Onko nykyajan aikuiset laiskempia kuin aiemmin?

Riippuu ihmisestä. Jos vertaan itseäni 1970 -luvun itseeni,  niin ikää on tullut, mutta vauhti on vain lisääntynyt. Jos on laiska jo alkuaan ei se ihminen ahkeraksi muutu,

70-luvun aikuiset voivat katsoa peiliin, hehän ovat kuitenkin rakentaneet tämän vuoden 2026 aikuisten maailman sellaiseksi kuin se nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä että kävi töissä 1970-luvulla oli ihan eri merkitys ja mahdollisuudet kuin nykyään. Oli varaa omistusasunto on, autoon, kesämökkiin, matkoihin. Nykyään ei ole varaa oikein mihinkään, niin on ihan luonnollista passivoitua, koska vaikka kuinka huhkisi, niin ei ole varaa omaan asuntoon.

70-luvulla perheessä toisen palkka meni kokonaisuudessaan asumiskuluihin. Etelän lomalle pääsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa, jos oli oikein säästäväinen. Huone jaettii sisaruksen kanssa. Televisioita oli perheessä yleensä vain yksi ja sitä varten sai säästää pitkään. Oikeasti 70-luvun elämä oli aivan hemmetin köyhää nykyaikaan verrattuna. 

Älä jauha paskaa, kahden duunarin palkalla kävi pari kertaa vuodessa etelän lomalla, osti pari uutta autoja, ostin mökin ja rakennutti omakotitalon.

Vierailija kirjoitti:

Vertaan nyt itseäni oman alani kollegaan 70 luvulla. Voin kertoa että vaatimukset ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Tietämyksen taso ja käytännön vaatimukset. Että en nyt tiedä onko tuossa laiskaksi haukkumisessa mitään järkeä. Tuskin se nyt ainakaan maailmaa eteenpäin vie. 

Ei noiden laiskaksi haukkujen ole tarvinnut tehdä samoja asioita. Eivätkä he ole olleet koko ajan saatavilla älylaitteiden kautta vaan heillä mieli on saanut oikeasti levätä töiden jälkeen. Työtahtikin ollut luultavasti inhimillisempi jos energiaa on jäänyt tehdä jotakin töiden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä että kävi töissä 1970-luvulla oli ihan eri merkitys ja mahdollisuudet kuin nykyään. Oli varaa omistusasunto on, autoon, kesämökkiin, matkoihin. Nykyään ei ole varaa oikein mihinkään, niin on ihan luonnollista passivoitua, koska vaikka kuinka huhkisi, niin ei ole varaa omaan asuntoon.

70-luvulla perheessä toisen palkka meni kokonaisuudessaan asumiskuluihin. Etelän lomalle pääsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa, jos oli oikein säästäväinen. Huone jaettii sisaruksen kanssa. Televisioita oli perheessä yleensä vain yksi ja sitä varten sai säästää pitkään. Oikeasti 70-luvun elämä oli aivan hemmetin köyhää nykyaikaan verrattuna. 

Älä jauha paskaa, kahden duunarin palkalla kävi pari kertaa vuodessa etelän lomalla, osti pari uutta autoja, ostin mökin ja rakennutti omakotitalon.

Jep noin se on mennyt. Nykyisin yksi kerrostalo yksiö maksaa jo sen omakotitalon verran. 

Se on just se somemaailma mikä uuvuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän että olen laiskempi kuin äitini. 

Koko ajan siivosi, mankeloi, leipoi, marjasti, sienesti huh huh itse en jaksaisi. Jaa mutta hän olikin kotirouva ja mulla täyspäiväinen työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä että kävi töissä 1970-luvulla oli ihan eri merkitys ja mahdollisuudet kuin nykyään. Oli varaa omistusasunto on, autoon, kesämökkiin, matkoihin. Nykyään ei ole varaa oikein mihinkään, niin on ihan luonnollista passivoitua, koska vaikka kuinka huhkisi, niin ei ole varaa omaan asuntoon.

70-luvulla perheessä toisen palkka meni kokonaisuudessaan asumiskuluihin. Etelän lomalle pääsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa, jos oli oikein säästäväinen. Huone jaettii sisaruksen kanssa. Televisioita oli perheessä yleensä vain yksi ja sitä varten sai säästää pitkään. Oikeasti 70-luvun elämä oli aivan hemmetin köyhää nykyaikaan verrattuna. 

