Lue keskustelun säännöt.
Poliisi tutkii useita kotisynnytyksiä; vauvoja kuollut
26.06.2026 |
https://yle.fi/a/74-20233452
”Muutaman tunnin ikäinen vauva kuoli kotisynnytyksen jälkeen – poliisi tutkii useita kotisynnytyksiin liittyviä rikoksia
Kotisynnytysten määrä on kasvanut nopeasti. Ylen selvityksen perusteella poliisilla on useita kotisynnytyksiin liittyviä rikostutkintoja”
Ja tässä vain tapaukset, joissa mukana kätilö tai muu terveydenhuollon ammattilainen. Villeistä kotisynnytyksistä viranomainen ei saa mitään tietoa.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita.
Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä.
Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta.
Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa.
Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan.
Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok.
Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan.
Eihän kukaan voi siellä sairaalassakaan sua estää noita tekemästä. Vai pidettiinkö susta kiinni ettet liiku tai vaihda asentoa? Se kuulostaa jo poliisiasialta sitten.
Muutenkin kuulostaa oudolta. Minua ainakin kannustettiin liikkumaan, kätilö oli aika vähän paikalla eli itsekseen sai olla miten hyvältä tuntui. Ponnistaessa annettiin neuvoja ja ehdotettiin asentoja, mutta itse päätin milloin, missä ja miten ponnistin lopulta.
Älkää levittäkö mitään tämmösiä valheellisia pelottelujuttuja netissä.
Sepä siinä onkin, kun olin nuori ensisynnyttäjä niin en mä osannut kyseenalaistaa kätilöiden käskyjä.
Olisin halunnut liikkua, mutta kätilö käski istumaan keinutuoliin ja ottamaan ilokaasua. Sitten kun viimeisen kerran kätilö tuli tarkistamaan avautumisen, niin hän teki sisästutkimuksen ja kajautti sitten "nyt ponnistetaan" ja käski ottamaan polvista kiinni. Olin hämmentynyt, en kokenut siihen mitään tarvetta. Kätilön käskystä sitten ponnistin.
Käski minun olla hiljaa. :D
Mutta tää oli toki vuonna 2015, että ehkä nyt jo asiat paremmin. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen Länsi-Uudellamaalla käynnissä oleva rikostutkinta liittyy tänä keväänä tapahtuneeseen kotisynnytykseen Espoossa.
Asiaa tutkitaan törkeänä vammantuottamuksena ja luvattomana terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisena.
– Tutkinta on käynnissä, mutta asian keskeneräisyyden ja arkaluontoisuuden vuoksi en voi lausua enempää, tutkinnanjohtaja Elina Hult sanoo.
Tässä ilmeisesti vauva vammautunut vaikeasti? Kalliiksihan nämä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Moni villin (=ei neuvolatutkimuksia) raskauden kannattaja tuntuu ajattelevan, että jos aiemmat synnytykset ovat menneet helposti, kaikki loputkin menevät. Mutta asiahan ei mene niin.
Monikohan noista koti- ja villisynnytyksissä syntyneistä lapsista on saanut diagnosoimattoman aivovamman hapenpuutteesta? Neuvolassa ei tietenkään käydä, joten asia ei paljastu. Sitten vain kotikouluun aikanaan, ja jos opetuskin on vähän mitä sattuu, kasvavan lapsen henkistä hitautta tai motorisia häiriöitä ei välttämättä huomata vuosiin.
Ihanaa, rakastavaa vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi poliisi koskaan tutki potilasvahinkoja ja hoitovirheitä???
Koska puoskarointi ja heitteillejättö ovat rikoksia ja ammatinharjoittaminen ei ole
Kun kukaan ei valvo eikä seurauksia ole lääkärit voi puoskaroida ihan rauhassa. Se on rikollista.
Se ei valitettavasti ole rikollista. Mutta onhan lääkäreiltä viety oikeus harjoittaa ammattia, jos ongelmia on havaittu. Potilasvahinkoilmoituksen prosessi on luotu huonon hoidon korvauksiin.
Ei olekaan. Se on törkeää että ei ole. Potilasvahinkoilmoitukset käsittelee toiset lääkärit. Yksi saatanan salaseura koko kaarti. Poliisille ne kuuluu.
Ajatusmaailma on itselleni vieras. Tietysti sairaalassakin on ongelmia, yksittäisiä huonoja ammattilaisia, kiiretilanteita... Ei kai silti kotisynnytys ole parempi vaihtoehto.
Jos saat kaupassa kerran mädän appelsiinin, suututko ja ryhdyt kasvattamaan kaiken ruoan itse, etkä enää koskaan mene kauppaan? Jos kerran ostamassasi vaatteessa on valmistusvirhe tai reikä, hankitko kaavat, kankaat ja ompelutarvikkeet ja ompelet jatkossa kaikki vaatteet itse?
