Poliisi tutkii useita kotisynnytyksiä; vauvoja kuollut

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnytys on luonnonmukainen synnytys aivan kuten aikoinaan synnytettiin savusaunassa. Siinä on hyviä puolia mutta myös huonoja puolia kun sikiön voinnin seuranta on hankalampaa. Sitten jos tulee ongelma kuten vaikka kohtu repeää niin siinä voi kuolla niin syntyvä lapsi kuin äitikin koska tarvittaisiin leikkaushoitoa. 

Ennen synnytettiin noin, kun ei ollut muita vaihtoehtoja. Luonnonmukaisuuteen kuului suuret kuolleisuusluvut, sekä vauvoilla että synnyttävillä naisilla. Synnytys on naiselle elämän vaarallisin ”luonnonllinen” tapahtuma, onneksi nykyään siihen on apua saatavilla. 

Kävin katsomassa yhden vapaa-villi-mikäonkaan-synnyttäjän somea. Hämärtää todella kotisynnytyksen riskejä verrattuna sairaalasynnytykseen. Postailee onnellisia synnytystarinoita. Ihmisellä pitää olla harkintakyky vakavasti alentunut, että uskoo tuota soppaa. Hämmästyksekseni löysin pari tuttua, jotka noista tykkäilevät. 

Nuo synnyttäjät kuuluisivat vankilaan, mielellään elinkautisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisynnytys on luonnonmukainen synnytys aivan kuten aikoinaan synnytettiin savusaunassa. Siinä on hyviä puolia mutta myös huonoja puolia kun sikiön voinnin seuranta on hankalampaa. Sitten jos tulee ongelma kuten vaikka kohtu repeää niin siinä voi kuolla niin syntyvä lapsi kuin äitikin koska tarvittaisiin leikkaushoitoa. 

Ennen synnytettiin noin, kun ei ollut muita vaihtoehtoja. Luonnonmukaisuuteen kuului suuret kuolleisuusluvut, sekä vauvoilla että synnyttävillä naisilla. Synnytys on naiselle elämän vaarallisin ”luonnonllinen” tapahtuma, onneksi nykyään siihen on apua saatavilla. 

Synnyttäminen on vapaaehtoista ja harva enää edes synnyttää joten marginaalinen ongelma.

Kuolee ja vammautuu ihmisiä Suomessa ihan joka päivä sairaaloissakin - eikä kukaan todellakaan silloin etsi syyllistä, vaan kaikki on uhrin syytä.

Kuka haluaa kotisynnytyksen? Tutulla toki kävi niin, ettei sairaalaan otettu ennen kuin oli liian myöhäistä ja lapsi syntyikin kotona. Puhumattakaan nykyisestä trendistä, jossa autossa syntymiset ovat yleistyneet. 

Jos äidit haluavat hakea elämyksiä tai vaarallisuutta, voisivat tehdä sen vaarantamatta tahallisesti lasta. 

Kotisynnytykset ovat yleistyneet sitä mukaa, kun sairaalasynnytykset ovat raa'istuneet. Kohentakaa sairaalasynnytysten taso inhimilliseksi äidille niin kyllä sinne sitten tullaan.

Ja kantakaa vastuu synnytysvaurioista!

Miksi poliisi koskaan tutki potilasvahinkoja ja hoitovirheitä???

Vierailija kirjoitti:

Vapaasynnytyssuomi näyttää kadonneen Instagramista kokonaan. Hän on itse menettänyt lapsen ja kertonut siitä. 

Osa näistä vaikuttajista tekee rahaa houkuttelemalla ihmisiä kotisynnyttämään. En sano mitään nimiä. Mielestäni todella, todella vastuutonta. Koulutettujen kätilöiden puoskarointi ylittää myös ymmärrykseni. 

Kotisivut ovat pystyssä. Ilmeisesti ig vain hakkeroitu.

Moni villin (=ei neuvolatutkimuksia) raskauden kannattaja tuntuu ajattelevan, että jos aiemmat synnytykset ovat menneet helposti, kaikki loputkin menevät. Mutta asiahan ei mene niin.

Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita. 

Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä. 

Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta. 

Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa. 

Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan. 

Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok. 

Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vastasyntyneiden kuolleisuus saatiin nollaan sairaalasynnytysten ansiosta. Nämä töhnäkkeet eivät ole ikinä avanneet historiankirjoja, kuinka valtavaa oli, kun lapset alkoivat jäämään henkiin. Ihmisen synnytys on vaarallisempi kuin minkään muun eläimen ja saavat olla tyytyväisiä, ettei yksikään äiti ole myös mennyt lapsiveden mukana 

Nollaan? Äläpä nyt satuile.

Vierailija kirjoitti:

Miksi poliisi koskaan tutki potilasvahinkoja ja hoitovirheitä???

Koska puoskarointi ja heitteillejättö ovat rikoksia ja ammatinharjoittaminen ei ole

Vierailija kirjoitti:

Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita. 

 

Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä. 

 

Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta. 

 

Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa. 

 

Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan. 

 

Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok. 

 

Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan. 

Tai sitten todennäköisimmin olisit vaan kuollut kotiisi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vastasyntyneiden kuolleisuus saatiin nollaan sairaalasynnytysten ansiosta. Nämä töhnäkkeet eivät ole ikinä avanneet historiankirjoja, kuinka valtavaa oli, kun lapset alkoivat jäämään henkiin. Ihmisen synnytys on vaarallisempi kuin minkään muun eläimen ja saavat olla tyytyväisiä, ettei yksikään äiti ole myös mennyt lapsiveden mukana 

Jossain aiemmassa keskustelussa löytyi historiaa tutkinut kirjoittaja, joka lateli selviä lukuja aiempien vuosisatojen lapsi- ja lapsivuodekuolleisuudesta ja siitä, mitä sama prosenttiosuus tarkoittaisi nykypäivänä. 

