Miksi mä olen niin tyhmä, että välillä kaipaan parisuhdetta?!?

Olen siis 47v nainen ja takana kolme vuotta sitten tapahtunut vaikea avioero. Tämä ero tapahtui todella kylmästi miehen puolelta ja on vaatinut paljon töitä selvitä tästä erosta. Meni ihan totaalisesti usko rakkauteen ja parisuhteeseen. 

Olen ylipainoinen ja tosiaan 47v. Eihän mua voi kukaan rakastaa. En mä ole haluttava. No yhdelle miehelle olen haluttava koska meillä on seksisuhde, mutta tuota miestä en koskaan huolisi parisuhteeseen. Pelkkä seksi riittää.

Olen tässä kolme vuoden aikana oppinut nauttimaan yksin olemisesta. Aikuinen lapsi muutti pois melkein kaksi vuotta sitten joten vapaus on ihan eri luokkaa kuin silloin, kun lapsi asui vielä tässä koska enhän mä voinut tuota petikumppania täällä tavata koska vain. Olen nyt nauttinut kun saan mennä ja tulla miten lystään. Exän aikaan tuskin olisin käynyt festareilla ja ulkomailla kuten olen nyt käynyt. Olen oikeasti elänyt ja reilusti vanhempi exä sanoi eron tullessa, että ala elämään elämääsi. Olihan meidän elämä aika kotiin jämähtänyttä.

No olen nyt elänyt ja mennyt. Mitään jatkuvaa seksiseuran hakemista tämä ei ole, joten ihan turha vetää sellaista tähän. Mulle riittää tuo yksi mies seksisuhteeseen ja sitä riittää niin kauan kuin riittää.

Silti huomaan välillä kaipaavani miestä rinnalleni ja arkeen. Miestä jonka kanssa keskustella vaikka mistä, viettää aikaa yhdessä ja ihan vain olla lähellä. Miten saa tuollaiset ajatukset ja kaipuun pois!? Miksi kaipaan sellaista mikä ei ole mulle enää mahdollista. En usko, että mua on kukaan oikeasti rakastanut. Sen verran tuhoa itsetuntoon aiheutti tuo avioero. Mies jätti niin kylmästi ja veti maton jalkojen alta.

Tiedän, että mulla on huono itsetunto ja sitä se on ollut koko elämän. En nyt kaipaa mitään vinkkejä itsetunnon parantamiseen vaan haluan vain päästä eroon ajoittaisesta ajatuksesta, että muka tarvitsen vielä parisuhteen.