3v ja " ongelmia" kerrakseen
Onko muilla " vieraskoreita" lapsia? Meidän kolmevuotiaasta sanotaan usein kylässä, kaupassa yms että kylläpäs on kiltti ja tottelevainen. Ite siinä sitten mietin, että näkisitte tuon pikkupirulaisen kotioloissa! Äitiä tottelee hyvin vaihtelevasti, yleensä joka asiasta otetaan matsi, oli sit kyseessä nukkumaanmeno, pukeminen, vessaan meno jne. Tahallaan ärsyttää mua, siis kun pyydän/käsken/kiellän, niin juoksee karkuun ja nauraa. Että voi olla rasittavaa! Ja kun näitä tilanteita tulee pahimmillaan kymmeniä päivässä!
Jonkin verran paremmin menee silloin kun isä on kotona, eli enimmäkseen kohdistaa uhmansa muhun. Isäänsä tottelee paremmin kuin minua. Kyläreissut, kerhot yms sujuu yleensä rauhallisesti, ei siis riehu mutta osaa kyllä " hiljaisen kiusanteon" eli esim vie aina pikkusiskoltaan lelun kädestä, puolisalaa tönäisee tms ja pirullinen virne naamalla tuijottaa mun reaktiota. Eli päällisin puolin ihmispaljoudessa on ihan rauhakseen mutta koko ajan testaa mun kärsivällisyyttä pienellä temppuilulla.
Viime aikoina on myös ongelmana ollut kastelu. Tyttö on pitkään pärjännyt pelkällä yövaipalla, mutta nyt on tullut roimasti takapakkia eli päikkäreillä välillä sänky kastuu + useampi pieni pissavahinko päivän mittaan.
Nukkumaanmeno on myös muuttunut entistä hankalammaksi. On tottunut itekseen nukahtamaan iltasadun jälkeen, mutta nykyään karjuu sängyssään kuin villipeto. Usein on pissähätä, jano tai johonkin sattuu eli vaatii meitä ravaamaan luonaan useita kertoja milloin milläkin tekosyyllä. Vain harvoin nukkuu kokonaisen yön, viime yönäkin heräsi itkemään 4 kertaa (eikä kuitenkaan ole esim flunssainen) mikä on musta aivan liikaa 3-vuotiaalle! Usein pikkusiskokin herää huutoon. Aamuisin meiltä lähtee töihin univelkainen iskä ja lasten kanssa kotiin jää kärttyinen äiti kahden huonostinukkuneen riiviön kanssa. Jotenkin ymmärtäisin kovan uhman, uniongelmat ja pissavahingot jos ois jotain muutoksia, stressinaiheita yms mut kun ei ole mitään erikoista tapahtunut.
Unikouluohjeita sain esikoisen ollessa vuoden vanha ja silloin yöt rauhoittukin tilapäisesti. Miten 3-vuotiaan uhmiksen vois saada nukkumaan yöt läpeensä? Olisko jo syytä kysellä apuja jostain, koska voimat alkaa olla loppu ja pinna tosi kireällä? Ehkä ton päiväsaikasen uhmailun jaksais paremmin jos sais edes joskus nukkua kokonaisen yön!
Kommentit (3)
Eilen oli taas sellainen " myisin tuon eniten tarjoavalle ja heti" -päivä =)
Meillä ei kasteluvahinkoja ole pahemmin. Muutaman kerran liian keskittyneesti leikkii, niin unohtaa mennä vessaan, mutta ei yleensä. Ei tosin yövaippakaan enää käytössä ole ollut.
Nukkumaanmeno on kamalaa. Siis saattaa mennä parikin tuntia ennenkuin poika nukahtaa. Yleisin neuvo on ollut, että laittakaa aikaisemmin sänkyyn ja sekös auttaa - se sitten valvoo siellä kuitenkin sinne kymmenen korville ja aamulla on seiskalta herätys. Sitten ulvotaan, että " äiti nukuttaa vielä" ... ja viikonloppuna taas ennen seitsemää kuuluu korvaan, että " äiti herätään jo!" Tuntuu että muksu oikein tietää millä repiä hermoja...
Apuja en osaa sanoa, tosin itse olen jo ilmeisesti niin " turtunut" , että jos kiukutellaan niin antaa huutaa sitten, halitaan sen jälkeen ja mietitään mikä harmitti ja meni pieleen. Itseäni rasittaa lähinnä juuri tuo nukkumaanmenon vaikeus. Yöt nukkuu hyvin (vielä) mutta nukahtaminen on vaikeaa.
Hei.
meillä esikoinen rupesi kolmivuotiaana uhmaamaan. Yöt oli menneet hiljakseen risaisiksi ja heräili useita kertoja. Känkkäsi tyhmistä asioista todella pahasti ja raivosi.
Elämä helpotti huomattavasti kun ruvettiin pitämään ruokapäiväkirjaa ja karsittiin ruokavaliota. Lapsi oli allergisoitunut (tai sitten tietyt ruuat eivät vain muuten sovi)joillekkin mausteille, lisäaineille ja hedelmille. Oireena on kurja olo (ehkä joistakin mahakipua). Ja sitten kun on kurja olo niin sitä purettiin raivoamisilla känkkäämisillä jne.
Meillä kastelua näyttää esiintyvän jos lapsi syöö kaakaota. Muuten selvitään pelkällä yövaipalla ilman kastelu ongelmia.
Nukkuminen parani meillä kun jätimme koeluontoisesti hetkeksi fluoritapletit pois. Nyt pitäisi kokeilla jotain toista merkkiä tilalle kun nuo aikaisemmin käytetyt eivät selvästikkään sopineet vaan aiheuttavat heräilyä.
Veikkaan että teidän tapauksessa voi olla kyse pelkästä uhmasta mutta kannattaa myös pitää mielessä että jokin fyysinen vaiva voi myös aiheuttaa uhman tapasta känkkää koska jotenkihan sitä kurjaa oloa täytyy yrittää purkaa eikä lapsi vielä osaa välttämättä kertoa todellisesta syystä (eihän me aikuisetkaan usein tajuta että pää on tulossa kipeäksi vaikka rähistään jo kaikenlaisesta pikkuasioista).
Tsemppiä ja jaksamista jokatapauksessa teille !!
t. Kahden allergikon äiti
Jos yhtaan lohduttaa meilla ihan samanlaista menoa pian 3-vuotiaamme kanssa. Meilla tuota " kastelua" ei ole onneksi tullut, mutta muuten kaikki kirjoittamasi kuvaa hyvin meidan " pikku riiviöta" .
3-vuotiaamme toinen lapsemme, esikoistytön kanssa ei ollut laheskaan yhta rankkaa 3-vuotis uhmaa. Vaikka silloin tosin luulin neidin uhmaamisen olevan pahimmasta paasta:-)
Ma olen lohduttautunut silla, etta hyva kun kodin ulkopuolella " osaa kayttaytya" ! Kotona paivat usein taynna tahtojentaistelua. Milloin mistakin asiasta. Kai tama tasta rauhoittuu, kunhan vain jaksan taas rajat pikkuneidille osoittaa, jameralla otteella rakkaudella:-)))
Ei ole siis hyvia neuvoja:-/ Jaksamista vain ja pida pintasi!
Voimia!
bucomama, kera tyttöjen kesalla 3v ja 6v