Olen ollut kaksi viikkoa lasten kanssa lomalla ja olen väsyneempi kuin ennen lomaa

Ollaan oltu Japanissa miesystäväni kanssa n 4 viikkoa ja kohta on kotiin lähdön aika.

En usko tulen tänne enää ikinä uudestaan ja käytin aikaa paljon mm suunnitteluun.

Matka on ollut huikea, mutta nyt huomaan olen todella väsynyt ja tuntuu ei enää viimeisiin nähtävyyksiin jaksa keskittyä.

Voisin lähteä heti perään jonnekin täyshoitoon, kylpylään, jossa ei tarvi tehdä mitään

Mieheni lähti lasten kanssa kalajoelle hiekkarannalle jotta saan kotona nukkua ja levätä rauhassa. Nukuin eilen todella hyvin 12 tuntia. Menen tiistaina perässä kalajoelle ja sitten lomaillaan pari viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.

 

Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?

Nykyään se sun ja mun 70-luvun lapsuus johtaa lasuasiakkuuteen. Miljoonaan kertaan tämäkin käyty läpi.

Koko päivä ei tarvitse viihdyttää!

Pari kertaa viikossa retki kirjastoon. Pelejä, muistipelejä… Tehtäväkirjoja, jonka lapset saavat valita kukin mieluisen ennen lomaa. Leipomista. Äänikirjoja. Majan tekemistä pihalla ja siellä porukalla koko päivä.

Puistoon eväät tai ihan ruoka.

En ymmärrä, miksi koko ajan pitää olla virikettä. Lasten kanssa lepohetki parisängyn päällä.

Meillä tämä toimii hyvin!

Parasta aikaa elämässä.

Loma.

Äiti 6:lle.

No nykyään tuntuu olevan. Itse aikoinaan nautin vuosista, jotka sain viettää lasten kanssa kotona. 

Surulliseksi on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Ah, muistan miten helppoa oli olla kotiäitinä ilman palkkatyöpaineita. Lomat olivat sitä, että  puolisokin oli vapaa ja yhdessä seikkailtiin, matkusteltiin ja oltiin vaan kotona. Kesä on lasten kanssa erityisen helppoa aikaa. Ruokaa säännöllisesti, jäätelöä, vaatteita ei tarvita paljon, sotkut voi jättää ulos, illat voivat venyä ja saa elää melkein kuin kuin pellossa ilman että lapset siitä menevät rikki. LaPset keksivät omaa tekemistä, niin voi lukea kirjaakin. Jotain uusia pelejä ja askartelutarvikkeita hankin aina lomaa ennen. Lapset vopi laittaa pilkkomaan vaikka salaattiainekset tai siivoamaan.

No, sellaista se on varmaan jos on helpot lapset sopivalla ikäerolla.

Ei tarvita kuin yksi lapsi autismikirjolla tai ADHD, tai hankala ikäero sisaruksilla, niin on aika eri juttu. Ja nämähän eivät ole mitään harvinaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt? Ehkä olet kokematon? Järjestä lapsille jotain tekemistä. Minkä ikäisiä lapsesi ovat?

kokenut äiti

Mitä kokemusta se vaatii? Lasten kanssa voi todellakin olla rankkaa ja nimenomaan tuo jatkuva tekemisen keksiminen ym.

KUN EI SITÄ TEKEMISTÄ PIDÄ KEKSIÄ KOKO AJAN! lapsi saa tylsistyä. Lapsi saa marista. Lapsi saa huomata, ettei ole keskipiste. Jos olet opettanut vauvasta asti tähän, niin siinäpä olet jumissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.

 

Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?

Nykyään se sun ja mun 70-luvun lapsuus johtaa lasuasiakkuuteen. Miljoonaan kertaan tämäkin käyty läpi.

Ok. Tosi tylsä juttu. Eli yhteiskunta on tavallaan omilla säädöksillään tehneet vanhemmista seremoniamestareita, joka ulottuu niin sisäleikkeihin kuin ulkoleikkeihinkin/tekemiseen. Ehkäpä tästä pitäisi puhua enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.

 

Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?

Nykyään se sun ja mun 70-luvun lapsuus johtaa lasuasiakkuuteen. Miljoonaan kertaan tämäkin käyty läpi.

Lapset ei ole mielikuvitusrikkaita tai itseohjautuvia, kun niille koko ajan keksitään ohjelmaa ja annetaan valmiina päivän sisällöt. Suurin muutos on tapahtunut siinä, että vanhemmat LUULEVAT sen olevan pakollista. Lasua EI TULE, vaikka et keksisi mitään ohjelmaa. Tylsyys on luovuuden avain.

