-" KOSKAS TEILLE PERHEENLISÄYSTÄ TULEE?" Saako näin kysyä?
Ja kysyttekö itse? Meille ei ole vauvaa kuulunut, ja muutenkin pidän asiaa kovin henkilökohtaisena, on lapsettomuus sitten valittua tai ei.
Kommentit (24)
tuleeko sitä edes ikinä... Mielestäni korrektimpaa on sitten kysyä, että toivotteko lapsia jossain vaiheessa tai oletteko halunneet lapsia?! Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta aikanaan enkä minä itse nyt niin kauheasti vedä herneitä nenään tollasista kysymyksistä. On kuitenkin normaalia saada lapsia ja ei ihmiset pahuuttaan kysele. Jos itsellä ei ole ollut ongelmia siinä asiassa, ni ei sitä tajua.
niin moni muukin asia elämässä, mutta ei välttämättä kahvipöytäkeskusteluun sopiva.
samalla logiikalla ei voi kysyä mitä teet työksesi koska se on jokaisen oma asia ja työtön nolostuu kysymyksestä
Nykyään elää ihmiset pidempään tai ainaiseen sinkkuina ja lapsettomuudesta on tehty elämää suurempi asia (mikä on ihmeellistä), eli ei voi enää.
Sillä lähisuvussa on lapsettomuutta, 10v hoitojenkin jälkeen. Ja voi olla vastaajalle todella kipeä asia, kun möläyttää tuollaista. Kyllä se sitten näkyy ja kuuluu jos jollekulle sitä perheenlisäystä on tulossa.
no mun äidille oma mummoni (äidinäiti) heitti vasta että " sulle sitä ei näytä noita lapsenlapsia kovin paljon siunautuvan" . Ja tuota oltiin me molemmat sisarukset kuulemassa, systeri on ollut vuoden ilman ehkäisyä joten saattoi vähän tuntua. Toisaalta mua taas ärsyttää se että koska mulla on yksi lapsi niin oletetaan automaattisesti että meille tulee myös toinen.
aina tarjotaan terapiaa kun varpaankynsi suunnilleen katkee
ja ainahan se riippuu henkilöstä, jonkun on helpompi hyväksyä oma lapsettomuus, jonkun toisen taas paljon vaikeampaa. Itse tunnen 6-7-kymppisiä lapsettomia ja kyllä vieläkin usein puhuvat kuinka ikävää, että omaa lasta eivät saaneet.
Vierailija:
ei se ennen ollut iso asia, nykyään siitä on tehty sellainen, nykyajan ihmiset ei kestä mitään elämään kuuluvia yllätyksiä
aina tarjotaan terapiaa kun varpaankynsi suunnilleen katkee
Mutta miksi tehdä vastaamisesta niin suuri numero? Voi sanoa, että a) en usko, että kuulu sinulle b) en pidä lapsista enkä aio niitä tehdä c) emme saa lapsia d) IHAN MITÄ TAHANSA.
Minusta kysymys on tahditon, mutta koska sen esittämistä ei voi estää, voi kysyjän halutessaan nolata vastauksella - tai vaikka purskahtamalla itkuun, jos tilanne on niin vaikea. En kyllä ymmärrä miksi se olisi: jos ei lapsia saa halusta huolimatta, niin onhan sen kanssa ollut opittava elämäänkin, luulisi tuon simppelin, yhden lauseen vastaamisen olevan sen rinnalla aika pientä.
" oletteko miettineet joskus lastenhankintaa" . Miten joku voi vetää herneen nenään tuosta?
Pikkusen eri asia jos siihen vastaa esim. " ei nyt ajankohtaista" ja alkaa inttämään, että no miksei ja tehkää nyt jne.
Eli olen kantapään kautta oppinut, että ei pidä koskaan kysyä, ei edes silloin kun sitä on jo selkeästi tulossa.
