Miksi äitejä aivopestään päiväkotivastaisiksi?

Fakta nyt vaan on se, että pikkuvauva tuntee ainoastaan äidin, koska on asunut tämän kohdussa melkein vuoden. Äiti on se maailman tärkein olento hänelle. Jos ei voi tätä hyväksyä, ei pidä ryhtyä äidiksi!

Miksi ihmeessä tahdoit lapsia, jos et tahdo uhrata aikaasi heille???

Vierailija:

Miksi äidin pitäisi uhrautua kodille ja lapselle, MIKSI?!

Tuntuu, että nykyään ei hyväksytä sitä ajatusta, että lapset saisivat olla kotona. Mielestäni koti on edelleen paras hoitopaikka, vaikka hoitaja olisi joku muu kuin äiti.



Toisaalta yksi nykyajan ongelma on se, että kuvitellaan, että lapsen kanssa olisi koko ajan pakko olla. Vaikka lapsi olisi kotona, niin ei hänen kanssaan koko ajan tarvitse keksiä puuhaa. Lapset itse keksivät paljon puuhaa, kun vain antaa heidä keksiä. Toisaalta lapset voi ottaa mukaan arkipäivään antamalla pölyhuiska käteen tai muuten antaa heidän olla arkipäivässä mukana. Siksi ehkä entisajan lapset olivatkin terveempiä henkisesti, koska he olivat osa perhettä. He eivät olleet jotain ihmeellisiä tapauksia, joita piti hyysätä koko päivän.



Eivät ne päivähoidossakaan koko ajan lapsia leikitä. Kyllä päivähoitopaikoissa lapset leikkivät paljon keskenään ja itsekseen. Vanhemmat vain kuvittelevat, että lapset ovat koko ajan valvonnan alla. Totuus on kuitenkin se, että jos vanhemmat hoitaisivat lapsia samaan tahtiin kuin päivähoidossa hoidetaan, niin silloin vanhemmat viihtyisivät omien lasten kanssa paljon paremmin kuin nyt, kun he kuvittelevat lasten tarvitsevan 24h seuraa.



Hyvä puoli kotihoidossa on se, että lapset saavat rauhallisen elämän. He saavat aamulla nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Tämä lisäksi he saavat rauhallisen lapsuuden ilman stressiä. Varsinkin jos vanhemmat ymmärtävät, että lapselle ei tarvitse koko ajan keksiä toimintaa.

Ei ihme, että lähes puolet lapsista saavat kodin perintönään turvattoman kiintymyssuhteen.



Ja nousukauden aikana muuten aika moni nainen saadaan uskomaan, että pieni lapsi pärjää hyvin päiväkodissa eikä se aiheuta mitään riskejä lapsen emotionaaliselle kehitykselle - miksiköhän?

Ja tosiaan: ne lapset voi jättää tekemättäkin.



Luulisi, että jo raskautta suunniteltaessa pari yhdessä miettii, että kuka hoitaa ja kuinka kauan. Jos siinä todetaan, että kumpakaan vanhemmista ei kotona olo ja lastenhoito kiinnosta, niin mikä kumma saa heidät kuitenkin hankkimaan sen lapsen???

että hoitajia on liian vähän suhteessa lapsilukuun. Puhumattakaan siitä, ettei pienille riitä tarpeeksi huomiota ja syliä muutenkaan.

mutta silti en suostu olemaan 1,5 vuotta kotona. Omalla alallani liian pitkä aika olla poissa.



Työssäkäyvänä äitinä näytän myös tyttärelleni mallia naisesta joka arvostaa itseään ja työtään.

1? 2? 3 tai yli?

Itse ' uhrasin' 2v10kk kotiäitiydelle, ja menin yhdennellätoista hetkellä töihin. Mielialani koheni, taloudellinen tilanne ja parisuhde parantuivat, lapsi on viihtynyt tarhassa mainiosti (eikä itke siellä äidin perään, ei valvo öitä kotona traumaattisten kokemustensa takia, eikä edes juuri sairastele).

