottaa eväät sinne Linnanmäelle, sillä säästyneellä rahalla voi tehdä sitten jonkin pienemmän reissun tai retken tai vaikka viedä lapset leffaan.
Meillä on AINA eväät Linnanmäelle. Siellähän on vaikka miten paljon pöytiäkin ihan sitä varten, että ne voi syödä siellä.
Meillä oli juuri vanhimman rippijuhlat. Puku kirpparilta 15€, tarjoilut 60 hengelle itse tehtynä koristeluineen 500€ (osan teki isovanhemmat ja maksoivat), tila 0€. Tulomme ovat n. 250.000€ vuodessa. Näin meillä yleensäkin juhlat menee.
Omassa mielessäni keskiluokkaisuus on lähinnä sitä että maksetaan talolainaa ja autolainaa. Sitten kun ne on maksettu otetaan mökkilaina. Toki käyttörahaakin on vähän enemmän mutta eipä paljon
Täällä ihmeteltiin eilen tablettia myöden kuin kuuta nousevaa 😆
No, minulla ei ole ollut aikoihin enää toimivaa telkkua eikä sen paremmin enää pöytäkonetta tai läppäriä. Liian vanhoja.
Jouduinpahan jopa sairauseläkkeelle ja liikuntaesteisenä 4 seinän sisällä elän, kärsinen kivuista ja unettomuudesta ja kotihoito käy jne. En ole hyvin pitkään alentuneessa kunnossani pysynyt asioissa ja ajassa mukanakaan niin, osaisin uusia noita isoja ruutuja enää vaikka rahankaan ei olisi väliäkään. Pitäisi oikeasti tietää tarpeeksi hankkiakseen vähänkään sen sortin vempaimia. Enkä minä enä tiedä tarpeeksi. Surkeaa kyllä. Ei minulla ole ketään tukena mihinkään. Enkä näkisi katsoa isonkaan TV:n ruutua. Olen ollut pelkän kännykän varassa kaikessa pitkään.
Nykyään katselen kovin paljon ohjelmia pääasiallisena ajanvietteenäni täällä täysin yksin ja se tapahtuu nimenomaan mobiililaitteille ladattavilla sovelluksilla. Se systeemi ja ne apit ovat tarpeeksi helppoja ja vaivattomia, mutta kännykän ruutu on monenkin mielestä liian pieni yksinomaiseksi. Kännykkä on ainoa elektroniikka mitä olen pitkiin aikoihin uusinut ja käyttänyt.
Satuin olemaan uuden kännykän tarpeessa ja satuin löytämään "pakettitarjouksen" jossa sain suuren tabletin kaupanpäällisenä. Käytin sen ja nyt minullakin on suurempikin ruutu josta katsella sarjani, kunhan nyt älyäisin mistä siihen saa sen ulkosuojan jonka voi asettaa myös vaikkapa pöydälle tueksi. Jotta en riko koko höskää!
Osan mielestä minunkin pitäisi varmaankin vain tuijottaa seiniä 24/7/365. Luonnollisesti. Minä aion kuitenkin katsella sarjojani kun olen edes sen verran tietävä että osaan ja löydän hyvät sarjat, eikä tarvitse itkeä niiden vaihtoehtojen perään minkä varassa muut tuntuvat olevan mitä tulee niistä telkuista ja operaattorien "boxeista".
Luultavimmin enimmillä tablettia turhana pitävillä lienee niitä muita edellä mainittuja vaihtoehtoja käytössä.
Tabletilla voi myös kuunnella musaa eri apeista, lukea e-kirjoja jollain e-kirjasovelluksella, pelata kosketusnäytöllå palapelejä (tähän on sivustoja) ja ylipäätään mitä kännykälläkin mutta tatvitessa siis isommalla näytöllä. Se auttaa meitä huononäköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla toisin päin. Keskiluokkainen muistelee itselleen mieluisia harvoja kertoja (tein silloin kerran eväät, olenpa säästeliäs!) ja nostaa esiin ne harvat kerrat, kun vähävarainen vähistä varoistaan käyttää rahaa (osti hampparin lapselleen huvipuistossa, mikä tuhlari!) kun ihan tavan arjessa se rahojen käyttö on oikeasti paljon hövelimpää keskiluokkaisella. Hänellä kun on siihen varaa.
