Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden poika on lähdössä inttiin?
05.07.2026 |
Mitkä on lähtijällä ja kotiväellä tunnelmat?
Itse olen hyvin surullinen ja huolissani.
Kommentit (49)
Ei tarvi lähteä, Nato hoitaa kaiken nykyään. Nehän valitsi Naton kun piti päättää oma armeija vai Nato.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tarkalleen ottaen olet huolissasi?
Että hänellä on rankkaa siellä.
Siellä on uudet isännät ja uudet arvot.
Tuvassa vedetään lenkkajetkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tarkalleen ottaen olet huolissasi?
Että hänellä on rankkaa siellä.
Voi ollakin rankkaa, mutta miksi sun poikas ei pärjäisi siellä siinä missä muutkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vastauksia samassa tilanteessa olevilta, vertaistukea?
Vertaistukea mihin?
Suruun ja kaipaukseen.
Eikö se lapsi ole mennyt koskaan esim. kavereiden kanssa mökille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vastauksia samassa tilanteessa olevilta, vertaistukea?
Vertaistukea mihin?
Suruun ja kaipaukseen.
Kyllä sieltä lomille pääsee lähes joka viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa te oikein itkette? Ettekö oikesti kestä olla viittä päivää viikossa erossa siitä masuasukistanne?
Mietin, miten rankkaa hänellä siellä tulee olemaan. Myös minulle tulee ikävä.
No ei Suomen varusmiespalvelus noin rankkaa ole. Jos on kotona tottunut elämään miten sattuu, laiskottelemaan ja/tai soittamaan poskeaan, niin ihan hyvää tekee joutua vähäksi aikaa jonnekin missä moista ei kauaa katsella. Oppiipahan nuorukainen siihen, että kodin ulkopuolella odottaa maailma, joka ei tuo asioita valmiiksi pöytään.
Jos ei sellaista kestä, niin sitten olisi kannattanut hyvissä ajoin hakeutua sivariin tai koittaa saada vapautusta. Päivää ennen palvelukseen astumista on myöhäistä valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vastauksia samassa tilanteessa olevilta, vertaistukea?
Vertaistukea mihin?
Suruun ja kaipaukseen.
Tyypit ovat siellä pisimmillään kaksi viikkoa kerrallaan. Miten et sellaista kestä? Ei se mikään keskitysleiri ole.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä siellä kannattaa muistaa on se, että jos poikuus on tallella niin siitä pidetään turpa kiinni. Välttyy huomattavalta määrältä kiusaamista.
Intissä voi menettää sen poikuuden jos sen paljastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi lähteä, Nato hoitaa kaiken nykyään. Nehän valitsi Naton kun piti päättää oma armeija vai Nato.
Jessus teitä Nato-vastustajia. Ymmärrä jo, ettei kukaan koskaan sanonut että Nato ja oma armeija sulkisivat toisensa pois, päin vastoin. Pääsimme mukaan näin nopeasti koska meillä on annettavaa Naton riveihin. Oma armeija on ensisijainen turvamme ja muilta jäseniltä saamme tarvittaessa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tarkalleen ottaen olet huolissasi?
Että hänellä on rankkaa siellä.
Se opettaa elämään, elämä kun on rankkaa. Eikä liioitella pidä, ei häntä siellä kiduteta kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa te oikein itkette? Ettekö oikesti kestä olla viittä päivää viikossa erossa siitä masuasukistanne?
Mietin, miten rankkaa hänellä siellä tulee olemaan. Myös minulle tulee ikävä.
No ei Suomen varusmiespalvelus noin rankkaa ole. Jos on kotona tottunut elämään miten sattuu, laiskottelemaan ja/tai soittamaan poskeaan, niin ihan hyvää tekee joutua vähäksi aikaa jonnekin missä moista ei kauaa katsella. Oppiipahan nuorukainen siihen, että kodin ulkopuolella odottaa maailma, joka ei tuo asioita valmiiksi pöytään.
Jos ei sellaista kestä, niin sitten olisi kannattanut hyvissä ajoin hakeutua sivariin tai koittaa saada vapautusta. Päivää ennen palvelukseen astumista on myöhäistä valittaa.
Siviilipalvelukseen kylläkin saa hakea missä kohtaa asepalvelusta tahansa ja intissä suoritettu palvelus vähennetään siviilipalveluksen kestosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä kyse simputtamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa te oikein itkette? Ettekö oikesti kestä olla viittä päivää viikossa erossa siitä masuasukistanne?
Mietin, miten rankkaa hänellä siellä tulee olemaan. Myös minulle tulee ikävä.
No ei Suomen varusmiespalvelus noin rankkaa ole. Jos on kotona tottunut elämään miten sattuu, laiskottelemaan ja/tai soittamaan poskeaan, niin ihan hyvää tekee joutua vähäksi aikaa jonnekin missä moista ei kauaa katsella. Oppiipahan nuorukainen siihen, että kodin ulkopuolella odottaa maailma, joka ei tuo asioita valmiiksi pöytään.
Jos ei sellaista kestä, niin sitten olisi kannattanut hyvissä ajoin hakeutua sivariin tai koittaa saada vapautusta. Päivää ennen palvelukseen astumista on myöhäistä valittaa.
Siviilipalvelukseen kylläkin saa hakea missä kohtaa asepalvelusta tahansa ja intissä suoritettu palvelus vähennetään siviilipalveluksen kestosta.
Mutta jos on poju niin pehmo kuin ap:n jutuista voi päätellä, niin olisi kannattanut mennä sivariin jo alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tarkalleen ottaen olet huolissasi?
Että hänellä on rankkaa siellä.
Se opettaa elämään, elämä kun on rankkaa. Eikä liioitella pidä, ei häntä siellä kiduteta kuitenkaan.
Opettaa elämään? Siellä opetetaan, miten tosilta otetaan elämä pois. Hemmetin hienoa?
Saman kokeneena, luota että kaikki menee hyvin. Minäkin pelkäsin etukäteen miten poika siellä pärjää, etenkin kun on ns. kiltti poika kyseessä. Hyvin meni kaikki. Poika reipastui ja aikuistui ja sai selvästi lisää itseluottamusta. Isänsä ja kavereidensa kanssa puhuu armeijajuttuja, on sellainen yhdistävä kokemus. On siellä ollut rankkojakin hetkiä, aika äärirajoillekin on fyysisesti laitettu, mutta hyvin on kaikki mennyt. Mutta tiedän tuon äidin tuskan. Ensimmäinen loma koittaa kuitenkin pian ja se tuntuu juhlapäivälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä kyse simputtamisesta?
Ei, koska simputtaminen on esimiesaseman väärinkäyttämistä, ei se että solttupojat sekoilee oma-aloitteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Saman kokeneena, luota että kaikki menee hyvin. Minäkin pelkäsin etukäteen miten poika siellä pärjää, etenkin kun on ns. kiltti poika kyseessä. Hyvin meni kaikki. Poika reipastui ja aikuistui ja sai selvästi lisää itseluottamusta. Isänsä ja kavereidensa kanssa puhuu armeijajuttuja, on sellainen yhdistävä kokemus. On siellä ollut rankkojakin hetkiä, aika äärirajoillekin on fyysisesti laitettu, mutta hyvin on kaikki mennyt. Mutta tiedän tuon äidin tuskan. Ensimmäinen loma koittaa kuitenkin pian ja se tuntuu juhlapäivälle.
No ei kyllä ole Suomen intissä ketään laitettu fyysisesti äärirajoille sitten jatkosodan. Nyt jotain rajaa noihin tarinoihin.
Suruun ja kaipaukseen.