Lue keskustelun säännöt.
Jos voisit aloittaa elämäsi nyt uudestaan, hankkisitko silti lapsen/lapset?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
No, lapsi on rakas ja tärkein maailmassa, mutta en varmaan hankkisi. Jos lasta ei olisi ei olisi monia huoliakaan maailman tilanteesta lähtien ja elämässä voisi ottaa ihan eri tavalla riskejä kun olisi vastuussa vain itselleen.
Tuo kuvailemasi vapaus on hyvin usein se mitä vapaaehtoisesti lapsettomat mainitsevat, mikä on parasta heidän elämässään. Miljardi huolenaihetta vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt olisin nuori ja lapsenteko-iässä, harkitsisin kahdesti tämän kirotun hallituksen
leikkausten takia, en usko että tekisin yhtään kakaraa!
Hankkisin. Jos voisin aloittaa alusta, pyrkisin löytämään sopivan puolison nuorempana enkä yli 30-vuotiaana. Mahdollisesti hankkisin kolmannenkin lapsen. Äitiys on ihan parasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu lapsiani, mutta huolestuttaa nykyinen maailman meno ja ilmapiiri. Että millainen maailma on, kun lapseni ovat aikuisia. Olen sanonut, että jos nyt vasta alkaisin yrittää lapsia, niin todennäköisesti en yrittäisi. Nuorin lapseni on 10-vuotias. Maailma on muuttunut paljon tuossa ajassa.
Kyllä sylettää nämä "ei lapsia tällaiseen maailmaan" -naiset.
Ihan rehellisesti, kyllä nykyään eläminen on helpompaa ja vapaampaa kuin koskaan. Tämä on ihan täydellinen hetki tehdä lapsia, jos mihinkään pisteeseen historiassa vertaa.
Ehkä sodan jälkeen oli hetki talouskasvua ilman ulkomaalaisten negatiivista vaikutusta mutta se oli joku 50 vuotta koko historiasta.
Mielestäni silloin 15 vuotta sitten, kun aloitin lasten tekemisen, oli huomattavasti helpompaa. Palkkakin riitti hyvin elämiseen ja pystyin myös olemaan kotona useamman vuoden per lapsi. Nyt kun kuuntelee tuoreita perheitä, ei heillä ole samanlaista mahdollisuutta. Kaikki maksaa hurjan paljon ja elämä on kituuttamista palkasta toiseen monella. Ja todellakin huolestuttaa sota, jossa mukana on naapurimaa. Kaiken tämän näkee myös tilastoista, lapsia ei synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykytiedoillla, tuskinpa. Erityislapsen äitiys on Kuin ultramaratonin juoksu. Hyvä, että tuli tehtyä, mutta osumaa otti sen verran, ettei tekisi toiste. (Aikuinen jo.) Eikä maailma ole tänä aikana muuttunut yhtään paremmaksi, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tekisin! Ja tekisin ainakin yhden enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkisin enemmän lapsia
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. Minulla on ihana aviomies ja kaksi ihanaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu lapsiani, mutta huolestuttaa nykyinen maailman meno ja ilmapiiri. Että millainen maailma on, kun lapseni ovat aikuisia. Olen sanonut, että jos nyt vasta alkaisin yrittää lapsia, niin todennäköisesti en yrittäisi. Nuorin lapseni on 10-vuotias. Maailma on muuttunut paljon tuossa ajassa.
Kyllä sylettää nämä "ei lapsia tällaiseen maailmaan" -naiset.
Ihan rehellisesti, kyllä nykyään eläminen on helpompaa ja vapaampaa kuin koskaan. Tämä on ihan täydellinen hetki tehdä lapsia, jos mihinkään pisteeseen historiassa vertaa.
Ehkä sodan jälkeen oli hetki talouskasvua ilman ulkomaalaisten negatiivista vaikutusta mutta se oli joku 50 vuotta koko historiasta.
Kyllä mua sylettää näin kapea näkökanta ja vielä muita syyllistäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oko noloa sanoa,mutta en tekisi. Siinä meni paras nuoruuteni toisia passatessa ja ainainen penninvenytys. Vielä ymmärtäisin jos oli niin varakas että voisi itää kotiapulaista ja siivooja silloin kun haluaa.,ja rahaa nin paljon että voisi reilusti ostaa koko sakille kunnon vaatteet, harrastukset, koulutukset ym. Nyt olen kulunut Kärkkäinen, silti rakastan lapsiani ja lastenlapsia.
Ei ole noloa sanoa, vaan se on rehellisyyttä. Katuvia vanhempia on yllättävän paljon yhteiskunnassa. Sen ääneen sanominen pysyy tabuna jos siitä ei uskalleta puhua.
Ei sitä mielestäni tarvitse ääneen sanoa, loukkaavaa niitä jälkeläisiä kohtaan. Anonyyminä tietty pitäs puhua.
parasta elämässä ja aina on ollut huonoja aikoja
En hankkisi koska on ollut järjettömän raskasta kaikkine huolineen ja ongelmineen.
Totta kai! Vaikka eivät ole helpoimmasta päästä. Jos voisin saada sanat lapset, hankkisin heidät jo aiemmin seuraavassa elämässä. : )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin hankkisin. Ilman lapsia olisin nyt 50+ iässä täysin tylsistynyt. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita, että kaikki olisivat. Itse vaan olen aika laiska ja työkin on aina samaa. Lapset on nyt jo aikuisia, ja paljon tehdään asioita yhdessä. Mukavaa tuntea nuorempiakin ihmisiä.
Jos olet laiska, eikö lapsettomuus olisi silloin paljon helpompi ja vastuullisempi valinta, lapsia ajatellen?
Tarkoitin laiskuudella oikeastaan sitä, että olen huono tekemään rohkeita ja vaativia päätöksiä, eli luonnostani vedän aika minimiponnisteluilla kaiken. Ilman lapsia en olisi ikinä joutunut tekemään mitään millään tavalla vaativaa tai vastuullista, joten koen hyötyneenä ihmisenäkin lapsista, vaikka olet tietenkin oikeassa siinä, että ei se aina helppoa ole. Toisaalta nyt tiedän, että pystyn selviämään aika stressaavistakin tilanteista, ja fyysisesti raskaista vuosista. Ne menivät kuitenkin ohi ja nyt on ollut helppoa jo vuosikausia ja tavallaan palkinto huonostinukutuista öistä ja jatkuvasta pikkulapsiajan kiireestä on tullut myöhemmin ja nykyinen helppous tuntuu varmasti helpommalta ja mukavammalta kun sitä osaa itse verrata väsyttävämpiin aikoihin. Vähän niin kuin peruskoulu. Jos et olisi lusinut peruskoulua, jatko-opinnot eivät varmasti tuntuisi yhtä helpoilta ja mielekkäiltä.
On olemassa sanonta että jos ei halua lapsia 100%:sti, sitten niitä ei pidä haluta ollenkaan. Jos on tehnyt päätöksen vähemmällä varmuudella, esim kuvailemallasi "fifty-fifty" ajatusmaailmalla, riskinä on päätöksen katuminen. Lapsen etu on, että vanhempi on päätöksen takana 100%:sti.