Miksi äitejä aivopestään päiväkotivastaisiksi?
Näillä palstoilla ja sähköpostilistoilla siis.
Minäkin menin siihen halpaan esikoisen aikaan. Alunperin olin ajatellut että hän menee 1-vuotiaana hoitoon, kun synttärit osuivat sopivasti kesälle ja aloitus olisi ollut elokuussa. Mammapiirit kuitenkin saivat minut vakuuttuneiksi että se olisi hirvittävän kamalaa lapselle ja koko perheelle ja niin sitten sinnittelimme kotihoidontuella siihen saakka että saimme toisen lapsen, ja siihen saakka kunnes kaksi ekaa olivat 2,5 v. ja 4 v. Päiväkoti osoittautui ihanaksi! Lapset nauttivat, hoitajat olivat kivoja, kaikki sujui hyvin. Äiti parantui henkisestä ja fyysisestä väsymyksestä ja isäkin normalisoitui kun ei enää ollut elättäjän roolissa.
Kolmannen lapsen syntyessä kaksi ekaa jatkoivat hoidossa, ja olivat tyytyväisiä ja äiti nautti äitiyslomasta vauvan kanssa. Vauva meni tasan 1-vuotiaana päiväkotiin ja äiti töihin ja kaikki on sujunut loistavasti! Koko perhe voi äärimmäisen hyvin.
Oikein pistää vihaksi nyt että olin esikoisen aikaan niin epävarma äitinä että annoin itseni aivopestävän kotihoidon kannattajaksi. Urani kärsi neljästä peräkkäisestä kotivuodesta todella pahasti ja itse en nauttinut kotonaollessa elämästä juurikaan. Kun nyt tutustuin kuopuksemme kautta lähipäiväkotimme seimeen, huomaan että se on ihana! Ja olisi varmasti ollut jo silloin esikoisen aikaankin.
Kommentit (53)
Kotihoito tulee yhteiskunnalle niin paljon halvemmaksi, varsinkin pienten lasten kohdalla.
Silti ihmettelen miksi äidit keskuudessaan tätä kotihoitosanomaa vievät eteenpäin?
jotka eivät vielä kaipaa muuta kuin äidin/isän hoivaa.
Olosuhteiden pakosta jotkut pienet päiväkotiin joutuvat, eikä sille mitään voi jos töihin on mentävä.
Paras paikka pienelle lapselle on koti(jos ihan normaalit olosuhteet kotona)
veikkaan että lapset ovat kuitenkin olleet onnellisia, kun ovat saaneet viettää ensimmäiset vuotensa kotona äidin kanssa.
päiväkoti on aika rankkaa pienille lapsille. On hälyä, sairastelua, vaihtuvia hoitajia, ero vanhemmista.
etteikö PARAS hoitopaikka pienelle lapselle olisi koti. Kyse vain on siitä, että päiväkoti ei ole sellainen peikko, kuin miksi sitä täälläkin kuvataan. Lapsi voi ja viihtyy sielläKIN hyvin.
Vierailija:
päiväkoti on aika rankkaa pienille lapsille. On hälyä, sairastelua, vaihtuvia hoitajia, ero vanhemmista.
Ei se aina noin ole.
Ei kerta kaikkiaan ole mitään, millä sitä voisi perustella.
Ehkä voisit yrittää miettiä asiaa tältä kantilta, jos tämä selventäisi asiaa: Ihmisiä on ollut olemassa tuhansia vuosia. Aina ennen äidit ovat hoitaneet lapsiaan kotona ja lapset ovat kulkeneet äidin mukana kotitöissä. Vasta ihan nykyaikana on tullut tämä keksintö, että äiti voikin antaa lapsensa päiviksi pois, vieraitten hoidettavaksi rahaa vastaan. Uskotko, että tuhansia vuosia vanhat tavat ovat olleet vääriä, ja että vasta nyt on keksitty oikea tapa hoitaa lapsia?
Lapsista kun lähtee ääntä.
Ja lapsi on siellä erossa vanhemmistaan. Aina.