Meillä keskituloisina ei ole mikään yksittäinen kerta, kun säästetään. Näitä säästämisvalintoja tehdään monta kertaa viikossa. Esimerkkinä:
-Kävin eilen kaupassa, ostin mm. tarjousjogurttia, kananmunia kauden kasviksia, jotka on halpoja.
-Lapsen kanssa mennään tänään sadepäivänä kirjastoon, ei Hoploppeihin ja muihin maksullisiin menoihin. Kirjastoreissulle otetaan lapselle eväät kotoa, ei mennä ulos syömään (ei muutenkaan syödä usein ulkona ja silloinkin halvoissa paikoissa).
-Tänään tulee lapsen isovanhemmat kylään. Kalliin ruoan sijaan teen nakkikeiton ennen vieraiden tuloa. Jälkiruoaksi on tarjousjäätelöt, joita ostin jo aiemmin pakkaseen.
Näitä valintoja tehdään ihan jatkuvasti, siksi talous pysyykin kunnossa. Kummasti tuntuisi kukkarossa, jos tänään humahtaisi lähemmäs sata euroa Hoplop-käyntiin ja ulkona syömiseen isovanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä että pienituloinen haluaa tarjota kunnon huvipuistopäivän ruokineen jne.
kun kerrankin sinne huvipuistoon päästään. Se voi olla koko kesän ainoa isompi juttu, muuten ollaan kotona yms.
Säästäväisenä keskituloisena en käsitä tätä. Miksi sitä rahaa ei mietitä pitkällä tähtäimellä? Sen sijaan, että menee esim. 150 e huvipuistolippuihin ja ruokailuun alueella, niin voisi ottaa omat eväät. Sitten voisi joku toinen kerta kesässä viedä lapsen muuhun mukavaan paikkaan ja käyttää loput rahat siellä.
Ja lapselle ei välttämättä jää kummoista muistikuvaa siitä huvipuistokäynnistä. Jos lapselta kysyy, niin parasta huvipuistoreissulla saattoi laitteiden ja hamppariaterian sijaan olla hauska kuva huvipuiston portilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen useammassa FB:n ryhmässä joissa avustetaan vähäosaisia ja köyhiä. Olen tehnyt muutaman huomion siellä. Näissä ryhmissä pyörii paljon huijareita feikki-profiileilla jotka ehkä ovatkin köyhiä mutta rahoittavat kerjäämisellä kaikkea muuta kuin elintärkeitä menoja. Hyvin usein FB:n profiili on eriniminen kun yksityisviestillä saatu pankkitilin nimi. Tään vuoksi olen hieman kyynistynyt auttamaan näissä ryhmissä ja ostan mieluummin ruokakaupan lahjakortteja joita jaan mm. ruokajonossa.
Sitten on vähäosaisia jotka ovat omilla valinnoillaan köyhtyneet ja joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Perheessä voi olla kallis, rahoituksella ostettu auto, useita lemmikkejä, koti täynnä sisustuskrääsää ym. Mielstäni on outoa jos lemmikit ovat etusijalla ja lapsia laiminlyödään eikä rahat riitä ruokaan ja vaatteisiin perheelle.
Monet FB:n apua pyytävät tekevät ilmeisiä vääriä valintoja ajattelemattomuuttaan, mm. siellä joku pyysi 5 euroa bensaan jotta matka ei loppuisi kesken vaan pääsisi ajamaan kotiin. Tuet kuulema eivät olleetkaan tulleet tilille. Samantyyppisiin tapauksiin näissä ryhmissä törmää usein. Tyhmyys tiivistyy näissä ryhmissä. Taloustaitojen opetus pitäisi olla pakollista koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä että pienituloinen haluaa tarjota kunnon huvipuistopäivän ruokineen jne.
kun kerrankin sinne huvipuistoon päästään. Se voi olla koko kesän ainoa isompi juttu, muuten ollaan kotona yms.
