Miksi vanhempia naisia häiritsee se, että joku mies deittailee itseään reippaasti nuorempaa naista?

Täällä yksi ikäeroparin nuorempi osapuoli. Tuntuu pahalta tuollaiset kommentit, että käy sääliksi nuorta naista, joka ei voi saada papparaiselta kuin rahat. Onneksi täällä on paljon ymmärtäväisiäkin kommentteja.

Kun minä tapasin mieheni, lasteni isän, en alkanut deittailla häntä hänen ikänsä takia. Ei hänkään minua ikäni takia. Tapasimme töiden merkeissä, eikä tietenkään alkuun kumpikaan tiennyt toisen tarkkaa ikää tai sitä edes ajatellut, koska ei tarkoitus ollut rakastua tai lähteä suhdetta rakentamaan. Kun ikäero sitten ihastumisen myötä selvisi tarkalleen, niin muistan alkuun ajatelleeni pettyneenä, että se siitä sitten, eihän tästä mitään voi tulla. Olin kuvitellut ikäeron pienemmäksi. 

Mies oli sitten vanha isäksi saadessamme lapsia, mutta aivan mahtava isä onkin ollut. On selvää että tilastojen valossa tulen elämään vielä pitkään ilman häntä. Voi olla että hän sairastuu ja olen sitten nuorempi kuin muut joiden puoliso sairastuu. Mutta eikö näin voi käydä missä vain suhteessa? Veljeni vaimo kuoli vajaa nelikymppisenä. En kaipaa sääliä, tulevaisuudesta kun ei kukaan tiedä. Satuttaa ainoastaan se että joku ajattelee, että minua pitäisi jotenkin sääliä kun mieheni on vanhempi, tai etten aidosti rakastaisi häntä hänen itsensä takia. Että hän ei olisi rakastettava ja ihana puoliso minulle, vaikka onkin vanhempi. Helposti ikäerosuhteet nähdään jotenkin outojen lasien läpi, ikäänkuin toinen aina jotenkin pyrkisi hyötymään toisesta. En ymmärrä miksi juuri ikäerosuhteessa haettaisiin vain hyötyjä, ja vain saman ikäiset olisivat yhdessä rakkaudesta. Minä koen ikäeron vain yhtenä lukuisista tekijöistä suhteessa, ei kukaan rakastu toisen ikään vaan siihen ihmiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi ikäeroparin nuorempi osapuoli. Tuntuu pahalta tuollaiset kommentit, että käy sääliksi nuorta naista, joka ei voi saada papparaiselta kuin rahat. Onneksi täällä on paljon ymmärtäväisiäkin kommentteja.

Kun minä tapasin mieheni, lasteni isän, en alkanut deittailla häntä hänen ikänsä takia. Ei hänkään minua ikäni takia. Tapasimme töiden merkeissä, eikä tietenkään alkuun kumpikaan tiennyt toisen tarkkaa ikää tai sitä edes ajatellut, koska ei tarkoitus ollut rakastua tai lähteä suhdetta rakentamaan. Kun ikäero sitten ihastumisen myötä selvisi tarkalleen, niin muistan alkuun ajatelleeni pettyneenä, että se siitä sitten, eihän tästä mitään voi tulla. Olin kuvitellut ikäeron pienemmäksi. 

Mies oli sitten vanha isäksi saadessamme lapsia, mutta aivan mahtava isä onkin ollut. On selvää että tilastojen valossa tulen elämään vielä pitkään ilman häntä. Voi olla että hän sairastuu ja olen sitten nuorempi kuin muut joiden puoliso sairastuu. Mutta eikö näin voi käydä missä vain suhteessa? Veljeni vaimo kuoli vajaa nelikymppisenä. En kaipaa sääliä, tulevaisuudesta kun ei kukaan tiedä. Satuttaa ainoastaan se että joku ajattelee, että minua pitäisi jotenkin sääliä kun mieheni on vanhempi, tai etten aidosti rakastaisi häntä hänen itsensä takia. Että hän ei olisi rakastettava ja ihana puoliso minulle, vaikka onkin vanhempi. Helposti ikäerosuhteet nähdään jotenkin outojen lasien läpi, ikäänkuin toinen aina jotenkin pyrkisi hyötymään toisesta. En ymmärrä miksi juuri ikäerosuhteessa haettaisiin vain hyötyjä, ja vain saman ikäiset olisivat yhdessä rakkaudesta. Minä koen ikäeron vain yhtenä lukuisista tekijöistä suhteessa, ei kukaan rakastu toisen ikään vaan siihen ihmiseen. 