Älä jauha paskaa, kahden duunarin palkalla kävi pari kertaa vuodessa etelän lomalla, osti pari uutta autoja, ostin mökin ja rakennutti omakotitalon.

Jep noin se on mennyt. Nykyisin yksi kerrostalo yksiö maksaa jo sen omakotitalon verran. 

Kerrostaloyksiöitä on paljon myynnissä alle 50 tuhannella. Tuolla rahalla ei kovin ihmeellistä omakotitaloa saa. Ehkä sellaisen kuivan maan mummonmökin.

eri

Itse ainakin työpäivän jälkeen touhuan kokoajan, hoidan kotia, teen ruoat itse, vien lapsia harrastuksiin. Käymme uimassa, marjametsällä, pyöräilemässä jne. 

Ulkona olo on meille rentoa ajan vietettä ja se pitää virkeänä. 

Joskus vaikuttaa juurikin tuolta, että ulkona oleminen nähdään jonkinlaisena suorituksena, eikä tiedosteta sitä että liikkuminen ja ulkoilu nimenomaan lisää energiaa ja jaksamista. 

Jos jään sisälle pariksi päiväksi, olo on ihan nuutunut ja silloin tuntuu just siltä että et jaksaisi sitä perus ruokaa edes valmistaa.. 

Uskon että sisätyöt jo itsessään on ihmiselle lähtökohtaisesti huono jaksamisen kannalta.

Itse olen hoitoalalla hyvin sosiaalisessa työssä ja työ on kuormittavaa, mutta en selviäisi elämästä ilman aktiivista vapaa-aikaa. 

Jos illan menisi makoillessa en tiedä kestäisikö pää sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin työpäivän jälkeen touhuan kokoajan, hoidan kotia, teen ruoat itse, vien lapsia harrastuksiin. Käymme uimassa, marjametsällä, pyöräilemässä jne. 

Ulkona olo on meille rentoa ajan vietettä ja se pitää virkeänä. 

 

Joskus vaikuttaa juurikin tuolta, että ulkona oleminen nähdään jonkinlaisena suorituksena, eikä tiedosteta sitä että liikkuminen ja ulkoilu nimenomaan lisää energiaa ja jaksamista. 

 

Jos jään sisälle pariksi päiväksi, olo on ihan nuutunut ja silloin tuntuu just siltä että et jaksaisi sitä perus ruokaa edes valmistaa.. 

 

Uskon että sisätyöt jo itsessään on ihmiselle lähtökohtaisesti huono jaksamisen kannalta.

 

Itse olen hoitoalalla hyvin sosiaalisessa työssä ja työ on kuormittavaa, mutta en selviäisi elämästä ilman aktiivista vapaa-aikaa. 

Jos illan menisi makoillessa en tiedä kestäisikö pää sitä. 

Lisään vielä, olen siis 30, joten ei voi yleistää.. 

Mutta tunnistan tuon ilmiön että ikäiseni hyvin paljon valittaa sitä ettei jaksa mitään tehdä töiden lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

No on näköjään ainakin varaa woltata ruoat tai ostaa eineksiä. 

Jos on rahat tiukassa, eikö silloin juuri olisi fiksua valmistaa ruoka itse. Mutta kun ei jaksa. 

Ei mulla ole rahaa woltata. 

Sinun yksi nuori työkaveri on joskus krapulassa jotain ruokaa kotiin tilannut niin nyt koko sukupolvi on samanlainen uusavuton höynä?

Teen vastaavanlaisen kärjistyksen: sinun sukupolvellasi tuntuu olevan liikaa vapaa-aikaa kun voi kytätä ja paheksua muiden ihmisten arkea. Mene vaikka hillasuolle jos et muuta puuhaa keksi.

Ps meni tunteisiin stana

Toinen kävi töissä ja illalla söi, ryyppäs ja pisteli nyrkeillä läheisiään.

Toinen kävi halkomettässä, kasvatti ja teki ruoan ynnä muut hommat, ja illalla otti pataansa.

