Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut kaksi viikkoa lasten kanssa lomalla ja olen väsyneempi kuin ennen lomaa
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vie ne puistoruokailuun jos asut sellaisessa kaupungissa tai lähellä. Samalla saavat leikkikavereita ja itse saa (halutessaan) aikuista juttu seuraa. Puistoissa on vielä monesti joku kahluuallas ja ohjattua askartelua tms touhua.
Näin on ollut viimeksi 70-luvulla. Puistoruokailua saattaa joissain kaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.
Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?
Nykyään se sun ja mun 70-luvun lapsuus johtaa lasuasiakkuuteen. Miljoonaan kertaan tämäkin käyty läpi.
Se, että ei kokoaika palvele lasta ja ole viihdyttäjän roolissa ei johda lasuun. On vaan niin uusavuttomia ja uupuneita nuoret vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie ne puistoruokailuun jos asut sellaisessa kaupungissa tai lähellä. Samalla saavat leikkikavereita ja itse saa (halutessaan) aikuista juttu seuraa. Puistoissa on vielä monesti joku kahluuallas ja ohjattua askartelua tms touhua.
Näin on ollut viimeksi 70-luvulla. Puistoruokailua saattaa joissain kaupungeissa.
Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa ainakin monessa puistossa on ruokaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.
Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?
Nykyään se sun ja mun 70-luvun lapsuus johtaa lasuasiakkuuteen. Miljoonaan kertaan tämäkin käyty läpi.
Se, että ei kokoaika palvele lasta ja ole viihdyttäjän roolissa ei johda lasuun. On vaan niin uusavuttomia ja uupuneita nuoret vanhemmat.
Vastasin mäkätykseesi siitä miten sinäkin 70-luvulla. Siinä välissä on se ihan normaali nykyajan kasvatus. Älä mene ääripäästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie ne puistoruokailuun jos asut sellaisessa kaupungissa tai lähellä. Samalla saavat leikkikavereita ja itse saa (halutessaan) aikuista juttu seuraa. Puistoissa on vielä monesti joku kahluuallas ja ohjattua askartelua tms touhua.
Näin on ollut viimeksi 70-luvulla. Puistoruokailua saattaa joissain kaupungeissa.
Helsingissä on puistoruokailu alle 16-vuotiaille, Vantaalla alle 18-vuotiaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olisiko joku sukulainen, mummo tai muu joka voisi auttaa, ja saisit edes päivän omaa aikaa/ lepoaikaa, muutama tuntikin on avuksi...kokemusta on
Mummu on uuden pappaystävänsä kanssa prätkäilemässä Euroopassa ja pappa muutti taikkuihin nuoren tyttöystävän perässä. Heillä jo elaripulla siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa vanhemman elämän aikana, jos vaikka elää 70v. ts. yrittäkää nauttia ohikiitävästä hetkistä, jotka ei koskaan palaa, ruikutus heti pois.
Pikkulapsiaika oli täyttä paskaa. En nauttinut eikä ole hyviä muistoja. Nuorinkin jo 26v. Nyt ovat kivoja. Itsekin ihmettelivät, että miten jaksoin heitä pienenä. Eivät ole itse hankkineet lapsia.
Samaa mieltä! Alle vuoden ikäisen kanssa menee ihan helposti, mutta siitä johonkin 10v asti on kyllä paskaa aikaa! Ärsyttää miten aina jauhetaan miten pikkulapsiajasta olisi pitänyt nauttia, mutta itse en kyllä tiedä mitä nautittavaa siinä oli. Teinien kanssa on niin paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi tekemistä pitäisi olla? Omassa lapsuudessa lapset keksivät itse tekemisensä. Ei vanhempi ole "lapsen kaveri" vaan eräänlainen kaitsija. Näin teen esikoisemmekin kohdalla. M45"
No, anna jonkun 3- ja 5-vuotiaan keksiä sitten itse tekemisensä.
