Jos voisit aloittaa elämäsi nyt uudestaan, hankkisitko silti lapsen/lapset?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. 

Vain lapseton edes kysyy tuollaista. 

Tämä ketju propagandaa. 

Miksi suhtaudut niin aggressiivisesti täysin asialliseen kysymykseen? Kaikkia asioita maailmassa voi katua, ja lapset ovat yksi niistä. Kannattaisi tehdä itsetutkiskelua, miksi suhtaudut niin vimmalla tähän aiheeseen? Onko sinulla ikäviä lapsuudenkokemuksia?

Ei lapsia eikä lemmikkejä jos pitäis uudestaan valita. Vaikka rakkaita nuo on molemmat. 

Tottakai. 

Vain lapseton edes kysyy tuollaista. 

Tämä ketju propagandaa. 

Ei tämä asia ole noin yksoikoinen. Jos jokin on mennyt pieleen, vaikkapa jäänyt työttömäksi lasten ollessa pieniä tai lapsensa on tehnyt liian nuorena ja menojalka alkanut vipattaa nelikymppisenä tms., tottakai voi katua päätöksiään. Ei moni varmastikaan niitä lapsiaan kadu, mutta joku niitäkin. 

Elämä ei aina mene kuten Strömsössä tai saduissa. 

Ehdottomasti. Mulla on yksi lapsipuoli ja 3 biologista lasta ja olisi pitänyt hankkia vielä ainakin yksi lisää. Ehdottomasti elämäni parhaimpia ja hienoimpia asioita saada olla äiti ja on saanut elää lasten kanssa ja samalla kasvanut myös itse henkisesti

N49

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. 

Vain lapseton edes kysyy tuollaista. 

Tämä ketju propagandaa. 

Lisääntyminen vaikuttaa tuhonneen aivosi

Katsoisin tarkkaan kenen kanssa lapset hankkisin ja millainen suku hänellä on. Eli vuosien seurustelu pohjalle. Myös raha asiat ja opinnot kuntoon. Paras isä ei ole se joka viihtyy omissa jutussaan vaan on todellakin kiinnostunut myös perheestään. Ja katsoisin sellaisen miehen jolla on hyvä terveys ja geenit. Eli hankkisin lapsia vaikka 4 jos saisin uuden mahdollisuuden. Nuorena ei näitä aina hoksaa jos ei ole vanhemmat tms tukena.

Lapsia on 7..2:lla ensimmäisellä on eri isä ja siinä kohtaa tekisin toisin eli oisin eronnut aiemmin enkä lasten takia sinnitellyt. Ja jos voisin palata vielä ajassa taakseppäin oisin yrittänyt vielä 1lasta😄Mutta 7:n on hyvä saavutus.

En tekisi eikä mulla lapsia onneksi olekaan. En haluaisi nähdä minkälainen itsekkyys itsestänikin nousisi esille äidinrakkauden nimissä. Mun lapsettomuuspäätöstä ei voi sanoa itsekkyydeksi, vaan se on sitä suurinta epäitsekkyyttä. En voi ikinä loukata ketään sillä, että suosisin omaa lastani jonkun toisen tilalta. 

Jos voisin valita, en olisi halunnut itse edes syntyä.

lapsiani en ole koskaan ikinä katunut, mutta joitain muita päätöksiäni kyllä...

Vierailija kirjoitti:

En tekisi eikä mulla lapsia onneksi olekaan. En haluaisi nähdä minkälainen itsekkyys itsestänikin nousisi esille äidinrakkauden nimissä. Mun lapsettomuuspäätöstä ei voi sanoa itsekkyydeksi, vaan se on sitä suurinta epäitsekkyyttä. En voi ikinä loukata ketään sillä, että suosisin omaa lastani jonkun toisen tilalta. 

Eihän se ole itsekkyyttä, että laittaa lapsen aina edelle, päinvastoin, se on itsestäänselvyys. Lapsi ei vielä osaa tervettä itsekkyyttä, joten vanhempien tehtävä se on opettaa puolustamalla ja piirrämällä rajat, joita ei ylitetä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsia on 7..2:lla ensimmäisellä on eri isä ja siinä kohtaa tekisin toisin eli oisin eronnut aiemmin enkä lasten takia sinnitellyt. Ja jos voisin palata vielä ajassa taakseppäin oisin yrittänyt vielä 1lasta😄Mutta 7:n on hyvä saavutus.

Jaahas. Itse tuossa tilanteessa ajattelisin, että en olisi alunperinkään lisääntynyt ekan miehen kanssa, en ainakaan kahta kertaa. 

Ilman muuta lapsia ja jos olisi mahdollista, niin vaikka iso liuta. Mutta miesten kanssa olisin tarkempi. Tekisin lähtökohtaisesti 2 lasta itsellisenä naisena, ja enemmän jos olisi tosi hyvät turvaverkot. Turvaverkko voisi olla mieskin, mutta sen pitäisi olla sitten todella sellainen josta on tukea ja apua. Tietysti yksinhuoltajana pitäisi olla raha-asiat jotenkin mallillaan, eli tekisin hyviä päätöksiä uran ja raha-asioiden suhteen.  Minulla on nyt sellainen elämä josta pidän mutta tie tähän oli aika kivinen, kiitos huonon miesmakuni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oko noloa sanoa,mutta en tekisi.  Siinä meni paras nuoruuteni toisia passatessa ja ainainen penninvenytys.  Vielä ymmärtäisin jos oli niin varakas että voisi itää kotiapulaista ja siivooja silloin kun haluaa.,ja rahaa nin paljon että voisi reilusti ostaa koko sakille kunnon vaatteet, harrastukset, koulutukset ym.  Nyt olen kulunut Kärkkäinen,  silti rakastan lapsiani ja lastenlapsia.  

Ei ole noloa sanoa, vaan se on rehellisyyttä. Katuvia vanhempia on yllättävän paljon yhteiskunnassa. Sen ääneen sanominen pysyy tabuna jos siitä ei uskalleta puhua.

Ihan niiden  lapsien vuoksi saakin pysyä tabuna.

No ei kai sitä nyt kukaan täysjärkinen omien lasten kuullen tuollaisia möläyttele.

Ei se silti mikään syy ole aikuisten kesken keskustellessa välttää rehellisyyttä.

En välttämättä hankkisi. En kadu lapsiani, mutta voisin elää hyvää elämää lapsettomanakin. 

Hankkisin lapset nuorempana, ja ehkä niitä silloin ehtisi hankkia useammankin. Minulle 4 lasta olisi sopiva. 

En hankkisi lapsia jos tällä kokemuksella saisin uuvestaan päättää, johtuu siitä että maailma on hurja ja kurja, en tahtoisi että yhtään ihmistä joutuu siitä kärsimään ja että minun oma pääni ei ole vanhemmaksi parhaalla tavalla soveltuva, asperger tekee elämästä kuormittavaa ja raskasta muutenkin, lapset lisää kuormitusta ja sitten on vaikea voida hyvin, kaikkien.