Urheilutoimittaja Mervi Kallio: Ei lapsia - "Olisi tuntunut väärältä yrittää lasta vain varmuuden vuoksi"

Mervi on sellainen elämästä nautiskelija ja maailmanmatkaaja. Ei siihen yhtälöön toisesta huolehtiminen kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Mervi on sellainen elämästä nautiskelija ja maailmanmatkaaja. Ei siihen yhtälöön toisesta huolehtiminen kuulu. 

Niin lasten vanhemmatko eivät nauti elämästään? Vai mitä haluat sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Mervi on sellainen elämästä nautiskelija ja maailmanmatkaaja. Ei siihen yhtälöön toisesta huolehtiminen kuulu. 

Ensimmäinen lapsentekoa katuva näköjään ilmoittautui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mervi on sellainen elämästä nautiskelija ja maailmanmatkaaja. Ei siihen yhtälöön toisesta huolehtiminen kuulu. 

Niin lasten vanhemmatko eivät nauti elämästään? Vai mitä haluat sanoa?

Varmasti nauttivat, mutta tietäähän sen, että lapset myös rajoittavat elämää. mervi haluaa maailmalle, ja esim. työhistoria on sen mukainen. Pyöräillä vähän Dubaissa ja samalla puolustaa ilmastoa ja ihmisoikeuksia. Hän on näitä ihmisiä. 

Jos kaikki olisivat kuin Mervi niin ihmiskunta lakkaisi olemasta. Kuulostaa järkevältä käytökseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mervi on sellainen elämästä nautiskelija ja maailmanmatkaaja. Ei siihen yhtälöön toisesta huolehtiminen kuulu. 

Niin lasten vanhemmatko eivät nauti elämästään? Vai mitä haluat sanoa?

Varmasti nauttivat, mutta tietäähän sen, että lapset myös rajoittavat elämää. mervi haluaa maailmalle, ja esim. työhistoria on sen mukainen. Pyöräillä vähän Dubaissa ja samalla puolustaa ilmastoa ja ihmisoikeuksia. Hän on näitä ihmisiä. 

"Näitä ihmisiä"?

Mikä sinua oikein ahdistaa vapaaehtoisesti lapsettomissa? Oletko hakenut apua ongelmaasi?

Merville tiedoksi: Jos ainoa tapa on anaaliyhdyntä, niin ei voi tulla raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mervi on sellainen elämästä nautiskelija ja maailmanmatkaaja. Ei siihen yhtälöön toisesta huolehtiminen kuulu. 

Ensimmäinen lapsentekoa katuva näköjään ilmoittautui. 

Tämä mullakin tuli ensimmäisenä mieleen. Velaus triggeröi, ei vaan voi ymmärtää. 🤣

panosti uraan ja matkailuun =D

Vierailija kirjoitti:

Merville tiedoksi: Jos ainoa tapa on anaaliyhdyntä, niin ei voi tulla raskaaksi.

Kommenttisi oli lapsellinen ja asiaton. Koetko olevasi hauska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merville tiedoksi: Jos ainoa tapa on anaaliyhdyntä, niin ei voi tulla raskaaksi.

Kommenttisi oli lapsellinen ja asiaton. Koetko olevasi hauska?

😢.

Eikös Mervillä ja hänen miehellään ole myöskin tosi pitkäaikainen suhde, on varmaan tuossakin osansa sillä ettei ole lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Eikös Mervillä ja hänen miehellään ole myöskin tosi pitkäaikainen suhde, on varmaan tuossakin osansa sillä ettei ole lapsia?

Mitä tarkoitat?

Minusta tuo on koskettava kohta, missä hän toteaa: "Viime aikoina olen pohtinut, kadunko päätöstämme joskus ja sitten on liian myöhäistä tehdä toisin. Toivottavasti en. En ole menneistä päätöksistäni katkeroituvaa tyyppiä." Olen myös nelikymppinen nainen, jolle ei ole koskaan tullut halua saada lapsia, mutta olen silti miettinyt asiaa paljon, syitä sen taustalla ja pohtinut myös mitä lapsettomuudesta "seuraa". Tuntuu vain että vela-skenessä niille monimutkaisille tunteille ei ole sijaa, esimerkiksi sille että jollain tavalla suree vaikka sitä että ei koe rakkautta omaan lapseen ja näe oman lapsen kasvua. Tällainen ehkä itse itselleen aiheutettu suru on kompleksinen ja tuntuu että harva siitä puhuu. Ns.velojen puheessa ei kauheasti kuulu näitä sävyjä että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja jopa siihen päätökseen liittyvästä varmuudesta huolimatta siitä voi nousta monenlaisia mielikuvia ja tunteita elämään liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös Mervillä ja hänen miehellään ole myöskin tosi pitkäaikainen suhde, on varmaan tuossakin osansa sillä ettei ole lapsia?

Mitä tarkoitat?