Niin ja meitä ns. vanhempia naisia ei sitten saisi häiritä se miten rumasti meistä kirjoitetaan tässäkin ketjussa. Vain sua nuorempaa naista pitäisi sääliä, kun on kirjoitettu niin ikävästi. 

Samalla tavalla ajattelin silloin nuorena naisena kuin nyt vanhempana.  Iso ikäero on iso ikäero, oli suunta kumpi vain. 

Ällöä se oli jo silloin reilu 20-vuotiaana kun oman ikäinen deittaili noin 40-vuotiaan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös aloittaja kysellyt deittailusta? Olen 60-vuotias mies ja aika paljon pyörinyt itseäni 10-30 vuotta nuorempien naisten kanssa. Kyllä minä nuo ikäisteni (ja vähän nuorempienkin) naisten pitkät katseet olen tunnistanut. Yleensä olen niille naureskellut.

Ei minulla ole ollut mitään tarvetta lähteä muodostamaan pitkiä parisuhteita noiden treffikumppanieni kanssa. On käyty syömässä, matkoilla, konserteissa jne. Pystyn tarjoamaan aika mukavaa elämää, jos kumppani miellyttää. 

Jos etsisin loppuelämän parisuhdetta, niin muodostaisin sen varmaan korkeintaan 15 vuotta itseäni nuoremman kumppanin kanssa. Enkä todellakaan etsi omaishoitajaa.

Tunnistan toki, että joissain suhteissa on ollut vähän sugardatingin makua. Minulle se on ihan OK, niin kauan kun kumpikin osapuoli tietää missä mennään. Hyväksikäyttöä olisi lupailla jotain toteutumatonta.

Sugardating, jonka säännöt molemmat tuntevat, on hyväksikäyttämistä, ei hyväksikäyttöä.

Itse en yhtään haluaisi, että joku mies on kanssani sen vuoksi, että saa minusta hyötyä. Tai toisin päin.

Yksikään mies ei halua sinua. Piste.

Parikymppinen nainen elää taatusti onnellisempana esim. 15 vuotta vanhemman miehen kanssa, kuin palstamatami, jolla kakaroita vähintään kahdelle eri miehelle ja nykyisin miehettömänä istuu aamusta iltaan palstalla mollaamassa nuoria naisia ja vanhempia herrasmiehiä. Muutenkin nuorella naisella onnelliset vuodet ovat edessäpäin, kun taas elähtäneillä palstakantturoilla niitä ei ole edessä eikä takana.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppinen nainen elää taatusti onnellisempana esim. 15 vuotta vanhemman miehen kanssa, kuin palstamatami, jolla kakaroita vähintään kahdelle eri miehelle ja nykyisin miehettömänä istuu aamusta iltaan palstalla mollaamassa nuoria naisia ja vanhempia herrasmiehiä. Muutenkin nuorella naisella onnelliset vuodet ovat edessäpäin, kun taas elähtäneillä palstakantturoilla niitä ei ole edessä eikä takana.

Spessu, eihän sulla ole enää minkäänlaista kantturaa. Olet mamma, aina palstalla kiukuttelemasssa. Uusi testogeelin resepti niin ei vänkytytä niin paljoa.