Mulla on vain yksi lapsi ja kyllä hän jo pienestä pitäen oppi keksimään itselleen tekemistä. Lähinnä piti tarjota leluja ja piirrustusvehkeitä sun muuta, että lapsi sai viihdytettyä itseään.
Ap:n toinen lapsi on jo 7-vuotias, joten hän voi hyvin olla jo apuna ruuanlaitossa ja pienempikin osaa tunkea pyykkiä koneeseen, jos ei muuta. Kun luopuu siitä oletuksesta, että vanhemmat ovat jotain palvelus- ja viihdytysväkeä, niin lapsen kanssa eläminen on helpompaa. Pitää ottaa ne lapset mukaan siihen omaan arkeen ja tehdä kotityöt yhdessä, niin sujuu hommat paljon mukavammin ja lapsetkin oppivat hyödyllisiä taitoja. 7-vuotias osaisi jo laittaa yksinkertaista ruokaa, jos olisi annettu harjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa vanhemman elämän aikana, jos vaikka elää 70v. ts. yrittäkää nauttia ohikiitävästä hetkistä, jotka ei koskaan palaa, ruikutus heti pois.
Plaa, plaa, plaa, plaaaaa...........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitinä kaikki sujuu lomilla paremmin, kuin muulloin ja homma on hyvin handussa, mutta palkkatöissä uurtavalle äidille loma-aika on äkkihyppy syvään päätyyn ja lapsetkin ovat silloin poissa totutulta mukavuusaslueeltaan, kun eivät käy hoidossa. Järjestä kehittävää ohjelmaa. Sinun tulee tietää miten lapset rytmitetåäh, väsytetään ja tarjotaan heille ikätasoisiaan virikkeitä. Kun vielä osaisit tehdä sen niin, että lähinnä itse vierestä katselisit, lomailisit;)
Tämä onnistuu niin että lähtee lonakohteeseen jossa on lastenkerho jonne lapset voi laittaa vaikka joka päivä. Ainakin ulkomailla näitä on perhehotelleissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitinä kaikki sujuu lomilla paremmin, kuin muulloin ja homma on hyvin handussa, mutta palkkatöissä uurtavalle äidille loma-aika on äkkihyppy syvään päätyyn ja lapsetkin ovat silloin poissa totutulta mukavuusaslueeltaan, kun eivät käy hoidossa. Järjestä kehittävää ohjelmaa. Sinun tulee tietää miten lapset rytmitetåäh, väsytetään ja tarjotaan heille ikätasoisiaan virikkeitä. Kun vielä osaisit tehdä sen niin, että lähinnä itse vierestä katselisit, lomailisit;)
Tämä onnistuu niin että lähtee lonakohteeseen jossa on lastenkerho jonne lapset voi laittaa vaikka joka päivä. Ainakin ulkomailla näitä on perhehotelleissa.
Jos lapsi suostuu sellaiseen jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ymmärtää enkä kompata. Lapsen/lasten kanssa ajan viettäminen on ollut aina ihan parasta aikaa.
Itse pyydän vanhempia serkkuja seuraksi. Keksivät tekemistä lapsille ja ei ole sitä jatkuvaa nahinaa. Omat lapset 4, 6 ja 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt? Ehkä olet kokematon? Järjestä lapsille jotain tekemistä. Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
kokenut äiti
Mitä kokemusta se vaatii? Lasten kanssa voi todellakin olla rankkaa ja nimenomaan tuo jatkuva tekemisen keksiminen ym.
Ovatko sinun lapsesi ihan avuttomia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.
Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?
Nykyään se sun ja mun 70-luvun lapsuus johtaa lasuasiakkuuteen. Miljoonaan kertaan tämäkin käyty läpi.
Lapset ei ole mielikuvitusrikkaita tai itseohjautuvia, kun niille koko ajan keksitään ohjelmaa ja annetaan valmiina päivän sisällöt. Suurin muutos on tapahtunut siinä, että vanhemmat LUULEVAT sen olevan pakollista. Lasua EI TULE, vaikka et keksisi mitään ohjelmaa. Tylsyys on luovuuden avain.
