Lue keskustelun säännöt.
Mies sammui, tällainen juhannus meillä :(
19.06.2026 |
Lapset on ihmeissään vaikka tuota samaa se on aina. Saunakaljat on saatava, töitten jälkeen kalja. Näihin pystyn suhtautumaan melko neutraalisti nyt kun on pysytty siinä että juominen ei sentään ole aivan jokapäiväistä vaan esim kolme kertaa viikkoon. Mutta: aina kun mies lähtee kavereiden kanssa muutamalle niin ei pysty pysymään muutamassa vaan lähtee ihan käsistä luokkaa löytää itsensä aamu seitsemältä sammuneena bussin päätepysäkiltä ihan väärästä kaupunginosasta. Tätä tapahtuu harvemmin mutta säännöllisesti. Itse olen aina kauhuissani ja huolestunut mitä on tapahtunut kun ei saa yhteyttä.
Hänen mielestään on oma häpeäni jos valvon yötä odottamassa häntä kotiin. Sairasta. Itselleni kuulostaa aivan absurdilta että aikuinen ihminen sammuu bussiiin eikä tiedä edes itse missä on, kuulostaa aivan päihdeongelmaisen teinin elämältä kun "menee vähän yli". Ei suostu lupaamaan etteikö noin kävisi uudestaan. Yhtä suuri riski on mielestäni hukkua kännissä jokeen tai päätyä vieraaseen sänkyyn mutta miehen mielestä tässä ei ole mitään epänormaalia.
Sairastun stressin määrästä mitä tuollainen katoaminen aiheuttaa.
Kommentit (65)
Ei sitten tullut mieleen valita kunnollista ja raitista miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalauta nainen, ryhdistäydy! Mies sitä ja tätä. Yhdellä sanalla ukkosi on alkkis eli alkoholisti. Lähde ja anna lapsillesi lasiton lapsuus. Itseäsi et osaa arvostaa, sen huomaa kirjoituksesta, mutta lapsillesi olet sen velkaa.
Sääli, että teit lapsia juopon kanssa. Toivottavasti lapsenne ovat kuitenkin aivan terveitä ja fiksuja.
Vierailija kirjoitti:
Olen lasten kanssa kotona. Eilen menimme kaikki mökille kaikkine eväineen ja vaateineen ym.. Mies aloitti heti juomiseen.. Aamulla jäi oksentelemaan kun lähdin taksilla lasten kanssa kotiin. Tarkoitus oli olla 3 päivää.. Arvaatte miltä minusta ja lapsista tuntuu.....ehkä viimeinen tämmöinen juhannus. 🌱🍃🌿🍃🌱🌱🌱
Olisit lsäaittanut miehen taksiin ja jäänyt lasten kanssa mökille. Vinkannut sukulaiselle/ystävälle, että tervetuloa kyläilemään.
Itsellä oli tuollainen isä. Ei ollut kivaa. Vuosia äiti lupaili, miten ottaa eron tuosta ihmissiasta, joka oksenteli ja paskoi pienen huushollimme. Äiti lupasi, miten muutamme kerrostaloon. Me lapset odotimme sitä hetkeä kieli pitkällä. Ei sitä koskaan tullut. Äijä saattoi raivostua yhtäkkiä jostakin aivan olemattomasta ja heitteli tavaroita ja jopa yritti lyödä. Onneksi se kännikala oli niin hidas, ettei kyennyt mihinkään.
Usein tulin koulusta ja aloin siivoamaan, kun kämppä oli kuin hävityksen jäljiltä. Inhottavaa tuollainen. Olin perheen ainoa tyttö, mutta kyllä siitä pojatkin kärsivät.
Nyt vanhemmat ovat kuolleet. Joskus vieläkin tunnen katkeruutta, miksi äiti ei ajatellut meitä lapsia yhtään.