Kertokaas viisaat, miten käy liiton jossa toinen puolisoista on ateisti ja toinen Jumalan lapsi?
.
Kommentit (48)
Kyllä hän alunperinkin kirkkoon kuului, mutta sitten hän ystävystyi ihmisen kanssa joka oli suorastaan kiihkouskovainen ja alkoi itsekin toisissaan uskoa Jumalaan ja hän muuttui.
Jos esim. joskus satuin vahingossa sanomaan kirosanan hänen kuultensa, se oli jotenkin ihan ylitsepääsemätön juttu.
Huomasin kuinka exäni alkoi suorastaan inhoamaan minua. Rakkaus katosi jonnekin. Emme lopulta edes pystyneet katsomaan toisiamme silmiin. Exmieheni silmistä heijastui sellainen viha minua kohtaan etten edes uskaltanut katsoa häntä silmiin.
En koskaan kyseinalaistanut hänen uskoaan tai arvostellut sitä. Kuuntelin kiinostuneena hänen juttujaan uskostaan.
Silti hän ei enää kyennyt rakastamaan minua ja erohan siitä tuli.
Hän ei kykene edes lapsiaan rakstamaan, koska ne ovat osa minua. Näin exäni sanoi.
itse olen uskossa. Luin kauhulla sun miehesi käytöstä...
Ja ateistit olla uskomatta. Lapsia ei tule sotkea asiaan ollenkaan!! Eli ei kastetta tai kastamatta jättämistä kummankaan hyväksi; ei kannata tehdä lapsia jossei ole yhteinen maailmankuva.
-mutta liitto toimii hyvin. Lopultakin esim. yhteisvastuullisuutta voidaan perustella sekä uskonnollisesti että poliittisesti. Moraalikäsityksemme on samanlainen vaikka mies kuuluu kirkkoon minä en ja äänestämme puolueita eri laidoilta - pinnalta katsottuna maailmankatsomuksemme ovat siis hyvin erilaiset. Lapsia kasvatamme ennen kaikkea suvaitsevaisiksi.
Sitä vain en sulata että miehen sukulaiset saattavat opettaa lapsille vaikkapa rukouksia. Miehen on hyväkin näyttää lapsille omia uskonnollisia tapojaan mutta sukulaisille ei lasten uskonnollinen kasvatus kuulu ja seuraavan kerran aion tästä heille huomauttaa.
Itse olen kyllä sitä mieltä että lapsen tulisi voida päättää uskonnollisista ja poliittisista sitoumuksistaan tai sitoumuksetta jättämisistään itse vasta täysi-ikäisenä mutta annoin kastaa lapset kun asia oli miehelle tärkeä. Näin he osallistuvat myös koulun uskonnonopetukseen (jota on opetusohjelmassa yllättävän paljon!) mutta pyrin kotona antamaan heille myös jonkinlaiset silmälasit joiden läpi kriittisesti katsoa uskonnonopetusta. Miehelleni puolestaan tämä ok.
On pakko sanoa, että olette tosi suvaitsevaisia toisianne kohtaan. Tosi hyvä, koska suhteessa on paljon asioita joissa toisen erilaisuutta on vaan pakko suvaita ja sietää.
vastasi että jos helvetti on olemassa niin hän menee mieluummin sinne kuin taivaaseen. Aika hurjalta kuulostaa että mieluummiin menet kuumaan/tuskalliseen pätsiin jossa on pelottavaa, pimeää, kuumaa jne. kärsit ehkä janosta jne.
Itse ainakin menen mieluummin paratiisiin jossa aina paistaa aurinko ja ihmiset ovat onnellisia.
Uskova ei ala seurusteleen ei uskovan kanssa.
Asia on eri jos toinen tulee naimisissa olon aikana uskoon. Mut ei sen takia silti voi erota...
Kukas sen määrää, että uskova ei ala seurustella ei-uskovan kanssa? Mun Raamatusta ei ainakaan löydy sellaista ohjetta. Tietenkin tosiasia on, että samanmielisen kanssa on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
vastasi että jos helvetti on olemassa niin hän menee mieluummin sinne kuin taivaaseen. Aika hurjalta kuulostaa että mieluummiin menet kuumaan/tuskalliseen pätsiin jossa on pelottavaa, pimeää, kuumaa jne. kärsit ehkä janosta jne.
Itse ainakin menen mieluummin paratiisiin jossa aina paistaa aurinko ja ihmiset ovat onnellisia.
Miten siellä voi olla onnellinen tietäessään, että lähimmäiset kärventyvät ikuisesti lieskoissa pelkästään sen vuoksi, että eivät uskoneet ilman todisteita?
Kyllä hän alunperinkin kirkkoon kuului, mutta sitten hän ystävystyi ihmisen kanssa joka oli suorastaan kiihkouskovainen ja alkoi itsekin toisissaan uskoa Jumalaan ja hän muuttui.
Jos esim. joskus satuin vahingossa sanomaan kirosanan hänen kuultensa, se oli jotenkin ihan ylitsepääsemätön juttu.
Huomasin kuinka exäni alkoi suorastaan inhoamaan minua. Rakkaus katosi jonnekin. Emme lopulta edes pystyneet katsomaan toisiamme silmiin. Exmieheni silmistä heijastui sellainen viha minua kohtaan etten edes uskaltanut katsoa häntä silmiin.
En koskaan kyseinalaistanut hänen uskoaan tai arvostellut sitä. Kuuntelin kiinostuneena hänen juttujaan uskostaan.
Silti hän ei enää kyennyt rakastamaan minua ja erohan siitä tuli.
Hän ei kykene edes lapsiaan rakstamaan, koska ne ovat osa minua. Näin exäni sanoi.