Eikö asioita osata laittaa mittasuhteisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolee ja vammautuu ihmisiä Suomessa ihan joka päivä sairaaloissakin - eikä kukaan todellakaan silloin etsi syyllistä, vaan kaikki on uhrin syytä.
Jotenkin kummasti vain Suomen lapsikuolleisuus on yksi maailman alhaisimpia, mutta kotisynnytyksissä kuolee ja vammautuu hyvinkin suuri osuus syntyvistä lapsista.
Eipä hämärretä tosiasioita. Se edustää vain puoskarien bisneksiä.
Niin, äidille jääneet elämää haittaavat vammat taas eivät ole harvinaisia. Niitä ei täällä juuri hoideta ja osa niistä johtuu synnytyksen kulkuun kajoamisesta. Siksi synnytyksen hyvä hoitaminen on tasapainoilua lääketieteen ja luonnonmukaisuuden kanssa. Jos synnytys etenee normaalisti, miksi mennä sairaalaympäristössäkään sitä tarpeettomasti häiritsemään?
Tuolle persuöyhöttäjälle vastaus. Ei, nämä kotisynnyttäjät eivät ole persuja eikä kokkareita. Kyllä kotisynnyttäjät ovat enemmänkin vihervassareita, jos nyt poliittista kantaa edes on. Nämä kotisynnyttäjät taitavat ovat ituhippejä, luomuprinsessoja ja rokotusvastaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita.
Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä.
Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta.
Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa.
Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan.
Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok.
Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan.
Eihän kukaan voi siellä sairaalassakaan sua estää noita tekemästä. Vai pidettiinkö susta kiinni ettet liiku tai vaihda asentoa? Se kuulostaa jo poliisiasialta sitten.
Muutenkin kuulostaa oudolta. Minua ainakin kannustettiin liikkumaan, kätilö oli aika vähän paikalla eli itsekseen sai olla miten hyvältä tuntui. Ponnistaessa annettiin neuvoja ja ehdotettiin asentoja, mutta itse päätin milloin, missä ja miten ponnistin lopulta.
Älkää levittäkö mitään tämmösiä valheellisia pelottelujuttuja netissä.Sepä siinä onkin, kun olin nuori ensisynnyttäjä niin en mä osannut kyseenalaistaa kätilöiden käskyjä.
Olisin halunnut liikkua, mutta kätilö käski istumaan keinutuoliin ja ottamaan ilokaasua. Sitten kun viimeisen kerran kätilö tuli tarkistamaan avautumisen, niin hän teki sisästutkimuksen ja kajautti sitten "nyt ponnistetaan" ja käski ottamaan polvista kiinni. Olin hämmentynyt, en kokenut siihen mitään tarvetta. Kätilön käskystä sitten ponnistin.
Käski minun olla hiljaa. :D
Mutta tää oli toki vuonna 2015, että ehkä nyt jo asiat paremmin. ;)
No se on eri asia jos ei saa suutaan auki.
"Villeistä kotisynnytyksistä viranomainen ei saa mitään tietoa."
Jos lapsi jää eloon, niin eikö muka minnekään kirjata, missä tämä syntyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnytys on luonnonmukainen synnytys aivan kuten aikoinaan synnytettiin savusaunassa. Siinä on hyviä puolia mutta myös huonoja puolia kun sikiön voinnin seuranta on hankalampaa. Sitten jos tulee ongelma kuten vaikka kohtu repeää niin siinä voi kuolla niin syntyvä lapsi kuin äitikin koska tarvittaisiin leikkaushoitoa.
Ennen synnytettiin noin, kun ei ollut muita vaihtoehtoja. Luonnonmukaisuuteen kuului suuret kuolleisuusluvut, sekä vauvoilla että synnyttävillä naisilla. Synnytys on naiselle elämän vaarallisin ”luonnonllinen” tapahtuma, onneksi nykyään siihen on apua saatavilla.
Synnyttäminen on vapaaehtoista ja harva enää edes synnyttää joten marginaalinen ongelma.
Mitä ihmettä? N. 65% suomalaisista naisista on äitejä. Meinaatko, että tämä luku romahtaa lähes nollaan hetkessä, kun itse kuvittelet muodikkaasti olevasi vela aina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita.
Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä.
Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta.
Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa.
Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan.
Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok.
Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan.
Eihän kukaan voi siellä sairaalassakaan sua estää noita tekemästä. Vai pidettiinkö susta kiinni ettet liiku tai vaihda asentoa? Se kuulostaa jo poliisiasialta sitten.
Muutenkin kuulostaa oudolta. Minua ainakin kannustettiin liikkumaan, kätilö oli aika vähän paikalla eli itsekseen sai olla miten hyvältä tuntui. Ponnistaessa annettiin neuvoja ja ehdotettiin asentoja, mutta itse päätin milloin, missä ja miten ponnistin lopulta.
