Maalisvauvojen lokakuu

meilläkin heräillään tällä hetkellä ku hampaita tehdään mutta meinasin vaan nopee kysäistä että oletko neuvolassa jutellut näistä? missäpäin suomea asustelette,oisko sairaalan unikoulusta teille apua..?kuulostat meinaan niin väsyneeltä että omatoimista unikoulua ei varmaan jaksa,ja siinäkin "vaarana" ettei tee "oikein"...(jonkinlaisen unikoulun tehtiin myöskin meillä ku lopetettiin pullottelut illalla sänkyyn. ja yösyömiset,mutta siis ei tod. ns. OIKEA)..minä kun neuvolassa sanoin että yöt rikkonaisia niin meinattiin heti apua tarjota,vaikkei meillä ollut edes silleen OIKEASTI, tarpeen..niin mulle vaan tuli sellanen fiilis et sitä apua ois helposti saannukkin..tää on varppina kanssa ihan paikkakuntakohtainen asia...

mutta kysele ihmeessä neuvolasta tosta sairaalan unikoulusta...?paljon on kehuttu myös sitä kirjaa..nyt en tietty muista kuka kirjoittanut mutta nimi oli jotaa....helppo,rauhallinen,(mikäköhän se oli?)tie höyhensaarille...jos kiinnostuit siitä kirjasta niin saan sen kyllä selville jostaa..



cathinna&tyttö

Heippa!



Mukava kuulla taas monien kuulumisia. Voimia kovasti Septemberille! Muistaakseni hoidat lastasi yksin. Sinuna kyllä ottaisin asian puheeksi ainakin neuvolassa. Kuulostaa todella raskaalta. Olisi hyvä, että saisitte apua ajoissa, vaikka nyt koetkin jaksavasi päivisin mukavasti. Olisiko jonkun sinun ystäväsi mahdollista tulla auttamaan vaikka muutamaksi yöksi? Ja voittehan nukkua lapsen kanssa muutaman yön vierekkäin, jos kuitenkin saisitte paremmin levättyä. Meilläkin poika nukkui lähes pari viikkoa meidän vieressä flunssassa, mutta oppi kuitenkin heti taas omaankin sänkyyn.



Itse en öisin jaksa juuri muuta kuin maitoa antaa. Meillä on kanssa nyt toimittu niin, että mikäli poika nukkuu kolmea tuntia lyhyemmän pätkän, niin isä menee hyssyttelemään. Usein poika nukahtaakin sitten isänsä syliin, vaikka "oikeassa" unikoulussa pitäisikin nukahtaa sänkyyn. Mutta eiköhän sekin vielä joskus opita. Olen nyt imettänyt öisin 2-3 kertaa.



Äh, nyt poika heräilee jostain syystä päiväuniltaankin jatkuvasti. Jokohan meillekin olisi tulossa hampaita?



Ruoka on alkanut kovasti maistumaan pojalle. Se on aivan huippua äidinkin mielestä.



Voimia kaikille!

Voimia täs kyl tarvitaankin. Etelä-savossa asun ja 6kk neuvolassa kyl sanoin et yöt aika hurjia ajoittain mut ei niihin sen enempää kiinnitetty huomiota. Ja kyllä minä yksin täällä olen. Olen parina vkonloppuna antanut sukulaisilleni hoitoon et saanut edes joskus unet nukuttua, mutta onhan ne yöt muillekkin rankkoja ettei niitä nyt ihan millon vaan saa hommattua. Parina päivänäkin olen vienyt ystävälleni hoitoon muutamaksi tunniksi; pyörin sängyssä 1,5h ja sit alan vimmatusti siivoomaan kun sen kerran kun rauhassa saan puunattua... =) aika hullua... Tyttö on kyllä ihana päivisin. Todella hyväntuulinen. Kukaan ei usko meidän neitin käyttäytyvän noin aina öisin.



Pitäsköhän minun soittaa sinne neuvolan tätille ja kysyä häneltä apua? Seuraava aika on vasta marraskuussa. Siitä kirjasta kyllä haluaisin tietää lisää, jos vain suinkin aikaa löydät sen nimen etsimiseen ni voisin itsekkin sen lukaista ja ottaa neuvoa.