Säästäväisenä keskituloisena en käsitä tätä. Miksi sitä rahaa ei mietitä pitkällä tähtäimellä? Sen sijaan, että menee esim. 150 e huvipuistolippuihin ja ruokailuun alueella, niin voisi ottaa omat eväät. Sitten voisi joku toinen kerta kesässä viedä lapsen muuhun mukavaan paikkaan ja käyttää loput rahat siellä.
Ja lapselle ei välttämättä jää kummoista muistikuvaa siitä huvipuistokäynnistä. Jos lapselta kysyy, niin parasta huvipuistoreissulla saattoi laitteiden ja hamppariaterian sijaan olla hauska kuva huvipuiston portilla.
Puuhamaa on paska paikka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös jouluisin joululahjakeräyksissä, joissa vähävaraiset saattavat toivoa monen sadan euron tablettia tai rumpusettiä. Monella keskiluokkalaisella ei ole varaa ostaa lapselle omaa tablettia, korkeintaan perheelle tabletti yhteiskäyttöön.
No kyllä keskiluokkalaisilla olisi varaa ostaa tuollasia tabletteja, ne vaan käyttää rahansa muuhun. Kalliiseen asumiseen esim.
Itse olen pienituloinen ja saan tarvittaessa tuollaisen tabletin ostettua. Jos tuo ei onnistu tuplatuloilla muhun nähden, jotain vikaa on rahankäytössä.
Siis rahankäytöstähän tässä puhutaan ja kulutustottumuksista.
Keskiluokkalainen lyhentää mieluummin asuntolainaa, kun ostaa tabletteja, jotta eläkkeelle jäädessään maksaa vain vastiketta eikä tarvitse pientä eläkettä käyttää vuokrakuluihin.
Tämä on just se varakkaan ja köyhän ero rahankäytössä. Rikkaan rahankäyttö on pitkäjänteistä ja kohdistuu isoihin asioihin (asunto), köyhä taas ostaa impulsiivisesti tabletin.
Ei se aina mene niin auvoisesti. Eläkkellä ollut äitini joutui myymään asuntonsa, kun ei ollut varaa maksaa sen putkiremonttia. Joutui joka tapauksessa muuttamaan vuokralle, koska ei ollut älynnyt kartuttaa varallisuutta riittävästi tulevia remontteja varten,
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös jouluisin joululahjakeräyksissä, joissa vähävaraiset saattavat toivoa monen sadan euron tablettia tai rumpusettiä. Monella keskiluokkalaisella ei ole varaa ostaa lapselle omaa tablettia, korkeintaan perheelle tabletti yhteiskäyttöön.
vähävaraisten pitäisi toivoa vain lämpökynttilöitä, joilla voi pitää tuvan lämpimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa myös jouluisin joululahjakeräyksissä, joissa vähävaraiset saattavat toivoa monen sadan euron tablettia tai rumpusettiä. Monella keskiluokkalaisella ei ole varaa ostaa lapselle omaa tablettia, korkeintaan perheelle tabletti yhteiskäyttöön.
Ehkäpä sitä kallista lahjaa toivotaan, jotta sen voisi myydä. Se on kyllä hävytöntä, mutta tällaista tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla toisin päin. Keskiluokkainen muistelee itselleen mieluisia harvoja kertoja (tein silloin kerran eväät, olenpa säästeliäs!) ja nostaa esiin ne harvat kerrat, kun vähävarainen vähistä varoistaan käyttää rahaa (osti hampparin lapselleen huvipuistossa, mikä tuhlari!) kun ihan tavan arjessa se rahojen käyttö on oikeasti paljon hövelimpää keskiluokkaisella. Hänellä kun on siihen varaa.
Meillä keskituloisina ei ole mikään yksittäinen kerta, kun säästetään. Näitä säästämisvalintoja tehdään monta kertaa viikossa. Esimerkkinä:
-Kävin eilen kaupassa, ostin mm. tarjousjogurttia, kananmunia kauden kasviksia, jotka on halpoja.
-Lapsen kanssa mennään tänään sadepäivänä kirjastoon, ei Hoploppeihin ja muihin maksullisiin menoihin. Kirjastoreissulle otetaan lapselle eväät kotoa, ei mennä ulos syömään (ei muutenkaan syödä usein ulkona ja silloinkin halvoissa paikoissa).
