Mistä tietää olevansa valmis äidiksi?
Olen jo pitkään miettinyt, että milloinkas se vauvakuume iskisi toden teolla ja perheen perustamista voisi alkaa ihan oikeesti suunnittelemaan. Olen aina pitänyt lapsista hurjan paljon ja kaikki vauvajutut on musta aivan ihania. Olen " jo" 29v ja mun mies on 33v, yhdessä ollaan oltu n. 6v. Kummallakin vakkarityöpaikat, asutaan omassa kaksiossa. Mutta jotenkin tämä perheen perustaminen jää aina... Mä en oikeesti tiedä miksi mä en tiedä, haluanko mä lapsia vielä vai en! Mutta kauanko sitä enää kannattaa odottaa, olenko sen enempää valmis joskus vuoden päästä? Mies on sanonut, että hänelle käy vauvaprojekti, sitten kun minä haluan. En tiedä onko tässä takana se, että haaveilen muutosta takaisin kotikaupunkiini ja olen ajatellut, että muutto vauvan kanssa olisi hankalampaa, koska miten mä töitä hakisin äitiyslomalla ollessani ja ilman varmuutta työpaikasta en haluaisin muuttaa...
Kylläpä on nyt hankalaa.. Mistä te oikeesti tiesittä olevanne valmiita äidiksi?????
Kommentit (6)
Kun ei voi tietää millainen lapsi tulee olemaan, millainen itse tulee olemaan äitinä ja millaista se arki todellisuudessa on lapsen kanssa.
Sinuna jättäisin vain ehkäisyn pois. Ilman mitään paineita vauvantekopuuhiin. Kyllä se lapsi sieltä putkahtaa, jos on tullakseen!
raskausaikana. Ei ihminen voi tuolla tavalla aikatauluttaa lapsien hankintaa. Kaikkihan eivät edes voi saada lasta.
minua epäilytti vielä lapsen syntymän jälkeenkin usein se olenko valmis äidiksi ;D Siitä epävarman tunteesta pääsee eroon vain ajan kanssa ja nyt ollaan jo loistavia äitejä... eli sitä jos jää odottamaa voi joutua odottamaan kauan.
Minä en ole koskaan ollut " vauvafani" enkä kauheasti pitänyt toisetn lapsista. Omat lapset ovat minut koulineet äidiksi.
Eikä sitä oikeastaan ole valmis ennen kun lapsi syntyy. Koko ajan oppii uutta lapsen kanssa ja aina ne keinot löytyy tilanteeseen kun tilanteeseen. Äidiksi ja vanhemmaksi kasvetaan vähitellen.
Minulla ei mitään vauvakuumetta ollut, tunne vaan että haluaisin perheen ja lapsen mieheni kanssa. Nyt olen 1-vuotiaan ihanan pojan äiti enkä kadu hetkeäkään, päinvastoin, toinen lapsi olisi pian toiveissa.
Kannattaa ottaa huomioon myös se, että lapsia ei aina ihan niin vaan tehdä. Sinullakin alkaa tuota ikää olemaan joten kannattaisi pian ryhtyä toimeen.
sen käärön henkiinjääminen on omalla vastuulla... t. Neljän äiti
jos oikein tiukka olet, et koskaan ole mielestäsi valmis...