Mikä teille luo merkityksellisyyttä elämään?

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

"Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia."

Lapsivihan? Ehkä aika moni ihminen jää lapsettomaksi (tahtomattaan tai tarkoituksella) ihan muun asian takia kuin sen että vihaa lapsia. Esimerkiksi omat terveysongelmat joita ei halua siirtää eteenpäin, taloudellinen tilanne, sopivan kumppanin puute, turvaverkkojen puute...

Parisuhde, lapset, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset.

Se että yrittää elää säällisesti ilman suurempia kupruja ja että voi ihan pienen pienellä panoksella auttaa ja toimia huono-osaisten auttamiseksi. 

Esim muiden ihmisten auttaminen, heille kirjoittelu tai tapaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Provoilu av:lla.

Tämä kyllä on mukavaa : )

Näiden kelan elättämien demarihaahkojen huudattaminen on mukavaa hommaa, saa paljon ja hyviä nauruja kun ne kilahtavat.

Elämä itse on merkityksellistä. Se, että ihmettelee, millaista tämä elo onkaan.

Isä,Isosisko, ystävä. Tai noh syy miksi en ole vielä omia päiviä päättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Sanon jokaiseen kohtaasi että näin ei ole. Nykyisenä eläkeläisenä ja kuolleen lapsen synnyttäneenä sanon että olen tullut siihen tulokseen että tämmöiseen maailmaan en lapsiani olisi halunnut. Tämän seikan vahvistaminen on tullut lopuuliseksi ajatukseksi vasta viime vuosina. Lapset ja lastenlapset eivät vie yksinäisyyttä eikä heiltä voi odottaa että he huolehtivat sinusta. Olet tehnyt todella väärin jos olet elänyt elämäsi lastesi ja heidän saamisensa kautta. Partneri - naiselle mies - on tärkeämpi kuin 20 lasta tämän partnerin kanssa. Parisuhde on elämän tärkein suhde eikä suhde omiin lapsiinsa. Vaikka nykyään on kaikki asiat pielessä niin suhde sisaruksiin ja omiin vanhempiin on myös tärkeä. Ihmiset elävät niin niin väärin että ovat haistattaneet kukkaset tämmöisillekin suhteille. Lasten täytyy syntyä sukuun eikä jollekin yksinäiselle yh-äidille ypöyksinäisyyteen. Ja suku on juuri nuo sisarukset ja omat vanhemmat ja tämän sukuasian täytyy olla kunnossa jos ja kun hankkii lapsia. Jos ei ole kunnossa niin turhaa niitä lapsia on 'hankkia'. Puhut lapsivihasta. Ei ole mitään lapsivihaa vaikka ei olisi hankkinut itselleen omia lapsia. Kun muut alkavat soitella sinkulle ja kertoa että kun mulla on niitä lapsia ja lastenlapsia mutta eivät he minusta mitenkään välitä niin tuntuu varmaan aika turhauttavalta. Suurperheet olisivat oikeasti niitä jossa on olisi oikea paikka lapsille ja 'koko' suku huolehtimassa. Mutta sellaisia ei enää ole missään. Yhteiskuntamme on sairas ja jälkipolvemme tulevat voimaan huonosti tämmöisessä minä-min-minä yhteiskunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provoilu av:lla.

Tämä kyllä on mukavaa : )

Näiden kelan elättämien demarihaahkojen huudattaminen on mukavaa hommaa, saa paljon ja hyviä nauruja kun ne kilahtavat.

Juu on kiva katsoa kun nämä piilohomo persut inceli natsiraivoilee täällä.

Lapset, puoliso, ystävät, harrastukset ja työ on itselle niitä asioita joista merkityksellinen elämä rakentuu. Kun elämässä on nämä osa-alueet kunnossa niin se ihan tavallinen arki on parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kaikki merkitys tulee Jumalasta. Kun mulla on Jumala ja saan olla hänen lapsensa on maailmassa värit ja elämällä merkitys.

Koetko ristiriitaa sen suhteen miten yhteiskunta (ja media) haluaisi ihmisten elävän verrattuna siihen että eläisit raamatun opetusten mukaan? 

Eri. Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Toki toivoisin muidenkin elävän ns. siivosti yrittämättä kiusata ja tuhota lähimmäistensä elämää. Kaikkien ihmisten soisi kunnioittavan toisiansa ja myös osoittavan avuliaisuutta ja ystävällisyyttä toisiaan kohtaan. Kaikki tarvitsevat ohjeita hyvään elämään. Tällä en tarkoita, etteikö uskovilla olisi suuriakin vaikeuksia kuten muillakin. Emme me ole immuuneja suruille ja vastoinkäymisille, mutta meillä on Taivaan Isä, jonka puoleen kääntyä ja Hänen apuunsa voimme luottaa. Tietysti Hän päättää, missä asioissa auttaa heti ja missä ei lainkaan. Vastoinkäymiset vahvistavat meitä ottamaan vastaan vielä suurempia vastoinkäymisiä. Ei meitä Isä hemmottele pilalle ei lainkaan.

