Miksi naiset eivät voi haluta vaan pelkkää seksiä vaan aina pitää olla ihastiminen pelissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun löytää tyypin, jonka kanssa kemiat ja huikea seksi toimii, saattaa aluksi ollakin niin ettei tunteet tule peliin, mutta ennemmin tai myöhemmin huikea seksi johtaa ensin molemmilla sukupuolilla ihastumiseen ja lopulta rakastumiseen. Eri asia silloin kun seksi on vain tavanomaisen keskinkertaista. Kuka nyt haluaisikaan sitoutua ihmiseen, jonka kanssa seksi ei ole huikeaa? Kuvitteleeko joku, että se ajan kanssa muuttuu keskinkertaisen tylsästä huikeaksi, ei muutu.

Kyllä se voi muuttua. Jos ei vaan ole harjoitusta tarpeeksi, niin ei se silloin voikaan olla huikeaa. Se on joillain kumma käsitys, että mies joko osaa, tai ei osaa luonnostaan seksin salat. Ei se niin mene, harjoitus tässäkin asiassa vasta tekee hyvän rakastajan.

Olen eri, mutta itselläni on kyllä se käsitys, että osa miehistä osaa luonnostaan koskettaa hyvin ja lukea naisen reaktioita sekä reagoida niihin hyvin. Sitten on myös toinen ääripää eli kosketus ei neuvottunakaan onnistu, vaan on kovakourainen ja etupäässä omia mieltymyksiä noudattava. Heillä on myös pinttyneitä käsityksiä naisista ja kovat luulot omasta osaamisestaan mikä pohjautuu joko voimakkaisiin narsistisiin piirteisiin tai tyhmyyteen (tylysti sanottu, mutta näin se on).

Suurin osa on jotain tuolta väliltä eli seksiä ja toisen mieltymyksiä opetellaan puolin ja toisin ja seksistä tulee ajan mittaan koko ajan parempaa. Silloin vaaditaan molemmilta ymmärrystä myös muusta kuin seksistä eli osataan ja halutaan puhua, selvittää ristiriitoja rakentavasti ja rakkautta löytyy myös, se on myös olennaista. Jos toista ei alunperinkään ole palavasti halunnut ja rakastanut, niin on tosi vaikeaa ellei mahdotonta rakentaa intohimoista pitkää suhdetta. Ei vain ole mitään perustusta, jolle voisi rakentaa. Yksin se ei myöskään onnistu eli molemmilta tulisi tuo palava alkuperäinen intohimo löytyä.

Kuten varmaan huomaa, en liiemmin usko järkisuhteisiin. Se toimii ihmisillä, jotka splittaavat eli jakavat turvallisuudentunteen säilyttämiseksi elämäänsä erillisiin osioihin, joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa. Se voi olla kyllä ihmisen oma valinta eli kyse on arvoista. En itse haluaisi tuollaisessa suhteessa elää, mutta intohimoisena rakkautena he eivät sitä itsekään pidä eli kyse on myös siitä mitä elämältä ja avioliitolta odottaa. Jos koskaan ei ole nähnyt hyvää avioliittoa niin vaikeahan siihen on uskoa eikä sitä edes tavoittele. Monesti nämä liitot päättyvät keski-iässä, jos toinen ei olekaan ns. järki-ihminen, vaan on rakastanut joskus puolisoaan. Ja tämä tulee järki-ihmiselle suurena yllätyksenä ja aiheuttaa usein isoa katkeruutta. Se kuvastaa, miten sitä toveruuttakaan ei liitossa ole oikeasti ollut eli toisen tunteminen on ollut hyvin ohutta varsinkin loppua kohden. On eletty kuin kämppikset, ei ystävien tapaan. 

Jos tilanne on tuo niin se meinaa sitä ettet vaimoasi oikeasti rakasta. Oikeasti rakastuneena ei tulisi mieleenkään.