Kyllä se tytön isä nyt on käynyt aika useinkin kylässä ja haluaa mukaan tytön elämään yrittää mut hänelle annan aika rajoitetusti meidän aikaa, koskaan ei tiedä millon joudutaan taas pettymään. Ja minun ylpeyshän ei anna periksi hänelle yövaikeuksista kertoa, saati sitten apua pyytää... =)



Kiitos vielä kerran! Yritän ehtiä tänne kirjoitella enemmän...

juu eli löysin sen kirjan nimen eli: pehmeä matka höyhensaarille ja kirjoittaja elisabeth pantley..tosiaan omakohtaista kokemusta ei ole tästä kirjasta mutta kovasti oon kehuja kuullu!



soittele rohkeasti vaan neuvolaan..sitten ne ainakin tietää jo etukäteen uniongelmasta,jos eivät nyt heti suostu auttamaan..ettei sitten se väsymys purkaannu siihen neuvolakäyntiin marraskuussa ja joudut odottelemaan turhan kauaa apua..tälleen etukäteen pohjustustyötä tehden..selität tilanteen ja kysäiset mitäs ovat vaihtoehdot..näin minä tekisin..mutta koita jaksaa ja hienoa et on ystäviä jotka voivat auttaa edes vähän..vomia!

Ja todella soita sinne neuvolaan! Ihan tuon migreenitaipuvaisuudenkin takia. Itse jouduin esikoisen kanssa valvomaan todella paljon ja pitkään ja jouduin sellaiseen migreenikierteeseen, että siitä ei sit meinannu päästä yli ollenkaan. Hanki myös hyvät lääkkeet itsellesi jos sinulla ei vielä sellaisia ole. Tsemppiä paljon!



Meillä sit tänään opittiin aamupäivällä nousemaan istuun ja iltapäivällä seisomaan tukea vasten. Että ihan hyvällä tahdilla näitä uusia asioita opitaan ;). Ja polviseisonta on kans pop nyt.



Mä tossa neuvolassa kans juttelin näistä huonoista öistä ja täti totesi, että tämä 6- 9 kk ikä on sellainen aika että lähes kaikki vauvat valvoo paljon. Esikoisesta en tällasta muista kun hän nukkui huonosti koko ajan. Eli toivotaan kaikki, että se on vain tämä "vaihe" joka meidän vauvoja valvottaa :).



Eipä muuta taas tällä kertaa



Sadekivi ja nukkuvat pojat

ja minäkin sitä mieltä, että neuvolaan vaan yhteyttä. koska oma väsymyksesi saattaa vaan paheta ja siitä ei sitten tiedäkään, että mitä voi seurata.. mutta tsemppiä sulle ja hattua sulle saa muutenkin nostaa, kun oot ihan yksin jaksanut vauvelia hoitaa! itsekin vissiin pitää ihan itsestään selvyytenä, että myös meillä mies hoitaa vauvelia, mutta tosiaan kaikilla ei sellaista tilannetta olekaan..



täällä moni tai vissiin jo kaikki ryömii tai konttaa. Onnea siitä! meillä neiti ei vaan liiku viel mihinkään...



ja hampaitakaan ei ole yhtään, mutta niitä en kyllä vielä odotakkaan, kun tulee luultavasti aika myöhään, kun mulla itsellä tullut yli 1-vuotiaana..



Eilen käytiin ostamassa neidille turvaistuin. ostettiin lopulta tuollanen kasvot menosuuntaan oleva malli. vielä ei tosin oteta tuota käyttöön vaan vasta lähenpänä 1vuotis synttäreitä.



Joku täällä kyseli, että onkos omilla ystävillä vauvoja. Mulla semmonen tilanne, että mun parhailla/läheisimmillä ystävillä ei ole kenelläkään lapsia, mutta ystäviä kyllä myös löytyy kellä on lapsia. tai oikeastaan lapsen myötä tutustunut ja myös vanhoihin luokkakaverihin tullut pidettyä enemmän nyt lapsen myötä yhteyttä, kun heilläkin lapsukaisia. Ja sisaruksilla myös pieniäkin lapsia. Että vertaistukea kyllä löytyy! :)



muiden kommentit nyt jää, kun pikaisesti vaan luin palstan läpi... Mutta tsemppiä kaikille yönukkumisien kanssa ja muutenkin!