Sitä että parit joilla on lapsia eroavat usein jo pikkulapsiaikana.

suomalainen nainen on niin helppo aivopestä

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on koskettava kohta, missä hän toteaa: "Viime aikoina olen pohtinut, kadunko päätöstämme joskus ja sitten on liian myöhäistä tehdä toisin. Toivottavasti en. En ole menneistä päätöksistäni katkeroituvaa tyyppiä." Olen myös nelikymppinen nainen, jolle ei ole koskaan tullut halua saada lapsia, mutta olen silti miettinyt asiaa paljon, syitä sen taustalla ja pohtinut myös mitä lapsettomuudesta "seuraa". Tuntuu vain että vela-skenessä niille monimutkaisille tunteille ei ole sijaa, esimerkiksi sille että jollain tavalla suree vaikka sitä että ei koe rakkautta omaan lapseen ja näe oman lapsen kasvua. Tällainen ehkä itse itselleen aiheutettu suru on kompleksinen ja tuntuu että harva siitä puhuu. Ns.velojen puheessa ei kauheasti kuulu näitä sävyjä että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja jopa siihen päätökseen liittyvästä varmuudesta huolimatta siitä voi nousta monenlaisia mielikuvia ja tunteita elämään liittyen.

Olet oikeassa. Olen itsekin ns. vela mutta en ole ikinä kokenut vela-skeneä omakseni, koska siellä ei tosiaankaan tunnu olevan sijaa pohdinnoille tai monimutkaisille tunteille. Esimerkiksi joku voi valita velauden vaikka omien lapsuustraumojensa takia, mutta voiko siitäkään puhua? 

Itse olen varma valinnastani mutta mietin joskus, että ilman traumoja saattaisin suhtautua lapsiin ja äitiyteen eri tavalla. 

Myös abortin jälkeen kävin monenlaisia tunteita läpi, mm. surua. En tiedä, sallitaanko tuotakaan tunnetts velapiireissä, kun ainoa sallittu narratiivi tuntuu olevan "olisit tyytyväinen, että olet oikeutettu turvalliseen aborttiin!"

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on koskettava kohta, missä hän toteaa: "Viime aikoina olen pohtinut, kadunko päätöstämme joskus ja sitten on liian myöhäistä tehdä toisin. Toivottavasti en. En ole menneistä päätöksistäni katkeroituvaa tyyppiä." Olen myös nelikymppinen nainen, jolle ei ole koskaan tullut halua saada lapsia, mutta olen silti miettinyt asiaa paljon, syitä sen taustalla ja pohtinut myös mitä lapsettomuudesta "seuraa". Tuntuu vain että vela-skenessä niille monimutkaisille tunteille ei ole sijaa, esimerkiksi sille että jollain tavalla suree vaikka sitä että ei koe rakkautta omaan lapseen ja näe oman lapsen kasvua. Tällainen ehkä itse itselleen aiheutettu suru on kompleksinen ja tuntuu että harva siitä puhuu. Ns.velojen puheessa ei kauheasti kuulu näitä sävyjä että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja jopa siihen päätökseen liittyvästä varmuudesta huolimatta siitä voi nousta monenlaisia mielikuvia ja tunteita elämään liittyen.

Se suru on vain aivojen ns. liskoaivoista tulevaa hälyä, koska ihminen on pohjimmiltaan eläin. Liskoaivot huutaa ihmiselle, että valinnan mahdollisuus menee umpeen ja se aiheuttaa epävarmuuttaa ja stressiä. Kun ihminen kokee että joku valinta viedään häneltä pois, se herättää ahdistusta, vaikka se tarkoittaisi huononkin valinnan poissaoloa. Kun tiedostaa että tämä on vain ihmisen luontainen reaktio valinnan poisviemiseen, olo helpottuu kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on koskettava kohta, missä hän toteaa: "Viime aikoina olen pohtinut, kadunko päätöstämme joskus ja sitten on liian myöhäistä tehdä toisin. Toivottavasti en. En ole menneistä päätöksistäni katkeroituvaa tyyppiä." Olen myös nelikymppinen nainen, jolle ei ole koskaan tullut halua saada lapsia, mutta olen silti miettinyt asiaa paljon, syitä sen taustalla ja pohtinut myös mitä lapsettomuudesta "seuraa". Tuntuu vain että vela-skenessä niille monimutkaisille tunteille ei ole sijaa, esimerkiksi sille että jollain tavalla suree vaikka sitä että ei koe rakkautta omaan lapseen ja näe oman lapsen kasvua. Tällainen ehkä itse itselleen aiheutettu suru on kompleksinen ja tuntuu että harva siitä puhuu. Ns.velojen puheessa ei kauheasti kuulu näitä sävyjä että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja jopa siihen päätökseen liittyvästä varmuudesta huolimatta siitä voi nousta monenlaisia mielikuvia ja tunteita elämään liittyen.

Se suru on vain aivojen ns. liskoaivoista tulevaa hälyä, koska ihminen on pohjimmiltaan eläin. Liskoaivot huutaa ihmiselle, että valinnan mahdollisuus menee umpeen ja se aiheuttaa epävarmuuttaa ja stressiä. Kun ihminen kokee että joku valinta viedään häneltä pois, se herättää ahdistusta, vaikka se tarkoittaisi huononkin valinnan poissaoloa. Kun tiedostaa että tämä on vain ihmisen luontainen reaktio valinnan poisviemiseen, olo helpottuu kovasti.

No jaa. Mielestäni tuo toisen kirjoittajan kuvaama suru ja sen tunnistaminen on lähinnä osoitus siitä, että ihminen voi kokea yhtä aikaa monenlaisia, keskenään ristiriitaisia tunteita. 

Mervi on mietintöineen fiksu nainen.

Kaikkea hyvää tuleviin vuosiin.