Oletko kokenut jotain sellaista, mitä toiset ihmiset eivät yleensä ole joutuneet kokemaan?
Sellaista asiaa tai vastoinkäymistä. Miten tämä on vaikuttanut sinuun?
Kommentit (70)
Oman lapsen itsemurha, vaikka ei sekään kovin harvinainen ilmiö ole, sillä jokainen itsemurhan tehnyt on tai on ollut jonkun perheenjäsen.
Menetys on kuitenkin pysyvä.
Olin alta 20 kun isäni kuoli. Sitäkin tapahtuu, mutta vähemmän kuitenkin nykyään kun ihmiset elävät pitkään. Yksi kaverini ei nähnyt eroa siihen, kun hänen oma isänsä kuoli silloin kun hänellä oli jo aviomies ja omia lapsia. Se on aika jännä juttu, miten ihmiset eivät tajua, kuin oman perspektiivinsä asioihin. Lyhytnäköiset äidit "opettavat" samaa jälkikasvulleen.
Lapsena orvoksi jääminen ja huostaanotto
Läheisen ALS ja tuskallinen elämän loppumatka vierellä kulkien. ALS-potilaita tulee reilut sata per vuosi lisää.
Nälkää. Monta kuukautta elämässäni. Syömättömyyttä heikon talouteni vuoksi. Ihan Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Olin alta 20 kun isäni kuoli. Sitäkin tapahtuu, mutta vähemmän kuitenkin nykyään kun ihmiset elävät pitkään. Yksi kaverini ei nähnyt eroa siihen, kun hänen oma isänsä kuoli silloin kun hänellä oli jo aviomies ja omia lapsia. Se on aika jännä juttu, miten ihmiset eivät tajua, kuin oman perspektiivinsä asioihin. Lyhytnäköiset äidit "opettavat" samaa jälkikasvulleen.
Ei kai tuo mikään vertailtava asia ole missä pitäisi kilpailla.
Joo. On muuten sen verran kauheita juttuja ettei pysty näköjään edes vauvalle niistä kertomaan. Ei pysty muistelemaan.
Lapsuudessa ja nuorena aikuisena rankka väkivalta; fyysinen, seksuaalinen, henkinen, taloudellinen.
Toisaalta tiedän, ettei se edes ole niin harvinaista lopulta.
Vaikutti niin että paha PTSD, autoimmuunisairauksia ja jokseenkin häiriintynyt luonne. En tule varmaan koskaan kykenemään normaaliin työelämään tai läheisyyteen. Ja tietysti kun tästä asiasta ei voi huudella missään yhtäkkiä sen enempää ammattilaisille kuin tavan tallaajille, joskus on raskasta kun ihmiset olettaa. Yleensä oletus on, että olen vain laiska tai outo. Kukaan ei todellakaan ymmärrä miten paljon töitä on vaatinut, että olen ensinnäkin hengissä, en ole lähtenyt vanhempien ja suvun päihteilyn ja rikollisuuden tielle, enkä joudu koko ajan osastolle ja/tai ole ihan koomaan lääkitty.
Se, että olen nyt hyvässä kunnossa fyysisesti ja suht tasapainossa henkisesti ja saan hoidettua perusasiat kuten peseytyminen, syöminen, siivoaminen, laskut... On vaatinut vuosien työn.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa ja nuorena aikuisena rankka väkivalta; fyysinen, seksuaalinen, henkinen, taloudellinen.
Toisaalta tiedän, ettei se edes ole niin harvinaista lopulta.
Vaikutti niin että paha PTSD, autoimmuunisairauksia ja jokseenkin häiriintynyt luonne. En tule varmaan koskaan kykenemään normaaliin työelämään tai läheisyyteen. Ja tietysti kun tästä asiasta ei voi huudella missään yhtäkkiä sen enempää ammattilaisille kuin tavan tallaajille, joskus on raskasta kun ihmiset olettaa. Yleensä oletus on, että olen vain laiska tai outo. Kukaan ei todellakaan ymmärrä miten paljon töitä on vaatinut, että olen ensinnäkin hengissä, en ole lähtenyt vanhempien ja suvun päihteilyn ja rikollisuuden tielle, enkä joudu koko ajan osastolle ja/tai ole ihan koomaan lääkitty.
Se, että olen nyt hyvässä kunnossa fyysisesti ja suht tasapainossa henkisesti ja saan hoidettua perusasiat kuten peseytyminen, syöminen, siivoaminen, laskut... On vaatinut vuosien työn.
