Sohvakalusto ja keittiön pöytä ja tuolit miehen pojan ekaan kotiin hankittu. Eiköhän jo riitä?!

Se on kyl kans ihan perusjuttu!

Hyvittääkö joku huonoa omatuntoaan? Eikö se ole tarpeeksi miehen/pojan mielestä? Onko se liikaa uusvaimon mielestä? Ulkopuolisena ei se niin kauhean paljolta kuulosta, eikä vähältä. Jotenkin tässä vain haiskahtaa katkeruus.

Ja hyvä että edes ne kattilat saa. Menes nyt AP itseesi onko se OIKEASTI sulta jostain pois?

Jospa hän ei halua kertoa teille kaikkea, vaikka päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan hyvin.

kun ei ole edes minunminun lapseni en halua antaa enemmän kuin tuo julma nainen gootti perkele ainakin sielultaan, joka on kakaran äiti... Niin niin, ap saa kaikki toisten kustannuksella säästämänsä rahat hautaan.

Säälittää avioerolapset. Ovat ikäänkuin jäänne ja ainainen muistutus vanhempiensa pieleen menneestä liitosta. Ja äitipuolet/isäpuolet tekevät sen viimeistään selväksi.



Ap:kin varmaan suhtautuisi eri lailla jos kyseessä olisi oma biologinen poika.

okei, sulla on niin vaikeaa, mutta oot tosi kiva kun poikaa suostuit avustamaan ja auttamaan alkuun. Kyllä nyt sädekehä kiiltää!

Haluutko että haukutaan yhdessä sitä kamalaa exää?

antamaan? Eihän sen pojan tarvitse kärsiä vanhempien honoista väleistä tai ahneudesta? Syytön poika kai on teidän katkeruuteen.

Olisiko jokin keskusteluyhteys äidin ja isän ja jopa sinun (jos et vain vähättelisi tai räksyttäisi) mahdollinen? Ei tuolla tavalla saada muuta aikaan kuin pahaa mieltä. Kaikille.

Itselläni ihan ok toimeentulevat (eronneet) vanhemmat ja en todellakaan saanut mitään muuttaessani omilleni. Syntäri ym. lahjoiksi olivat jotain pientä astiaa tms. hankkineet aiemmin.

JustJust....

Neuvottele miehesi (ja ex-vaimon kanssa) mielellään jo etukäteen pelisäännöistä, niin ei tule pienintäkään epäselvyyttä. Turha täällä on huutaa.

Minä keräilin kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista huonekaluja, kun ekaan omaan kämppään muutin. Vanhemmilla ei todellakaan varaa mihinkään huonekaluihin, nehän maksaa uutena maltaita. Vanhemmat auttoi minkä pystyi, just perusjuttuja hankki: kattiloita ja ruokailuvälineet, mikron ja jotain liinavaatteita.



Hyvä sillä pojalla on!

Toisaalta, jos teillä olisi varaa, miksi ei auttaa enempääkin, mutta ymmärsin, että ihan normaalituloisia olette...

Pikkuisen epäilen, että ap on halunnut auttaa, mutta auttamisen raja on ylitetty ja menty alkuperäisen mielestä jo " yli" ja antamisen ilo on hävinnyt sitä myöten.



Meillä mies on varmasti sitä mieltä, että poikaa autetaan sitten kun omaan kotiin joskus muuttaa (hän siis pojan isäpuoli), itse taas en ole ihan niin varma, jossain määrin olen sitä mieltä, että omillaankin on hyvä oppia toimeen tulemaan, itsekin olen sellaisesta tilanteesta lähtenyt ja hyvin pärjännyt ja jotenkin kai hyvää mieltä siitä saanut, että olen kokenut, että olen itse kaiken itselleni ansainnut. Mutta tässä nyt on semmoiseen vielä niin pitkä aika, että mieli saattaa moneen kertaan muuttua.

Ja poika saa sitten kuulla tästä seuraavat kaksikymmentä vuotta, jos ei enemmänkin. " Me kun silloin ostetiin sinun ensimmäiseen asuntoon sohvakalusto ja tuolit, äitis ei ostanut kun pari kattilaa" .



Voi poikaraukkaa!

Ei kai antamisen haluun liity mitenkään toisten antamiset? Minun antamisen halut voisi olla ihan vain kasvatusmielessäkin vähäiset, vaikka esim. rahasta ei olisi varsinaisesti pula. Voisin kuvitella että mielelläni lähtisin pojan kanssa vaikka kirpputoreja ja käytettyjen huonekalujen liikkeitä kiertelemään, mutta että ostaisin pojalle uuden sohvakaluston, niin vähän epäilen. No, mutta olenkin se äiti ja lähivanhempi. Onkos miehesi ollut pojan lähivanhempi? Jos ei ole ollut, niin mitäs olisit tuumannut, jos poika olisikin päättänyt nyt muuttaa vaikka teille asumaan?

Yhtäältä voidaan väitellä siitä kannattaako kotoa muuttavalle yleensä ostella uusia huonekaluja vai ei. Toisaalta taas lapsia pitää kohdella tasavertaisesti myös uusperheissä, eli jos ap:n biologiselle lapselle jotain suodaan, niin on väärin evätä se tältä pojalta vain sillä perusteella ettei " sen äitikään mitään tee sen eteen" .

auttimisenhalua..................... ap

Se voisi helpottaa.

Mihin on hävinnyt antamisen ilo?

Miksi meiltä vaaditaan liikaa? kuka vaatii? poika? pojan äiti?



Tehän olette aikuisia ihmisiä, ei kukaan voi pakottaa ketään ostamaan huonekaluja tai mitään muutakaan.