Ei haittaa. Ei ne susta ole kiinnostuneita vaan rahasta ja maineesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös aloittaja kysellyt deittailusta? Olen 60-vuotias mies ja aika paljon pyörinyt itseäni 10-30 vuotta nuorempien naisten kanssa. Kyllä minä nuo ikäisteni (ja vähän nuorempienkin) naisten pitkät katseet olen tunnistanut. Yleensä olen niille naureskellut.

Ei minulla ole ollut mitään tarvetta lähteä muodostamaan pitkiä parisuhteita noiden treffikumppanieni kanssa. On käyty syömässä, matkoilla, konserteissa jne. Pystyn tarjoamaan aika mukavaa elämää, jos kumppani miellyttää. 

Jos etsisin loppuelämän parisuhdetta, niin muodostaisin sen varmaan korkeintaan 15 vuotta itseäni nuoremman kumppanin kanssa. Enkä todellakaan etsi omaishoitajaa.

Tunnistan toki, että joissain suhteissa on ollut vähän sugardatingin makua. Minulle se on ihan OK, niin kauan kun kumpikin osapuoli tietää missä mennään. Hyväksikäyttöä olisi lupailla jotain toteutumatonta.

Sugardating, jonka säännöt molemmat tuntevat, on hyväksikäyttämistä, ei hyväksikäyttöä.

Itse en yhtään haluaisi, että joku mies on kanssani sen vuoksi, että saa minusta hyötyä. Tai toisin päin.

Yksikään mies ei halua sinua. Piste.

On tähän mennessä halunnut. Ja minä vielä pystyn ”pitämäänkin” mieheni.

Sama

Ei se haittaa yhtään. Ehkä itse ihmettelen miksi jotkut nuoret naiset haluavat vanhan miehen kun  nuoria komeita, elämäiniloisia ja energisiäkin miehiä olisi tarjolla. Ja enemmän sitä on yhteistä suurin piirtein saman ikäisen kanssa ja perheen perustaminenkin järkevämpää.

Muistan myös ne iljetyksen tunteet nuorena kun vanhat (ehkä yli 30 v.) miehet tulivat iskemään. Säälitti ja ällötti. Mutta itse olenkin aina pitänyt suurin piirtein saman ikäisistä. Kukin tyylillään ja aito rakkaus on hienoa ikäerosta huolimatta. 

Mitä iloa >60 v miehestä on? Sen ikäinen ei ole enää kiinnostunut mistään. Lojuu sohvalla kaukosäädin tiukasti kädessä. Jos urheilee/kuntoilee niin on niin poikki sen jälkeen että loppupäivän ei jaksa mitään. Seksi on hankalaa kun mieskuntoa ei enää ole ilman nappeja ja joskus ei auta nekään. Tuon ikäinen tykkää valitella krempoistaan ja kuvittelee aina olevansa oikeassa, oli asia mikä tahansa. Ei kiitos, jätän nämä vanhukset pyörimään omaan ahdistavaan elämään. Suomalainen mies (vanha) on masentava. Ei auta paksu lompakkoaan kun kitupiikki ei halua maksaa mistään mitään. 

Ei se häiritse minua tippaakaan. Jos joku nuori nainen haluaa olla vanhemman miehen kanssa, tai nuori mies haluaa olla vanhemman naisen kanssa, niin antaa olla. 

Ei ole minun ongelmani.

N53

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa >60 v miehestä on? Sen ikäinen ei ole enää kiinnostunut mistään. Lojuu sohvalla kaukosäädin tiukasti kädessä. Jos urheilee/kuntoilee niin on niin poikki sen jälkeen että loppupäivän ei jaksa mitään. Seksi on hankalaa kun mieskuntoa ei enää ole ilman nappeja ja joskus ei auta nekään. Tuon ikäinen tykkää valitella krempoistaan ja kuvittelee aina olevansa oikeassa, oli asia mikä tahansa. Ei kiitos, jätän nämä vanhukset pyörimään omaan ahdistavaan elämään. Suomalainen mies (vanha) on masentava. Ei auta paksu lompakkoaan kun kitupiikki ei halua maksaa mistään mitään. 