Pitää sietää epämukavuutta, antaa lapsen kitistä. 

On normaalia. Tuo 3v. on haastava ikä. Pystyykö leikkimään yhtään yksin? Kuulin neuvon, että kun lapsen kanssa intensiivisesti leikkii 5 tai 10 minuuttia keskittyen vain siihen, kysellen lapselta kysymyksiä leikistä jne. voisi sen jälkeen sanoa, että siirtyy nyt tekemään aikuisten asioita. Lapsi olisi jo siinä saanut annoksensa huomiosta, ja pystyisi jo paremmin jatkamaan leikkiä yksin. Jos lapsi taas ei saa aikuisen jakamatonta huomiota, hän helposti kärttää sitä koko ajan.  Toki ikä vaikuttaa, kolmevuotiaan aikasykli on vielä lyhyt. 

Olisiko mahdollista järjestää heille jotain vesiallasta, jossa pulikoida? Joka tapauksessa ensi kesä on varmasti jo paljon helpompi :)

Vierailija kirjoitti:

No nykyään tuntuu olevan. Itse aikoinaan nautin vuosista, jotka sain viettää lasten kanssa kotona. 

Surulliseksi on mennyt.

Niin löhösit kotona. Vähän eri asia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.

 

Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?

Nykyään se sun ja mun 70-luvun lapsuus johtaa lasuasiakkuuteen. Miljoonaan kertaan tämäkin käyty läpi.

Lapset ei ole mielikuvitusrikkaita tai itseohjautuvia, kun niille koko ajan keksitään ohjelmaa ja annetaan valmiina päivän sisällöt. Suurin muutos on tapahtunut siinä, että vanhemmat LUULEVAT sen olevan pakollista. Lasua EI TULE, vaikka et keksisi mitään ohjelmaa. Tylsyys on luovuuden avain.

 

Pitää sietää epämukavuutta, antaa lapsen kitistä. 

No ei kolmevuotiaista voi oikein laittaa kerrostalon pihalle yksin tuntikausiksi leikkimään. Tai 7v. sisarusta vastuuttaa ”vahtimaan” siellä nuorempaa.  Jos lapsesi sieltä katoaisivat, niin sehän olisi heitteellejättö. 70-80 -luvuilla olisi toki näin tehty. Itsekin kiipeilin katolla kun vanhemmat katsoivat telkkaria. Se oli normaalia silloin. Tosin myös lasten tapaturmatilastot olivat hyvin erilaisia kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Feel you. Riippuu niin lapsestakin. Meidän 4v esikoinen ei ole sekuntiakaan paikoillaan tai hiljaa, ainoastaan telkun ääressä tai nukkuessa. Nuorempi osaa paljon paremmin itse viihdyttää itseään ja on hiljaisempi, tuli ihan yllätyksenä että kyllä alle 2v pystyy leikkimään itsekseen noinkin pitkään omasta tahdosta. 4v ei leiki vieläkään noin pitkään hiljaa ja itsekseen. Pelastus vanhemman lapsen kanssa ovat samanikäiset naapuruston leikkikaverit ja mummola. Melu ja vaatimukset ovat jatkuvia vaikka tekisi palapeliä tai värityskuvia. 

Miettikääpä, kun tuo sama melu on päiväkodissa sisätiloissa 21 lapsen kanssa. Siihen päälle se, ettei lapset osaa rauhoittua. Lapsista lähtee aina vähän ääntä, ei lapsen ole tarkoitus leikkiä HILJAA itsekseen. Mutta äänentasoon tulisi kiinnittää huomiota, mistä vanhempi voi muistuttaa. Näin lapsi myös oppii siihen, ettei tarvitse huutaa leikkiessä.