Nythän nuo puoskaroinnin seurauksena sairaalassa kuolleet vauvat nostavat Suomen koko lapsikuolleisuuden keskiarvoa. Ne pitäisi kirjata puoskarikuolemiksi. 

Suomen imeväiskuolleisuus on matalalla tasolla mutta ei muutaman vastasyntyneen kuolema vuodessa tilastoa kovin paljoa keikauta. Jokainen vältettävissä oleva vastasyntyneen kuolema on tietenkinl liikaa ja katastrofi perheelle. Viime vuonna syntyi 45832 lasta ja imeväiskuolleisuus oli 1,8 tuhatta lasta kohti. Se tekee 82 menehtynyttä lasta ennen ensimmäistä syntymäpäivää. 

Niin. Luojan kiitos, että kotisynnytys on niin harvinaista 

Kaikki nuo kuolemat kuitenkin kirjataan yhteen tilastoon, joten kotisynnytyksen kuolleisuusprosenttia ei ole verrattavaksi. Todennäköisesti se kuitenkin on äärimmäisen korkea 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi poliisi koskaan tutki potilasvahinkoja ja hoitovirheitä???

Koska puoskarointi ja heitteillejättö ovat rikoksia ja ammatinharjoittaminen ei ole

Kun kukaan ei valvo eikä seurauksia ole lääkärit voi puoskaroida ihan rauhassa. Se on rikollista.

Jos kotisynnytyksiä on ollut 100kpl, 7 on kuollut ja X määrä lapsia vammautunut, kuolleisuusprosentti kotisynnytyksissä on 7%. Vammautuneiden määrä olisi tärkeää uutisoida myös.

Vierailija kirjoitti:

Kuolee ja vammautuu ihmisiä Suomessa ihan joka päivä sairaaloissakin - eikä kukaan todellakaan silloin etsi syyllistä, vaan kaikki on uhrin syytä.

Jotenkin kummasti vain Suomen lapsikuolleisuus on yksi maailman alhaisimpia, mutta kotisynnytyksissä kuolee ja vammautuu hyvinkin suuri osuus syntyvistä lapsista. 

Eipä hämärretä tosiasioita. Se edustää vain puoskarien bisneksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita. 

 

Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä. 

 

Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta. 

 

Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa. 

 

Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan. 

 

Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok. 

 

Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan. 

Eihän kukaan voi siellä sairaalassakaan sua estää noita tekemästä. Vai pidettiinkö susta kiinni ettet liiku tai vaihda asentoa? Se kuulostaa jo poliisiasialta sitten. 

Muutenkin kuulostaa oudolta. Minua ainakin kannustettiin liikkumaan, kätilö oli aika vähän paikalla eli itsekseen sai olla miten hyvältä tuntui. Ponnistaessa annettiin neuvoja ja ehdotettiin asentoja, mutta itse päätin milloin, missä ja miten ponnistin lopulta. 

Älkää levittäkö mitään tämmösiä valheellisia pelottelujuttuja netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolensa kummassakin.. Minulle myös oma terveys ja elämänlaatu ovat arvokkaita. 

 

Valitettavasti sairaalassa ja kulttuurissa äidin vammautumista ei oteta vakavasti, jos hän kuitenkin jää eloon. Ensin estetään synnyttäjää liikkumasta haluamallaan tavalla (se olis lievittänyt kipua, auttaisi avautumisessa..) ja sitten pakotetaan siihen surullisenkuuluisaan puoli-istuvaan asentoon, joka altistaa repeämille ja hermivaurioille. Eikä ponnistamistakaan saanut aloittaa sitten, kun keho niin kertoo, vaan kätilö tuli mittailemaan ja sitten kätilön käskystä lapsi ulos. Kipu oli järkyttävää, tuntui koko ajan siltä, että lantio murtuu hetkenä minä hyvänsä. 

 

Ja jos sitten lantiosta irtoaa lihas tai tulee hermovaurioita, ketään ei kiinnosta. 

 

Liukuhihnatoimintaa ja pääasiassa olin ponnistusvaihetta lukuunottamatta miehen kanssa huoneessa. 

 

Siitä huolimatta synnyttäisin uudelleen sairaalassa, jos synnyttämään joutuisin. Mutta toisella kerralla en enää luota kätilöiden ammattitaitoon ohjata synnytystä sekä lapselle, että äidille mahdollisimman riskittömästi. Vaan olipa sellainen kokemus, ettei ole tehnyt mieli koittaa uudestaan. 

 

Niin ps. Mun synnytyksessä ei ollut mitään huolta aiheuttavaa, miksi se olis täytynyt hoitaa puoli-istuvassa asennossa ja ponnistaa ennen ponnistustarvetta. Vauvan sydänäänet ok ja minun vointi kipua lukuunottamatta ok. 

 

Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko voinut säästyä repeämiltä, jos olisin saanut liikkua, valita asentoni ja ponnistaa oman tarpeen mukaan. 

Tai sitten todennäköisimmin olisit vaan kuollut kotiisi 

En mä ole sanonut, että haluaisin synnyttää kotona. Et vissiin lukenut mun kommenttia, siinä nimittäin lukee ihan päinvastoin. 

Otin kantaa siihen, että sairaalassa usein puututaan synnytyksen kulkuun tarpeettomasti ja toisaalta synnyttäjä on myös yksin. 

Hermovauriolta säästymisellä spekuloin, jos olisin saanut synnyttää omaan tahtiin.

Eikä tossa mun ekassa synnytyksessä kyllä tapahtunut mitään sellaista, jonka takia kotonakaan olisin kuollut. Kuten sanoin, olin yksin pääosan ajasta.