Muita, joiden poika on lähdössä inttiin?

Nykyintti kuulostaa niin mukavalta paikalta että sinne voisi jopa mielellään lähteäkin. Omaan aikaan se oli aika kauhea paikka ja simputettiin huolella. En persoonaltani ollut muutenkaan sellainen joka soveltuu kommuuniasumiseen ja ahdistuin kun ei missään saanut omaa rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tarkalleen ottaen olet huolissasi?

Että hänellä on rankkaa siellä.

Se opettaa elämään, elämä kun on rankkaa. Eikä liioitella pidä, ei häntä siellä kiduteta kuitenkaan. 

Opettaa elämään? Siellä opetetaan, miten tosilta otetaan elämä pois. Hemmetin hienoa?

Siellä oppii, että elämässä joutuu tekemään asioita, jotka on pakko tehdä vaikkei huvittaisi, että esimiestä kuuluu lähtökohtaisesti totella jotta organisaatio toimisi, että epämukavuusalueelle on usein pakko mennä, että yhteistyö takaa parhaan lopputuloksen, että säännöllinen elämänrytmi ja fyysinen kunto ovat hyväksi. Pätevät niin armeijassa kuin elämässä muutenkin. Ennen kaikkea siellä oppii ettei maailma pyöri oman navan ympärillä.

Voit muuten lopettaa tuon jeesustelun tappamisesta. Sotilaat opetetaan ensisijaisesti puolustamaan maataan ja siihen ikävä kyllä kuuluu se, että pitää olla valmis tappamaan. Sotaan emme halua joutua mutta parempi on olla valmis taistelemaan vastaan kuin antaa hyökkääjän vyöryä ylitse. 

Ennen kuin alat saivarrella mitään siitä, että miksi tappamista sitten ylipäänsä pidetään pahana, voit itse vaihteeksi valistaa meitä, että mitä itse ehdotat maanpuolustuksen tilalle. Olemme jo nähneet että itärajan takana on diktatuuri joka on valmis tappamaan. Miten meidän pitäisi siihen mielestäsi reagoida?

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena, luota että kaikki menee hyvin. Minäkin pelkäsin etukäteen miten poika siellä pärjää, etenkin kun on ns. kiltti poika kyseessä. Hyvin meni kaikki. Poika reipastui ja aikuistui ja sai selvästi lisää itseluottamusta. Isänsä ja kavereidensa kanssa puhuu armeijajuttuja, on sellainen yhdistävä kokemus. On siellä ollut rankkojakin hetkiä, aika äärirajoillekin on fyysisesti laitettu, mutta hyvin on kaikki mennyt. Mutta  tiedän tuon äidin tuskan. Ensimmäinen loma koittaa kuitenkin pian ja se tuntuu juhlapäivälle.

Kiitos tästä kommentista, en siis ole ainoa huolehtiva äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena, luota että kaikki menee hyvin. Minäkin pelkäsin etukäteen miten poika siellä pärjää, etenkin kun on ns. kiltti poika kyseessä. Hyvin meni kaikki. Poika reipastui ja aikuistui ja sai selvästi lisää itseluottamusta. Isänsä ja kavereidensa kanssa puhuu armeijajuttuja, on sellainen yhdistävä kokemus. On siellä ollut rankkojakin hetkiä, aika äärirajoillekin on fyysisesti laitettu, mutta hyvin on kaikki mennyt. Mutta  tiedän tuon äidin tuskan. Ensimmäinen loma koittaa kuitenkin pian ja se tuntuu juhlapäivälle.

No ei kyllä ole Suomen intissä ketään laitettu fyysisesti äärirajoille sitten jatkosodan. Nyt jotain rajaa noihin tarinoihin. 

Riippuu millainen kestävyys alokkailla on. Jos on tottunut vain istuskelemaan ja pelailemaan, niin pelkkä aamulenkki käy työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena, luota että kaikki menee hyvin. Minäkin pelkäsin etukäteen miten poika siellä pärjää, etenkin kun on ns. kiltti poika kyseessä. Hyvin meni kaikki. Poika reipastui ja aikuistui ja sai selvästi lisää itseluottamusta. Isänsä ja kavereidensa kanssa puhuu armeijajuttuja, on sellainen yhdistävä kokemus. On siellä ollut rankkojakin hetkiä, aika äärirajoillekin on fyysisesti laitettu, mutta hyvin on kaikki mennyt. Mutta  tiedän tuon äidin tuskan. Ensimmäinen loma koittaa kuitenkin pian ja se tuntuu juhlapäivälle.

No ei kyllä ole Suomen intissä ketään laitettu fyysisesti äärirajoille sitten jatkosodan. Nyt jotain rajaa noihin tarinoihin. 

Riippuu millainen kestävyys alokkailla on. Jos on tottunut vain istuskelemaan ja pelailemaan, niin pelkkä aamulenkki käy työstä.

Onko tuollainen aamulenkki yleensä pitkäkin ja voiko sen lisäksi olla muuta fyysistä samana päivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena, luota että kaikki menee hyvin. Minäkin pelkäsin etukäteen miten poika siellä pärjää, etenkin kun on ns. kiltti poika kyseessä. Hyvin meni kaikki. Poika reipastui ja aikuistui ja sai selvästi lisää itseluottamusta. Isänsä ja kavereidensa kanssa puhuu armeijajuttuja, on sellainen yhdistävä kokemus. On siellä ollut rankkojakin hetkiä, aika äärirajoillekin on fyysisesti laitettu, mutta hyvin on kaikki mennyt. Mutta  tiedän tuon äidin tuskan. Ensimmäinen loma koittaa kuitenkin pian ja se tuntuu juhlapäivälle.