Nyt kun vaihdat sukupuolta ja iäksi 40+ naisen, niin ymmärtät miksi miehet ottavat nuorempia naisia kumppaneiksi. Ja usein ulkomaalaisen, koska kuten sinullakin, suomalaisilla naisilla on hyvin ilkeä luonne.

Vierailija kirjoitti:

Ei se haittaa yhtään. Ehkä itse ihmettelen miksi jotkut nuoret naiset haluavat vanhan miehen kun  nuoria komeita, elämäiniloisia ja energisiäkin miehiä olisi tarjolla. Ja enemmän sitä on yhteistä suurin piirtein saman ikäisen kanssa ja perheen perustaminenkin järkevämpää.

Muistan myös ne iljetyksen tunteet nuorena kun vanhat (ehkä yli 30 v.) miehet tulivat iskemään. Säälitti ja ällötti. Mutta itse olenkin aina pitänyt suurin piirtein saman ikäisistä. Kukin tyylillään ja aito rakkaus on hienoa ikäerosta huolimatta. 

Sama kokemus. Ikäero ei ole ongelma enää sitten, kun molemmat osapuolet ovat oikeasti aikuisia ja tekevät ratkaisunsa omasta päätöksestään ja rakkaudesta. 

Mutta se, että aikuiset miehet himoitsevat nuoria tyttöjä, on iljettävää ja oli sitä jo silloin, kun olin itse nuori. Silloin ei onneksi ollut somea ja törkyviestejä lähetteleviä ukkoja. 

Nuori ei vielä ymmärrä, mitä aikamiehillä on mielessä heitä kohtaan. Ei siellä ole taustalla ajatus tasapainoisesta ja tasa-arvoisesta suhteesta, vaan ihan muut motiivit. Ja sitten on taas uusi traumatisoitunut nuori lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi ikäeroparin nuorempi osapuoli. Tuntuu pahalta tuollaiset kommentit, että käy sääliksi nuorta naista, joka ei voi saada papparaiselta kuin rahat. Onneksi täällä on paljon ymmärtäväisiäkin kommentteja.

Kun minä tapasin mieheni, lasteni isän, en alkanut deittailla häntä hänen ikänsä takia. Ei hänkään minua ikäni takia. Tapasimme töiden merkeissä, eikä tietenkään alkuun kumpikaan tiennyt toisen tarkkaa ikää tai sitä edes ajatellut, koska ei tarkoitus ollut rakastua tai lähteä suhdetta rakentamaan. Kun ikäero sitten ihastumisen myötä selvisi tarkalleen, niin muistan alkuun ajatelleeni pettyneenä, että se siitä sitten, eihän tästä mitään voi tulla. Olin kuvitellut ikäeron pienemmäksi. 

Mies oli sitten vanha isäksi saadessamme lapsia, mutta aivan mahtava isä onkin ollut. On selvää että tilastojen valossa tulen elämään vielä pitkään ilman häntä. Voi olla että hän sairastuu ja olen sitten nuorempi kuin muut joiden puoliso sairastuu. Mutta eikö näin voi käydä missä vain suhteessa? Veljeni vaimo kuoli vajaa nelikymppisenä. En kaipaa sääliä, tulevaisuudesta kun ei kukaan tiedä. Satuttaa ainoastaan se että joku ajattelee, että minua pitäisi jotenkin sääliä kun mieheni on vanhempi, tai etten aidosti rakastaisi häntä hänen itsensä takia. Että hän ei olisi rakastettava ja ihana puoliso minulle, vaikka onkin vanhempi. Helposti ikäerosuhteet nähdään jotenkin outojen lasien läpi, ikäänkuin toinen aina jotenkin pyrkisi hyötymään toisesta. En ymmärrä miksi juuri ikäerosuhteessa haettaisiin vain hyötyjä, ja vain saman ikäiset olisivat yhdessä rakkaudesta. Minä koen ikäeron vain yhtenä lukuisista tekijöistä suhteessa, ei kukaan rakastu toisen ikään vaan siihen ihmiseen. 