Aurelia ja neiti tänään 7kk! :D



ps.imetyskin mulla alkaa vetelemään viimesiä.. toisaalta helpotus, mutta toisaalta vähän haikee olo..

Aurelia: Ei meilläkään vielä ryömitä eikä kontata. Poika tosin vasta 6,5 kk. Kannattaa muistaa, että täällä on aika eri-ikäisiä "maaliksia". Meidän poika poyörii napansa ympäri ja sitäkin alkanut aktiivisesti tehdä vasta tällä viikolla. Uskon kyllä, että pian myös ryömii, kun on nyt tuolla tavalla hoksannut liikkumisen.



Hampaitakaan ei vielä ole. : )



Mulla on sellainen mukava tilanne, että monilla ystävilläni on pieniä lapsia. Lisäksi olen uudelleen tutustunut joihinkin vanhoihin ystäviin, joilla nyt sama elämäntilanne. Tosi paljon olen saanut myös uusia mammatuttuja. Vertaistuki on kyllä tärkeää ja olisi hyvä, että kaikilla olisi joku, jonka kanssa jutella äitinä olemisestakin.



Kivaa viikonloppua kaikille! Me lähdetään reissuun!

Tiesithän, että lapsen niska ei kestä eteenpäin retkahdusta ennen kolmea ikävuotta? Siis jos lapsella on kasvot menosuuntaan ja tulee törmäys, retkahtaa pää eteenpäin sellaisella voimalla, että lapsen niska ei kestä. Itse asiassa tuo suositus on nýkyään neljään vuoteen.



Ei meilläkään ryömitä, pyöritään joka suuntaan ja taaksepäin työntää käsillään.



Muitakin asioita taisi olla, mutta nyt laitan pojan nukkumaan.



Jaa niin, septemberiltä piti kysyä, että oletko siirtänyt häkkisängyn omaan huoneeseesi? Jo se, että kuulee hengityksesi ja aistii läsnäolosi saattaa rauhoittaa. Ehkäpä lapsesi ei tunne oloaan turvalliseksi yksin.

September, meillä yöt on olleet vähän samanlaisia ja olen itsekin alkanut kärsiä univaikeuksista. Kolmisen vuotta on ollut rikkinäisiä öitä, ensin tytön 05 kanssa ja nyt tän meidän vauvelin.

Välillä kyllä on ollut niitäkin öitä, ettei meidän tartte herätä kun kerran ja nukun silloin itsekin sikeästi, mutta yksi yö ei riitä poistamaan tätä univajetta. Tuntuu, kuin nukuttu yö tekis itsensä vieläkin väsyneemmäksi.

Hyvä on, jos voit käyttää sukulaisia tai tuttuja lastenhoitoapuna ja saat istekin levätä, muuten ei jaksa elää tasapainoista arkea vauvan kanssa.



Minäkin olen kuullut hyviä kokemuksia unikoulusta, mutta mietin, millon olis oikea aika ryhtyä siihen. Meillä öisin herätään edelleen 2-3 kertaa, olen koittanut jättää imettämistä pois, mutta sitten vauva haluaa leikkiä jos en imetä. Imettämällä saan vauvan nukahtamaan vartissa. Kuitenkin Sallamaria syö jo kiinteitä, sekä iltapalaksi velliä tai puuroa, eli ei tartteis kyllä yösyöttöjä enää. En kyllä ite saa niitä loppumaankaan, kun en pysty "huudattamaan" lasta yöllä. Olen koittanut silittelyä ja sylittelyä, mutta ei vauva niihin rauhotu. En tiedä.. jotenkin tuntuu vaan välillä toivottomalta.



No, Sallamaria on nyt siis 7kk ja konttaa täyttä päätä. Nyt on viime viikolla oppinut nousemaan seisomaan itse ja minua hirvittää! Vaikka olen koittanut estää neitiä nousemasta, ei häntä kyllä enää mikään pidättele. Olen vaan miettinyt, pitäisikö hankkia vauvelille jotkut tukikengät, kun tyttönen seisoo varpaat " nyrjällään," käännän kyllä jalan aina oikeaan asentoon. Nyt Salla osaa kyllä itse jo astua jalalla, mutta vieläkin varvastelee. En tiedä onko se normaalia, kun vauveli on näin pieni vielä. Meidän kolmesta lapsesta kukaan ei ole näin aikasin lähtenyt liikkeelle, siksi se minua hirvittää.