-Tänään tulee lapsen isovanhemmat kylään. Kalliin ruoan sijaan teen nakkikeiton ennen vieraiden tuloa. Jälkiruoaksi on tarjousjäätelöt, joita ostin jo aiemmin pakkaseen.
Näitä valintoja tehdään ihan jatkuvasti, siksi talous pysyykin kunnossa. Kummasti tuntuisi kukkarossa, jos tänään humahtaisi lähemmäs sata euroa Hoplop-käyntiin ja ulkona syömiseen isovanhempien kanssa.
Kuten sanottua, luettelet itsellesi mieluisia kertoja unohtaen mainita kaikki ne kerrat, kun olet käyttänyt rahaa sellaiseen, johon vähävarainen ei edes kykenisi. Keskiluokkainen ei käytä vähemmän rahaa kuin vähävarainen, vaikka kuinka pitkällä viestillä yrittäisit omaa selkääsi taputella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla toisin päin. Keskiluokkainen muistelee itselleen mieluisia harvoja kertoja (tein silloin kerran eväät, olenpa säästeliäs!) ja nostaa esiin ne harvat kerrat, kun vähävarainen vähistä varoistaan käyttää rahaa (osti hampparin lapselleen huvipuistossa, mikä tuhlari!) kun ihan tavan arjessa se rahojen käyttö on oikeasti paljon hövelimpää keskiluokkaisella. Hänellä kun on siihen varaa.
Meillä keskituloisina ei ole mikään yksittäinen kerta, kun säästetään. Näitä säästämisvalintoja tehdään monta kertaa viikossa. Esimerkkinä:
-Kävin eilen kaupassa, ostin mm. tarjousjogurttia, kananmunia kauden kasviksia, jotka on halpoja.
-Lapsen kanssa mennään tänään sadepäivänä kirjastoon, ei Hoploppeihin ja muihin maksullisiin menoihin. Kirjastoreissulle otetaan lapselle eväät kotoa, ei mennä ulos syömään (ei muutenkaan syödä usein ulkona ja silloinkin halvoissa paikoissa).
-Tänään tulee lapsen isovanhemmat kylään. Kalliin ruoan sijaan teen nakkikeiton ennen vieraiden tuloa. Jälkiruoaksi on tarjousjäätelöt, joita ostin jo aiemmin pakkaseen.
Näitä valintoja tehdään ihan jatkuvasti, siksi talous pysyykin kunnossa. Kummasti tuntuisi kukkarossa, jos tänään humahtaisi lähemmäs sata euroa Hoplop-käyntiin ja ulkona syömiseen isovanhempien kanssa.
Kuten sanottua, luettelet itsellesi mieluisia kertoja unohtaen mainita kaikki ne kerrat, kun olet käyttänyt rahaa sellaiseen, johon vähävarainen ei edes kykenisi. Keskiluokkainen ei käytä vähemmän rahaa kuin vähävarainen, vaikka kuinka pitkällä viestillä yrittäisit omaa selkääsi taputella.
Se hetkellinen pöyhäyttäminen on oikeasti todella tyypillistä vähävaraiselle. Aivna kuin se raha polttelisi taskussa ja se on pakko työntää heti jonnekin, ihan mihin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla toisin päin. Keskiluokkainen muistelee itselleen mieluisia harvoja kertoja (tein silloin kerran eväät, olenpa säästeliäs!) ja nostaa esiin ne harvat kerrat, kun vähävarainen vähistä varoistaan käyttää rahaa (osti hampparin lapselleen huvipuistossa, mikä tuhlari!) kun ihan tavan arjessa se rahojen käyttö on oikeasti paljon hövelimpää keskiluokkaisella. Hänellä kun on siihen varaa.
Meillä keskituloisina ei ole mikään yksittäinen kerta, kun säästetään. Näitä säästämisvalintoja tehdään monta kertaa viikossa. Esimerkkinä:
-Kävin eilen kaupassa, ostin mm. tarjousjogurttia, kananmunia kauden kasviksia, jotka on halpoja.
-Lapsen kanssa mennään tänään sadepäivänä kirjastoon, ei Hoploppeihin ja muihin maksullisiin menoihin. Kirjastoreissulle otetaan lapselle eväät kotoa, ei mennä ulos syömään (ei muutenkaan syödä usein ulkona ja silloinkin halvoissa paikoissa).