Älkää levittäkö mitään tämmösiä valheellisia pelottelujuttuja netissä.
Tää on kyllä mun ihan oikea kokemus ja jos luet tarkkaan, kirjoitan myös, että valitsisin sairaalasynnytyksen kaikesta huolimatta uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita.
Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä.
Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta.
Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa.
Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan.
Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok.
Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan.
Missä ihmeen sairaalassa ei saa liikkua? Kyllä minua ainakin kehoitettiin liikkumaan ja kokeilemaan vaikka mitä asentoja. Ei kukaan pakottanut "puoli-istuvaan" asentoon, kuulostaa nyt kyllä ihan 50-luvulta...
Vierailija kirjoitti:
Jos kotisynnytyksiä on ollut 100kpl, 7 on kuollut ja X määrä lapsia vammautunut, kuolleisuusprosentti kotisynnytyksissä on 7%. Vammautuneiden määrä olisi tärkeää uutisoida myös.
Seitsemän kotisynnytyksissä kirjattua kuolemaa muutaman vuoden aikana. Näissä
Tapauksissa on ollut kätilö mukana, ja siksi ne kirjataan. Kokonaan ilman terveydenhuollon ammattilaista synnyttävienitien lapsikuolemia ja vammoja ei tilastoida. Niitä voi olla kuinka paljon vain. Joku ehkä hausattu kotipihaankin kenenkään tietämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita.
Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä.
Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta.
Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa.
Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan.
Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok.
Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan.
Eihän kukaan voi siellä sairaalassakaan sua estää noita tekemästä. Vai pidettiinkö susta kiinni ettet liiku tai vaihda asentoa? Se kuulostaa jo poliisiasialta sitten.
Muutenkin kuulostaa oudolta. Minua ainakin kannustettiin liikkumaan, kätilö oli aika vähän paikalla eli itsekseen sai olla miten hyvältä tuntui. Ponnistaessa annettiin neuvoja ja ehdotettiin asentoja, mutta itse päätin milloin, missä ja miten ponnistin lopulta.
Älkää levittäkö mitään tämmösiä valheellisia pelottelujuttuja netissä.Sepä siinä onkin, kun olin nuori ensisynnyttäjä niin en mä osannut kyseenalaistaa kätilöiden käskyjä.
Olisin halunnut liikkua, mutta kätilö käski istumaan keinutuoliin ja ottamaan ilokaasua. Sitten kun viimeisen kerran kätilö tuli tarkistamaan avautumisen, niin hän teki sisästutkimuksen ja kajautti sitten "nyt ponnistetaan" ja käski ottamaan polvista kiinni. Olin hämmentynyt, en kokenut siihen mitään tarvetta. Kätilön käskystä sitten ponnistin.
Käski minun olla hiljaa. :D
Mutta tää oli toki vuonna 2015, että ehkä nyt jo asiat paremmin. ;)
No se on eri asia jos ei saa suutaan auki.
Niin mä tosiaan olin kulttuurin myötä siinä uskossa silloin, että kätilöt on synnyttämisen asiantuntijoita ja kuuntelen heitä. :)
Ilmaisin kyllä tahtoni, mutta jos ammattilainen sanoo muuta, niin enpä osannut kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
"Villeistä kotisynnytyksistä viranomainen ei saa mitään tietoa."
Jos lapsi jää eloon, niin eikö muka minnekään kirjata, missä tämä syntyi?
Voisin kuvitella, että tällaistakin tilastoa vääristäisi nämä autoon ja eteisen lattialle synnyttäneet, jotka ei ehdi sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnytys on luonnonmukainen synnytys aivan kuten aikoinaan synnytettiin savusaunassa. Siinä on hyviä puolia mutta myös huonoja puolia kun sikiön voinnin seuranta on hankalampaa. Sitten jos tulee ongelma kuten vaikka kohtu repeää niin siinä voi kuolla niin syntyvä lapsi kuin äitikin koska tarvittaisiin leikkaushoitoa.
Ennen synnytettiin noin, kun ei ollut muita vaihtoehtoja. Luonnonmukaisuuteen kuului suuret kuolleisuusluvut, sekä vauvoilla että synnyttävillä naisilla. Synnytys on naiselle elämän vaarallisin ”luonnonllinen” tapahtuma, onneksi nykyään siihen on apua saatavilla.
Synnyttäminen on vapaaehtoista ja harva enää edes synnyttää joten marginaalinen ongelma.
Mitä ihmettä? N. 65% suomalaisista naisista on äitejä. Meinaatko, että tämä luku romahtaa lähes nollaan hetkessä, kun itse kuvittelet muodikkaasti olevasi vela aina?