Silti usein ihmetellään, miksi vein noin pienen jo päiväkotiin. Eikö lapsi ole minulle niin tärkeä, että antaisin hänelle parasta mahdollista = kotihoitoa. Lässyn lässyn. Rakastan lastani, lisääkin tahdon, mutta en todellakaan ajatellut heittäytyä kotiäidiksi jonka elämä pyörii vain ja ainoastaan lastenhoidon ja kokkauksen ympärillä, ainakin siihen asti kun lapset menee eskariin.

Vierailija:

Miksi ihmeessä tahdoit lapsia, jos et tahdo uhrata aikaasi heille???

Vierailija:

Miksi äidin pitäisi uhrautua kodille ja lapselle, MIKSI?!

heidän tunteilla ole väliä eikä apua tule kun sitä tarvitsee. Paras siis vaan kuollettaa tunteensa ja oma tarvitsevuutensa. Tällainen turvaton kiintymyssuhde on 40% suomalaisista. Ne ovat usein niitä, jotka kyllä suoriutuu työelämässä, mutta aika monet masentuvat, kokevat uupumusta tai addiktoituvat (vaikkapa työnarkomaniaan).



Lapsuudella on oikeasti väliä!

päiväkotiin 10 kk ja lähti töihin (toiseen päiväkotiin). Mielestäni oli aika erikoinen ratkaisu, mutta jokaisen meistä on tehtävä omat valintansa omien resurssiensa ja elämäntilanteen mukaan. Siksi en lähde tuomitsemaan ketään sen vuoksi että lapsi menee päiväkotiin.

Saanko kysyä mitä ovat ne alat ja virat, jotka eivät salli äidin hoitaa lastaan kotona kolmea vuotta?



Minä ainakin olen äärimmäisen kiitollinen äidilleni, joka teki isoja ratkaisuja, että saisi hoitaa minua kotona pitkään. Sain todella tuntea itseni arvokkaaksi ja rakastetuksi -> minun kanssani haluttiin olla ja viettää aikaa.



Saman tarjoan itsekin lapsilleni.

kotiäitiys tarkoittaa sitä, että pitää kökkiä kotona kaikki päivät. Laittaa ruokaa ja siivota.

Jos ainut sosiaalinen elämä on siellä työpaikalla niin huonosti menee...

Onko nykyään tosiaan synti tehdä työtä ja elättää itsensä ja jälkikasvunsa? Kivahan se tietysti olisi, jos voisimme kaikki makailla kotona ja kesittyä olemaan kiintyneitä, mutta siinä voisi näillä leveysasteilla äkkiä tulla nälkä ja kylmä.

Vierailija:

heidän tunteilla ole väliä eikä apua tule kun sitä tarvitsee. Paras siis vaan kuollettaa tunteensa ja oma tarvitsevuutensa. Tällainen turvaton kiintymyssuhde on 40% suomalaisista. Ne ovat usein niitä, jotka kyllä suoriutuu työelämässä, mutta aika monet masentuvat, kokevat uupumusta tai addiktoituvat (vaikkapa työnarkomaniaan).

Lapsuudella on oikeasti väliä!

niin miksi ylipäätään naiset tänä päivänä käy töissä. Ennenhän naiset vaan hoitivat kotia oli lapsia tai ei ja miehet toivat rahan perheeseen. Miksi näin ei voisi vieläkin olla. Ei tarvitsisi viedä lapsi ennen kouluikää lainkaan hoitoon, ei lasten majailla iltapäiväkerhoissa tai yksin kotona ala-astelaisina. Ei kyllä tokaluokkalainenkaan ole vielä riittävän kypsä olemaan yksin kotona pitkiä iltapäiviä.