Ei kenelläkään ole ollut helppoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin alta 20 kun isäni kuoli. Sitäkin tapahtuu, mutta vähemmän kuitenkin nykyään kun ihmiset elävät pitkään. Yksi kaverini ei nähnyt eroa siihen, kun hänen oma isänsä kuoli silloin kun hänellä oli jo aviomies ja omia lapsia. Se on aika jännä juttu, miten ihmiset eivät tajua, kuin oman perspektiivinsä asioihin. Lyhytnäköiset äidit "opettavat" samaa jälkikasvulleen.
Ei kai tuo mikään vertailtava asia ole missä pitäisi kilpailla.
Ja taas SINUN lyhytnäköinen näkökulmasi asiaan. Tiedätkö kuinka hemmetin loukkaavaa ja satuttavaa tuollainen käytös (kaverini) on? Keskenkasvuinen, jolla ei ole tukea menettää vanhempansa vs. aikuinen, jolla on tukeva puoliso ja lapset menettää eläkeikäisen vanhempansa. Hanki sydän!
Veljen sekä isän seksuaalinen ahdistelu
Olen joutunut kokemaan sen, että en ole saanut mahdolisuutta kokea seksiä kumppanin kanssa. Mutta ei tällaista kokemusta pidetä kokemuksena vaan tavataan sanoa, että on kokematon.
M45
Rankkaa väkivaltaa lapsena ja sitä seuranneen tuuliajon ja väkivallan kertaantumisen. Pahoja mielenterveysongelmia ja itsemurhayrityksiä.
Toisaalta taas laitostausta teki selväksi sen, että meitä vastaavia kokeneita on ikävän paljon. Minä olen sentään ollut siitä etuoikeutetussa asemassa, etten ole joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin alta 20 kun isäni kuoli. Sitäkin tapahtuu, mutta vähemmän kuitenkin nykyään kun ihmiset elävät pitkään. Yksi kaverini ei nähnyt eroa siihen, kun hänen oma isänsä kuoli silloin kun hänellä oli jo aviomies ja omia lapsia. Se on aika jännä juttu, miten ihmiset eivät tajua, kuin oman perspektiivinsä asioihin. Lyhytnäköiset äidit "opettavat" samaa jälkikasvulleen.
Ei kai tuo mikään vertailtava asia ole missä pitäisi kilpailla.
Ja taas SINUN lyhytnäköinen näkökulmasi asiaan. Tiedätkö kuinka hemmetin loukkaavaa ja satuttavaa tuollainen käytös (kaverini) on? Keskenkasvuinen, jolla ei ole tukea menettää vanhempansa vs. aikuinen, jolla on tukeva puoliso ja lapset menettää eläkeikäisen vanhempansa. Hanki sydän!
Sinähän tässä yrität vähätellä kaverisi kokemusta. Miksi?
👩: HIRVEÄN TRAUMAN YHYYYY, PENAALI HEITETTIIN ROSKIIN KUN OLIN 13 JA ÄITI JOI JOSKUS YHYYYYYY!!!!
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa väkivaltaa lapsena ja sitä seuranneen tuuliajon ja väkivallan kertaantumisen. Pahoja mielenterveysongelmia ja itsemurhayrityksiä.
Toisaalta taas laitostausta teki selväksi sen, että meitä vastaavia kokeneita on ikävän paljon. Minä olen sentään ollut siitä etuoikeutetussa asemassa, etten ole joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa.
Voi kyynel 😢
Vierailija kirjoitti:
Olin alta 20 kun isäni kuoli. Sitäkin tapahtuu, mutta vähemmän kuitenkin nykyään kun ihmiset elävät pitkään. Yksi kaverini ei nähnyt eroa siihen, kun hänen oma isänsä kuoli silloin kun hänellä oli jo aviomies ja omia lapsia. Se on aika jännä juttu, miten ihmiset eivät tajua, kuin oman perspektiivinsä asioihin. Lyhytnäköiset äidit "opettavat" samaa jälkikasvulleen.
Ethän siinäkään näytä tajuavan.
Itse siis olen jäänyt yksinhuoltajaksi kun lasteni isä kuoli, olin silloin 27v. Tuntuu että ihmiset ei oikein ymmärrä, mitä on jäädä yksin, tai kolmestaan lasten kanssa, niin nuorena.