Välillä olen ollut kotiäiti ja välillä opiskellut uuden ammatin ja perustanut yrityksen ja silloin lapsia on hoitanut kotiin palkattu lastenhoitaja. 9 vuoden aikana meillä on ollut 3 eri hoitajaa. Ollaan oltu niin tyytyväisiä, että meillä on ollut hoitaja vaikka välillä (kuten nyt) olen ollut äitiyslomalla. Lapsia meillä on 5. En ikinä voisi viedä lapsiani päiväkotiin, enkä luottaisi perhepäivähoitajaankaan. Kotihoito on minusta paras ratkaisu ja jos vanhemmat käyvät töissä niin kotia voi palkata lastenhoitajan.
ei silti ole yhtään sen parempi vaihtoehto kuin päiväkoti.
Mitään takeita siitä että hoitaja hoitaisi lasta hyvin tai pitäisi lapsesta tai lapsen kanssa olemisesta ei ole. Yleensä lapsia hoidetaan rahan puutteen takia...
Jos lapsi on suurperheen kuopus, saa hän jo kotona koko ajan flunssa- mahatauti- ym. tartuntoja. Kotona on koko ajan hälyä, itse asiassa voi olla kovempi häly kuin päiväkodissa pienten puolella.
Ja jos lasta yhtään ulos laittaa, niin kerhoissa ja puistoissa on ihan samanlaisia räkänokkia vastassa kuin mihin päiväkodissa törmäisi.
minun mielipiteeni ja käsittääkseni aika monen asiaan perehtyneen ammattilaisen mielipide on se että pienen alle 3v lapsen paras paikka on kotona.
Itse olen vienyt lapseni hoitoon 2,5 vuotiaana, enkä voi sanoa että se ihan kivuttomasti kävi. Lapsi kyllä tykkää olla hoidossa, mutta mieluummin on kotona.
jos taloudellisesti lapsi on pakko viedä hoitoon ihan pienenä, sanotaan nyt ale parivuotiaana, niin eikai sille mitään voi. Mutta jos on mahdollisuus olla kotona ne pari ensimmäistä vuotta lapsen elämästä, niin kyllä sen verran voisi uhrautua.
Juuri pari päivää sitten kuulin miten kaksi lto:ta keskusteli miten lapset nykyaikana koetaan taakaksi.
Ne vie kaiken ajan, kaiken rahan ja koko terveyden!
Ja vielä pitäis ura ja työ ja talouskin uhrata, ei per*ele.
si, kuka tahansa muu hoitaja on minua parempi" .
Tämä on kärjistys, myönnän, mutta moni varmaan ymmärsi idean.
Tämä ei pidä paikkaansa. Tämä av-palstan kotiäiti-ideologia on täysin nykyajan keksintö. Silloin kun naisten paikka oli kotona, heillä oli kädet täynnä töitä ja muita lapsia. Jos lapsia joku ylipäätään hoisi, se oli se, jolla ei ollut mitään muuta tekemistä (isommat sisarukset tai isovanhemmat). Vauraan väen naisilla puolestaan on ollut imettäjät ja lastenhoitajat.
Ylipäätään on ihan turha verrata nykyaikaa ja menneisyyttä. Varsinkin, jos kuva menneisyydestä perustuu satuihin.
Vierailija:
Ei kerta kaikkiaan ole mitään, millä sitä voisi perustella.Ehkä voisit yrittää miettiä asiaa tältä kantilta, jos tämä selventäisi asiaa: Ihmisiä on ollut olemassa tuhansia vuosia. Aina ennen äidit ovat hoitaneet lapsiaan kotona ja lapset ovat kulkeneet äidin mukana kotitöissä. Vasta ihan nykyaikana on tullut tämä keksintö, että äiti voikin antaa lapsensa päiviksi pois, vieraitten hoidettavaksi rahaa vastaan. Uskotko, että tuhansia vuosia vanhat tavat ovat olleet vääriä, ja että vasta nyt on keksitty oikea tapa hoitaa lapsia?
eikä kyse ole minusta mistään uhrautumisesta jos pari vuotta on lapsen kanssa kotona. Ja voihan se isäkin jäädä lasta hoitamaan.
he alkavat uskoa, että heitä tarvitaan kotona aivan ehdottomasti. Ei tarvitse omaksua työttömän kielteistä identiteettiä, kun omaksuu kotiäidin positiivisen identiteetin.
Sen pönkittämiseen pitää sitten joidenkin aika ajoin riehua täällä haukkumassa työssäkäyviä äitejä...
Tyhmästä päästä kärsii koko keho.
En minä ainakaan tee koskaan tärkeitä päätöksiäni muiden mielipiteiden mukaan, vaan omieni.