Pitää sietää epämukavuutta, antaa lapsen kitistä.
No ei kolmevuotiaista voi oikein laittaa kerrostalon pihalle yksin tuntikausiksi leikkimään. Tai 7v. sisarusta vastuuttaa ”vahtimaan” siellä nuorempaa. Jos lapsesi sieltä katoaisivat, niin sehän olisi heitteellejättö. 70-80 -luvuilla olisi toki näin tehty. Itsekin kiipeilin katolla kun vanhemmat katsoivat telkkaria. Se oli normaalia silloin. Tosin myös lasten tapaturmatilastot olivat hyvin erilaisia kuin nykyään.
Tarkoitettiinko tässä sitä? Ei. Mene sinne pihalle lapsen kanssa, mutta anna sen leikkiä itse. Ei siinä tarvi koko ajan höyrytä vieressä. Istu penkillä ja nauti. Tosi uuvuttavaa.
Ulkona ei tarvi olla montaa tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.
Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?
Nykyään se sun ja mun 70-luvun lapsuus johtaa lasuasiakkuuteen. Miljoonaan kertaan tämäkin käyty läpi.
Ei johda.
Samalla logiikalla voisi sanoa: oho, jätit lapset tekemättä ja hoitamatta, jotta joku muu voi tehdä sen puolestasi, jotta meillä riittää sinunkin myöhemmissä vaiheissa koulutettuja sairaanhoitajia, lääkäreitä ja muuta ammattilaissakkia. Ok, maksat veroja, mutta niin maksaa hekin, jotka niitä lapsiansa hoitavat. Sinä teete absoluuttisesti vähemmän!
Tämä siis, jos seuraa sinun logiikkaasi. En ole tätä mieltä, koska annan ihmisten valita vapaasti omat elämäntapansa.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi tekemistä pitäisi olla? Omassa lapsuudessa lapset keksivät itse tekemisensä. Ei vanhempi ole "lapsen kaveri" vaan eräänlainen kaitsija. Näin teen esikoisemmekin kohdalla. M45"
No, anna jonkun 3- ja 5-vuotiaan keksiä sitten itse tekemisensä.
Tossa se tekee palapeliä ihan itsekseen.
Ei toki voi lähteä yksin Linnanmäelle.
On tosi tärkeä että näitä kokemuksia tuodaan esille. Antaa kuvaa arjen realiteeteista heille jotka miettii haluaako itse ottaa sitä riskiä että oma elämä menee noin. Ihmiset on hyvin erilaisia temperamenteiltaan ja luonteiltaan eikä mieleisenluonteista jälkikasvua voi vain tilata. Tosin kyllä ne olosuhteetkin vaikuttaa olennaisesti asiaan, veikkaan että jos olisi vaikka sitä läheistä yhteisöä siinä arjessa mukana se olisi mukavaa lapsille ja tarjoaisi tukea aikuisille. On helpompaa henkisestikin jaksaa niitä ipanoita kun rinnalla on aikuista seuraa. Sitä toisen aikuisen tarvetta voisi normalisoida, tuntuu vaan että ne kovimmat ja äänekkäimmät huutaa että kyllä minä olin 15 v. yksin kotona ja oli 6 lasta enkä koskaan tarvinnut ketään auttamaan konkreettisesti enkä henkisesti ja älkää heikot ihmiset tehkö lapsia.
Niin. Jos nyt vaan laittaa pihalle 3- ja 7- vuotiaat kahdestaan ja seuraavan kerran ottaa heihin yhteyttä kutsuakseen heidät syömään, niin ei kai se ihan tämän päivän vaatimuksia vastaa.
Riippuu siitäkin, missä asutaan, onko piha kerrostalopiha kaupungissa tai lähiössä, vai rivitalon aidattu pieni piha tai maatalon tai omakotitalon piha. Onko låhellä vettä kuten lampi tai joki, joihin voi hukkua. Yms.