Sinausta teille kanssakulkijat keitä sitten olettekin. Mukava teidän kanssa on viettää aikaa palstalla. Hyvää juhannusta kaikille!!

Lapset, puutarha, kulttuurielämykset ja itseilmaisu. Lapset tietysti paras asia.

Vierailija kirjoitti:

Huumeet ja lääkkeet.

Se kun pääsin eroon huumeista ja lääkkeistä. Toimii oma pää terävämmin mitä aiemmin. Ei tarvitse hommata helpottavaa annosta mistään. Voi ihan suoraan jutella kenen kanssa tahansa ilman että tarvitsee piilotella tai salata mitään. En ole enää rikollinen tai narkkari. Olin sellainen. En enään. :)

Lapseni, puolisoni, ystävät erittäin tärkeässä roolissa, vanhempani, veljeni. No, perhe ja sosiaaliset suhteet ylipäänsä. Tämän lisäksi liikunta, erityisesti kuntosali sekä jooga/pilates. Puutarhanhoidosta olen nyt innostunut. Jos jotain vielä toivoisin, niin omakotitalon sekä isomman pihan jossa voisi viljellä oikein kunnolla. 

Kaiken kaikkiaan koen elämäni merkitykselliseksi. Työkin on ihan mukavaa, mutta muuten työllä/uralla ei ole minulle mitään merkitystä. Se vain palkanmaksun kautta mahdollistaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Aika sama tilanne ja ei sitä oikein luo mikään. Paljon on asioita jotka sitä kyllä loisi, mutta valitettavasti niistä ainuttakaan ei omassa elämässä ole eikä tule enää koskaan olemaankaan. Nuorempana työ (vaikken tosiaan koskaan ole mitään omannäköistä työtä tehnytkään) antoi merkityksellisyyttä ja sai olon tarpeelliseksi sekä tärkeäksikin, mutta ei enää vuosiin. Nuorena oli myös helppoa paeta töihin omaa elämäänsä ja tehdä kaikki mahdolliset työvuorot esim näin juhannuksena.

Jos elämäni olisi omannäköistä ja merkityksellistä niin minulla olisi oma perhe eli puoliso, nyt jo aikuistuneet lapset ja mahdollisesti vielä iltatähti kotona, ehkä lapsenlapsiakin. Olisi mukava vakityö, koti missä on oma piha sekä ehkä kesämökki tai sitten siitä olisi jo luovuttu ja vaihdettu asuntoautoon. Olisi ystäviä ja sosiaalista elämää ja asuisimme muualla kuin pk-seudulla.

Kuulostaa hyvältä mutta kaiken tuon takana ihmisillä voi olla paljon surua ja murhetta. On mt-ongelmia, riippuvuussairauksia, syöpää, kuolemaa, pettämistä ym. Että ihan turhaa luulla että jos olis sitä ja tätä niin asiat olisi paremmin. Ehkä olisivat mutta yhtä hyvin voisit kaivata pois tuollaisesta elämästä.

Viinan juominen tuo elämään sisältöä ja vaarallisia tilanteita  sillä olen saanut merkityksellisen elämän.

Kai sitä voi ajatella, että kaikella elämässä on merkitystä. Ei välttämättä miellyttävä merkitys, mutta on kuitenkin. Esim. työ ei välttämättä ole kutsumuksesi, mutta siitä saat rahaa elämiseen. Sehän on erittäin tärkeä merkitys, pienillä tuilla kituuttaessa elämä on vaikeaa ja ankeaa (jotkut toki tulevat toimeen vähällä). Lisäksi voi ajatella, että jos töitä on pakko tehdä, ehkä se työ on edes sellaista, joka ei ime kaikkea energiaa. Ehkä siinä on siedettävät työajat. Jaksaa ja ehtii sitten vapaa-ajalla tehdä, mitä haluaa. Kuluttaa ei tarvitse pelkän kuluttamisen takia, itseäni sellainen ällöttää. Mutta on mukavaa, kun on mahdollista hankkia, mitä tarvitsee ja mistä pitääkin.

Ylipäänsä tuo kysymys, että "voiko tarkoitus olla..." Ikään kuin sitä kukaan voisi ulkopuolelta määritellä. Yhteiskunnalla toki on raaminsa ja ehtonsa, mitä täällä tarvitsee pystyäkseen elämään ja olemaan. Noudattaa lakeja, rahaa. Niiden raamien sisällä voi sitten elämäänsä muovata miten haluaa ja kykenee.