Miksi keskustelu oman vanhemman kanssa jättää joka kerta

Mun äiti takertuu sanoihin, syyttää että häntä syytetään, vaikkei ole syytetty alunperin ja kääntää sanomiset aina toisinpäin, käyttäytyy sairaasti, ei muista mitään aiempaa ja lyö luurin korvaan. Ja hänen pitäisi määräillä toista. Asioiden hoito ei onnistu hänen kanssaan ja kaikki menee aina pilalle. Se on liian vaikeaa.

Vaikuttaisi vähän muistisairaudelta, hänen kohdaltaan. Tai sitten kuolemanpelolta. Isä teki just tuota samaa

Kotihoidossa ensin ja sitten kun alkoi kaatuilemaan kotonaan, niin palvelutalopaikka. Alun jälkeen piristyi siellä, mutta sitten se tiimalasin hiekka vaan valui loppuun.

Ymmärrän, et olet huolissasi. Mitä osaisin neuvoa? - Soita vaikka päivystävälle sosiaalihoitajalle, hän sitten osaa neuvoa paremmin; äidin kohdalla tein noin. Tosin äiti oli hoitomyönteinen, isä taas hoitovastainen (niitä vanhan kansan änkyröitä).