Nyt viikossa on kyllä tapahtunut paljon edistystä, Salla osaa laskeutua seisomasta takasin polvilleen ja ottaa sohvan reunalla sivuaskeleitakin.



Olen toki miettinyt jos meillä valvominen vaan johtuu tästä nopeasta kehityksestä, tässä viime kuukauden aikana on tullu melkein kaikki nää kehitysvaiheet, Sallamaria on myös alkanut pulputtelemaan. Vielä ei siis "sanat" ole jääneet jalkojen alle.

Mutta tämösiä meillä.. erittäin väsynyttä, mutta onnellista sakkia täällä, nautitaan kaikki meidän lasten kanssa jokaisesta hetkestä!

Voimia väsyneille:)

Eli joo, meillä poitsu sai tuossa muutama päivä sitten samana päivänä molemmat yläetuhampaat, ei ollu mukava päivä ei ;). Vielä olis toinen alaetuhammas puhkeemassa ja sit luulen, että olis sillä saralla pieni tauko.



Lääkärissä käytiin tänään vaihteeks, kun yskä on vaivannu pientä pari viikkoa ja nyt muuttunu ikävän hakkaavaks. Mitään erityistä ei ollut, mutta sain siunauksen kokeilla veljen avaavaa astmalääkettä, jos tuntuu ettei yskä muuten rauhoitu. Veljen jalanjäljillä tunnutaan menevän näissä terveysasioissa muutenkin.



No nyt ei tule muuta mielee, mutta sainpahan nostettua pinoa :)



Sadekivi

Ihan oltiin kakkossivulle pudottu, ollaanpa laiskoja kirjoittajia :)



Toivottavasti Sadekivellä helpottaa!



Meillä on äiti nyt ihan poikaan sidottu. Tänään olin illalla poissa pari tuntia, tulin ennen yhdeksää ja täällä oli huudettu jo puoli tuntia putkeen. Ei hyvä, toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi. Harmi sinänsä, nyt olisi pitkästä aikaa pari iltamenoa ja suunnittelin jo olevani yötäkin poissa, mutta en henno pientä jättää huutamaan. Aikansa kutakin, eiköhän se tästä helpota.



Iltaitkut on muuten rauhoittuneet neljännen hampaan myötä. Olen alkanut nukuttaa Hermannia meidän sänkyyn ja eilen illalla jouduin rauhoittelemaan vain kolme kertaa ja tyyntyi heti kun menin viereen. Toivottavasti sama tahti jatkuu. Kunhan saan pojan välissä nukkumaan kunnolla niin sitten aletaan opettelemaan taas omaan sänkyyn. Mutta nyt ei rahkeet eikä halu riitä kummallakaan. Muutama hyvin nukuttu yö, kiitos!



Mites teillä muilla on sopeuduttu kellojen siirtoon? Meillä se teki vain hyvää, lapset saadaan nyt ajoissa nukkumaan, aamut tosin ottaa vähän äitillä koville kun ei itseään kuitenkaan saa sen aikaisemmin nukkumaan kuin ennenkään.



Laitelkaahan kuulumisia!

Tosiaan, kellon siirtäminen sujui ekan illan harjoittelun jälkeen, uni kun tuntuu tulevan silmään aina samaa aikaan. Mutta koko perheen voimin saatii vauva pysymään hereillä ja ihan mukavastihan nämä illat on taas menneet.

Vauva pyllähtelee ryömimisen keskellä konttausasentoa kokeillessaan aina istumaan. Minä olen ollut vielä niin saamaton, etten ole kellarista syöttötuolia hakenut, alkaisi lienee olla aika. Onhan ensimmäinen hammaskin jo puhjennut.

Sen sain sentään aikaiseksi, että tilasin vaunujen rinnalle Peg Peregon rattaat. Aloin kyllästyä vaunujen pakkaamiseen autoon, näiden kolmen lapsen kanssa kun on tavaraa aina riittää ja nuo rattaat on toivottavasti näppärämmät heittää kyytiin :)

Kaikille mukavaa viikon jatkoa.