Eronneiden vinkit eroaville tai eroa miettiville

Vaikeassa elämäntilanteessa olisi mukava kuulla vinkkejä toisilta saman kokeneilta. Ihan puhtaita yleismaailmallisia vinkkejä, ilman että joutuu selittämään omia taustojaan ja eron syitä ja sitä miksi aikanaan on tuollaisen miehen edes ottanut jne. Mitä kannattaa muistaa, mitä on tärkeää tehdä, mitä virhettä ei pidä missään nimessä toistaa?

Kerro mitä opit omasta kokemuksestasi, siitä voi olla korvaamaton apu jollekin toiselle!

Vaikka välit olisivat kuinka läheiset eron jälkeenkin, niin kaikki paperille. Koskaan ei tiedä milloin uusi nainen tulee kuvioihin ja siinä voi elämä mennä aika sekaisin lapsilla jos sopimuksista ei ole mustaa valkoisella...

Vaikka raskaan eron hetkellä olisi niin helppoa yrittää parantaa haavojaan kostamalla, sitä ei kannata tehdä. Kun elää niin, että toimii lasten parasta ajatellen, tulee samalla eläneeksi hyvin. Niin vaikeaa kuin se onkin, siihen todellakin kannattaa pyrkiä. Jonakin päivänä haavat ovat parantuneet, ja silloin voi olla tyytyväinen ja ylpeä siitä miten hienosti pärjäsi!

Kosto tuo nopean ja houkuttelevan pika-avun, mutta pitemmällä tähtäimellä siinä vain alentaa itsensä toisen tasolle.

-Eräs joka hajotti entisen miehen tietokoneen ja viilsi puukolla pesualtaan rikki-

Alussa iskevän ikävän aikana on todella helppo " unohtaa" miksi edes erottiin, ja ex tuntuu paremmalta kuin kukaan. Muista silloin, että tosiaan erolle oli varmasti aika painavat syyt. Kaikkein parasta on pitää kirjaa kaikista vääryyksistä mitä puoliso teki. Sitä lukemalla ei ala kaipaamaan takaisin " vanhoja hyviä aikoja" .

Mitä haittaa siitä oli?

jos eroatte, erotkaa sovussa, niele kiukkusi, saat kyllä palkintosi aikanaan.



älä lähde heti uuteen suhteeseen.



hoida raha-asiasi ja taustatuet kuntoon.



hanki luottettava puhekumppani, joka oikeasti tukee sinua eikä vain hauku puolisoasi.



Jos suhteessa ei väkivaltaa ja jotain aivan hirveää, käykää vielä perheterapeutilla, turha ero on aina turha ero. pelastakaa mitä on pelastettavissa!



Voimia

Rakastuneena toisen näkee eri tavalla kuin normaalisti, eivätkä läheskään kaikki panot (siis entiset suuret rakkaudet, jotka sitten parin viikon - vuoden päästä paljastuvatkin joksikin ihan muuksi) kuulu lasten elämään. Miksi ihmeessä monet kiirehtivät tämän asian kanssa? Mihin on kiire? Miksei lapsille voi antaa aikaa?

Aloitin suhteen uuteen mieheen heti kun vanha muutti pois. Pari viikkoa oli ihanaa,mutta kohta samat asiat ärsyttivät. Mies istui samalla paikalla sohvalla kuin entinen,söi samanlailla.. Ja sama sänkykin! Lopulta sanoin että nyt on pakko pitää taukoa koska näen exän silmissäni kun olen kanssasi! Olin pari kuukautta yksin,ja kun aloimme tapailla taas niin näimme hänen luona tai ulkona. Lopulta muutin uuteen asuntoon.