Minä ainakin pyrin nolostuttamaan kysyjän kun meiltä toista lasta udellaan. Minkä takia lapsen tekeminen tai saaminen tuntuu kuuluvan kaikille? Meillä kysyjät ei ymmärrä vastausta ettei tähän hetkeen haluta kasvattaa perhettä, vaan ollaan onnellisia näin. Ei riitä... Pitää lähteä luennoimaan monilapsiperheiden ihanuudesta... Uskomatonta!
Vierailija:
Vierailija:
ei se ennen ollut iso asia, nykyään siitä on tehty sellainen
Erityisesti kai siinä oli loukkaavaa ajankohdan kysyminen " koskas teille vauva tulee..." , vaikka olin vain tarkoittanut sen ystävälliseksi huomioksi, että " kas teille on vauva tulossa..." .
No meitä on moneen junaan ja ensi kerralla osaan olla varovaisempi.
t. 20
Ennen jäivät maatilat ilman jatkajaa, samoin kaikki yrittäjät ja käsityöläiset kärsivät siitä, ettei lapsesta ollut työn jatkajaksi. Lapsien sanottiin olevan myös vanhuuden turva, heidän oletettiin huolehtivan iäkkäistä vanhemmistaan. Jos sukua ei ollut eikä pystynyt huolehtimaan itsestään, joutui ns. vaivaistaloon. " Lapsi tuo leivän tullessaan" , sanottiin.
olen kärsinyt lapsettomuudesta, silti mielestäni kysymys ei ole asiaton. Jos vastaaja ei halua kertoa vaan vastaa ympäripyöreästi, asia pitäisi ymmärtää jättää sikseen.
Meille on lähinnä " vitsailtu" aiheesta. Tyyliin kun oltiin vastasyntynyttä vauvaa katsomassa, niin kohta meilläkin on vauvakuume jne. Olihan ne vitsit aika huonoja siihen aikaan, kun olisin kakkosen halunnut, mutta mies ei.
a) en usko, että kuulu sinulle
--> aika törkeä vastaus. Vaikka pahoittaisi mielensä kysymisestä, tuskin haluaa loukata sen esittäjää. En minä ainakaan haluaisi näin sanoa tuttavalle tai kaverille.
b) en pidä lapsista enkä aio niitä tehdä
--> tahattomasti lapsettomalle tämä on valehtelua. Lisäksi ihminen antaa mielestäni aika typerän kuvan laukaistessaan jotain tällaista. Vaikkei pitäisi lapsista, tuskin kannattaa ihan näin muotoilla asiaa. Erittäin suuri osa ihmisistä nimittäin pitää, ja loukkaantuu puolestaan tästä kommentista.
c) emme saa lapsia
--> siis totuus. Tätähän lapsettomuudesta kärsiville useimmiten ehdotetaan, että kerro vaan suoraan. Harva näin kuitenkaan haluaa tehdä, koska sen ääneen sanominen tuntuu itsestäkin pahalta. Moni haluaa kuitenkin uskoa, että lapsi joskus ilmaantuisi, vaikkapa hoidoilla. Vähän sama kuin sanoisi vakavasti sairastuttuaan, että minä kuolen tähän. (En nyt halua verrata lapsettomuutta kuolemaan, vaan haluan kertoa esimerkin toivon ylläpitämisestä). Lisäksi tämän vaihtoehdon kertominen voi aiheuttaa lisäkyselyitä (missä vika tms.) tai voivottelua jota ei välttämättä jaksaisi.
d) IHAN MITÄ TAHANSA.
--> tämä kai se yleisin ratkaisu on, mutistaan jotain epämääräistä. Kukin keksiköön itselleen sopivan vastauksen. Itse sanoin, että toivoisimme kyllä joskus saavamme lapsen.
Itkuun purskahtaminen ei ainakaan itselleni olisi sopinut. Työpaikan kahvipöydässä vollottamassa... No joo.
Jos multa kysytään, en vedä hernettä nenään, vaan totean etten oo tekemässä.. So simple..