Vierailija:

Ihmisiä on ollut olemassa tuhansia vuosia. Aina ennen äidit ovat hoitaneet lapsiaan kotona ja lapset ovat kulkeneet äidin mukana kotitöissä. Vasta ihan nykyaikana on tullut tämä keksintö, että äiti voikin antaa lapsensa päiviksi pois, vieraitten hoidettavaksi rahaa vastaan. Uskotko, että tuhansia vuosia vanhat tavat ovat olleet vääriä, ja että vasta nyt on keksitty oikea tapa hoitaa lapsia?

Elämä on ikuista valitusta rahasta, kotitöiden ja lastenhoidon raskaudesta. Perhekerhoon jaksetaan raahautua " lauman" (2-3 lasta) kanssa ehkä kerran kuussa jos silloinkaan, ja senkin jälkeen puhistaan raivosta ja valitetaan miten kamalaa oli mennä sinne ja tulla takaisin, ihan hetkeen ei kyllä mennä.

Rahat aina loppu, mies loppu koska joutuu yksin olemaan vastuussa perheen elatuksesta. Parisuhde niin ja näin: kun mies tulee töistä (väsyneenä), vastassa on väsynyt vaimo, joka olettaa miehen auttavan kotitöissä, ja riita on valmis.

Lasten kanssa ei pääse muka mihinkään: ei kauppaan, ei keskustaan. Eihän niiden kanssa voi sinne mennä. Valitetaan, kun seinät kaatuu päälle ikuisen kotinurkissa pyörimisen takia.

Onpa ihanaa, stressitöntä elämää lapsillakin!

Itse olin lähes samassa tilanteessa, kunnes ONNEKSI sain fiksun neuvon lähteä töihin pari kuukautta sitten. Kas kummaa: emme miehen kanssa tappele enää rahasta, koska se ei ole aina loppu. Kotityöt hoituu kuin itsestään, kotikin pysyy siistimpänä kun ei olla kotona 24/7. Lasten kanssa touhuaminen, ulkoilu, harrastaminen on ilo eikä pakko: vaikka lapset osaavat ja haluavat leikkiä itsekseenkin, vielä enemmän he nauttivat siitä kun he saavat pelata äidin kanssa muistipeliä, käydä pyörälenkillä, piirtää ja esitellä tuotoksiaan äidille. Ja lapset (iältään 3½v ja 1v11kk) rakastavat päiväkotiaan, hymyssä suin kertovat kivoista tädeistä ja kavereistaan joita siellä on. Aamulla jäävät hoitoon mielellään, iltapäivällä ottavat äidin tai iskän avosylin vastaan ja lähtevät iloisina kotiin.

Mitä nukkumiseen tulee, suht säännöllinen rytmi on lapsille hyväksi, olivat kotihoidossa tai ei. Meillä lapset herää joka tapauksessa hieman seitsemän jälkeen, eli juuri sopivaan aikaan. Hoitoon menevät varttia yli kahdeksan.

Meidän koko perhe voi paljon paremmin, kun äiti uskalsi näyttää keskisormea kotihoitovaatimuksille, ja lähti takaisin töihin!

Vierailija:

Hyvä puoli kotihoidossa on se, että lapset saavat rauhallisen elämän. He saavat aamulla nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Tämä lisäksi he saavat rauhallisen lapsuuden ilman stressiä. Varsinkin jos vanhemmat ymmärtävät, että lapselle ei tarvitse koko ajan keksiä toimintaa.

Vierailija:

anna lapset huostaan. et sovi äidiksi.

Miksi huostaanotto olisi parempi kuin hoitoon laitto? Lastenkodissa lapsi on hoidossa " päiväkodissa" 24 h vuorokaudessa! Sijoituskodissa lapsi on hoidossa " perhepäivähoidossa" 24 h vuorokaudessa. Osa lapsista kasvaa normaaleiksi ja loput jatkavat kokovuorokausihoitoa nuorisovankilassa.