Kiitos tästä kommentista, en siis ole ainoa huolehtiva äiti.

Et varmasti ole! Jos tältä palstalta ei tunnu vertaistukea löytyvän, niin katso FB:sta poikien äidit tai vast. sivut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tarkalleen ottaen olet huolissasi?

Että hänellä on rankkaa siellä.

Se opettaa elämään, elämä kun on rankkaa. Eikä liioitella pidä, ei häntä siellä kiduteta kuitenkaan. 

Opettaa elämään? Siellä opetetaan, miten tosilta otetaan elämä pois. Hemmetin hienoa?

Siellä oppii, että elämässä joutuu tekemään asioita, jotka on pakko tehdä vaikkei huvittaisi, että esimiestä kuuluu lähtökohtaisesti totella jotta organisaatio toimisi, että epämukavuusalueelle on usein pakko mennä, että yhteistyö takaa parhaan lopputuloksen, että säännöllinen elämänrytmi ja fyysinen kunto ovat hyväksi. Pätevät niin armeijassa kuin elämässä muutenkin. Ennen kaikkea siellä oppii ettei maailma pyöri oman navan ympärillä.

Voit muuten lopettaa tuon jeesustelun tappamisesta. Sotilaat opetetaan ensisijaisesti puolustamaan maataan ja siihen ikävä kyllä kuuluu se, että pitää olla valmis tappamaan. Sotaan emme halua joutua mutta parempi on olla valmis taistelemaan vastaan kuin antaa hyökkääjän vyöryä ylitse. 

Ennen kuin alat saivarrella mitään siitä, että miksi tappamista sitten ylipäänsä pidetään pahana, voit itse vaihteeksi valistaa meitä, että mitä itse ehdotat maanpuolustuksen tilalle. Olemme jo nähneet että itärajan takana on diktatuuri joka on valmis tappamaan. Miten meidän pitäisi siihen mielestäsi reagoida?

Jännä kyllä, että ainoastaan suomalaisille miehille pitää järjestää ihan erillinen koulutus, että oppivat nuo asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa te oikein itkette? Ettekö oikesti kestä olla viittä päivää viikossa erossa siitä masuasukistanne? 

Mietin, miten rankkaa hänellä siellä tulee olemaan. Myös minulle tulee ikävä.

No ei Suomen varusmiespalvelus noin rankkaa ole. Jos on kotona tottunut elämään miten sattuu, laiskottelemaan ja/tai soittamaan poskeaan, niin ihan hyvää tekee joutua vähäksi aikaa jonnekin missä moista ei kauaa katsella. Oppiipahan nuorukainen siihen, että kodin ulkopuolella odottaa maailma, joka ei tuo asioita valmiiksi pöytään.

Jos ei sellaista kestä, niin sitten olisi kannattanut hyvissä ajoin hakeutua sivariin tai koittaa saada vapautusta. Päivää ennen palvelukseen astumista on myöhäistä valittaa.

Edelleen, vanhemmat ovat epäonnistuneet kasvatustehtävässään jos ei ole osattu pitää huolta tietyistä perusjutuista. Valtion tornileiri ei korjaa 20 vuoden aikana opittuja vääriä toimintatapoja, saattaa hetken aikaa vaikuttaa mutta puolessa vuodessa vanha perseily on taas voimissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tarkalleen ottaen olet huolissasi?

Että hänellä on rankkaa siellä.

Se opettaa elämään, elämä kun on rankkaa. Eikä liioitella pidä, ei häntä siellä kiduteta kuitenkaan. 

Opettaa elämään? Siellä opetetaan, miten tosilta otetaan elämä pois. Hemmetin hienoa?

Siellä oppii, että elämässä joutuu tekemään asioita, jotka on pakko tehdä vaikkei huvittaisi, että esimiestä kuuluu lähtökohtaisesti totella jotta organisaatio toimisi, että epämukavuusalueelle on usein pakko mennä, että yhteistyö takaa parhaan lopputuloksen, että säännöllinen elämänrytmi ja fyysinen kunto ovat hyväksi. Pätevät niin armeijassa kuin elämässä muutenkin. Ennen kaikkea siellä oppii ettei maailma pyöri oman navan ympärillä.

Voit muuten lopettaa tuon jeesustelun tappamisesta. Sotilaat opetetaan ensisijaisesti puolustamaan maataan ja siihen ikävä kyllä kuuluu se, että pitää olla valmis tappamaan. Sotaan emme halua joutua mutta parempi on olla valmis taistelemaan vastaan kuin antaa hyökkääjän vyöryä ylitse. 

Ennen kuin alat saivarrella mitään siitä, että miksi tappamista sitten ylipäänsä pidetään pahana, voit itse vaihteeksi valistaa meitä, että mitä itse ehdotat maanpuolustuksen tilalle. Olemme jo nähneet että itärajan takana on diktatuuri joka on valmis tappamaan. Miten meidän pitäisi siihen mielestäsi reagoida?

Jännä kyllä, että ainoastaan suomalaisille miehille pitää järjestää ihan erillinen koulutus, että oppivat nuo asiat. 

Juuri näin. Tehdessäni säännöllistä duunikeikkaa saksankieliseen Keski-Eurooopaan, tuli monesti todettua sikäläisten nuorten insinöörien "yleinen kyky ottaa vastuuta ja hoitaa homma loppuun". Kaikki tämä ilman mitään militäärikoulutuksia.

Meillä ilmeisesti on joku geenivirhe joka pitää poistaa aligerbiilien ja kapiasten rähjäämisellä.