Eiköhän tuo ole y l i l a u d a n trollijonne.
Eri
Siis what, eivät edes käy seulonnoissa ja neuvolassa raskautta seuraamassa? Eli jää downit ja muut vammat pimentoon siihen asti, että vauva työnnetään ulos villisynnyttäjän pimperoisesta? Eli sieltä voi sitten tulla raajaton tai muuten pahasti epämuodostunut viaton vauva, joka elää kituen muutaman päivän?
Huhhuh ei ole ihmisen itsekkyydellä rajaa. Se on vielä pientä, että haluaa synnyttää ilman kipulääkitystä. Tyhmää, mutta pikkujuttu kaiken muun rinnalla. Ruumiita tulee vielä lisää jos tähän pelleilyyn ei liateta stoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita.
Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä.
Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta.
Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa.
Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan.
Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok.
Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan.
Eihän kukaan voi siellä sairaalassakaan sua estää noita tekemästä. Vai pidettiinkö susta kiinni ettet liiku tai vaihda asentoa? Se kuulostaa jo poliisiasialta sitten.
Muutenkin kuulostaa oudolta. Minua ainakin kannustettiin liikkumaan, kätilö oli aika vähän paikalla eli itsekseen sai olla miten hyvältä tuntui. Ponnistaessa annettiin neuvoja ja ehdotettiin asentoja, mutta itse päätin milloin, missä ja miten ponnistin lopulta.
Älkää levittäkö mitään tämmösiä valheellisia pelottelujuttuja netissä.Sepä siinä onkin, kun olin nuori ensisynnyttäjä niin en mä osannut kyseenalaistaa kätilöiden käskyjä.
Olisin halunnut liikkua, mutta kätilö käski istumaan keinutuoliin ja ottamaan ilokaasua. Sitten kun viimeisen kerran kätilö tuli tarkistamaan avautumisen, niin hän teki sisästutkimuksen ja kajautti sitten "nyt ponnistetaan" ja käski ottamaan polvista kiinni. Olin hämmentynyt, en kokenut siihen mitään tarvetta. Kätilön käskystä sitten ponnistin.
Käski minun olla hiljaa. :D
Mutta tää oli toki vuonna 2015, että ehkä nyt jo asiat paremmin. ;)
No se on eri asia jos ei saa suutaan auki.
Niin mä tosiaan olin kulttuurin myötä siinä uskossa silloin, että kätilöt on synnyttämisen asiantuntijoita ja kuuntelen heitä. :)
Ilmaisin kyllä tahtoni, mutta jos ammattilainen sanoo muuta, niin enpä osannut kyseenalaistaa.
Kyllä ne kätilöt myös ihan aidosti tietää synnyttämisestä. Varmasti jos on ollut mukana sadoissa synnytyksissä niin syntyy hyvä käsitys siitä miten kannattaa toimia.
Synnyttävä äiti on lähes aina amatööri. Harva synnyttää elämänsä aikana muutamaa kertaa enempää. Moni vain kerran. Joten ei tietenkään voi olla yhtä paljon kokemusta kuin tätä työkseen päivittäin tekevällä kätilöllä.
Ja kyllä kätilöt ihan oikeasti haluaa auttaa ja tehdä työnsä hyvin! Ei siellä synnytysosastolla kukaan halua pahaa sen enempää äidille kuin vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita.
Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä.
Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta.
Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa.
Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan.
Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok.
Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan.
Tai sitten todennäköisimmin olisit vaan kuollut kotiisi
En mä ole sanonut, että haluaisin synnyttää kotona. Et vissiin lukenut mun kommenttia, siinä nimittäin lukee ihan päinvastoin.
Otin kantaa siihen, että sairaalassa usein puututaan synnytyksen kulkuun tarpeettomasti ja toisaalta synnyttäjä on myös yksin.
Hermovauriolta säästymisellä spekuloin, jos olisin saanut synnyttää omaan tahtiin.
Eikä tossa mun ekassa synnytyksessä kyllä tapahtunut mitään sellaista, jonka takia kotonakaan olisin kuollut. Kuten sanoin, olin yksin pääosan ajasta.
Jos olit yksin, niin miksi nariset sitten ettet muka saanut liikkua
Sun teksteistäsi meni kyllä loppukin uskottavuus. Ihanko oikeasti kuvittelet, että kotona jonkun puoskarin puoskaroidessa olisit muka selvinnyt vähemmällä? Mitenköhän se olisi ollut edes mahdollista? Se lapsen pää on se mikä tekee synnytyksestä äärimmäisen vaarallisen
Se ei valitettavasti ole rikollista. Mutta onhan lääkäreiltä viety oikeus harjoittaa ammattia, jos ongelmia on havaittu. Potilasvahinkoilmoituksen prosessi on luotu huonon hoidon korvauksiin.