Viekää lapsia puistoon ja pihalle leikkimään. Pääkaupunkiseudulla on ainakin myös puistoruokailua tarjolla ala-ikäisille lapsille. Saa mukavan retkipäivän. Kotona lautapelejä ja lautapelejä, mitä jo pienetkin osaa itse tehdä. Ei tarvitse koko aikaa olla viihdyttämässä. Hankkikaa värityskirjoja, lukekaa kirjoja yhdessä sekä lapsi voi yksin selailla satukirjojen kuvia. Se on itsestä kiinni, miten paljon haluaa lasta palvella ja olla viihdyttämässä. Sopivassa suhteessa yhdessä tekemistä, mutta myös lapselle omaa puuhaa. Pienet lapset on myös helppo ottaa mukaan kotitöihin: täyttämään ja tyhjentämään pesukonetta, pölyjen pyyhkimiseen, oman huoneen siivoamiseen. Meillä 2v. on innoissaan imuroinut huonetta, toki vanhempi joutuu sen tekemään loppuun mutta mukaan voi ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tekemistä on esim hiekkaleikit, pyöräily, jäätelön syönti, mailapelit, jalkapallo, eväsretki, maja omalle pihalle, kotileikit, kirjan lukeminen, kaverin tapaaminen, mummolassa käynti, piirtäminen ja askartelu, kaikenlaisen taiteen tekeminen, soittaminen, laulaminen, palapelin kasaus, legot, lapsi petää valmiiksi sängyt, lapsi ripustaa pyykit kuivamaan, lapsi lepää sohvalla, lapsi katselee ohjelmia sohvalla

Näitä kaikkea on tehty. 😊 Tämän kaiken keskellä siivotaan ja laitetaan ruokaa. Selvitellään riitoja. Tänään pyöräreissu tyssäsi siihen kun matkalla ei ollut pelkkiä alamäkiä😊 Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja selitettiin, ettei voi olla pelkkiä alamäkiä. 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tekemistä on esim hiekkaleikit, pyöräily, jäätelön syönti, mailapelit, jalkapallo, eväsretki, maja omalle pihalle, kotileikit, kirjan lukeminen, kaverin tapaaminen, mummolassa käynti, piirtäminen ja askartelu, kaikenlaisen taiteen tekeminen, soittaminen, laulaminen, palapelin kasaus, legot, lapsi petää valmiiksi sängyt, lapsi ripustaa pyykit kuivamaan, lapsi lepää sohvalla, lapsi katselee ohjelmia sohvalla

Onko tuo rentoa lomailua vaikka alle kouluikäisen lapsen kanssa?

Minusta ainakin kuulostaa oike mukavalta puuhalta. Ja itselläni kolme lasta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä 2-vuotiaan äiti ja ymmärrän hyvin. Täällä auttanut vesileikit

Nyt on niin lämmintä ollut, että vesileikit on ihan parasta!

Vierailija kirjoitti:

 Miksi teette lapsia jos ette jaksa edes lomaa viettää lasten kanssa. Onko Lapset teille rasite.

Ja jos yhden kanssa on jo vaikeaa ja mielenterveys koetuksella niin älkää ainakaan useampaa lasta tehkö. Ei se siitä helpotu.

Ei tarvitse tehdä niin kauhean ihmeellisiä juttuja. Ota lapsi mukaan kotitöihin. Hyväksy, että on hitaampaa ja sottaisempaa. Olette lomalla. Anna elämänrytmin rauhoittua. Anna lapsen kiukutella välillä ja tylsistyä. Nyt on hyvä hetki todella pysähtyä olemaan oman lapsen seurassa. Lukea kirjaa, höpötellä, tarkkailla luonnon ihmeitä ym.

Vierailija kirjoitti:

Tuo 3v ikä on raskas, joten I feel you. Lämpimällä säällä vesileikit auttaa. Amme/kahluuallas ulos, siihen vähän vettä ja vesileluja niin lapsi viihtyy pitkään. Vahtia toki täytyy, mutta voit ihan hyvin vieressä lueskella vaikka lehteä ja siemailla kylmää juomaa. Myös mikroruoat on ihan sallittu helpotus, jos ei huvita kokkailla.

Ja mikroruokien lisäksi monessa puistossa on puistoruokailu, mikä ilmainen. Omat lautaset ja välineet vain mukaan.

Vierailija kirjoitti:

70- luvun lapsena sitä ihan itse joutui keksimään viihdykettä. Ei vanhemmat siinä olleet mukana. He tekivät omia juttujaan ja me siskon kanssa omia. Ulkona me aina olimme ja puuhailimme, ihan pienestä pitäen. Yhden kerran kesällä kävimme Lintsillä ja mökillä olimme kerrallaan 2-3 viikkoa.

 

Onko niin, että nykyään lapset eivät ole itseohjautuvia ja mielikuvitusrikkaita? Jos näin, niin onko ne opetettu siihen, että äiti on seremoniamestari?

Kyllä, juuri näin. Ja helppo antaa pienelle vain puhelin / tabletti käteen. Näitä tulee kaupassakin koko aika vastaan. Saa vanhempi olla rauhassa ilman kitinää.