Tai ainakin äiti voi tuntea olonsa uhatuksi työmarkkinoilla. Silti uskon, että lapsen kannalta ennen 2,5 - 3 vuoden ikää aloitettu päivähoito on huonompi vaihtoehto kuin kotihoito, jos äiti on edes pääsääntöisesti normaalissa vireessä eikä mielenterveysongelmista kärsivä.

Kaikki psykologian teoriat (kehityspsykologia) ovat yksimielisiä tästä asiasta. Maailma on vaan kurja ja kova, pienimpien tarpeet jäävät usein talouselämän jalkoihin. Myöskään kaikilla ei kait ole oikeasti mahdollista jäädä kotiin useaksi vuodeksi, vaikka aika usein kyse on kuitenkin omista valinnoista ja siitä, mitä pitää arvokkaana.

pienten lasten äitejä eikä katso hyvällä pitkiä poissaoloja lasten takia. Eräs ystäväni kun naimisiin menonsa jälkeen haki työpaikkoja niin valitteli, että lähes jokaisessa hänen hylättiin sen takia että on juuri mennyt naimisiin ja todennäköisesti tekee lähitulevaisuudessa lapsia. Eikä firmoissa edes peitelty tätä asiaa. Että moni työpaikka ei katso suopeasti pitkiä hoitovapaitakaan ja olen kuullut tapauksia että kun on ollut sen 3 v. poissa töistä niin kaikki entiset työt ovat sillä välillä niin hyvin jaettu toisille, että ei olekaan saanut saman arvoista työtä tehdäkseen kuin ennen vapaata.

Minut laitettiin hoitoon 6 kk iässä.

Kiitos sen, olen saanut asua turvallisella ja hyvällä, rauhallisella asuinalueella, tilavassa kodissa. Olen saanut matkustaa ja nähdä maailmaa, ehkä osittain siksi minusta on kasvanut huomattavasti avarakatseisempi kuin monesta tutustani. Kesät vietimme mökillä järven rannalla tai veneillen saaristossa, eikä kuumassa kaupungissa. Olen saanut harrastaa kaikenlaista, hevoset ovat edelleen tärkeässä osassa elämääni, kuten myös laskettelu. Vanhempani tekivät 40 tunnin työviikkoa, muut tunnit he olivat minun ja sisareni seurassa. Vielä aikuisinakin olemme erittäin läheisiä vanhempiemme kanssa, ei ole sellaista asiaa joita emme voisi heille kertoa. He tukevat meitä kaikessa 100%.

Toivoisin, että pystyisin tarjoamaan samaa myös omille lapsilleni, olen tosin hoitanut heitä kotona kaksivuotiaiksi.

Vierailija:

Minä ainakin olen äärimmäisen kiitollinen äidilleni, joka teki isoja ratkaisuja, että saisi hoitaa minua kotona pitkään. Sain todella tuntea itseni arvokkaaksi ja rakastetuksi -> minun kanssani haluttiin olla ja viettää aikaa.

Saman tarjoan itsekin lapsilleni.

Näin juuri. Kamalia valittajia myös minun lähipiirissäni nämä kotiäidit. Itse lähdin töihin ja meillä arki mukavaa. Täällä palstaillessa tulee vaan vi**un huono morkkis tästä omasta ratkaisusta. Vaikkakin tietää tehneensä oikein.

muutenkin käytetään tätä syyllistämistä hirvittävän paljon. On kyse sitten lasten hoitoon viemisestä tai monesta muusta asiasta. Terve aikuinen ihminen osaa tehdä itse heidän perheelleen parhaat ratkaisut ilman että tuntee syyllisyyttä tämän palstan kirjoittelijoiden takia. Täällähän kaikki asia kärjistetään ihan suhteettomiin mittakaavoihin yleensä.

Toivottavasti ette lapsianne kasvata tällä syyllistämisen periaatteella kun se tuntuu niin tulevan teiltä helposti joka asiaan.