-Tänään tulee lapsen isovanhemmat kylään. Kalliin ruoan sijaan teen nakkikeiton ennen vieraiden tuloa. Jälkiruoaksi on tarjousjäätelöt, joita ostin jo aiemmin pakkaseen.
Näitä valintoja tehdään ihan jatkuvasti, siksi talous pysyykin kunnossa. Kummasti tuntuisi kukkarossa, jos tänään humahtaisi lähemmäs sata euroa Hoplop-käyntiin ja ulkona syömiseen isovanhempien kanssa.
Kuten sanottua, luettelet itsellesi mieluisia kertoja unohtaen mainita kaikki ne kerrat, kun olet käyttänyt rahaa sellaiseen, johon vähävarainen ei edes kykenisi. Keskiluokkainen ei käytä vähemmän rahaa kuin vähävarainen, vaikka kuinka pitkällä viestillä yrittäisit omaa selkääsi taputella.
Tämä on ihan totta. Kun tekee nakkikeittoa niin ei tarvitse valita niitä halvimpia nakkeja vaan voi ostaa niitä mistä tykkää. Laittaa perunan ja porkkanan lisäksi soppaan juuriselleriä ja palsternakkaa ja päälle tuoretta persiljaa. Nakkikeitto sekin on ja edullista ruokaa, mutta ei mitenkään tolkuttoman halpaa.
Meitä on niin erilaisia eri taustoista ja arvoista. Mä olen ollut köyhän äidin lapsi. Isällä ei ollut puutetta rahasta mutta hän oli tuurijuoppo eikä tahtonut mitään perhe-elämää vaan elää kuin poikamies. Mä olin alusta asti syntymäsairas eikä sellaiselta pääse äiti "palkkatöihin". Äiti oli hellan ja nyrkin välissä, niin sen puoleen minäkin. Se puute mitä me jouduimme kokemaan, no. Edes minun lääkkeitäni se **** ei ostanut, niihinkin piti kerjätä muualta. Elettiin ruoastamme mun lapsilisälläni (fyysisiä pahoinpitelyjä saimme kun sille ei sitä annettu) ja vaatteista huolehti naapurit ja täti. Jos mä sain ulkopuolisilta piirustus- ja maalausvälineitä tai mitään tuli aina hirveä elämä siitä mistä ne rahat oli saatu ja miksei niitä annettu hänelle.
Nykyaikana puhutaan jonain "köyhien" kärsimyksinä jostain ulkona roskaruoan syömisten, ulkomaanlomien, ylipäätään maksullisten lomien ja huvipuistojen ja loputtomien vastaavien puutteella. Sitä kohtaan en tiedä itkeä vaiko nauraako. Kirota pikemminkin.
Mä olin todella onnellinen teini kun viimein pääsimme eroon perheenpäästä pahan väkivallan seurauksena. Me toisen vanhempani kanssa pääsimme elämään ilman ketään jonka nyrkkiä pelätä ja elämään normaalien ihmisten tavoin. Oli vähän rahaa ja ongelmia mutta niin oli ollut aiemminkin sen yläluokkaisemman iskän kanssa jonka mielestä emme olleet mitään ihmisiäkään.
Meillä oli köyhinäkin tavalliseen maalla kasvettuun ruokatyyliin tapaan ja laskut maksettua. Ongelmia oli kuukausilippu ja vaatteet, lääkkeet, sairaalakulut ...
Ongelmina ei olisi ikinä osattu nähdä silloin eikä aiemmin sitä etten ollut koskaan ollut Särkänniemellä paikkakunnalla vähän väliä lapsena käydessä kotikotoa tai muualla myöhemmin missään tivolissa tms. En ikinä ajatellut voivani päästä mihinkään pääsylipullisiin. En ole kärsinyt "pääsemättömyyksistä", en merkkivaatteiden puutteesta enkä sellaisista ettei ole ollut jotain ihmeen kallista maksettua harrastusta. Mulml on ollut ihan yksi lysti mitä kaikkea muilla on. Ei oo tullut pyöriteltyä päässä ongelmana näitä tällaisia.
