8 kk yhdessä. Olenko outo, jos mielestäni siinä vaiheessa suhdetta...

Eli sitoutuminen, ei siis kihloja mutta kunnnon seurustelusuhde, tai sitten ero. Enkä antaisi päättää heti, vaan käskisin miettiä viikon.

mun siskollani samanlainen mies, eikä se enää sopeudu parisuhteeseen..

Mun mies oli 34 ja ollut monta vuotta sinkkuna (omasta tahdostaan) mutta kun tapasi mut, yh:n, kosi puolen vuoden päästä. Silloin jo asuttiin saman katon alla. Nyt kaksi lasta, asuntolaina ja avioliitto.

Kyllä sitoutuminen onnistuu, jos aika ja kumppani ovat oikeat.

mun siskollani samanlainen mies, eikä se enää sopeudu parisuhteeseen..

joko peräkammarinpoika tai hunsvotti. Tuollaisella tyypillä en olisi yllätttnyt jos olisi lapsi tai useampikin, jota ei tapaa eikä edes kerro kennellekkään.

Ei välttämättä tarvitse sanoa rakastavansa vielä tuossa vaiheessa, se on monelle suomalaiselle todella vaikeaa. Mutta kyllä teoin pitää pystyä osoittamaan. Se, että toinen sanoo vain tapailevansa, on kyllä todella outoa, silloin ei tarvitse toiseltakaan odottaa mitään sitoutumista.

Kuulostaa ihan yhdeltä mun eksältä. Ei antanu missään olla rauhassa kavereiden kanssa, vaan soitteli koko ajan. Jos en vastannu, laitto ikäviä viestejä. Aika pian homma oli selvä. Otin kassini ja juoksin. Mies oli sairaalloisen omistushaluinen ja mustasukkainen. Ite taas sitä mieltä, että vain vapaana olevat linnut osaavat lentää.

Tosta, ettei se sano, että rakastaa, voi olla monta mieltä. Mun yks toinen eksä osteli koko ajan lahjoja ja puhui rakastavansa. Se oli snadisti ahdistavaa. Ikään kuin olisi yrittänyt ostaa mut. Jätti sitten, kun tivas, että rakastanko mä sitä ja mä sanoin rehellisetsi, että en. Pidän hänestä, hänen seurastaan ja viihdytään yhdessä. Arvostan myös häntä. Se ei ollut poissuljettua, että olisin joskus rakastanut häntä, se ei vaan ollu vielä tapahtunut. Se ei riittänyt. Mutta en mä ala painostuksen alla tunnustamaan rakkauttani kellekään.

Ja sitten nyksä. Yritti jotain ehdotella, että tapaillaan. Hän kun ei halua seurustella kenenkään kanssa vähään aikaan. Muuten oletti, että suhde olisi kuin seurustelusuhde. Sanoin vaan, että ei sovi. Tai sitten sovitaan, että tapaillaan, nähdään silloin tällöin, mutta mä olen vapaa sitten tapailemaan myös muita ja seurustelemaan jonkun toisen kanssa. Se ei sitten kuitenkaan sopinut hänelle. Eli yritti syödä kakun ja säästää sen. Myöhemmin on ihmetellyt, että mikä ihme ongelma hänellä sen seurustelun kanssa oli (oli vaan päättänyt tms.). Selitin, että ei se seurustelu tarkoita sitä, että alttarille pitäs heti juosta. Kokeillaan toimiiko, ja jos ei toimi, niin sitten heippa.

Tosta sun miehestä. Nyt kova kovaa vastaan. Mä en alkais odottelemaan kenenkään päättämättömyyttä. musta tuntuis, että olen varavaihtoehto ennen kuin löytyy parempi. Joko seurustelette ja kokeilette tai sitten jätät sen. Älä alistu tollaseen pakkosoitteluun, se on mustasukkaista.

Melko sekavaa, mutta toivottavasti sait pointin.

Mainittakoon vielä, että mies odottaa minulta sellaista käytöstä, kuin seurustelussa eli uskollisuutta, päivittäistä yhteydenpitoa vähintään aamuin illoin, asioiden jakamista

Oletko kysynyt mieheltä, että miksi pitäisi olla uskollinen, kun ei kerran edes seurustella vaan tapaillaan vaan. Eikös sitä voi tapailla muitakin, jos suhde ei ole niin vakavaa, että olisi edennyt miehen mielestä seurusteluksi? Mies tosiaan vaatii sinulta sellaista, joka on ihnan normaalia seurustelusuhteessa, mutta ei itse sitoudu siihen.

Että jos vaan tapaillaan, niin miksi tuo minun kontrollointi ja uskollisuuden vaatimus. Mua ihan oikeasti nyt oksettaa koko mies ja aion lempata sen ensi tilassa. Ehkäpä jopa vittumaisesti tekstiviestillä. Oon niin kyllästynyt puhumaan sen kanssa puhelimessa. Kiitos kaikille kommenteista!



ap

ja vaihda puhelinnumeroa.

eli tekstari lemput :-)



Ei toi parempaa jättämistäkään ansaitse... ja sano AV:n raadilta terveiset