Intti on paras asia mitä nuorelle miehelle voi tapahtua, mutta älkää ajatelko sitä kuten useimmat
Mun oma äiti sanoi aikoinaan että "Ota se niin että leikitte sotaa, hauskan kautta". Olin itse silleen, että öö okei mutta kun mua ei kiinnosta leikkiä mitää sotaa. No se meni tottakai hyvin, mutta toi neuvo oli vähän hatara tuolloin.
Katso sitä enemmän verkostoitumis mahdollisuutena, sä tuut tapaamaan ja ystävystymään sellasten ihmisten kanssa, kenen kanssa sä et todennäköisesti koskaan muuten tulisi elämässä edes juttelemaan, laidasta laitaan. Pidä kiinni niistä tyypeistä, koska kun sä olet 30 vuotias, siitä voi olla iso hyöty sulle itselles koska vääjäämättä se skaala tulee olemaan laaja mitä näistä ihmisistä lopulta tulee.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä tehdään pojista miehiä.
m39
Vain siinä tapauksessa jos olet alkujaankin patalaiska p...ka. Ei intissä oikeasti hirveästi opi mitään. Laiskoista toki tulee hetken ajaksi hieman vähemmän laiskoja. Sen verran P-kaudella oli kovaa menoa, että minulle tuli lomilla joskus PTSD-oireita. Kerran taisin herätä kylmään hikeen. Ei siitä mitään hyöytyä ole. Trauma, josta on vain haittaa. Toki sen verran pieni trauma, että ei se luultavasti pitkälle kantanut. Mutta typerää touhua aika paljon ja loppupeleissä ei mitään oikeaa kuria. Ne sluibaajat pääsi sluibaamaan ihan liikaa ja välttämään vastuuta.
Intissä lähinnä oppii välttelemään vastuuta ja työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen mies, eikä intistä kyllä jäänyt mitään kavereita. Sen sijaan oikea polvi meni siellä väljäksi. Ja kaiken lisäksi intissä oli liikaa niitä elämämkalluja, jotka pilasi sen kokemuksen. Siellä viimeistään kyllä oppi, että Suomi on hyväveli-yhteiskunta. Sellainen pieni "varoitus" etukäteen.
Huoltokomppaniassa onkin varmaan eri meininki
Intti sai moneen vetelykseen ryhtiä! Ylipainoiset laihtui ja laihat lihosivat normaalipainoisiksi. Oppi säännölliset päivärytmit 👍 Jälkeenpäin kiva muistella inttikokemuksia vaikka silloin ei aina niin hauskaa ollut 😅
M39
Työkaveri oli aseettomassa palveluksessa koska oli niin yksinkertainen ettei sille uskallettu antaa asetta. Se oli apumiehenä kun perunankuoria kuljetettiin muun tekemisen puutteessa kasarmin toiselta laidalta toiselle. Rattiin ei päästetty, eikä siviilissäkään myönnetty c-ajorttia.
Kyllähän siitä voi mielessään kehitellä kaikenlaisia tapoja ajatella, mutta sinne mennään siksi, että meillä olisi uskottava kyky tuhota eli tappaa maahan hyökkäävä vihollinen. Paras asia mitä nuorelle miehelle ja kaikille muillekin voisi tapahtua on se, ettei koko laitosta tarvittaisi. Valitettavasti tarvitaan.
Eipä kyllä siunaantunut yhtäkään kaverisuhdetta intistä, vaikka näennäisesti ihan hyvää pataa olin tupalaisten ja muun yksikön kanssa. Toisaalta, aika samalla kaavalla koulutkin menivät, ei ketään jostain syystä ole kiinnostanut olla tekemisissä vapaalla, enkä itse jaksa 100% ajasta olla se, joka on aloitteellinen. Kai olen sitten poikkeuksellisen tylsä tai jotain.
paska paikka oli ja sellaista johtamista mikä selittää miksi kaikki Suomessa menee niin huonosti jos noita ns. johtajia on päästetty vastuullisiin asemiin armeijan jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intissä opiskellaan toimimaan kriisiajan olosuhteissa. Siksi asiat tehdään siellä niin kuin tehdään. Siellä myös seurataan kenellä on paineensietokykyä, ja kenen käämi palaa pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Sen mukaan ihmiset sitten arvioidaan.
Kriisiaikana on ensiarvoisen tärkeää, että punkassa ei ole ryppyjä.
Et ehkä tavoita tuosta sitä oleellisinta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen mies, eikä intistä kyllä jäänyt mitään kavereita. Sen sijaan oikea polvi meni siellä väljäksi. Ja kaiken lisäksi intissä oli liikaa niitä elämämkalluja, jotka pilasi sen kokemuksen. Siellä viimeistään kyllä oppi, että Suomi on hyväveli-yhteiskunta. Sellainen pieni "varoitus" etukäteen.
Huoltokomppaniassa onkin varmaan eri meininki
Huoltokomppaniassa on eri meininki:
Naapurinpojasta tuli etulinjan korsupillu tammenlehvillä.