Juuri tuo jonkun mainitsema taloudellinen epävarmuus syö ihan älyttömän paljon voimia. Minusta ainakin on tullut jo 15 vuoden sisällä aiempaa passiivisempi ja varmaan sitten joidenkin mielestä laiskempi, kun aiemmin koin olevani turvassa vakityössä, minkä lisäksi tiesin että jos tuleekin työttömyys niin aina siitä selviytyy ja yhteiskunta auttaa seuraavaan paikkaan asti (minulla ei ole muita tukiverkkoja). Nykyään taas pätkätyöläisenä voimavarat menevät usein seuraavasta työpaikasta stressaamiseen ja epätoivoiseen säästämiseen. Jos joudun työttömäksi vaikka vuodeksi niin se syö säästöjä merkittävästi, joten en ole saanut niitä kerrytettyä niin paljon että kokisin olevani turvassa. Omat vanhempani olivat pysyvissä töissä eläkkeeseen asti, toinen yhdessä työpaikassa ja toinen kolmessa, minä nelikymppinen olen jo nyt ollut aikuisiällä seitsemässä eri paikassa. 

No ihan normaalilta tuo 1970-luvun meininki edelleen kuulostaa. Toki on nuita jälkimmäisiäkin, ainakin joinain päivinä.

N33

Töissä on kovempi vauhti kuin 70-luvulla ja vähemmän ihmisiä tekemässä niitä töitä. Isälläni oli vielä sihteeri, joka kirjoitti isän kirjeet puhtaaksi ja lähetti postin eteenpäin. Nykyään jokainen näpyttelee itse viestinsä ja vastaukset tulevat nopeasti. Ei mitään postin odottelua. Saatan olla päivittäin yhteyksissä ympäri Eurooppaa tai vaikka Japaniin. Illalla töiden jälkeen on väsyksissä. Kun lapsi oli pieni oli vielä lapsen harrastuksia ja välillä koulutehtävissä auttamista. 

Maailma on muuttunut kuormittavaksi. Koko ajan meuhkaa joku telkkari jossain taustalla, vilkkuvia valoja, puhelimien piipitystä aina ja kaikkialla, hirveästi liikennettä, ylikuormitusta kaikille aisteille varsinkin kaupungeissa, koulut on meluisia jne. Ihmiset on niin tottuneet siihen lapsesta asti, etteivät he tiedosta sitä eivätkä tajua mikä heitä väsyttää. Väsymystä ja kuormitusta paikataan karkilla, päihteillä, roskaruualla, netflixillä yms., jotka eivät palauta, vaan kuormittavat lisää. 

En tiedä oletteko muut panneet merkille ulkomailla matkustaessanne sitä miten paljon henkilökuntaa esimerkiksi ravintoloissa, kaupoissa ja muissa liikkeissä on verrattuna Suomeen? 

Siinä missä ulkomailla on kolme neljä asiakaspalvelijaa, on Suomessa yksi tai kaksi. Ei ihme, jos suomalaisia työpäivän jälkeen väsyttää, kun työntekijöistä tiristetään kaikki irti. 

Jaa-a. Voisiko syy olla siinä, että nykyajan työelämä on tehokkaampaa kuin mitä 50 vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

70-luvun aikuiset voivat katsoa peiliin, hehän ovat kuitenkin rakentaneet tämän vuoden 2026 aikuisten maailman sellaiseksi kuin se nyt on.

Tämä asenne, aina muiden vika... ja itse sitten vaan lampaana altistutaan tilanteeseen (=passivoidutaan kaikilla elämän alueilla)

Nykysukpolvilla on tämä 

Ainakin meidän rivitaloyhtiöön muuttaneet nuoret ovat käsittämättömän laiskoja. Ei jakseta edes ajaa nurmikkoa postimerkin kokoiselta pihalta. Ei jakseta lakaista lumia rappusilta, vaan ne lumet saa paakkuuntua koko talven siinä. Auto pitäisi parkkeerata autopaikalle, vaan kun se ei ole oven edessä, niin auto parkkeerataan oven eteen pelastustien tukkeeksi. Näille nuorille ei mene jakeluun isännöitsijän viestit, että pelastustielle ei saa pysäköidä. Vasta sitten syttyi lamppu päässä, kun ambulanssi ei mahtunut pelastustöihin. Ihan uskomattoman laiskaa ja uppiniskaista porukkaa.