Ihmisillä on tavallaan päinvastoin ongelmat liian hyvin olemisesta kotoisin jos lapsesta mielen ongelmat on kateuden ja ahneuden aiheuttamia. Osittain myös sen ettei ole älyä olla mielikuvitusta ja kiinnostusta asioihin terveellä tavalla jolloin mielenkiinto ja huomio suuntautuu turhanpäivisiin ja niiden puutteesta kärsimisiin. Voisihan sitä alkaa kärsiä sitten kaikesta. Vetäisin korttina esiin ikivanhan sarjakuvan Ahmes Ahneesta joka halusi vain kalifiksi kalifin paikalle sydän mustana kateudesta. Vanhemmat ikäpolvet täällä voivat varmaan muistaa?
Lieneekö se sitten tyhmempää kärsiä vaiko olla kärsimättä sellaisista ettei ole aivan kaikkea mitä maailmasta voi löytyä?
Minäkin voisin itkeä pillittää ja raivota tutuille tai täällä tai jossain iltapulussa kai sitten siitä etten pääse pitkin maailmaa lempiartistien konsertteihin sen sijasta että olisin onnellinen täällä sairas ihminen edes siitä että on ollut 15v musasovellus jolla kuunnella loputtomiin. Valintoja, valintoja ...
Omasta lähipiiristä esimerkkejä.
Anoppi ja appi eivät ikinä tuhlanneet mihinkään rahojaan, söivät ikänsä perunaa ja silliä / makkaraa.
Vaatteita tai kenkiä tms eivät ostaneet viimeiseen 30 vuoteen, kulkivat vanhoissa vaatteissa joissa reikiä tai saivat meiltä vaatteita.
Kotiin ei myöskään ostettu mitään uutta, jos esim tiskikone hajosi niin sitten tiskattiin käsin. Pyykinpesukoneen hajottua odotettiin lahjoituksena uutta sukulaisilta tai tuttavilta.
He säästivät eläkepäiviin ja pahan päivän varalle.
Kun aika jätti heistä, lapsensa perivät huomattavan summan rahaa. Puolisoni jatkaa vanhemmiltaan oppimaansa linjaa, eli rahaa ei laiteta kiertoon vaan säästöön.
Meillä ei matkustella, ei ostella vaatteita, ei sijoiteta omaan itseen euroakaan. Työtä tehdään kovasti, nytkin kesälomien ollessa päällä on puolisolla kesän ajaksi kaksi kesätyötä joita tehdään välillä yötä myöten (etätyö).
Siinä se elämä menikin työtä tehden ja säästellen pahan päivän varalle.
Rippijuhlaäiti oli minun mielestäni köyhä, kun joutui vuoden säästämään tuollaiseen.
Mutta kai se nykyisen keskiluokan elämää on köyhyyskin.
ja keskiluokassa taas kiroillaan sitä ettei voi lähteä telttailemaan luksuskohteisiin? kuplajuomalle kantajia on vaikea saada.
Näitä köyhiä, joilla raha ei pysy hyppysissä on todella paljon. Serkkuni kuuluu niihin; on rautakaupassa töissä tuntilaisena, eli viikkotunnit vaihtelee. Tulotaso kait jotakin 1200-1500€/kk käteen jos olen oikein ymmärtänyt.
On asuntolaina, jota ei ole aiempina hyvinä vuosina riittävästi lyhennetty, on otettu pikavippejä joita nyt sitten kauhistellaan kun on kalliita eivätkä lyhenny. Samalla kuitenkin käy vuosittain pitkän ulkomaanmatkan ja pari pientä matkaa, ja aina kauhistelee sitä ettei tähän kyllä oo varaa mut kun se ja se pyysi. Ja sitten kysyy lainaa joka sukulaiselta matkakassaan jne.
Samalla itse keskituloisena mietin, mikäköhän vuosi mulla olisi oikeasti varaa matkusteluun seuraavan kerran? Hankintoja kun on lapsille tulossa lähivuosina (autokoulu x 2) joihin säästän jo etukäteen.
Tervsisiä Turkuun, joskus voisi miettiä sitä omaa rahankäyttöä, niin ei ehkä olisikaan jatkuvassa velkakierteessä.