Tässä onkin se ero, että teille ikä oli sivuseikka, muut asiat meni sen ohi. Näille miehille, jotka jahtaa VAIN  nuoria naisia, se on ensimmäinen ja tärkein kriteeri, muut, kuten luonne tai yhteensopivuus, tulee vasta jossain kaukana perässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se haittaa yhtään. Ehkä itse ihmettelen miksi jotkut nuoret naiset haluavat vanhan miehen kun  nuoria komeita, elämäiniloisia ja energisiäkin miehiä olisi tarjolla. Ja enemmän sitä on yhteistä suurin piirtein saman ikäisen kanssa ja perheen perustaminenkin järkevämpää.

Muistan myös ne iljetyksen tunteet nuorena kun vanhat (ehkä yli 30 v.) miehet tulivat iskemään. Säälitti ja ällötti. Mutta itse olenkin aina pitänyt suurin piirtein saman ikäisistä. Kukin tyylillään ja aito rakkaus on hienoa ikäerosta huolimatta. 

Sama kokemus. Ikäero ei ole ongelma enää sitten, kun molemmat osapuolet ovat oikeasti aikuisia ja tekevät ratkaisunsa omasta päätöksestään ja rakkaudesta. 

Mutta se, että aikuiset miehet himoitsevat nuoria tyttöjä, on iljettävää ja oli sitä jo silloin, kun olin itse nuori. Silloin ei onneksi ollut somea ja törkyviestejä lähetteleviä ukkoja. 

Nuori ei vielä ymmärrä, mitä aikamiehillä on mielessä heitä kohtaan. Ei siellä ole taustalla ajatus tasapainoisesta ja tasa-arvoisesta suhteesta, vaan ihan muut motiivit. Ja sitten on taas uusi traumatisoitunut nuori lisää. 

Voi olla todella vaikea enää luottaa kehenkään, kun tajuaa tulleensa käytetyksi hyväksi vain ikänsä vuoksi. Eihän näille miehille merkkaa mikään muu mitään, kuin ikä ja se, että toista ihmistä voi käyttää hyväksi omiin tarpeisiinsa. 

Minua ei häiritse se miten tuntemattomat ihmiset valitsevat seurustelukumppaninsa, mutta jos palstalla esim. kysytään kannattaako alkaa seurustella 15 vuotta vanhemman miehen kanssa, kerron kyllä mielipiteeni. 

Mielipiteeni on että ei kannata, jos vain tätä yhtä asiaa katsotaan. Äitini on 13 vuotta isääni nuorempi eikä hän ole tainnut olla avioliitossaan onnellinen enää vuosikymmeniin, vaikka mitään varsinaisia riitoja heillä ei olekaan. Isä on niin paljon vanhempi että häntä alkoi kiinnostaa sohvaperunan elämä jo ennen kuin äitini jäi eläkkeelle. Kunto on huonontunut tämän seurauksena niin että pian hän ei enää pystynyt lähtemään kotoa vaikka olisi halunnutkin. Lopulta hankimme hänelle paikan hoitokodista jotta äidin ei sentään tarvitse eläkepäiviään viettää omaishoitajana. Äitini on ollut pitkään yksinäinen, ikään kuin eräänlainen leski. Ei hän saa isästäni mitään sellaista henkistä tukea tai muutakaan kumppanuutta mikä parisuhteen tarkoitus normaalisti on. Erota hän ei (tietystikään) halua, eikä uutta kumppaniakaan voi olla ennen kuin isästä aika jättää.

Miesten kunto tuppaa heikkenemään keskimäärin nuorempana kuin naisten, joten jos ikäeroa pitää olla niin sen kannattaisi olla niin päin että nainen on vanhempi.