Vielä sama " uusi" mies joka onneksi jaksoi odottaa :)

Tässäpä yhden eronneen aatoksia:



- lapsen etu on kaikista tärkeintä, säilytä lapsien elämässä mahdollisimman paljon samaa mitä pystyt ja pidä huoli itsestäsi



- selvitä oma pääsi ennen kuin ryhdyt uuteen suhteeseen, sen voi tehdä joku jo vaikka kesken avioliiton, joku taas tarvitsee vuosia toipuakseen, mutta tärkeintä on, että menneisyyden möröt on hoidettu pois, sekä uuden miehen, mutta myös lapsien ja ennenkaikkea oman itsensä takia



- jos suunnittelet eroa, niin varmista että sinulla on suunnitelma myös silloin, jos kaikki ei menekään kauniisti (minne pääset äkkiä, jos miehen nyrkki alkaa heilua tai mistä tempaiset rahat takuuvuokraan)



- sovi lapsia koskevat asiat mahdollisimman nopeasti lastenvalvojan luona, sillä asioilla on tapana monimutkaistua kun aikaa kuluu ja uusia puoliskoja löytyy kuvioihin mukaan sanomaan omia mielipiteitä, helpointa on sopia silloin kun lapsen omat biologiset vanhemmat ajavat yhdessä lapsen parasta



- tee ositus lakimiehen kanssa, jos teillä on yhtään muuta omaisuutta kuin irtaimisto, tällöin sitä ei voida moittia puolen vuoden päästä ja aloittaa jakoa taas uuden kuvion mukaan



- pysy itse mahdollisimman rauhallisena, siitä tulet itseäsi kiittämään moneen kertaan, itselleen siinä yleensä hallaa tekee, jos riehumaan rupeaa



- lapsien kanssa kaksi seikkaa: 1) puhu paljon ja sanoita lapsen tunteita, anna lupa surra ja 2) erosta pitää olla se hyöty, että riidat toisen vanhemman kanssa loppuvat (jos niitä nyt on aikaisemminkaan ollut), sillä lapsi kärsii niistä riidoista ihan yhtä paljon asuivat vanhemmat saman tai eri katon alla

Vastapuoli pystyy tekemään niin paljon kiusaa sen varjolla jos vain haluaa.

Jos kotivakuutukset on miehen nimissä niin pidä huoli siitä, että otat välittämästi uuden vakuutuksen kun muutat/mies muuttaa pois yhteisestä taloudesta. Tällä väliä mm. kotivakuutukseen usein kuuluvan oikeusturvavakuutuksen kannalta. Eli katkoksia vakuutusten välille ei saa tulla. Oikeustúrva ei nimittäin ole asuntokohtainen vaan vakuututettuna on se jonka nimissä vakuutus on ja samassa taloudessa vakituiseen asuvat. Jos tulee katkos vakuutettuna olemiseen niin se voi seuraavan kahden vuoden aikana ikävästi aiheuttaa sen,että korvausta lakimiehen kuluista ei tipu.

- kun käytännön asiat (koti, talous, lastenhoito ym.) on kunnossa eli asiat niiltä osin järjestetty, on myös henkinen osuus erossa paljon helpompaa. Jos pitää eron lisäksi miettiä toimeentuloa tai lastenhoidon järjestymistä, kasvaa taakka valtaisaksi. Eli käytännön asioihin kannattaa panostaa ja pyytää apua kaikilta tahoilta. Selvitä tuet ja lisät jne.



- tee lasten elatuksesta ja tapaamisesta vain väliaikaisia sopimuksia! Tilanteet voivat muuttua, uusia vaikeuksia voi tulla jne., eli esim. tapaamissopimus kannattaa tehdä koemielessä vaikka 6 kk:ksi tai jopa lyhyemmäksi ajaksi, jos epäilee ongelmia tulevan.



- sopimuksiin pitää kirjata kaikki asiat, jos keskusteluvälejä exän kanssa ei ole. Toisaalta liian tiukka sopimus rajoittaa omaakin elämää.



- mieti jo ennakkoon, miten exä voi heittäytyä hankalaksi. Voiko käyttää lapsia pelinappuloina tai koston välineenä. Jos on varautunut, ei tule ehkä niin ikäviä yllätyksiä.



- mieti omaa jaksamistasi jo etukäteen. Päätä, että otat päivän kerrallaan ja huomenna luultavasti ainakin joku asia on paremmin.



- eroon liittyy tunteiden aallokkoa ja se kuuluu asiaan. Välillä on ikävä, välillä vituttaa, välillä on hyviä päiviä. Se kuuluu asiaan!



- kuten muutkin, sanoisin että ei kiireellä uuteen suhteeseen. Ja uusien kumppaneiden esittelyt lapsille kehiin vasta pitkän seurustelun jälkeen.



t. 1,5 vuotta sitten eronnut, elämä jatkuu :)

Itse mietin pitkään eroa ennen kun erosin. Lähes kaksi vuotta asiaa pyörittelin joka suuntaan. Mutta sitten kun erosin, niin olin aivan varma, että suhteesta ei olisi voinut tulla enää mitään. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, että jospa siitä kumminkin olisi vielä jotain tullut. Nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu hölmöltä, että miks en eronnut aikaisemmin, koska asiasta olin niin varma. Mutta mielummin nyt näin, eikä enää ikinä miettimistä, että jos kumminkin...

Itse lähdin melkein muksu kainalossa, ja kyllä harmitti kun kaiken joutui uusiksi ostamaan.

On niitä jotka ovat heti valmiita haukkumaan eksäsi tai sinut eksällesi, herkuttelevat vaikealla elämäntilanteellasi ja pistävät juttuja eteenpäin

erossa oltava se hyöty et vanhempien riitely loppuu, on tosi hyvä.

täytyy itekin yrittää toimii sen mukaan. eikä saa jäädä yritykseks

Et edes ajaudu eroon, jos osaat elää parisuhteessasi uskollisena itsellesi ja ihanteillesi. Heti, kun alat pelata ihmissuhdepelejä eli testaat kumppanisi uskollisuutta ja rakkautta, salaat häneltä asioita, valehtelet tai manipuloit, kostat vääryyksiä ja herätät tahallasi toisessa mustasukkaisuutta, alkavat suhteenne kuolinkellot soida. Pilasin hyvän avioliiton kieroilemalla.



Ensimmäisessä liitossani minulle oli tärkeintä olla oikeassa. Nyt, toisessa liitossani minulle on tärkeintä olla onnellinen yhdessä mieheni kanssa. Siinä voi olla iso, iso, iso ero.

Minä halusin erota, minulla ei ollut uutta miestä kiikarissa, en vain rakastanut miestäni. Ajauduimme avioliittoon kavereina ja kaverisuhde ei vain sitten tyydyttänyt minua pidemmän päälle.



Keskustelimme ja keskustelimme ja keskustelimme erosta ja miten se vaikuttaa lapsiimme jne. Ennen kaikkea miten eropäätöksen jälkeen hoitaisimme lapsiamme. Laitoimme yhdessä eron vireille ja asuimme vielä yli vuoden yhdessä sen jälkeenkin. Tuona aikana minä hankin itselleni asunnon ja uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta. Kun lopulta muutin uuteen kotiini, lapset jäivät isälle arkipäiviksi ja viikonlopuiksi he tulivat luokseni (lastenvalvojan luona tehty sopimus). Kun lapset kasvoivat isommiksi ja aloittivat koulun, käänsimme huoltajuussopimuksen toisin päin eli lapset asuvat arkisin luonani ja viikonloput isällään. Näin heidän arkensa ei heti muuttunut ja minä ehdin kaikessa rauhassa saada uuden elämäni rullaamaan uudella paikkakunnalla. Lapsille painotimme, että heillä on nyt kaksi kotia, isän luona toinen ja toinen minun luonani. He omaksuivat tämän nopeasti ja nauttivat vaihtelusta kaupunkikodin ja maalaiskodin välillä.



Minulla ja entisellä miehelläni on hyvät välit ja pystymme asioista sopimaan ja keskustelemaan luontevasti. Jos hän haluaa joku viikonloppu viettää omaa aikaa, niin lapset jäävät sillon luokseni. Sairaslomat ja loma-ajat jaamme " tasan" . Meillä on ihanteellinen tilanne siinä suhteessa, että isovanhemmat ovat läsnä lastemme elämässä.



Tärkeintä on säilyttää kuitenkin keskusteluvälit ja joustaa puolin ja toisin. Keskustelutaito on minun vinkkini tähän ketjuun.

jos tarvitset vuokra-asuntoa. Niitä ei nimittäin ole tarjolla.



Tällaisen asian olen saanut oppia nyt, stressaa ihan mielettömästi. En pääse pois yhteisestä asunnosta, paitsi jos muutan kadulle. Minulle on kerrottu, että asunnon saa nopeati avioerotilanteessa. No se ei näköjään pidä paikkaansa :)