Ei minua sellainen häiritse millään muotoa. Se mikä häiritsee, on se, että yleensä nämä miehet sitten haukkuvat samalla oman ikäisiä ja vanhempia naisia. Eivätkö voisi vaan olla onnellisia sen nuoremman naisensa kanssa? 

Kukaan ei pyydä, eikä odota mitään vertailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi ikäeroparin nuorempi osapuoli. Tuntuu pahalta tuollaiset kommentit, että käy sääliksi nuorta naista, joka ei voi saada papparaiselta kuin rahat. Onneksi täällä on paljon ymmärtäväisiäkin kommentteja.

Kun minä tapasin mieheni, lasteni isän, en alkanut deittailla häntä hänen ikänsä takia. Ei hänkään minua ikäni takia. Tapasimme töiden merkeissä, eikä tietenkään alkuun kumpikaan tiennyt toisen tarkkaa ikää tai sitä edes ajatellut, koska ei tarkoitus ollut rakastua tai lähteä suhdetta rakentamaan. Kun ikäero sitten ihastumisen myötä selvisi tarkalleen, niin muistan alkuun ajatelleeni pettyneenä, että se siitä sitten, eihän tästä mitään voi tulla. Olin kuvitellut ikäeron pienemmäksi. 

Mies oli sitten vanha isäksi saadessamme lapsia, mutta aivan mahtava isä onkin ollut. On selvää että tilastojen valossa tulen elämään vielä pitkään ilman häntä. Voi olla että hän sairastuu ja olen sitten nuorempi kuin muut joiden puoliso sairastuu. Mutta eikö näin voi käydä missä vain suhteessa? Veljeni vaimo kuoli vajaa nelikymppisenä. En kaipaa sääliä, tulevaisuudesta kun ei kukaan tiedä. Satuttaa ainoastaan se että joku ajattelee, että minua pitäisi jotenkin sääliä kun mieheni on vanhempi, tai etten aidosti rakastaisi häntä hänen itsensä takia. Että hän ei olisi rakastettava ja ihana puoliso minulle, vaikka onkin vanhempi. Helposti ikäerosuhteet nähdään jotenkin outojen lasien läpi, ikäänkuin toinen aina jotenkin pyrkisi hyötymään toisesta. En ymmärrä miksi juuri ikäerosuhteessa haettaisiin vain hyötyjä, ja vain saman ikäiset olisivat yhdessä rakkaudesta. Minä koen ikäeron vain yhtenä lukuisista tekijöistä suhteessa, ei kukaan rakastu toisen ikään vaan siihen ihmiseen. 

Tässä onkin se ero, että teille ikä oli sivuseikka, muut asiat meni sen ohi. Näille miehille, jotka jahtaa VAIN  nuoria naisia, se on ensimmäinen ja tärkein kriteeri, muut, kuten luonne tai yhteensopivuus, tulee vasta jossain kaukana perässä. 

Nuo ovat omia harhojasi.

Jokainen, jolla on ollut oman ikäinen riihipiru, takuulla katsoo ensimmäisenä myös nuoremman naisen luonteenpiirteet.

Ei häiritse mitenkään, joskin ihmettelen, miksi joku ottaisi 20 vuotta vanhemman puolison, kun saman ikäisiäkin varmasti löytyisi Minulla kuusi vuotta vanhempi mies,ja se on minulle ihan maksimi ikäero. Mutta eipä kuulu minulle, jos joku vanhemman itselleen ottaa. Tuttavapiirissäni kaikki pariskunnat ovat osapuilleen samanikäisiä.

Se minkä takia naiset hermostuu siitä, että vanhempi mies haluaa nuoren tai jopa neitsyt naisen johtuu siitä, että kys. naiset menettivät impeytensä heti teini-ikäisenä. Tästä johtuu ajatusvinouma jossa naiset ajattelevat netsyyt = lapsuus ja haukkuvat sitten miehiä jopa pedareiksi, jos haluaisivat nuoren naisen itselleen.